Vapaaviikon anteja

Vapaaviikkoni oli jälleen hyvin hevostäyteinen. Maanantaina toivuin vielä viikonlopun riennoista, mutta tiistaina pääsin taas tositoimiin. Ratsastin kevyesti Tokajin läpi aamulla, se tuntui ihan mukavalta ja oma ratsastuskin tuntui kohtuullisen kivalta. Pitkästä aikaa ratsastin omat superhyvät saappaani jalassa, jotka kävivät tehtaalla korjauksessa parin kuukauden käytön jälkeen ja huomasi taas heti eron kunnon saappaiden ja sinnepäin-saappaiden välillä. Kunnon saappailla on vaan niin paljon mukavampaa ratsastaa!

Tokajin jälkeen oli omien ponien vuoro. Tarkoituksena oli mennä maastoon Heidin ja kummankin ponin kanssa, mutta koska oli vielä jonkin verran jäistä, ei maastoon päästy. Ystäväni Heidi oli kuitenkin tullut paikan päälle meidän uutta kotia ihastelemaan, joten ehdotin, että josko hän maaston sijasta haluaisi kokeilla Moniponia "kentällä". Harvemmin pääsee näkemään omiaan "vieraan" ratsastajan alla ja kun Moniponilla vielä on ratsastajalla kokorajoite, niin ei niitä sopivia ratsastajakandidaatteja nyt niin kovin paljoa lähipiirissä olekaan. Heidi oli viime talvena kerran istunut ponin kyydissä, muttei sillä aiemmin ollut ratsastanut. Hehkuttelin Heidille etukäteen, että omasta mielestäni en ole kovinkaan usein päässyt istumaan näin helpon ja simppelin nuorukaisen selkään enkä turhaan. Heidi ratsasti Moniponilla erittäin hyvin ja poni näytti toimivan kuin ajatus. Ratsukko suoritti kaikki askellajit läpi ja lopuksi vielä laitettiin muutama ravipuomi ja laukassa puomikasa. Poni oli selkeästi innostunut tehtävistä ja näytti hyvältä. Nyt näyttäisi siltä, että Heidin oman hevosen majaillessa talven yli Hollannissa, Heidi aloittelisi estetyöskentelyn tämän lahjakkaan ponin kanssa, jotta se pääsisi tekemään sitä, missä oikeasti on erittäin lahjakas. Katsomme, miten homma lähtee sujumaan ja asetamme tarkempia tavoitteita sen mukaan. Oli kiva huomata, että poni ei ole vain minun mielestäni erittäin helppo, järkevä ja lahjakas, vaan myös muidenkin mielestä! Ponin selässähän ei mun, Annin ja Heidin lisäksi ole muita vielä käynyt.

Heidi ratsasti myös Murden ja sai Murdeenkin varsin hyvän otteen. Heidihän ratsasti Murdella 4- ja 5-vuotiaana aika paljonkin, muttei sittemmin ole enää ehtinyt, kun Heidin oma hevonen tuli ratsastusikään. Oli kiva nähdä kuinka Heidi ja Murde tekivät duunia yhdessä ja kummallekin tämä oli varsin positiivisen oloinen kokemus. Itselleni tekee kyllä hyvää nähdä omia hevosia muiden alla, sillä siitä oppii paljon omista hevosistaan ja näkee niiden virheet ja tavat ihan eri lailla kuin selästä käsin. Siksi onkin mukavaa kun on ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi tehdä yhteistyötä.

Tiistaina kävin myös poniterapiassa ja ratsastelin sekä Samin että Kerman. Sami oli oma ihana itsensä ja pikkuhiljaa alamme saada jo vähän tehdä asioita ja pääsemme tähtäämään kilparadoille taas kohtapuolin. Tehtiin mukavasti ravia ja laukkaa ja vähän väistöjä ja takaosakäännösharjoittelua. Tuli myös kokeiltua vastalaukat kumpaankin suuntaan, jotka olivat yhtä helppoja kuin aina ennenkin. :) Samin kanssa tuli kyllä taas hyvä mieli ja oli kiva huomata, että hommat on kohtuullisesti hanskassa loman jäljiltäkin.

Kermankin kanssa oltiin maanantaina mukavasti yhteisymmärryksessä, vaikka laukka olikin hieman taas huonompaa tällä kertaa. Kerma-poni on huvittava, sillä se ei aina hallitse kroppaansa ja etenkään raajojansa aivan sataprosenttisesti ja hieman suuttuu itselleen kun esimerkiksi menee välillä sekaisin jaloissaan... Sitten sille pitää vain yrittää viestittää, että ei hätää ja homma jatkuu. Kerma on kyllä menneen puolen vuoden aikana kehittynyt hurjasti, mutta välillä sen kanssa saa silti olla ihmeissään kun kehittyykin yhtäkkiä joku ihan uusi aiemmin kokematon ongelma... Sitten vaan sitä ratkomaan ja seuravaa odotellessa. :) Viikonloppuna Kerma olikin päässyt valjakkovalmennukseen Ypäjälle ja sieltä oli saanut paljon hyviä apuja jatkoon ja oli sielläkin todettu, että poni on hieman omituinen, mutta myös varsin mukava liikkuja... ;)

Keskiviikkona oli vuorossa Ville ja Aku. Ville oli ihan hurjan vahva ja olin sen kanssa ihan ihmeissäni, että mitä oikein tapahtuu. En mennyt kuin oikeastaan vartin verran ja sen jälkeen jouduin toteamaan, että tänään ei ole meidän päivämme. En saanut hevosta millään paranemaan, joten päädyin siihen, että on viisainta lopettaa. Sen vahvuudelle täytyy olla syy jossain muualla kuin vaan sen hetkisessä ratsastuksessa, sillä Ville ei koskaan ole ollut niin vahva ja vaikea. Se oli ehkä väsynyt edellisen päivän reeneistä tai jännityksestä tai muusta, mutta oma itsensä se ei ollut. Pyysinkin sen jälkeen, että Villellä olisi seuraavana päivänä irrottava juoksutus ja ratsastaisin perjantaina sen uudelleen ja kokeilisin, että joko tuntuu paremmalta.

Akun kanssa taasen jouduttiin reenaamaan hieman puolivaloilla, sillä kenttä oli jäässä. Käyntiväistöjä, takaosakäännöksiä, vähän siirtymisiä ja siinäpä se oikeastaan olikin. Aku tuntui kyllä ihan hyvältä ja oli yllättävän yhteistyöhaluinenkin. :)

Torstaina oli sitten pitkään ja hartaasti odotettu Sepon valmennus Murden kanssa. Ja sitä olikin kannattanut odottaa, sillä se oli juuri niin tehokasta työskentelyä kuin muistinkin. Viime kevään jälkeen emme ole Sepon silmien alle päässeet ja nyt sitten sai kyllä huomata, että ainakin oma pääkoppa on kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Olin heti kohtuullisen rentona Murden kanssa, vaikka se vähän katselikin taas ympärilleen ja oli hereillä. Aloiteltiin ensin ravissa ja laukassa itsenäisesti verrytellen ja Murde tuntui heti varsin eteenpäinpyrkivältä, mikä oli aivan ihanaa. Sitten suoriuduttiin pääty-ympyrälle ja lähdettiin kevyessä ravissa ympyrän aikana myötäämään ohjat puoleen kaulaan ja samalla jalalla säilytettiin hyvä eteenpäinpyrkimys. Palatessa takaisin normituntumalle, piti ajatella aina kevyempi tuntuma kuin ennen myötäystä. Tämä tehtävä sopi mulle ja Murdelle kuin nenä päähän. Ihan mielettömän hyvä tehtävä, sain Murden liikkumaan aktiivisesti omin jaloin eteenpäin, muoto tuli todella hyväksi ja oma mieleni oli kohtuurento. Kun juuri alkoi tuntua mukavalta, siirryimme laukkaan ja laukassa sama tehtävä. Lisäksi pikkuhiljaa piti lisätä lisäys jalasta samalla kuin myötäsi ohjalla. Tämä teki meille NIIN hyvää. Aluksi en uskaltanut aivan riittävästi, mutta pikkuhiljaa sain Murden jopa laukkaamaan aika kovaa. :) Tätä kumpaankin suuntaan ja tehokasta oli, hevonen laukkasi hyvää laukkaa ja mä en vetänyt. Jiihaa!

