22. luukku: Maltti on valttia!

Me kaikki tiedämme, että ratsastamaan oppiminen on hurjan pitkä ja kivinen tie. Siitä huolimatta, älkää yrittäkö oikaista, sillä se yleensä tekee vain lisämutkia matkaan. Malttakaa siis edetä rauhassa!

Vaikka niin tekisikin mieli olla jo gp-tason ratsastaja, on kuitenkin hyvä tunnistaa oma tasonsa ja harrastaa tai suorittaa sillä omalla tasollaan pikku hiljaa kehittyen. Vaikka tuntuisikin siltä, että on todella taitava ja osaa jo melkein kaiken, ei ehkä osaakaan vielä juuri mitään... ;) Minä ainakin olen huomannut, että mitä enemmän tästä lajista opin, sitä vähemmän tiedän osaavani. Se on harvinaisen masentavaa ajoittain, mutta samalla niin kovin kiehtovaa. Ratsastuskoulussa ratsastaessani 15 vuotta sitten, koin olevani He A-tasoinen ratsastaja, sillä osasin He A-tasolla vaadittavat asiat. Nykyään en ole enää ihan varma, olenko edes He A-tasoinen ratsastaja, sillä en senkään tasoisista radoista tunnu aina selviäväni... :)

Olen usein pohtinut, milloin on oikea aika siirtyä jonkun ratsun kanssa tasolta seuraavalle. Toki siihen vaaditaan, että olemme ratsukkona valmiita seuraavan tason haasteisiin, mutta olen myös pyrkinyt siihen, että edelliseltä tasolta olisi tasaisesti ainakin yli 60% suorituksia, mielummin lähellä 65%. Turha siis rynnätä kiireellä seuraavalle tasolle heti kun vaan kynnelle kykenee vaan mielummin tavoittelee niitä hyviä suorituksia ensin sillä edellisellä tasolla! Ainakaan omaa elämän laatuani ei paranna se, että olen suorittanut korkeammalla tasolla 50% arvoisesti. Arvostan enemmän hyvää suoritusta hieman vaatimattomammalla tasolla.

Sama koskee hevosen kehitystä. Jokainen hevonen on yksilö ja kehittyy omaan tahtiin, mutta mielummin kuitenkin itse teen rauhassa ja maltilla kuin yritän kiirehtiä. Oma hevoseni Murde on minulle opettanut, että joka hevosen kanssa ei voi edetä sitä tahtia kuin paine olisi, vaan joillekin on annettava enemmän aikaa. Kun tekee alusta asti huolella ja maltilla, on todennäköisempää onnistua kuin pitämällä hirvittävää kiirettä. Turhan usein näkee, että hevosia yritetään esimerkiksi valmistella ikäluokkakilpailuihin melkein väkisin, jopa niiden hyvinvoinnin kustannuksella. Itse olen enemmälti sen kannalla, että jätetään se suorittaminen myöhemmille vuosille, sillä siellä ne oikeat tavoitteet ovat! :) Mutta toki jos ratsut ovat toivotussa vireessa ikäluokkansa mukana, ovat ikäluokkakilpailut yleensä mukavia kokemuksia. Ja ovathan nuo nuoret myös varsin ailahtelevaisia välillä, että se mitä kilpailuissa näkee, ei ole välttämättä se, miten kotona ovat harjoitukset sujuneet. :)

Malttakaa siis kehittyä omassa tahdissanne, omassa rauhassa älkääkä yrittäkö kiirehtiä tiellänne eteenpäin. Kaikelle on aikansa ja kun malttaa opetella perusasiat hyvin, on jossain vaiheessa helppoa edetä nopeastikin. Sen taidon peruspohjan luominen vaan vie oman aikansa, mutta se kannattaa todella tehdä hyvin, sillä sen jälkeen on kiva harrastaa ja oppia temppuja ja ties vaikka mitä. Kiirehän ei ole mihinkään tässä valmiissa maailmassa. Pysähtykää hetkeen, nauttikaa nykyisestä osaamisestanne ja rakentakaa tietä tähtiin maltilla!