Myöhemmin syksyllä löytyi onneksi uusi suomenhevosratsuni Peri-Ville. Sitä sitten oli vähitellen rakenneltu noin marraskuusta lähtien tähtäimenä tämän kesän Prix de Agrimarket luokat sekä tietysti juurikin Suomenratsujen kuninkaalliset. Valmistautuminen olikin onnistunut aina Halikon Agrimarket-luokkaan asti hyvin ja sieltähän napsahti rusettikin mukaan. :) Halikon kisojen aikoihin Ville muutti uuteen kotiin ja ensimmäisen kuukauden aikana uudessa kodissa Ville oli valitettavasti päässyt laihtumaan johtuen ilmeisesti heinän laadusta. Tämän muutoksen aiheuttamat seuraukset huomattiin oikeastaan vasta Ypäjällä, kun Ville oli voimaton ja pystyi näkemään selkeän muutoksen sen kropassa, kun rupesi vertaamaan sitä Halikon tilanteeseen. Nyt onneksi asia on huomattu ja korjattu ja paranemaan päin pikkuhiljaa.
Kuninkaallisiin kuitenkin siis lähdettiin hyvillä mielin keskiviikko-iltana, sillä startit oli edessä sekä torstaina että perjantaina. Ratsun urallaan Ville ei vielä moisiin monipäivisiin koitoksiin ollut päässytkään, joten otettiin retki varman päälle ja loman kannalta. Ville kulki tuttuun tapaan erittäin asiallisesti ja kotiutui heti uuteen majapaikkaansa. Kuten myös me mukana olleet ihmisetkin. ;) Meillä oli mökki itsellämme vuokrattuna lähimailta ja sinne kömmittiin ihmettelemään tulevaa koitostamme!
Torstaina koitti ensimmäinen kilpailupäivä. Puunattiin ja puleerattiin Ville hienoksi ja suunnattiin ajoissa kohti kilpa-areenoita. Ville oli verkassa keskikentällä ihan mielettömän hyvän tuntuinen, se kantoi itsensä, teki hyviä siirtymisiä ja jopa vähän lisäsi ravia, mikä on sille ollut kohtuullisen vaikea tehtävä ymmärtää.
Luokkana oli siis KN Special, joka omasta mielestäni ei ole ollenkaan hyvä ohjelma raa'alle suomenhevoselle, mutta kilpailunjärjestäjien mielestä ilmeisesti se on. Ihmettelin myös sitä, että nuorille hevosille oli valittu tämä samainen ohjelma, sillä esimerkiksi laukasta suoraan käyntiin siirtyminen on monelle keskeneräiselle suomenhevoselle erittäin vaikeaa. Yhtä lailla laukannosto keskeltä kenttää voi olla varsin haastava. Mutta mentävä oli sitä, mitä tarjolla oli. :)
Siirryimme Villen kanssa 3 ratsukkoa ennen omaa suoritustamme juhlakentälle ja siellä yhtäkkiä Villestä tuli todella vahva käynnissä ja se ei suostunut pysähtymään saati peruuttamaan alkuunkaan. Ihmettelin tätä kovasti ja jatkoimme työskentelyä hetken, kunnes totesin, että hevosen täytyy vain yksinkertaisesti olla väsähtänyt, vaikkemme pitkään edes olleet verrytelleet. Annoin Villen sitten kävellä pitkin ohjin aina ratamme alkamiseen asti ja sitten pyysin sitä tsemppailemaan enää sen muutaman minuutin, jotka radalla viihdyimme.
Rata ei todellakaan mennyt niin kuin olisin toivonut, mutta olipahan sekin kokemus. Pysähdykset olivat edelleen todella vaikeita, hevonen ei kantanut läpi yhdenkään kulman, ei jaksanut lisätä ravia eikä laukassakaan ollut normaalia ponnekkuutta. Prosentit olivat 56,4% ja meille aika sietämättömän huonot. En todellakaan ollut tyytyväinen itseeni enkä siihen, että hevonen pääsi väsähtämään. En osannut tosiaan yhdistää alkuunkaan sen laihtumista ja sitä, että sen laihtumisen myötä myös hevosen jaksaminen ja etenkin voima on huomattavasti vähäisempää kuin mitä ne olivat esimerkiksi kuukautta aiemmin Wiurilassa. Mutta jälkeenpäin on helppo olla jälkiviisas ja todeta, että olisihan mun pitänyt tajuta... Paljon oppia tuli siis tästä radasta ja päivästä, vaikkei sitä toivottua tulosta tullutkaan. Hyvä näinkin. Villen kanssa olemme kuitenkin vielä erittäin kokematon ratsukko, joten kaikki tietous ja taitous on hyvästä ja auttaa jatkossa tekemään asiat oikein ja paremmin.
Perjantaina olikin sitten taas päivä uusi. Hevosta oli tankattu ja pidetty vireänä sopivasti kävelyttelemällä ja viihdyttämällä. Perjantain startti oli jo aamupäivällä ja ei muuta kuin letittäen poni ja kohti verryttelyä, mutta tällä kertaa ei yhtään liian aikaisin. Verryttelin hyvin vähän, ehkä kierroksen laukkaa kumpaankin suuntaan ja vähän ravia, muutoin ainoastaan kävelimme. Ohjelmana tällä kertaa oli Helppo B:3, joka taas on meille Villen kanssa oikein sopiva ohjelma. Paljon kuvioita, vähän siirtymisiä ja mukava sujuva meininki.
Sitten taas ei muuta kuin radalle. Rata sujui leppoisissa tunnelmissa. Kulmat oli hieman pehmeitä ja niissä oli vaikea saada Ville kantamaan läpi niiden, siirtymiset olivat edelleen voimattomia ja jäin ajoittain vaan pohtimaan, kuinka paljon paremmalta homma voisi tuntua, jos kaikki olisi kivasti. Selvittiin kuitenkin radasta läpi kunnialla ja vaikkei se hyvältä tuntunutkaan, pisteitä ropisi ihan mukavissa määrin. Prosentteja 61.80% ja sillä johdettiin luokkaa jos jonkun aikaa. Mutta kuten aina, kyllähän niitä ratsukoita sitten pikku hiljaa alkoi menemään meidän ohitsekin pisteissä. Yhdentoista aikaan meillä oli startti ja kello oli lähemmäs neljän, kun me vihdoin saimme varmistuksen sijoituksesta tai lähinnä sen puutteesta eli yhdeksäs ratsukko meni meidän ohitsemme pisteissä ja jäimme kuin jäimmekin luokassa ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Ei niin kovin palkitseva sija, mutta tiedämmepähän, että mahdollisuudet on vaikka mihin ja etenkin silloin, jos hevonen olisi vielä paremmassa kunnossa! Mieli oli hyvä tämän jälkeen, vaikka jäimmekin ilman rusettia kuninkaallisella matkallamme, mutta ensi vuonna sitten tämänkin vuoden edestä rusetteja!
Siinä vielä tunnelmat radalta ja kaikkien näiden kuvien copyright jälleen kerran Pekka Pietikäinen.
Kiitokset vielä Kirsille, Kaisalle ja Pekalle ihanasta retkestä ja mukavista tunnelmista sekä team Vuoksittarelle letkeästä seurasta!
Jännityksellä odotamme, missä tunnelmissa ollaan ensi vuoden kuninkaallisissa!
Aiemmista ratsuistani Rannikon Kaisla sijoittui neljänneksi kasvattajakilpailun estepuolella sekä Suvi-Hermiina kuudenneksi mestaruustaistossa! Onnittelut heille tiimeineen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti