Toksun kanssa kauden päätähtäin oli päästä osallistumaan ESRA:n senioreiden henkilökohtaiseen aluemestaruuteen. Tällä kaudella oli debytoitu vaativissa luokissa ja harjoiteltu niitä suorittamaan, joten tähän kilpailuun osallistuminen oli varsin hyvä päätavoite. Radaksi mestaruuteen oli vielä valikoitunut Vaativa B Junioreiden esiohjelma, joka on mulle ja Toksulle oikein sopiva ohjelma, ei liian tekninen, mutta pääsee kuitenkin tekemään vähän laukkasulkua ja sen semmosia.
Viimeistelevänä kilpailuna Järvenpään edellisen viikon Vaativa B:0:n suoritus ei ollut kovinkaan mairitteleva, mutta herätti monta asiaa pohdittavaksi. Päällimmäisenä mielessä suorituksen jälkeen oli jälleen kerran koko kauden vaivannut suun aukominen. Pohdin asiaa pienessä mielessäni ja päätin ryhtyä toimenpiteisiin asian tiimoilta, sillä jotenkin minut oli vallanut masennus, että jos suun aukominen ei lopu, meillä ei ole mitään toivoa edistyä urallamme vaan homma jää aina kiinni siitä, että Toksu ei ole oikein tyytyväinen kanget päässään. Olin jo aiemmin tilannut Murdelle vanhan käytetyn paksun lyhytvartisen kangen, joka kuitenkin on vähän liian paksu Murden pikkuruiseen suuhun. Tsekkailin sitä tiistaina tallilla maanantaina toiveikkaana ja päätin ottaa sen kokeiluun Toksulle tiistain tunnilla.
Tiistaina meillä oli Toksun kanssa Johannan tunti, jossa harjoiteltiin esiohjelman juttuja ja käytiin läpi ihan perustyöskentelyä. Murden kanget oli mulla sellaisenaan kokeilussa eli 14mm 3-palabridongi ja sitten se paksu pulikkakanki lyhyellä varrella. Toksu oli suustaan huomattavasti rauhallisempi ja tyytyväisempi. Ei vieläkään ihan täysin pehmeä, mutta paljon parempi. Kerran se sai kielen varmaan kuolainten väliin ja otti herneen nokkaan, mutta pääasiassa tuntuma oli huomattavasti parempi. Päätin siis, että Murden pulikkakangella jatketaan, mutta bridongin tilalle pitää saada vielä jotain paksumpaa.
Perjantaina meillä oli sitten vielä viimeistely Johannan kanssa ennen lauantain koitosta ja kokosin Murden kankiin pulikan lisäksi vielä bridongin tilalle sen normikolmipalakuolaimen, joka on hitusen paksumpi eli sen 16mm. Heti ensimmäisistä askeleista lähtien huomasin, että tuntuma Toksun suuhun oli TODELLA paljon parempi. Läpi tunnin Toksu oli paljon rennompi ja pyöreämpi niskastaan ja välillä jopa sen suuttuessa se muuten vähän protestoi, mutta ei avannut suutaan. Olimme ihan äimänä, mutta erittäin tyytyväisinä muutokseen. Itse olin jopa ihan ihmeissäni, sillä sain tehdä ihan kunnon pidätteet esim. keski- ja lisätystä laukasta siirtymisissä koottuun ilman vastustelua ja piti välillä pitää jopa ihan kunnon tuntumaa. Tunti sujui kaikin puolin ihan lupaavissa merkeissä ja mieli oli huomattavasti levollisempi ajatellen tulevaa suoritusta. Vielä meillä on paljon työtä tehtävänä, jotta taivutukset ja voltit ja sen sellaiset lähtee sujumaan, mutta verrattuna alkukauteen, ollaan jo pitkä matka kuljettukin oikeaan suuntaan.
Lauantaina työyön jälkeen ehdin nukkumaan pari tuntia ja sitten suunta kohti Porvoota. Olimme ajoissa perillä ja tsillailimme hetken talutellen ja fiilistellen kisatunnelmaa. Sitten vähitellen kyytiin ja verryttelyyn. Olin ajatellut verrytteleväni ensin laukassa ja siirtymiset läpi, sitten katsovani yhden samaa seuraa edustavan ratsukon radan ja viimeisenä juuri ennen rataa tekeväni vielä raviverryttelyn. Radan katsomiseen asti kaikki meni mukavasti, mutta sen jälkeen Toksu oli taas ärsyttävä oma itsensä, kun otin ohjat uudelleen käteen. Eli ravin sijaan vielä pehmeäksi uudelleen laukassa. Tästä syystä raviverryttely jäi vähän vajavaiseksi ja laukkahommia tuli ehkä aavistuksen liikaa ja paras terä ehti jo laantua ennen rataa.
Rata alkoi hieman katastrofaalisissa merkeissä, sillä vasemman voltin lopussa olin vähän ongelmissa ja siten avo ei oikein lähtenyt sujumaan.
Myös sen jälkeinen voltin puolikas ja sulku olivat hyvin alavireisiä ja pohkeen takana. Oikealle homma sujui hieman paremmin ja sain jo avoon jonkun sortin taivutustakin aikaiseksi eikä sulkukaan ihan niin huono ollut.
Keskiravi oli kohtuullinen, muttei ihan sitä, mitä olisi voinut olla, jos Toksu olisi ollut vielä himpun terävämpi.
Käynti sujui kohtuullisen mukavissa merkeissä, pahaa ennakointia ei tullut edes kootussa käynnissä, joka on meille aika vaikea. Laukannosto ei ollut ihan priima, mutta nousi kuitenkin ilman peränheittoa ja kiukuttelua. Keskilaukka oli hieman vaisu, mutta eroa oli jonkin verran. Sulku alkoi vähän huonona, mutta sain omasta mielestäni loppua kohden Toksua taipumaan rungostaan ihan ok:sti. Sen jälkeen meidän bravuurimme eli vastalaukka jäi ihan pohkeen taakse ja siihen tuli ei-toivottu vaihto, jota en ehtinyt edes korjaamaan ennen laukanvaihtoa käynnin kautta, jonka takia menetimme roppakaupalla pisteitä. :( Lisätty laukka oli ihan ok, vaikka vähän hitaasti syttyikin ja sain esitettyä hyvän siirtymisen loppuun. Sulku oli jälleen ihan ok. Ja mikä parasta, saimme esitettyä kaksi puhdasta vaihtoa, joista toinen oli jopa aika hyvä!!!!
Sitten vielä meille ihan ok lopputervehdys, jossa Toksu tosin astui sitten mun huomaamattani taakse eli ei ihan niin ok sitten ollutkaan... Tulokseksi 57.4% ja kolmanneksi viimeinen sija.
Harvemmin sitä ihminen on tyytyväinen ollessaan kolmanneksi viimeinen, mutta tän radan jälkeen mä olin ja olen edelleen todella tyytyväinen. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis Toksun ja näiden vaativien kanssa, että ollaan menossa taas eteenpäin ja kohti parempia suorituksia. Tänään taso oli todella kova ja isosta rikkeestä huolimatta olimme kuitenkin ihan omalla tasollamme pisteissä eli parempaakin olisi voinut olla tarjolla ilman ylimääräistä laukanvaihtoa. Lisäksi olen todella iloinen siitä, että on vihdoin löytynyt Toksulle sopivat kanget, joilla sitä pääsee ratsastamaan ilman, että se käpristyy kaulastaan kasaan ja jännittyy tyhjäksi pökkelöksi. Koko hevosen ylälinja on muuttunut niskasta rennommaksi ja pyöreämmäksi ja hevonen on huomattavasti tyytyväisempi. Ihan mieletöntä! Eikä pöytäkirjoissa ollut yhden yhtä mainintaa, että hevosella olisi suu auki. Kerta se on ensimmäinenkin!
Tämä kausi näitä vaativia ratoja opetellessa on ollut erittäin opettavainen. Alkukaudesta tehtävien nopeus ja teknisyys hirvitti, mutta nyt homma tuntuu jo varsin luontevalta ja jopa kohtuullisen helpolta. Suurimpana ongelmanani pitämäni pehmeän tuntuman löytyminen tuntuu nyt lähes ratkaistulta, joten suurin odotuksin jään odottamaan ensi kauden koitoksia Toksun kanssa. Sitä ennen kuitenkin vielä ensi viikolla on yksi aluestartti kilpailtavana kotiareenalla. Tuomarinkylän aluekisoissa on kolmen tähden kenttäohjelma, joka vaikuttaa paperilla todella mielenkiintoiselta ja tämän päivän jälkeen en malta odottaa, että pääsen sitä ratsastamaan läpi. Keskiviikkona onkin jo taas Johannan tunti ja päästään sitä harjoittelemaan. Jiihaa!
Kerrankin saatiin Toksusta hienot kuvatkin, kun kuvaaja oli paikalla ja kuvausolosuhteet olivat otolliset. Kuvien copyright Pekka Pietikäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti