Kevyttä

Viime viikolla aloitettu tarinointi, jota kirjoittaessani taisin nukahtaa: 

Tällä viikolla on taas säät vaihdelleet puolesta metristä loskaa pakkasen kovettamiin koppuroihin. Maanantaina olisi ollut vielä ihan superhyvä sää harrasteluun, mutta olin itse viikonlopun jäljiltä vielä niin kuollut, että ponit saivat vapaata. Ne olivat kuitenkin koko viikonlopun tehneet duunia Annin kanssa. Tiistaina sitten pukkasi jäätävä loskakerros meidän koko pihaan niin, ettei siellä voinut oikeesti tehdä yhtään mitään. Keskiviikkona tilanne alkoi helpottamaan ja päädyin juoksuttamaan kummatkin ponit. Murden kanssa juoksuttaminen on ollut aina aika haastavaa ja niin se oli nytkin. Oli vielä pitkä juoksutustauko takana, joten se oli ehkä vielä normaaliakin haastavampaa. Lähinnä tuntui, että Murde juoksutti mua eikä päinvastoin. Lopuksi sain kuitenkin tolkkua hommaan ja päätin, että seuraavana päivänä jatketaan sivuohjien ja juoksutuspiiskan kera. Moniponin juoksuttaminen oli Murden jälkeen lähes terapeuttista, se toimii kuin ajatus eikä tarvitse yllytystä alkuunkaan.

Torstaina otin sitten revanssin kummankin juoksutuksesta lisäten sivuohjat peliin kun pohjakin näytti kohtuullisen hyvältä. Olin myös käynyt vihdoin ja viimein ostamassa juoksutusraipan, joka helpottikin huomattavasti Murden kanssa touhuilua. :) Ei vieläkään mennyt Murden juoksutus ihan niin kuin elokuvissa, mutta nyt sentään löytyi se kaasu, joka välillä siltä tuppaa olemaan hukassa ihan kokonaan, ainakin silloin kun sitä pyydetään. Kyllä se tuhmailikin, mutta myös lopuksi toimi paremmin kuin hyvin ja sellaisella herkkyydellä, mitä siihen on välillä vaikea löytää. Murden kanssa tämä juoksutusharjoittelu on ollut vaikeaa sellaisissa paikoissa, missä ei pääse työskentelemään yksin sen kanssa vaan on muita ympärillä koko ajan. Nyt on ihanaa, kun ei tarvitse välittää muista vaan voi keskittyä ihan vain oleelliseen eli omien hevosten kanssa puuhasteluun. Moniponi juoksi jälleen varsin innokkaasti ja sitä tarvitsi työstää huomattavasti Murdea vähemmän.

Jatkoa tarinaan tällä viikolla:

Loppuviikon ponit oikeastaan vain hengailivatkin, sillä isänpäiväriennot sun muut pitivät mut kiireisenä. Murde oli viikonloppuna jopa sen näköinen, että se haluaisi hommiin, mutta ikävä kyllä hommiin ei päästy. Tällä viikolla onneksi paremmalla onnella.

Kerma-poni oli viikon yllättäjä. Vihdoin ja viimein saimme kokeiltua sille KK-ultra kolmipalakuolainta ja se todentotisesti teki suuen muutoksen tähän pieneen poniin. Siitä tuli yhtäkkiä ihan eri lailla ratsastettava ja säädeltävä, jota on tässä jo jonkin aikaa toivottu ja odoteltukin. Ratsastin sitten läpi oppilaideni kanssa hinkkaaman helppo b:0-ohjelman kotikentällä ja koska tehtävät onnistuivat edes kohtuullisen järkevästi, päätettiin, että Kerma lähtee Samin seuraksi Tuomarinkylään 17.11. kisoihin ihmettelemään elämää. Tämän kauden virallinen tavoitekin saadaan sitä myöden täyttymään, kun pääsen vihdoin osallistumaan pikkuponilla kouluratsastuskilpailuihin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! ;)

Samin kanssa on nostettu kuntoa takaisin ja se on tuntunut liikkuvan edelleen mielellään. On nyt treenailtu helpon a:n juttuja vähän ja vaikka ne onkin Samille tehtävinä erittäin helppoja, pitää olla sen kanssa tarkkana, ettei pääse kisoissa yhtään väsähtämään. Kunto kun sillä ei ole vielä alkuunkaan normaalilla tasolla ja sen perustyöskentelyynkin kuluu aika paljon paukkuja, kun se liikkuu aina ihan täysillä.

Akun ratsastin viime viikolla kerran ja se tuntui muistavan Marian opit hyvin. Hommat tuntuivat helpoilta ja hevonen hyvältä. Hieno Aku!!

Sen ihmeempiä ei juuri viime viikkoon mahtunut. Enemmänkin vain töitä, töitä ja töitä!