Viime aikoina on tullut heppailtua niin paljon, ettei meinaa itsekään pysyä perässä. Siksi on jotenkin ollut vähän motivaation puutosta tähän kirjoittamiseenkin, kun tuntuu, että kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka paljon, muttei oikein tiedä, että mitä sitten kuitenkaan pitäisi kirjoittaa ja mitä ehkä jättää kirjoittamatta.
Oma Muru Murdeni on edelleen hyvällä mallilla. Olen sillä körötellyt itse ilman satulaa ja Annin kanssa se oli viikonloppuna maneesilla vähän todellisemmissa reeneissä. Lauantaina se sai hypätä ja sunnuntaina sillä oli kunnon koulureeni. Oli pitkästä aikaa kiva nähdä sitä kunnolla ratsastettuna eikä vain pyörimässä kotitarhassa. :) Lauantain hypyissä se oli superrento omaksi itsekseen ja jopa aika innokas hyppäämään. Se hyppäsi varsin hyvin ja näytti melkein jopa nauttivan hyppäämisestä. Hyvillä mielin voidaan siis mahdollisuuksien rajoissa jatkaa esteharjoituksiakin taas, mitään taantumaa ei ole sillä saralla tapahtunut. Sunnuntain koulureeneissä oli kiva nähdä, että siitä on tulossa ihan asiallinen ratsu. Ei se edelleenkään helppo ja mukava aina ole, mutta osaa jo paljon asioita ja tekee joitain asioita ihan hyvinkin. Lisäksi siitä on tullut kyllä maailman paras pihakoriste. Sen kanssa voi maastoilla, sillä voi ratsastella ilman satulaa hömpsötellen ja sitä on mukava ihan vaan katsella. Tykkään. Ehkä jonain päivänä sillä voi vielä kilpaillakin, who knows. :)
Moniponi on liikkunut kohtuullisen monipuolisesti. Se on tehnyt erilaisia maastoreenejä, vähän sileän hommia ja käynyt Tuomarinkylässä Karin valmennuksessa. Karin valmennuksessa se oli ihan super. Siis kerta kaikkisen hieno ja toimiva. Heidillä oli hyvä fiilis ja niin he etenivät esteeltä toiselle ja suorittivat paljon ja hyvin. Sillä reissulla tosin putosi sunnuntaina kenkä ja ilman sitä vasemman etujalan kenkää mennään edelleen. Viime viikolla poni pääsi paljon hommiin, mutta hommat oli aika kivoja ja letkeitä. Tällä viikolla on nyt pari päivää putkeen vapaata, mutta toivottavasti jo huomenna ehtisin taas ponin kanssa jotain puuhastelemaan. Torstaina onkin sitten Heidin vuoro päästä taas puikkoihin... Ja jospa vain viikonloppuna olisi taas estehommia tiedossa, olisi kaikki kivasti!
Muita ratsuja olen ratsastellut minkä olen ehtinyt. Samin kanssa on jatkettu laukanvaihtoharjoituksia ja aina välillä alkaa tuntumaan siltä, että ne ovat löytyneet ja sitten taas heti seuraavalla kerralla joudun masentumaan kun emme saa aikaiseksi yhden yhtä asiallista vaihtoa. Viime kerralla sain tosin hyvän fiiliksen erään bloggaajan jakamalla vaihtoapuohjeella ja tuntui siltä, että vaihdot alkoivat olemaan aivan kielen päällä. Ehkä vielä joskus siis. Viikon päästä viikonloppuna olisi ensimmäisen kerran rataharjoituksessa mahdollisuus kokeilla vaativaa. En tiedä uskalletaanko. Pitää vielä miettiä ja tunnustella. Ensi viikonlopun Sami viettääkin taas valjakkoreeneissä Ypäjällä. Onneksi siinä lajissa pääsee aika pitkälle ilman niitä vaihtojakin... ;)
Kerma-poni on ollut Samin ohessa myös reenissä ja viimeksi kun istuin sen selkään jouduin yllättymään aivan totaalisesti. Oli melkein kuin olisi istunut ihan normaalin ponin selässä. Löytyi kolme puhdasta askellajia ja jopa vähän malttia näissä askellajeissa. Se oli varsin hämmentävä ratsastuskokemus. Mielelläni hämmentyisin jatkossa näin useamminkin. Menin laukkaakin kierrostolkulla eikä poni kaahannut juurikaan vaan pystyin kääntämään ja jatkamaan tolkullisessa laukassa kuviosta toiseen. Ehkä Kermakin siis vielä joskus oppii ratsuksi. Nyt se on ainakin jo näyttänyt suunnatonta edistystä aiempaan verrattuna. Varmaan seuraavalla kerralla se on taas oma törö itsensä, mutta kun aina ajoittain se antaa tällaistakin fiilistä, niin jaksaa uskoa, että sitä voisi joskus olla luvassa enemmältikin.
Esmeraldalla olen päässyt myös ratsastamaan pari kertaa ja se on ollut yhtä mukavaa kuin aina ennenkin. Se poni vaan sopii mulle ja tunnen sen kuin omat taskuni. En malta millään odottaa, että päästään sen kanssa taas kilparadoille tositoimiin!
Tokajin kanssa ollaan harjoiteltu temppuja ja kyllähän ne aina välillä onnistuu ihan kivastikin. Vielä mulla on paljon opeteltavaa, että saan ne onnistumaan useammin ja suuremmalla varmuudella, mutta ihan kiva edes, että joskus onnistuu. Vaihtoihin olen nyt löytänyt uusia saloja Toksunkin kanssa, mutta saa nähdä osaanko niitä koskaan hyödyntää sitten tositilanteissa eli kilpailuissa. Tarkoituksena olisi taas lähiviikkoina järjestää pienimuotoinen rataharjoitus ja olen pohtinut, että voisin mahdollisesti kokeilla ensimmäistä kertaa FEI:n joukkueohjelmaa junioreille. Se on vaikeampi kuin esiohjelma, muttei alkuunkaan mahdoton. Pitänee ruveta harjoittelemaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti