Yli odotusten...

Yleensä on ihan mahdottoman vaikea keksiä teksteille otsikoita, mutta tänään olisin kyllä keksinyt tsiljoonittain fiilikseen sopivia otsikoita.

Tänään oli siis yksi vuoden odotetuista päivistä: TKR:n seuramestaruuskilpailu. Tänä vuonna seuramestaruudessa oli yllättävän paljon lähtijöitä ja tasokin oli aika mukava. Seniorimestaruus kilpailtiin luokassa He A:1, jossa lähtöjä oli parisenkymmentä. Mestaruustaistossa ei ihan niin montaa ratsukkoa ollut, sillä osa osallistujista edusti muita seuroja.

Olin toki viime vuoden tapaan aikonut osallistua tähän kilpailuun Samilla, mutta sen kunto oli suuri kysymysmerkki, sillä sehän saikun jälkeen on vasta pikku hiljaa palaillut takaisin töihin. Onneksi se kuitenkin oli suoriutunut kotona kivan oloisesti radan tehtävistä, joten päätettiin, että se pääsee kilpailuun mukaan. Ilmoittauduin kilpailuun myös Tokajilla, sillä harjoitus olisi hyvästä senkin kanssa ennen joulukuun alun kansallisia Ypäjällä. Sami on kuitenkin omien kätösteni jälki, alusta asti itse tehty ratsu, jolla on liikettä enemmän kuin Tokajilla, joten sen kunnosta huolimatta päädyin valitsemaan mestaruusratsukseni Samin.

Tokajin startti oli ensimmäisenä vuorossa. Kiidin kotoa tallihommista Tuomarinkylään ja ehdin juuri ja juuri mukavasti verryttelemään. Tokaj oli edelleen hieman jäykkä kuten myös eilisessä viimeistelyssä, mutta vertyi ja pehmeni kivasti, kun laukkailtiin edes takaisin ja ympäri verryttelyä, myötälaukkaa ja vastalaukkaa vuorotellen. Sitten vielä siirtymisiä, pohkarit ja takaosakäännökset sekä peruutus tarkistellen kuntoon. Radalla Tokaj toimi varsin mukavasti. Jäi vielä hieman alavireisiä kohtia, kuten esim. takareissa Tokaj jäi hieman pohkeen taakse, mutta paljon oli oikein siistejäkin pätkiä. Tokaj palkittiin 63,7% ja johti pitkään luokkaa. Itsekin pohdin jo, että niinkö onnistuin kuitenkin yllättämään itseni ja Tokaj olisikin parempi kuin Sami. :)

Sitten Samin kyytiin hetkeksi verryttelemään ja fiilistelemään. Aloitin sen kanssa ravissa ja poni tuntui taivaallisen hyvältä. Tein väistöt kumpaankin suuntaan ja peilistä katsellessani väistöä pukkasi kylmät väreet! Wau! Sitten vähän laukkaa, yksi ravilisäys ja kävelemään. Meillä oli 3 ratsukon ajan odottelua, joten en halunnut väsyttää Samia, sillä itse ratakin oli vielä pitkä hieman puolikuntoiselle ratsulle. Ryhmän toisen ratsukon aikana tarkistelin takaosakäännökset kuntoon ja kolmannen aikana tein muutamat siirtymiset ja sitten radalle.

Taisimme suorittaa radan Samin kanssa jonkin sortin hurmiossa. Ravilisäykset toimivat, väistöt oli ok, ravivoltit olivat ihan jees. Pysähdykset ja peruutukset olivat vähän alavireisiä, muttei varsinaisesti huonoja. Takareissa jouduin vähän varmistelemaan, mutta parhaat ratatakarimme ne olivat. Laukassa homma oli kivasti kasassa eikä poni pahemmin ehtinyt väsähtämään, vaikka toisen ravilisäyksen jälkeen mua alkoi pikkusen hirvittämäänkin, että mahtaako väsymys pukata päälle ennen maalilinjaa. Olin niin onnellinen radan jälkeen, että melkein itketti. 4 kuukauden kilpailutauko ei ollut kadottanut taikaa ja edelleen homma sujui ja tuntui siltä miltä ennenkin. Sami oli onnellinen päästessään suorittamaan ja mä olin onnellinen päästessäni esittämään Samin osaamista. Fiilis oli mieletön ja kyllä se rata oli tainnut ihan hyvältä näyttääkin, sillä saimme 66,06% ja kiilasimme Toksun ohi kärkeen!

Sitten vielä muutaman ryhmän tulosten odottelu, jotta selviäisi olisiko haastajista ohittamaan tuo tulos. Odotellessa oli Kerma-ponin debyytin vuoro. Olin päättänyt, että se saa tulla mukaan ja startata He B:0-ohjelman, vaikkei ehkä ihan sillä tasolla vielä olekaan. Se tarvitsee kokemuksia ja erilaisia tilanteita, jotta oppii tsillaamaan, sillä pieni Kerma on aina niin tohkeissaan kaikesta. :) Kerma ylitti kaikki odotukset ja käyttäytyi verrattaen mallikkaasti. Radassa melkein joka kohtaan tuli joku tahtirikko tai muu "pieni" esteettinen virhe, joten prosentit jäivät alle hyväksytyn rajan, mutta ne pätkät, missä Kerma rentoutui muutamaksi askeleeksi, olivat ihan superhyviä ollakseen kuitenkin Kerma-ponin ensimmäinen koulukilpailu. Olimme todella tyytyväisiä Kerman suoritukseen ja myös siihen, että se sai hymyn todella monen ihmisen naamalle! Se taisi vetää katsomonkin täyteen ratansa ajaksi. :) On se vaan semmonen pieni hassu poni. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia sen kanssa, kun tietää, ettei se ihan pöllö ole kilpailuissakaan ja kun alkaa rentoutumaan ja löytämään itseään, siitä tulee varmasti todella mainio pieni kouluponi!!! Siihen voi toki mennä vielä jokunen vuosi... *hih*

Samin ja Tokajin luokka loppui joku aika Kerman suorituksen jälkeen ja niinhän siinä vaan kävi, että Sami teki sen taas ja voitti luokkansa ja siten saimme myös seuramestaruuskultaa!!!! Tokaj piti myös paikkansa toisella sijalla eli ei pelkästään mun ja Samin tulosennätys ja seuramestaruus vaan myös elämäni ensimmäinen kaksoisvoitto! :) Fiilis oli ihan käsittämätön ja eniten olin onnellinen siitä, että Sami on taas kunnossa ja pääsin sen kanssa suorittamaan samalla tasolla kuin ennen taukoakin! Olin myös todella iloinen siitä, että olemme Tokajin kanssa nostaneet tuloskuntoamme läpi vuoden ja vakiinnuttaneet helpossa a:ssa reilun 60% tuloskunnon. Tästä on hyvä jatkaa näiden ratsujen kanssa kohti Ypäjän kansallisia. :)

copyright Maija Karhusaari

Kiitokset jälleen kaikille niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet nämä hienot hetket! Olen niin onnekas, että minulla on näitä hienoja ratsuja ratsastettavanani ja ihania ihmisiä ympärilläni, jotka mahdollistavat kehitykseni ratsastajana ja joiden kanssa saan jakaa nämä hienot hetket!

Ensi vuoden tavoitteeksi täytynee ehkä ottaa osallistua seuramestaruuteen omalla hevosella. ;)