Ihana päivä!

Vaikka olenkin pimeässä viihtyvä ihminen, kyllä se aurinko joskus näyttää vaikuttavan munkin elämääni ihan positiivisesti... :)

Aamulla töistä kotiin, kotona ponit pihalle, Purde koppiin ja jälleen matkaan. Olin pari kertaa aiemmin kokeillut Purden purkamista trailerista yksin ja nyt päätin kokeilla myös, lastautuisiko Purde tarvittaessa yksin. Ja kyllä, naru kaulalle, lähetys sillalta koppiin ja sinne se käveli ihan itsenäisesti sisään. Ensimmäisellä kerralla se vähän hämmentyi kun tajusi, etten mennytkään sen kanssa ja otti kaksi askelta taakse, mutta kun tönäisin hieman ja Pekkakin taisi sivusta vähän ärähtää, niin sinne se meni koppiin ja jäi kiltisti seisomaan. On ihanaa, kun hevonen on näin toimiva!

Matkalla ehdin hetken torkahtaa ja kerätä hieman voimia valmennusta varten. Verryttelyssä tein ensin taas vähän taivutuksia käynnissä ja yritin saada Purdea vähän pehmeämmäksi niskasta ja kaulasta. Sitten kunnolla laukkaa ja ravia eteen. Purde tuntui huomattavasti paremmalta kuin edellisenä päivänä. Tajusin myös pidentää jalustimiani täksi päiväksi reiällä, sillä eilisen tunnin ratsastin liian lyhyillä jalustimilla, mikä vaikutti myöskin istuntaani kyydissä ja myös jalan käyttöön...

Pietkin heti havaitsi, että nyt oli hyvä ravi ja että jatka sitä! Jatkettiin hetki ravissa, tehtiin vähän ravi-käynti-siirtymisiä ja sittemmin myös laukka-käynti-laukka-siirtymisiä ja siinä ohessa koottu laukka-keskilaukka-työskentelyä. Nämä sujuivat varsin mukavasti. Ensimmäisen kerran sain jopa muutaman TODELLA hienon siirtymisen laukasta käyntiin eivätkä nostotkaan ihan huonoimmasta päästä olleet. Kootussa laukassa pääsin kivasti siihen fiilikseen, että istuin vaan kyydissä ja se oli helppoa. Helposti lähden tekemään liikaa ja teen itse asioista vaikeampia kuin ne oikeasti ovatkaan. Mutta tänään osasin olla enemmänkin vaan kyytiläisenä!

Sitten laukassa ensin ihan vaan yksittäisiä vaihtoja, muutama ihan super vaihto, muutama epäonnistunut ja muutama ok. Joitain kertoja lävistäjälinjalla en saanut hvosta suoraksi ja siksi vaihto jäi tekemättä, muutaman kerran taas hämmennyin omien apujeni käytössä, et miten mä nää teenkään, kun nyt on tullut niin paljon eri ohjeita eri ratsuille eri osoitteista. Mut Purden kanssa pitää ajatella vähän väistöä ja vähän eteen, niin silloin tuntuu tulevan parhaat vaihdot. :) Purdeen ei missäkään muussa asiassa päde normijutut niin ei myöskään tässä.

Tämän jälkeen vähän sulkuja täyskaartolinjalla ja vaihto ennen kulmaa. Oikeasta vasempaan onnistui lähes joka kerta vaihto, mutta sulku oli hieman hankalaa, vasemmasta oikeaan taas onnistui sulku paremmin, mutta vaihto oli vaikea saada tehtyä. Mutta ihan jees, nää on hyviä harjoituksia. Sit vielä vähän keskilaukkaa pitkillä sivuilla, jonka jälkeen siirryttiin käyntityöskentelyyn.

Käynnissä harjoiteltiin uudelleen takaosakäännöksiä ja ne sujuivat jo ajoittain jopa hyvin. Oikealle oli helpompaa, vasemmalle vaikeaa. Vasemmalle pitää saada hevosen etuosa kääntymään "nopeammin", nyt se jää pohtimaan liikaa eikä kääntymään alkuunkaan. :) Nämä pitää nyt ottaa työn alle, vaikka niitä onkin joskus aika vaikea harjoitela ilman, että on apua maasta käsin katsomassa, että mitä siellä jaloissa ihan oikeasti tapahtuu ja mitä ei. Peili olisi tässä hommassa kiva, mutta sellaistakaan kun ei ole kotona tyrkyllä, on vaan opeteltava tuntemaan, mitä hevosen jaloissa tapahtuu.

Lopuksi vielä työstettiin keskiraveja. Ensin yritettiin harjoitusravissa, ei onnistunut. Sitten hetki kevyessä ravissa, onnistui hyvin. Sitten vähän vuorotellen harjoitus- ja kevyessä ravissa ja hommat rupesi onnistumaan toden teolla. Ensimmäisen kerran Purden kanssa sain kaksi ihan oikeaa keskiravia tehtyä pitkällä sivulla harjoitusravissa!!! Myös ravi lisäyksien välissä oli jotain, mitä ei ole ehkä hirvittävästi aiemmin nähty. Helpolla en kyllä päässyt, sillä Purden ravissa istuminen on ihan täyttä työtä.

Ravityöskentelyn jälkeen sain vihdoin kevennellä pitkällä kaulalla ja homma oli finaalissa. Ei tarvinnut olla enää maansa myynyt, sillä hommat oli meillä kuitenkin ihan kivasti hallussa. Seuraavan kerran pitää vaan ottaa hieman erilainen lähestymistapa valmennusviikonloppuun ja ridailla vähän kotonakin hevosta avuille sen sijaan, että törötellään ilman satulaa loimet päällä menemään. Vaikka henkisesti sekin on meidän yhteiselollemme todella tärkeää.

Kotimatkalla totesimme, että sää on niin otollinen, että ponista on otettava nyt vihdoin se oripäivien käsiohjelmakuva. Kerranhan jo yritimme, mutta lumisade pilasi sen session ja kuvat jäivät hieman pimeiksi. Ei siinä sitten muuta kuin ponia letittämään ja siistimään.

Komea on kyllä ponista tullut. Siitä ei pääse mihinkään. Ilo sitä on katsella...

Kuvaussession jälkeen Moniponi lähti Heidin kanssa Antin estetreeneihin. Kerroin Heidille, että olin lastaillut Purden mennen tullen yksin traileriin ja kun Heidi sitten kyseli, että miten, sanoin, että demonstroin ponin kanssa. Samalla lailla ponille naru kaulalle ja sinne sekin käveli itsenäisesti koppiin. :) Viisaat hepat!

Mä jäin kotiin nukkumaan ja muu tiimi suuntasi Kalliorinteeseen. Siellä oli ohjelmassa noin 80cm radan työstöä ja lopussa linja, jossa oli metrin okseri viimeisenä. Poni oli suoriutunut tehtävistä helpon tuntuisesti ja oli ollut varsin innokas koko tunnin ajan. Poni alkaa siis syttymään tehtäviinsä! Tästä reissusta lisää kuvia, selontekoa ja videokin Heidin blogissa.

Yksi estekuva on tännekin laitettava, sillä se on vaan NIIN hieno. Siis kuva on hieno ja poni on hieno!

Ihan mieletöntä nähdä, miten paljon poni on edistynyt lyhyessä ajassa ja kuinka lahjakas se ihan oikeasti on! Meni oripäivät miten meni, on ihan mielettömän hienoa olla osa tällaista tiimiä, jonka kanssa pystyy tekemään yhteistyötä hyvällä fiiliksellä ja saavuttamaan lähes itsellekin uskomatonta edistystä. Ja ennen kaikkea on ihan mielettömän hienoa päästä työskentelemään näin lahjakkaan ja motivoituneen eläimen kanssa. Kiitokset tästä kuuluu myös ponin kasvattajille, jotka kuuntelivat minua aikanaan orivalintaa tehdessään ja valitsivat hyvälle tammalleen loisto-oriin ja ovat kasvattaneet tämän hienonhienon ponin!

Sami oli myös ollut tanskalaisen cobivelho Höperin valmennuksessa Ypäjällä ja tuttuun tapaansa loistanut hienoine liikkeinene. Tämä tieto ei yhtään ainakaan heikentänyt päivän fiilistä. ;)