Maria Burczykin valmennus

Viikonloppuna oli vuorossa seurani järjestämä saksalaisen Maria Burczykin valmennus Tuomarinkylässä. Olin alun perin ilmoittautunut mukaan ainoastaan Tokajilla, mutta erään peruutuksen vuoksi minulle tarjottiin toistakin paikkaa ja päätin ottaa mukaan kuvioon myös Akun, jonka kanssa ehdottomasti tarvitaan kaikki apu, mitä saatavilla vaan on.

Lauantaina suuntasin paikalle Tokajin kanssa ensimmäisenä enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Kerroin hieman osaamisestamme ja kilpailemisestamme ja ongelmastamme kankien kanssa. Maria teki vähän uusia säätöjä kankiin ja lähdimme niillä liikenteeseen. Alusta asti hän myös halusi, että ratsastan oikeastaan vain pelkästään nivelellä ja vielä niin, että kuolain ei jää juurikaan hetkeksikään paikalleen vaan, että se liikkuu suusa jatkuvasti. Kankiohjan piti roikkua löysänä koko ajan. Työstimme aluksi siirtymisiä ja taivutuksia, joiden kautta siirryimme ratsastamaan ensin ravissa avoja ja sulkuja ja sitten laukassa. Avoissa piti vahtia, että lapa tulee kunnolla pois seinältä ja sulussa taas piti taivuttaa riittävän rohkeasti. Myös ravin tahtia piti vahtia, jottei se pääse hiipuumaan näiden liikkeiden aikana.

Sitten lähdettiin työstämään vaihtoja. Ensin yksittäisiä vaihtoja, sitten pari pitkällä sivulla, sitten sarjassa diagonaalilla ensin joka neljännellä 3, sitten joka neljännellä 5, joka kolmannella 3 ja joka kolmannella 5. Tokaj yrittää usein ratkaista sarjat itse eikä jää odottamaan ratsastajaansa. Tähän Maria neuvoikin, että joka kerta kun se vaihtaa itse, pitää mielummin siirtyä käyntiin ja jatkaa haluamassaan laukassa ja tehdä itse vaihto kuin vaihtaa vain takaisin. Ratsastajan pitää päättää milloin vaihto tehdään ja hevosen tulee aina kunnioittaa päätöstä. Hyviä vinkkejä näihin! Lisäksi on aina hyvä tehdä näitä sarjoja silloinkin, kun hevonen ei tunnu juuri täydellisesltä, sillä ei se varmasti koskaan kilpailuissakaan tule tuntumaan täydelliseltä silloin kuin ne sarjat ovat edessä! Ehdottomasti pitää siis harjoitella ja saada hevonen kuuntelemaan ohjeita näissä sarjoissa paljon nykyistä paremmin.

Sarjojen harjoittelun jälkeen puoli tuntia olikin jo kulunut ja ensimmäinen tunti oli ohi. Tunti tuntui ihan hyvältä, mutta mitään wau-fiiliksiä tai ahaa-elämyksiä ei juurikaan ollut tarjolla. Tosin eipä niitä aina ihan perustyöskentelyssä voi tullakaan.

Myöhemmin illasta oli Akun vuoro. Aku oli jäisen kentän vuoksi ollut taas vähän kevyemmällä ja vasta palannut normaalimpiin töihin kaatumisesta johtuvien vaurioittensa jäljiltä. Hyppäsin Akun kyytiin vähän ennen tunnin alkua ja Aku tuntui erittäin jännittyneeltä ja hyvin epäluotettavalta, se oli hidas jalalle eikä meinannut juurikaan edetä. Maria halusi heti, että homma lähtee sujumaan eteen, yhtä lailla pelkällä nivelohjalla tuli ratsastaa ja jättää kankiohja aivan löysäksi. Ravissa sain jo jonkun verran hevosta liikkumaan kun tuli jo laukan vuoro. Laukassa piti mennä vain täysiä ympäri maneesia ja mua hirvitti ihan vimmana, sillä sen verran räjähdysalttiilta hevonen allani tuntui. Pikkuhiljaa uskalsin kuitenkin antaa vähän mennä ja saimmekin ajoittain ihan asiallista laukkaa aikaiseksi kun uskalsin päästää naruista ja potkaista ratsun eteenpäin. Sitten ravi-pysähdys-siirtymisiä, joissa hevosen tuli lähteä pysähdyksestä heti liikkeelle ja tulla pysähdykseen ilman käyntiaskeleita  nokka ylhäällä. Näissä alettiin pikkuhiljaa päästä ratsun kanssa yhteisymmärrykseen. Sitten vielä ravi-laukka-ravi-siirtymisiä niin, että hevosen tuli "ampaista" laukkaan eikä miettiä edes puolta askelta onko menossa vaiko eikö.