Sitten hetki kävelyä ja jatkettiin vastalaukassa. Murde ei aiemmin juuri ole pitkiä pätkiä vastalaukkaa tehnyt, mutta nyt päästiin tekemään vastalaukkaa sekä uralla että ympyrällä ja ihan paria pientä rikkoa lukuunottamatta laukka jatkui vastalaukkana monenmonta kierrosta ja ympyrää peräkkäin kumpaankin suuntaan. Wau! Tämä oli ihan superkivaa. Nythän oli juuri vastalaukkaa kotona harjoiteltu, mutta lähinnä vastalaukan nostoja, sillä meidän "kentällä" ei juuri hirveästi pidempää pätkää vastalaukkaa pääse ratsastamaan. Lopuksi vielä kevyessä ravissa loppuverryttelyt kumpaankin suuntaan kevyellä tuntumalla ja tarvittaessa edelleen jalasta eteen. Olin niin onnesta soikeana hyvin onnistuneen valmennuksen jäljiltä. Hommat sujui ja taas saatiin työkaluja työkalupakkiin ja itsevarmuutta Murdella ratsastamiseen! Nyt hovikuvaaja vaan unohti kameransa kotiin, joten joudutte tyytymään tähän sanalliseen selostukseen tapahtumista kuvamateriaalin sijaan.

Viikonloppuna Murde letkisteli Annin kanssa ja oli kuulemma vielä lauantaina varsin väsynyt torstain jäljiltä, sen verran rankat treenit oli! Sunnuntaina Murde ja Anni olivat pitkällä maastokävelyllä ja Murde oli nauttinut täysin siemauksin. 

Perjantaina oli taas poniterapia- sekä suomenhevospäivä. Kerma oli jälleen hieman vaikeampi, mutta tokeni loppua kohden mukavasti. Alussa oli käynnissä ihan ok, mutta ravissa tuntui omituisen vinolta ja sitä korjatessa aina pukitti. Pikkuhiljaa kuitenkin vetristyi ja lähti suoristumaan eikä enää pukittanutkaan suoristaessa. Reeni oli kuitenkin vain lyhykäinen, sillä edessä oli valmennusviikonloppu Ypäjällä. Samin kanssa tehtiin vähän lisäyksiä, sillä se halusi niitä tehdä ja myös himpun enemmän laukkatreeniä. Vähän enemmän vastalaukkaa ja pari vaihdon yritelmää. Sami tuntui koko ajan todella hyvältä, ravasi isosti ja laukkasi innokkaasti. Myös kaula pysyi ryhdikkäänä ja kuvio koko ajan kasassa. Vähän väistöjä ja takareita harjoiteltiin taas myös. Ponit oli siis jees.

Sitten suomenhevosten pariin. Ville oli PALJON parempi kuin keskiviikkona. Se oli oikeastaan kuin eri hevonen konsanaan. Se tuntui taas omalta kevyeltä itseltään ja ravasi sekä laukkasi hyvin ja pääsin jopa kumpaankin suuntaan kääntämään vastalaukkaan ja alaspäinsiirtymisetkään eivät olleet yhtään niin hukassa. Olin superhelpottunut, sillä olin jo varsin turhautunut, kun en osannut sanoa, missä vika on ja mikä meidän yhteistyössämme mättää. Mutta hyvä, että kyseessä oli ohimenevä tila ja kaikki oli taas paremmin! Täytyy ehdottomasti yrittää nyt ehtiä tälläkin viikolla Villen kanssa reenailemaan, jotta hyvä fiilis pysyy yllä. :)

Sitten vielä Vilpun työstöön. Sepon opit mielessä ratsastin Vilpun ja se oli ajoittain jopa aika kiva pitkästä aikaa. Harmillista vain, että päivän sateet olivat liejuttaneet kentän eikä siinä meinannut juurikaan pysyä pystyssä, joten en päässyt laukassa kokeilemaan homman toimivuutta, mutta ravissa myötäys ja jalka toimi erittäin hyvin. Vilpun ongelmien selvittelyn jälkeen aletaan taas pikkuhiljaa päästä töiden makuun. Tällä viikolla jatketaan taas!

Viikonloppuna olikin sitten ohjelmassa valmentautumista. Siitä oma postauksensa!