Harrastelua

Vapaaviikko on taas vietettynä ja paluu arkeen on tapahtunut. Vapaaviikolla ei nykyään ehdi edes juuri blogia miettimään, mutta onneksi töissä ehtii vähän pohtimaan ja naputtelemaan näitä juttuja. Tekee niin hyvää aina itselleenkin vähän kerrata tapahtumia ja pohtia, mitä pitää tehdä ja mitä ei ja miten hommat sujuu ja mikä mättää ja miksi.

Ensimmäiset kaksi viikkoa hevostilallisena on takana ja hevosetkin ovat vielä hengissä! ;) Rutiinit on vielä aivan hakusessa, mutta muutoin alkaa tuntumaan siltä, että hevosten pito kotinurkissa alkaa olla ihan kivasti hallussa. Kaikki tavarat hakee toki vielä paikkojaan ja koko ajan on paljon sellaisia asioita, joita pitäisi tehdä paremmiksi ja viritellä toimivammaksi, mutta perusasiat alkaa olla aika kivasti. Hevoset näyttää viihtyvän hyvin, mikä on tietysti tärkeintä. Murdesta on ihanaa olla meillä "kotona", sillä se on todellinen ihmisystävä. Se seurailee aina tarkkaan, mitä pihalla puuhastellaan ja avustaa myöskin mielellään. ;) Tarhaa siivotessa en juuri saa rauhaa kun mulla on kaksi varjoa, jotka joko seuraavat mua tai vaihtoehtoisesti leikkivät kottikärryillä... Moniponi on yhtä lailla sosiaalinen, mutta koska Murde määrää ja on ihmisistään hyvin mustasukkainen, Moni tyytyy katselemaan usein hieman kauempaa. Näiden kahden tuusailuja voisi katsella vaikka loputtomiin, sillä ne ovat niin mainioita touhuillessaan.

Murde tutkailee esiinkaivamiaan aarteita! 

Mutta sitten asiaan. Moniponin kanssa käytiin siis reilu viikko sitten maneesilla hyppäämässä. Se ei ollut oikein oma itsensä eikä syttynyt ollenkaan hyppäämisestä, kuten on aikaisemmilla kerroilla syttynyt. Keväällähän se oli aivan intopiukeana aina kun pääsi maneesiin vapaaksi ja oli vielä esteitä. Hypytettiin kuitenkin jonkun verran vaihtelevalla menestyksellä. Jotain kuitenkin Moniponin menosta puuttui ja olin hieman epäileväinen perjantain Kyvyt Esiin-finaalin suhteen. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että reissaaminen tekee nuorelle ponille hyvää ja näkee taas vähän, miten poni käyttäytyy kun on muita hevosia ja häppeninkiä ympärillä. Viisaastihan se käyttäytyi ja näytti myös upealta, mutta kuten arvata saattoi viimeistelyn perusteella, hyppääminen ei sujunut edelleenkään. Ponia ei huvittanut yhtään, se ei syttynyt alkuunkaan niin kuin keväällä ja hypytkin olivat ihan erilaisia, ei kissamaisia kauniita hyppyjä vaan ihmeellisiä hitaita hissihyppyjä. Nyt onkin selviteltävä, että mistä tässä mahtaa olla kysymys... Arvailuja on monia, mutta pikkuhiljaa ehkä selvinnee tämä mysteeri, mihin Moniponin hienot hypyt ovat kadonneet. Toivottavasti ne kuitenkin löytyvät tälle lahjakkaalle ponille takaisin, sillä se todella osaa. Huvituin jälleen lukiessani hevostalli.netin keskusteluja siitä, kuinka ponit oli vain niin huonosti esitetty finaalissa. Omalta osaltani voin sanoa, että oli hyvin tai huonosti, tämä poni on esitetty samalla lailla samojen ihmisten toimesta kolme kertaa aikaisemmin ja se on saanut ihan käsittämättömän hienot arviot hyppykyvystään. Tämä oli ensimmäinen epäonnistuminen ja selvitämme kyllä syyn ja toivomme saavamme vielä esittää tämän ponin oikeaa osaamistakin tulevaisuudessa! Tosin irtohypyt on näiltä näkymin hypätty ja jatkossa täytynee keskittyä enemmän selästä käsin työskentelyyn. Nyt onkin ponin kanssa tiukassa mietinnässä, miten jatketaan. Vaihtoehtoina on ponin myyminen, ruunaaminen ja 4-vuotiskilpailut ensikaudella sekä orina pitäminen ja siten valmistelu oripäiville. Tämän ponin ihan äärimmäisen hieno luonne olisi se syy, miksi sitä kannattaisi ajatella käyttävänsä jalostukseen. Tällaista luonnetta jalostaisi mieluusti wpb- ja ratsuponeihin, jotka kuitenkin pääasiassa kasvatetaan lasten käyttöä ajatellen. Jos joku on Moniponista kiinnostunut ostomielessä joko tulevaisuuden kilparatsuksi tai siitoskäyttöön, ottakaa ihmeessä yhteyttä!

Murden kanssa oltiin viikonloppu Pietin valmennuksessa. Olin viimeisen kuukauden aikana ehtinyt Murden kyytiin huimat kaksi kertaa ja se kyllä tuntui. Olin taas lauantaina kauhusta kankeana ponin kyydissä ja vedin sitä, minkä ehdin, vaikka hevonen oli kerrankin menossa mukavasti itsellään eteenpäin. Näin pilataan siis hevosen viimeinenkin eteenpäinpyrkimys! Hienosti mä vedän ja silleen.

Mutta joo, lauantaina tehtiin ihan perusduunia, siirtymisiä, väistöjä, vaihtoja ja ihan perusduunia. Kaikki oli vähän nihkeetä ja semmosta puolivillasta ja mua jännitti enemmän kuin olisi pitänyt. Osasyynä mun jännitykseeni oli myös samaan aikaan reenaamassa ollut 3-vuotias oripoika, joka kerran muun muassa tuli meitä melkein päin. Onneksi Murde oli tässä kohtaa huomattavasti chillimpänä kuin minä. :) Eli Murdea ei tämä toinen hevonen juurikaan haitannut, mutta mä varoin sitä minkä ehdin ja siten unohdin kiinnittää huomiota omaan ratsastukseen ja unohdin myös kaiken vähäisenkin rentouden, mitä olisi voinut mahdollisesti olla tarjolla. Selvittiin kuitenkin hengissä, pysyin kyydissä ja joitain tehtäviäkin saatiin tehtyä. Olisi kuitenkin ollut paljon kivempaa, jos olisi osannut ratsastaa paremmin ja rennommin ja jos hevonen reagoisi edes joihinkin apuihin joskus....

Toiselle päivälle jäi paljon parannettavaa, mutta kyllä sitten parannettiinkin aika paljon. Toisena päivänä saatiin taas työstettyä vaihtoja niin, että niitä on tarjolla myös silloin kun Murdea ei enää huvita, tehtiin ravissa avoja ja jopa vähän sulkuja!!! Lopuksi sain jopa kelvollisia lisäyksiä laukassa sekä ravissa kun en enää vetänyt ihan niin paljon ja sain Murden reagoimaan eteenpäin jalasta ja vähän piiskastakin. Me niin tarvittaisi valmennusta paljon useammin Murden kanssa, mutta kun mitään kelvollisia valmentajia on aivan liian vaikea saada motivoitumaan lähtemään mihinkään ketään katsomaan. Pitänee vielä yrittää kartoittaa tilannetta uudelleen kun ollaan kunnolla asetuttu uuteen kotiin, sillä olis ihanaa, jos sais edes jonkun katsomaan reenejä kotonakin välillä. Onneksi nyt on kuitenkin tulossa useampia valmennuksia, joihin päästään osallistumaan, jos vaan kunnossa pysytään kummatkin Murden kanssa. Aiempiin kertoihin verrattuna on kuitenkin edistystäkin tapahtunut, sillä esimerkiksi harjoitusravissa on jo ajoittain ihan mahdollista pysyä kyydissä. :) Tunnit on taas videolla ja odotan innolla, että pääsen niitä katsomaan ja analysoimaan. Viimeksi sain ihailla, että mullahan on ihan kiva hevonen, saa nähdä mitkä on fiilikset tämän kerran jälkeen... Fiilikset ratsastuksen jälkeen oli kuitenkin sellaiset, että uskaltauduin ilmoittautua harjoituskilpailuihin kokeilemaan helppoa a:ta. Tai oikeastaan A-merkin koulukoetta. :) Kivaa olisi, jos siitä selviäisi hengissä!

Samin selässä olen päässyt käymään jo kaksi kertaa tauon jälkeen! Sami puhkuu intoa päästä hommiin, sillä se on selkeästi vähän tylsistynyt lomallaan, se tsekkailee maisemia ja etsii tekosyitä, jotta voisi ampaista johonkin suuntaan ja vähän loikkia matkalla. ;) Eli eiköhän se ala olemaan ihan kivassa kuosissa ja valmis aloittelemaan hommia pikkuhiljaa. Kuukauden päästä sillä olisi tarkoitus olla jo sitten aika normireenissä... Samin selässä oli kyllä kuin olisi ollut kotona, se on niin tuttu ja ah niin simppeli, kun sen tuntee läpikotaisin. :) Pieni Kerma-poni oli pari kertaa Nipsun tuntien jälkeen jo todella hyvä ratsastaa, mutta palautti mut taas sunnuntaina maanpinnalle olemalla jälleen hieman hankala... Aina kun luulee, että vihdoin alkaa kulkemaan, huomauttaa Kerma, että ei todellakaan!

Muitakin ratsuja on tullut ratsasteltua, mutta mitään sen ihmeellisempää raportoitavaa ei ole juuri tainnut tapahtua. Aku hierottiin omituisuuden jäljiltä ja siitä löytyi selkeitä vaurioita sen kaatumisen jäljiltä, jotka selittivät selkeästi sen hankaluuden laukata oikeaa laukaa ja kantaa takaosallaan. Hyvä näin ja nyt se on hoidossa ja paranemaan päin, joten pian päästään jatkamaan reenejä täyspainoisesti kohti ensi kautta.

Pietin tunnilta pitäisi olla kuviakin jossain vaiheessa tulossa, katsotaan koska saadaan koneelle...