Viikon antia

Viikko on taas hurahtanut huomaamatta lopuilleen. On tullut juostua vimmana paikasta toiseen ja reenailtuakin ihan mukavasti. Tosin oma fiilis on ollut hieman hakusessa. Jotenkin tuntuu, että on ihan liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa. Missään ei tunnu olevan mitään tolkkua... Mutta eiköhän tää taas tästä ala helpottamaan kun oripäiväpuuhastelut ja -valmistelut jää pois ja muutoinkin palasia loksahtelee kohdilleen taas uudella tavalla.

Murde muistutti minua taas siitä, kuinka ihana se onkaan. Ei se ehkä ole maailman hienoin kouluratsu ja lennokkain liikkuja, mutta siitä on vaan tullut varsin toimiva ja mukava ratsu ja etenkin ihan superhyvä kotihevonen. Oppilaallani on ollut hieman maastokammoa oman hevosensa kanssa ja olin pyytänyt häntä tulemaan tsekkailemaan meidän maastoja, joissa kyllä kaikkoaa viimeisetkin maastokammot.. Etenkin nyt kun on vielä paljon lunta, maastot on ihan mahtavat ja hevosetkin ovat nauttineet niistä todella paljon. Tiistaina istutin sitten tämän oppilaani Murden kyytiin ja itse tietenkin ponilla matkaan ja menoksi. Matkalla nähtiin metsätyökonekin eikä poneja sekään kyllä hätkäyttänyt alkuunkaan. Oltiin ravattu muutamia pätkiä ja totesin, että laukataan yksi ylämäki rauhallista laukkaa peräkkäin.. Yhtäkkiä huomasin Murden menevän ohitseni ja jatkavan ihan niin reilua laukkaa, että poniin piti ihan pistää vauhtia, että pysyi alkuunkaan matkassa. :) Kun mäki loppui ja tuli hiljentämisen aika, niin Murden kyydistä paistoi sellainen Hangon keksi, ettei mitään rajaa. Olivat päässeet vauhdin hurmaan ja maastokammo taisi jäädä siihen mäkeen. Ainakin Murden kyydissä! Oli se vaan viisas hevonen kun osasi pitää oppilaastani huolta...

Keskiviikkona oli Annin ratsastusvuoro Murdella ja olin itse sitä katsastamassakin. Murdesta paistoi vielä vähän sama asenne kuin lauantainakin, mutta hyvin Anni sai sen ruotuun ja oikeassa laukassa se oli pätkittäin jopa aika kivan näköinen. Ihan perustyöskentely, mutta kuitenkin niin, että töitä tehtiin. Ja mikä tärkeintä, päätettiin myös Annin kanssa, että nyt on aika luopua piiskariippuvuudesta ja päätettiin ruveta ratsastamaan pääasiassa ilman raippaa jonkun aikaa niin, että hevonen ihan oikeasti rupeaa kuuntelemaan ja kunnioittamaan jalkaa. Se kun on aina ollut se Murden ratsastettavuuden heikoin osio, että sitä ei juuri kiinnosta kuunnella, mitä ne jalat siellä kyljissä sanoo...

Tänään sitten jatkoin itse siitä, mihin Anni eilen jäi. Ratsastin Murden kunnolla läpi ja se työskentelikin ihan superhyvin. Sillä oli kiva ratsastaa tänään. Aloitin käyttämättä ollenkaan raippaa ja ainoastaan vaihtoja työstäesssäni käytin kepukkaa jonkun kerran, kun herraa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kuunnella mun apujani. :) Avut tuntui menevän kivasti läpi, taivuttelut onnistui ja vauhtia pystyi säätelemään. Välillä Murde jopa ihan tosissaan imi eteenpäin, mikä oli ihan superihanaa. Kun kaikki tuntui olevan kohdillaan, lähdettiin vielä maastoon vähän ravailemaan ja kävelemään. Tehtiin meidän lähilenkki ja oli ihan superihanaa. Tiellä olin aiemminkin ollut Murden kanssa yksin, mutta sen pidemmälle en ollut lähtenyt. Nyt oli kiva huomata, että kyllä sen kanssa voi yksin mennä pidemmällekin. Se tuntee ja tietää maastot ja luottaa jo aika kivasti ihmiseen selässäkin. Vaikka päivä oli muutoin ollut aivan katastrofaalisen karmea, jälleen kerran läsiterapiasta oli apua.

Keskiviikko oli muutoinkin mukava päivä kuin vaan Annin ja Murden ratsastuksien tiimoilta. Käytiin Heidin kanssa ihastelemassa poneja Lopella. Mä vähän tyyppailin Samin 4-vuotiasta veljeä ja Heidi oli mukana seurana ja kuvailemassa. Kiitokset vielä kerran Heidille tästä retkestä, oli ihan superhyvä reissu!

Samin veli on ollut vasta 3 viikkoa satulassa ja piti käydä nyt sitten kokeilemassa, että onko ratti, jarrut ja kaasu ihan oikeasti kunnossa ja olivathan ne! Olen jälleen rakastunut cobiin. On nuo welshit vaan niin pirun hienoja poneja.

Oma welshini teki duunia Heidin kanssa Lopen retken jälkeen. Ihan perustyöskentelyä sileällä ja poni näytti jotenkin ihan superhyvältä. Ehkä sekin fiilisteli auringonpaistetta ja oli siitä ilosta jotenkin mukavan terävä ja letkeä. Se on siis tällä viikolla maastoillut kunnolla, tehnyt sileän treenin, perjantaina sillä on hieronta ja sunnuntaina sitten toivottavasti olisi taas vuorossa hyppyjä!

Ensi viikolla on pitkästä aikaa taas Nipsun tunnit! En ole ihan vielä päättänyt, että mitkä ovat parhaat ratsut treeneihin, mutta Moniponin haluaisin ottaa, jotta voisin vähän harjoitella maneesissa ratsastamista ja esimerkiksi niitä lisäyksiä, joita oripäivillä täytyy esittää. Niitä kun on tossa meidän pienessä tarhassa vähän vaikea harjoitella ja maastossa poni taas tekee niitä ihan ilokseen pyytämättäkin.