Vaikka mua hirvittikin enkä todellakaan esittänyt Akun kanssa kovinkaan vakuuttavaa ratsastusta, oli tunti todella hyödyllinen ja antoisa. Sain paljon ajateltavaa ja huomasin kuinka hakoteillä Akun kanssa edelleen ollaan, vaikka pitkä matka ollaan jo kuljettukin ihan alkuaikojen lähtökohdista. Melkein hävetti kuinka huonosti ratsastin ja kuinka avuton olin lähes koko tunnin ajan, mutta selvisinpä kuitenkin hengissä ja jäipähän paljon parannettavaa toiselle päivälle.

Tuntien jälkeen kotiin saunaan, syömään ja nukkumaan, jotta seuraavana päivänä olisi mahdollista parantaa tilannetta ja ratsastaa paremmin kummallakin ratsulla.

Sunnuntaina sitten paluu Tuomarinkylään ja Tokaj jälleen ensimmäisenä kehiin. Onneksi oli tämä turvaratsu mukana valmennuksessa, jotta ei tarvinnut näyttää ihan pelkästään idiootilta! ;) Verryttely ravissa ja laukassa ja sitten valvovien silmien alle. Aloiteltiin taas taivutuksilla ja siirtymisillä, lisättiin ja koottiin ja tarkistettiin, että hevonen on riittävän nopea avuille ja Toksu tuntuikin todella hyvältä siinä suhteessa. Kun laittoi jalan kiinni, se lähti eteenpäin ja kun istui satulaan, se kokosi. Itse sai vain olla tarkkana, että jalka pysyi riittävän takana eikä lähtenyt valumaan liian eteen. 

Näiden jälkeen tehtiin taas muutama avo ja sulku ravissa ja laukassa ja sitten työskentelypiruettia kumpaankin suuntaan. Työskentelypiruetit sujuivat yllättävänkin hyvin ja Maria pyysikin nopeasti tulemaan lävistäjälinjalle ja kääntämään piruetin puolikkaat kumpaankin suuntaan ja tekemään vaihdon lyhyen sivun keskellä. Vasen piruetti levähti alkuunsa pahasti, ei muuta kuin uudelleen ja jo vähän paremmin. Tässä oli ohjeena jatkaa aina loppuun asti eikä luovuttaa kesken, vaikkei ihan onnistuisikaan. Vaihdot tuli yllättävän terävästi ja oikea piruetin puolikaskin oli ihan tunnistettavissa! Lopulta saatiin kummastakin piruetin puolikkaasta ihan säädyllinen, vaikkakin iso ja sitten siirryttiin taas sarjavaihtoihin.

Neloset ja kolmoset sujui jo hyvin, sitten kakkosiin. Kakkosissa vielä helposti itse hätäännyn ja lähden tekemään liikaa. Joko taivutan liikaa tai yritän liikaa ja teen sillä asiasta vaikeampaa kuin se onkaan tai jotain muuta yhtä järkevää. Lopulta kuitenkin saatiin tehtyä 5 säädyllistä kakkosta peräkkäin ja se riitti tällä kertaa! Sitten vielä hetki ravityöskentelyä, lisäyksiä pitkillä sivuilla säilyttäen tahti ja muoto ja keskikropan jäntevyys. Ei ollutkaan enää ihan niin helppoa kuin mitä olen aina ajoittain kuvitellut sen olevan! :) Sitten loppuravit nenä edessä pitkällä kaulalla kumpaankin suuntaan. Loppuravissa piti olla tarkkana juurikin, että antaa riittävästi tilaa, jotta hevonen saa venyttää nenän pitkälle eteen ja sama homma myös loppukäynnissä, jotta hevonen pääsee astumaan pitkiä askeleita pitkällä kaulalla läpi kroppansa.

Sitten taputukset Toksulle ja alas selästä. Jäimme kuitenkin vielä maneesiin seuraamaan seuraavaa tuntia, sillä Sipe ratsasti mun jälkeeni hevosellaan, jolla voitti tänä vuonna pikkukierroksen ja tähtää ensi kaudella GP-radoille. Oli todella antoisaa seurata heidän valmennustaan ja nähdä, mitä he tekivät ja mihin kiinnitettiin huomiota ja mitä korjattiin ja miten korjattiin. Sen tasoista ratsastusta ja etenkään valmennusta ei kuitenkaan liian usein pääse näkemään. :) Tai siis Sipen kanssa usein kyllä ollaan samoihin aikoihin reenaamassa, joten kyllä sitä onneksi aika usein pääsee näkemään. On erittäin motivoivaa nähdä tällaista ratsastusta aina aika ajoin, niin pysyy itselläkin mielessä, että missä se tähtäin joskus aikanaan on! Sitten vielä ulkokävelyt ja Tokaj talliin.

Aikani kuluksi ennen Akun tuntia seurasin vielä paria muutakin ratsukkoa ja oli mielenkiintoista nähdä esimerkiksi yhden ratsukon vaihtotyöskentelyä. Silloin oli ikävä Sami-ponia, sillä sille olisi tärkeää päästä tekemään mahdollisimman paljon vaihtoihin valmistelevaa ja itse vaihtotyöskentelyä, jotta ne vaihdot joskus vielä sille löytyisivät!

Aku oli jälleen vuorossa viimeisenä ja jo verrytellessä se tuntui paljon paremmalta ja huomattavasti vähemmän epäluotettavalta kuin edellisenä päivänä. Pääsin ratsastamaan ihan eri fiiliksellä ja asenteenikin olin kunnostanut edellisen päivän jälkeen huolella. Aloitettiin taas ravissa ja laukassa eteen sekä siirtymisillä niiden välillä. Homma toimi huomattavasti paremmin kuin edellisenä päivänä ja Mariakin totesi, että päästää jo tekemään vähän tehtäviäkin. :) Teimmekin avoja ja sulkuja ravissa ja jopa vähän sulun kaltaista laukassa sekä myös vastalaukkaa kunnolla eteen. Sulut onnistuivat yllättävän hyvin, vaikka niistä meillä ei vielä juuri kokemusta olekaan. Sitten vielä uudelleen laukka-ravi-laukka-siirtymisiä räjähtävästi eteenpäin ja lopuksi vielä samalla lailla kuin edellisenä päivänä ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä. Niihin sain myös uuden raipankäyttövinkin, vaikken meinannutkaan sitä aluksi uskaltaa kokeilla. Uskalsin kuitenkin loppujen lopuksi ja hyvinhän se toimikin! Aku sai kehuja siitä, että oli ehdottomasti valmennusviikonlopun suurin muuttuja. Ensimmäisen ja toisen päivän välillä oli huima ero! Maria kehui Akun raamia ja oli sitä mieltä, että säännöllisellä hyvällä työskentelyllä siitä tulee varmaan huomattavasti mukavampi ja luotettavampi ratsu ja kerroinkin, että aika ajoin se onkin, mutta on vähän tuuliviiri ja jos jää vähemmälle työlle, sen motivaatio heti kärsii.

Sain myös paljon kehuja istunnasta ja tasapainostani, mikä lämmitti kyllä mieltä. Tämä kyllä taisi koskea enemmänkin Toksulla ratsastamista kuin Akun kyydissä killumista! Olin näiden kahden päivän jälkeen aivan loppu, jalat huusi hoosiannaa ja koko kropassa tuntui, että olin joutunut tekemään duunia. Paljon oli myös mielessä uusia ajatuksia ja vanhoja ajatuksia korostuneina uudelle tasolle. Töitä on joka tapauksessa tehtävä, jotta homma etenee ja opin paremmaksi ratsastajaksi.

Jälleen kerran oli aivan ihanaa valmentautua ja päästä ratsujen kanssa valvovan silmän alle. Liian harvoin sitä kuitenkin pääsee valmentautumaan ja siten on helppo turhautua ja jäädä junnaamaan paikoilleen. Onneksi nyt marraskuuhun on osunut vimmana valmennuksia ja pääsen lähes joka viikolla johonkin valmennukseen pyörimään jollakin ratsulla. Tämä viikko taitaa olla ainoa viikko, jolloin on tiedossa ihan vaan itsenäistä ratsastusta. Ensi viikolla onkin sitten Nipsun tunnit, seuraavalla Sepon, Stellan ja Pietin tunnit ja sitä rataa mennään eteenpäin! Valmennusraportteja on siis tännekin tiedossa...