Viime viikko oli täynnä touhua. Valmennuksia riitti ihan urakalla ja niistä johtuen monenmoisia fiiliksiä.
Tiistaina oli Moniponin kanssa Sepon tunti Metsäniityssä. Oli todella hyvä päästä heti samoin tein toisen kerran reeniin ponin kanssa ja saada hommat heti alkumetreiltä oikeille raiteille. Poni on helppo ja vaivaton, mutta silti on ihan niitä perusasioita, joissa pitää olla todella tarkka sen kanssa. Ihan yhtä lailla kuin vanhempikin hevonen, tulee nuori ponikin saada pehmeäksi kyljistään, sisäpohkeen ympärille ja hyvään tahtiin. Moniponilla on laukassa hyvä tahti, mutta ravissa ja käynnissä se on helposti kiireinen. Näissä kahdessa askellajissa pitää olla erityisen tarkka, ettei lähde mukaan kiireisyyteen vaan ratsastaa maltilla. Vasemman pohkeen ympärille poni tulee aika hyvin, mutta oikean pohkeen ympärille sitä täytyy vielä työstää. Tämä on helposti huomattavissa siitä, että vasemman laukan nostaminen on helppoa, mutta oikea vaatii hieman työstöä. Tunti oli ihan superhyvä ja saatiin taas paljon oikeanlaisia asioita mietittäväksi! Poni oli jälleen uudessa paikassa ihan superviisas eikä hötkyillyt yhtään mitään. Huomasin vaan tunnilla istuvani satulassa hieman liian takana ja sitä tarkkailtuani myöhemmin lisää, tulin siihen tulokseen, että poni on hieman levähtänyt ja taitaa kaivata uuden satulan peliin ihan lähiaikoina. Olenkin nyt sitten loppuviikosta kartoittanut satulatilannetta ja tälläkin hetkellä on yksi satula kokeiltavana, jonka toivoisin olevan ponille sopiva. Vielä yksi Sepon tunti olisi ennen joulua ja siihen toivoisin kovasti pääseväni osallistumaan, mutta tällä hetkellä näyttää, että olisin silloin töissä. Täytynee tutkia, josko pystyisin vuoroa joko vaihtamaan tai vuorosta luopumaan, jotta pääsisin tunnille osallistumaan. Silloin varmaankin Purden kanssa kylläkin.
Keskiviikkona jatkui FWB-valmennukset Boessa. Olin ihan kuoleman väsynyt ja poikki, joten kuultuani Stellan tyypanneen tuttunikin hevosen, kyselin häneltä josko hän ratsastaisi Murdenkin ja kyllähän hän kapusi Murden kyytiin. Tämä oli erittäin toimiva päätös, sillä hän sai irti Murdesta enemmän kuin kukaan koskaan aiemmin ja selkeästi ymmärsi Murden sielunelämää. :) Stella ratsasti Murdella varmaan parisenkymmentä minuuttia samalla kertoen minulle koko ajan mitä tekee ja miksi tekee. Työskentely oli käsittämättömän järjestelmällistä ja johdonmukaista. Hevonen liikkui todella paljon ja mielellään. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, mitä hevosestani irtosikaan ja oli myös erittäin motivoivaa nähdä, miten sen saa liikkumaan kun vaan osaa ja uskaltaa pyytää. Samalla oli toki myös kohtuullisen masentavaa todeta, kuinka vähän siitä itse saa irti verrattuna siihen, mitä tämä rautainen ammattilainen hevosesta taikoi ensimmäisellä kokeilukerrallaan. :) Hyppäsin hetkeksi Stellan jäljiltä kyytiin ja olihan hevonen todella eri tuntuinen. Se oli reaktiivinen, kevyt ja liikkui niin paljon kuin vaan pystyy. Tällaiseksi kun oppii sen itse ratsastamaan joskus, on todella päässyt pitkälle ratsastajana. Itse ratsastan hevosta aivan liian varovasti ja aivan liian paljon jalalla. Stellan neuvo oli pitää jalat irti koko ajan, mikä on mulle ihan äärimmäisen vaikeaa, varsinkin kun raviin jotenkin otan tukea jalalla hevosesta ihan huomaamattanikin, sekä harjoitusraviin että kevyeeseen raviin. Tähän on ehdottomasti keskityttävä jatkossa, sillä jossen saa jalkojani kontrolliin, en myöskään saa hevosta kuulolle ja pohkeen eteen. Ei mikään ihan pieni ongelma siis. Laukassa tulee nostaa hevonen lähes pois peräänannosta, jotta saa sen etujaloille tilaa nousta eikä se jää laukkaamaan "pylly pystyssä". Siinä sen sijaan jalan käyttö on helpompaa kun pysyy satulassa pitämättä siinä itseään jaloilla kiinni. Huoh, niin paljon opittavaa!!!! Stella oli kuitenkin hyvin positiivisin mielin Murdesta ja sen tulevaisuudesta, joka toki antaa itsellekin uskoa asiaan! Kunhan vaan selätämme tekniset ongelmamme, on tästä luvassa myös hieman videomateriaalia... :)
Viikonloppuna olikin sitten Pietin valmennusten vuoro. Murde oli Stellan ratsastuksen jäljiltä vielä mukavassa vireessä etenkin tuntien alkupuolella. Kun vaan muistin olla jalat irti hevosesta ja jättää sen enemmän yksin tekemään kun pusertaa itse, hevonen toimi varsin mukavasti. Varsinkin laukassa sain hyviä fiiliksiä siitä, että ihan ilman jalkaa sain koottua ja ylläpidettyä laukkaa ja jalasta lähetettyä hevosen eteen. Taivutukset ja siinä askellajin säilyttäminen yhtä hyvänä ei vielä ollut kovinkaan helppoa, mutta sitäkin työstettiin. Avotaivutukset olivat pääasiassa ihan hyviä ja sulkujakin saatiin tehtyä jo niin, että liikkeessä oli tunnistettavia sulkutaivutuksen askeleita. Siirtymisiä tehtiin valtavasti aktivoidaksemme hevosta ja minua, myös pysähdyksiä ja peruutuksia oli ohjelmassa. Laukanvaihdot olivat ihan supereita, epäilemättä Stellan myötävaikutuksen johdosta nämäkin. :) Olimme tunnin jälkeen kummatkin hiestä läpimärkiä ja aivan poikki. Murde teki kaiken pyydetyn ja siihen sai olla varsin tyytyväinen vain omaan ratsastukseeni sain taas olla hieman pettynyt, sillä paljon on opeteltavaa ja yhtä lailla pois opeteltavaa.
Sunnuntaina jatkettiin aika samoilla tehtävillä kuin lauantainakin, mutta vielä enemmän keskityttiin siihen, että ajatus tulisi olla koko ajan enemmän ylämäkeen ja hevosen tulisi säilyä lyhyempänä edestä eikä valahtaa missään vaiheessa pitkäksi pötköksi. Alussa sain hyvin tsemppailtua ja hevonen liikkui hyvin itsellään, mutta vähitellen sen väsyessä munkin otteeni herpaantui ja syyllistyin liikaan puskemiseen. Se, mikä oli silti ilahduttavaa oli, että vaikka varsinaisissa tehtävissä saatettiin hyytyäkin, kun palattiin suoralle uralle, löytyi kaasu heti uudelleen. Tämäkään ei ole ollut aina mikään itsestäänselvyys meidän yhteistyössämme. :) Lisäksi mentiin myös todella paljon harjoitusravia, mitä ei ole aina pystytty tekemään juuri alkuunkaan. Avot oli edelleen helpohkoja, sulut tulevat pikkuhiljaa, vaihdot olivat buenot ja pysähdykset hieman hankalia. Murde kyllä pysähtyy kun pyydetään, mutta jos ruvetaan korjaamaan jalkojen asentoa, se hermostuu äärimmäisen helposti. :) Niinkin pieni asia voi saada hevosen kupin nurin totaalisesti... Onneksi kuitenkin tällä kertaa pysyi kohtuullisesti hallussa näissäkin harjoituksissa. Pysähdyksissä ja peruutuksissa minun tulee olla tarkkana, että muoto säilyy lyhyenä ja hevonen lähtee myös liikkeelle lyhyenä eikä niin, että se pääsee aina liikkeellelähdössä valahtamaan pitkäksi kuin nälkävuosi. Niin paljon muistettavaa ja opeteltavaa ja tehtävää, huoh! Mutta nyt kyllä tätä kirjoittaessani sormet syyhyää päästä ratsastamaan ja toteuttamaan näitä kaikkia hienoja ajatuksia ja toimintamalleja. :) Kunnes sitten pääsen taas selkään, totean, ettei mikään toimi ja masennun saman tien totaalisesti... Noooh, ehkä ei tällä kertaa.
Samin ratsastin pari kertaa menneellä viikolla ja se toimi varsin mukavasti. Stellan opeilla oli hyvä ratsastaa Samiakin. Työstettiin pitkästä aikaa laukanvaihtoja ja kummallakin ratsastuskerralla sain jotain melkein vaihtoja suoritettua. Nyt uskalsin olla itse rohkea ja käyttää raippaa apuna sarjapukeista huolimatta. Sieltä ne siis vielä löytyy kun vaan saa nopeutettua Samin takajalat ja saa sen ymmärtämään, mitä siltä toivotaan. :) Sami on myös ilmoitettu Ypäjän kansallisiin kuten myös toinen ruunikko kilpuri Tokaj. Jiihaa! Kauden viimeiset kilpailut ja sen jälkeen onkin sitten monta kuukautta pelkkää reeniä eikä lainkaan kilpailuita.
Aku, Ville ja Vilppu tuli myöskin ratsasteltua viime viikolla ja kaikki olivat varsin mukavalla mallilla. Jopa Vilppu muisti ajoittain, miten kantaa itsensä ja miten kuunnella ratsastajaa. :) Tosin siinä välissä oli paljon yritystä olla kuuntelemattakin... Akulla on tämän viikon lopulla tiedossa Heidi Huurinaisen valmennuksia, joita odotan innolla, sillä pääsee ratsastamaan sen VDC:n maneesiin ja se tekee meille hyvää, sillä tilaa tarvitaan, jotta saadaan Aku kunnolla liikkeelle ja pelittämään. Ville sen sijaan alkaa taas muistuttamaan omaa itseään ja oli viime viikolla pitkästä aikaa oikein mukava ratsastaa, hommat sujui niin kuin toiveissa oli ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä. Hyvä niin!
Yritän saada kuvia valmennuksista lisäiltyä tännekin jonain lähipäivänä, sillä niitä on kyllä olemassa, ei vain vielä koneella... Tässä pikainen yhteenveto viikon antimista kun parempaan panostukseen ei ole ehtinyt, vaikka jokaisessa valmennuksessa olisi varmasti ollut aihetta ihan omalle postaukselleenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti