Maastoilun makua

On se kummallista, kun minä, kaiken maastoilun suuri vihaaja, lähden nykyään enemmän kuin mieluusti maastoon ja nautin vielä kaiken pahan lisäksi siitä maastoilusta ihan suunnattomasti. :) Näin sitä joskus voi tulla kääntäneeksi kelkkansa... Tämän kaiken takana ollee pieni suloinen Ponponi, jonka kanssa maastoilu on aivan mielettömän mukavaa. Moniponi, ikää siis tosiaan ne kaikki neljä vuotta, on superturvaratsu, jonka kanssa voi mennä minne vaan ja missä askellajissa tahansa ja aina on yhtä hyvä fiilis.

Viime viikolla käytiin monesti maastossa ja tälläkin viikolla Moniponi on maastoiluttanut sekä minua että Heidiäkin. Kummatkin meistä taisi tulla pihaan yhtä lailla muistuttaen Hangon keksiä. On se vaan niin mieletön poni. Lisäksi maastoilu näyttää tekevän ponin kunnolle hyvää, sillä se on erittäin hyvässä kunnossa ja jaksaa pidemmänkin lenkin mukisematta. Ponin lihaskunto on myös kasvanut ihan silmällä katsottunakin, se on saanut kroppaansa paljon täytettä ja alkaa näyttämään aika hyvältä verrattuna sen aiempaan vielä hieman ruipeloon olomuotoon. Vielä on onneksi reilu kolme viikkoa aikaa ulkomuotoa työstääkin ennen oripäiviä. Tuona aikana täytyy myös suorittaa vimmana harjauspuuhia, jotta saadaan ponin karva irtoamaan ja vaihtumaan. Sitä onneksi siitä lähtee jo aika tavalla. Ahkeraa harjausta on siis tiedossa lähiviikkoina.

Maaston makuun on päässyt myös Murde. Se on yhtä lailla varsin hyvä "maastomato" vuokraajansa sanoja mukaillen. Sitä ei pelota yhtään käydä takametsän maastoissa ja ajoittain se on siellä jopa yllättävän viisas. Murde joutuu kuitenkin palaamaan elämäänsä kouluratsuna taas huomenissa, kun matka suuntaa kohti Vihtiä ja Pietin valmennusta. Edellisestä valmennuksesta alkaakin olla jo aikaa ja sillä välin olen lähinnä ratsastanut ainoastaan ilman satulaa hömpsötellen. Se olikin kyllä aika hauskaa ja sitä varmasti tulen puuhastelemaan jatkossakin...

Keskiviikkona ja torstaina ratsastin Tokajilla vähän enemmän kuin mitä on tullut viime aikoina mentyä ja oli hauskaa huomata, että se alkaa ihan tosissaan voimistumaan ja alamme löytää yhä enemmän yhteistä säveltä. Sarjavaihdoissa alkaa vihdoin olemaan jotain tolkkua ja välillä löydän niihin sen superflown, jolla saan ne onnistumaan kohtuuhelpostikin. Pääosin tosin ne ovat vielä vähän liian työlästä hakemista... Mutta onnistumiset toki edesauttavat lisäonnistumisia jatkossa. Ja mikä parasta, eilen kääntäessäni piruettia, jouduin toteamaan, että teimme muutamia askeleita ihan oikeaa piruettia!!! Se fiilis oli ihan mieletön. Viimeksi Nipsun tunnilla ne eivät vielä ihan onnistuneet, mutta nyt niihin alkaa löytymään voimaa ja askeleittain ne ovat jopa aika hienoja, ainakin mitä nyt peilistä sain ihasteltua. Jiiihaaa!

Samin kanssa vaihdot ovat edelleen hukassa. Luulin jo vähän päässeeni niskan päälle tässä asiassa, mutta en sittenkään. Sekä torstaina että perjantaina jouduin tyytymään yhteen vaihtoon per kerta. Tosin onhan sekin jo jotain, mutta silti. Olisi niin kiva, jos ne vihdoin alkaisi vähän löytymään ja tasaantumaan kohdilleen, kun niitä on niin kauan tahkottu ja ne aina välillä kuitenkin onnistuvat kohtuullisesti. Nooh, ensimmäisiin harjoituskilpailuihin otamme ehkä sittenkin vaihdottoman radan työstöön ja tsekkaamme, josko toisiin saataisi sitten kokeiluun jo se va b:0. Pitäisi päättää Murdelle ja Tokajillekin sopivat radat rataharjoitukseen, mutta en vaan oikein osaa päättää, että mitkä olisi kivat ja järkevät radat. Samille yksi vaihtoehto on Helppo A:4 ja toinen mahdollinen on Lappeenrannastakin tuttu kahden tähden kenttäohjelma. Siitä ohjelmasta olisi kiva saada revanssi, sillä paljon jäi hampaan koloon sen radan esittämisestä. Murdehan tehtävien puolesta menisi vaikka sen va b:0:n, mutta koska sille kilpailutilanne on niin äärimmäisen haastava, haluaisin mielummin jotain vähän helpompaa. He B kenttäkilpailuohjelma poneille voisi olla ihan mahdollinen, siinä riittää tekemistä, muttei kuitenkaan ole ihan liialti sitä puuhaa ja toisena hyvänä vaihtoehtona on He A: Kenttä 6. Kumpikin ohjelma on kerran ratsastettu aiemminkin ja hengissä selvitty. Kenttä kutosen pitkät keskiravilävistäjät vaan ei yhtään houkuttele eikä ehkä pohkeenväistötkään. Kai niistä selvitä voisi, mutta kuinka kunnialla, on aivan toinen asia.

Pikkuhiljaa pitäisi ruveta miettimään oripäiville tarvittavaa tavaramäärääkin. Edustustavarat kuntoon ja kilpailuvermeet esiin ja sen sellaista. Siellä kuitenkin täytyy viettää melkein koko viikko, joten kaikenmoista pitää muistaa pakata matkaan. Monenlaisia tarvikkeita pitäisi vielä hankkiakin kuten esimerkiksi sopiva valkoinen satulahuopa yleissatulaan, uudet suojat ja "räkä" satulan alle pitämään sitä paikoillaan kun tähän asti on käytetty liukuestehuopaa, jota oripäivillä tuskin käytetään. Vereduksen suojat ja Equilinen satulahuopa ovat haaveissa, mutta katsotaan ehdinkö moisiin enää saada riittävästi rahaa säästöön. :) Ja nahkainen satulavyökin olisi ihanaa saada hankittua.

Taidan tästä suunnatakin tieni internetin heppatavarakauppoihin haaveilemaan...