Oripäivillekö?

Olen viime viikkoina miettinyt pääni puhki Moniponin tulevaisuutta. Myydäkö vaiko eikö, pitääkö orina vaiko eikö, näyttääkö oripäivillä vaiko eikö, laittaako esteratsuttajalle hetkeksi vaiko eikö, laittaako ajo-opetukseen hetkeksi vai siis mitä ihmettä sen kanssa pitäisi tehdä...

Jossei kaikki olisi kiinni pennosista, joita ei ole, laittaisin ehdottomasti ponin jollekin pienikokoiselle esteammattilaiselle reeniin tähtäimessä kevään oripäivät, ulkoistaisin koko prosessin niin, ettei itse tarvitsisi olla ristitulessa kaikkien nähtävillä ja arvosteltavana. Kun kuitenkin hyvin pitkälti koko homma on juurikin niistä pennosista kiinni, ei tämä vaihtoehto ole ihan täysin mahdollinen. Yksi vaihtoehto olisi treenata sitä nyt itse minkä osaa ja pystyy, jotta se saisi taas hyvän kuntonsa takaisin ja menisi sitten "valmiimpana" estereeneihin. Estereeneissä ei siten tarvitsisi ehkä olla kuukausitolkulla ja vähän lyhyempään pätkään voisi jopa olla varaakin. En kuitenkaan haluaisi sitä antaa välttämättä pois kotoa ja toisaalta taas olisi myös kiva nähdä, pystyykö itse tällaista pientä, kilttiä oria valmistelemaan oripäiville. Sitä vartenhan se on alun perin osittain hankittukin.

Myös ponin myyminen on ajatuksen tasolla hyvä vaihtoehto, sillä talliimme mahtuisi sitten useampaan käyttötarkoitukseen sopivamman kokoinen ratsu. Tästä ponista luopuminen tuntuu kuitenkin jokseenkin mahdottomalta ajatukselta monesta syystä. Ihan ensimmäiseksi vaikeudeksi koituu se, että näin nuorelle näin lahjakkaalle ponille ei vaan ole maksukykyistä (tai -haluista) ostajakuntaa. Poniratsastajille sanat 3-vuotias sekä ori (etenkin yhdistettynä) ovat punaisia vaatteita (ja toki ihan syystäkin), harvempi aikuinen haluaa pientä lahjakasta esteponia ja sitten jäljelle jää vaan mahdollisesta jalostusarvosta kiinnostuneet kasvattajat, jotka taas eivät ole valmiita välttämättä maksamaan tai pihasta löytyy jo samaa sukua edustavia yksilöitä muutoinkin.

Toisen tyyppinen vaikeus on se, että tämän ponin kanssa on niin ilo työskennellä, ettei siitä raaskisi oikein luopua. Ponilla on hyvä asenne, se on kiltti ja viisas ja sen kanssa on aina hauskaa puuhastella. Miksi unelmahevosesta haluaisi luopua, kun kerran on sellaisen onnistunut talliinsa haalimaan?
Kolmas vaikeus on, että Moniponi on Murden oma purulelu ja ne tulevat keskenään niin hyvin toimeen, että olisi kamalaa joutua erottamaan ne toisistaan. Ne ovat toimiva parivaljakko, jota on ihana seurata.

Kaikista näistä syistä huolimatta, yritän pitää kuitenkin koko ajan itseni sellaisessa mielentilassa, että myytävänä tämä poni on, jos vaan sopiva ostajakandidaatti ilmaantuu paikalle. Joka kerta työskennellessäni tämän ponin kanssa, se on kuitenkin yhä vähemmän myytävänä... :)

Ruunauskin on toki vaihtoehtoinen tapahtumienkulku Moniponin elämässä, mutta en ole vielä kertaakaan harkinnut sitä vaihtoehtoa kovinkaan vakavissani. Moniponi on niin kiltti, viisas ja toimiva, ettei se ole ainakaan käytöksellään antanut pienintäkään merkkiä, että se pitäisi käytöksensä takia ruunata. Haluan siis vielä toistaiseksi pitää kiinni siitä mahdollisuudesta, että Moniponia voisi jalostukseen käyttää. Jos ponilla ei kuitenkaan minkäänlaista lisäarvoa ole oriina, on sen kohtalona kyllä ruunaus. Silloin siitä tulee kilparatsu ja kilparatsun elämä on huomattavasti mukavampaa ruunana kuin oriina.

Näitä ponin vaihtoehtoja paljon miettineenä, etenkin huonosti menneen Kyvyt Esiin-finaalin jälkeen, puhelin asiaa ääneen kun Heidi oli Moniponia kokeilemassa. Heidi palauttikin mieleeni toden teolla sen vaihtoehdon, että valmistelisin ponin itse oripäiville. Etenkin kun näki taas ponin ratsastettuna ja sai vahvistusta sen superluonteelle, tuli sellainen fiilis, että kyllä se on vaan pyrittävä oripäivillä näyttämään ja koska 4-vuotiaan tehtävät eivät vielä ole ihmeellisiä, se voisi hyvinkin olla mahdollista esittää itse. Eli tällä nyt suunnitellulla jaolla sileän työskentely jäisi minun kontolleni ja Heidi lähtisi valmistelemaan ponia estepuolen koitoksiin. Meillä on sopiva valmennusverkosto, jotta pääsemme näyttämään ponia asiantuntijoille ja kuulemaan heidän mielipiteitään ponista vielä syksyn aikana ja näemme, miten poni lähtee kehittymään kun sitä työstetään säännöllisesti ja ajatuksella. Jos näyttää siltä, että ponin laatu ei riitä, se ei kehity odotusten mukaisesti tai emme itse saa siitä riittävästi irti, voi ajatuksen oripäivistä unohtaa, mutta näillä näkymin lähdemme ponin kanssa sinne tähtäämään. Ponin heikoin kohta ollee sen rakenne, mutta sen suorituskyky ja luonne taas ovat minun uskoni mukaan erittäin hyvät. Tokihan sitä itse katson vaaleanpunaisten lasieni läpi, mutta ne ehtivät tässä vieäl kirkastumaan, jos toisenlaisia kokemuksia tarttuu matkalta mukaan. Säiden salliessa on tällä ja ensi viikolla treeniä tiedossa ihan kotosalla ja valmentautumisen aloitamme näillä näkymin Laineen Sepon tunnilla 20.11. Heidi tsekkailee sopivia estetreenejä, jotta päästäisi mahdollisimman pian myös selästä käsin hyppäämisen makuun.

Saa nähdä kuinka pitkälle nämä suunnitelmat kantavat, mutta on ihanaa kun on joku selkeä tavoite ja voi lähteä kulkemaan tietä kohti tavoitteen toteutumista! En vieläkään oikein usko, että olen oikeasti lähdössä tähän leikkiin mukaan, mutta ei kai tässä muukaan nyt auta...