KIRJOITETTU TORSTAINA...
Vapaat on taas vietelty ja muutama yö menee taas näyttöruutujen äärellä. Tällä kertaa vapaat sujuivat yllättävästi muissa kuin hevoshommissa kun oli järjestettävänä polttarit... Niistä selvittyä pystyi onneksi taas keskittymään oleelliseen muutaman päivän ajan.
Pakkaset ovat latistaneet hiukan tunnelmia, vaikka aurinkoisina päivinä olisikin ollut mukava viettää paljon aikaa kauniissa talvisäässä.
Murde on joutunut pakkasen ja lumettomuuden uhriksi. Sen herkät anturat ovat reagoineet kylmään ja kovaan eikä se liiku edestä puhtaasti. Nyt olen sutinut sen anturoihin jodispriitä ja syöttänyt sille kipulääkettä ja pohtinut, pitäisikö sille kokeilla pohjallisia taas. Kahtena viimeisenä talvena on ollut paljon lunta ja tältä on säästytty kivasti. Sitä edellisen talven Murde asusti maneesitallilla eikä ongelmaa tietenkään ollut. 3-vuotiaana käytin Murden tästä syystä klinikalla tsekattavana ja silloin sille määrättiin kipulääkettä ja pohjalliset. Katsotaan nyt rauhassa, miten tilanne kehittyy ja ihmetellään sitten lisää. Nyt kuitenkin siis Murden hyvä reenivire on jäänyt taka-alalle ja tilalla on leppoisia peltokävelyitä. Mikä hämmentävintä, Murde on koko ajan ihan superhyväntuulinen, ei sitä itseään siis tunnu liialti haittaavan tuo ahdistus, vaikka mua se ahdistaakin suunnattomasti.
Pondeponi on oma ihana itsensä. Anni oli työskennellyt sen kanssa viime viikonloppuna mun viettäessä polttareita ja se oli toiminut mukavasti sekä maastossa että tarhassa ratsastellessa. Sen jälkeen se saikin muutaman päivän taas vapaata, kun mun kotiuduttuani iltaisin tuntienpidosta, on ollut niin kylmä, ettei ole paljoa tehnyt mieli ratsastella enää. Tänään suoriuduttiin pellolle hölkkäilemään, vetristeltiin kylkiä tekemällä voltilta väistöä ympyrälle kummassakin suunnassa kaikissa askellajeissa. Aluksi poni oli taas vähän malttamaton ja hätäilevä, mutta pikkuhiljaa alkoi kuuntelemaan mukavasti ja sain sen mukavasti läpi kummallekin pohkeelle ja pidätteille. Lopuksi vielä paahdettiin pellon ympäri isossa ravissa venyttäen koko kroppaa. Olipa kivaa!
Eemeli teki tiukan treeniviikon viime viikolla, ensin mun kanssa töitä kolmena iltana maastakäsin. Suoristeltiin, vetristeltiin ja notkisteltiin. Aluksi aina menee jokunen hetki tohotellessa, mutta joka kerta nopeammin saatiin suoristumaan ja rentoutumaan koko poni, hyvä näin. Sitten viikonloppuna poni sai tohotella Annin kanssa. Lauantaina taisivat mennä vaan peltohölkkää, joka oli tällä kertaa Emun mielestä huisin jännittävää ja sunnuntaina tekivät vähän totisemmin hommia. Eemeli oli yrittänyt ilmaista tietävänsä asiat Annia paremmin, mutta Anni oli todistanut jälleen Eemelin luulot vääriksi... :) On kyllä hauskaa, miten noilla nuorilla tulee aina jossain vaiheessa se vaihe päälle, että ne tietävät paremmin kuin pilotti ja turhaa se pilotti siellä komentaa, ku he tekevät jo ihan oikein... Nyt Eemeli on ollut taas muutaman päivän tsillailulla ja huomisesta aloitetaan jälleen duuniputki!
...JATKETTU SUNNUNTAINA
Noniin, pakkaset ovat lauhtuneet ja ponit ovat päässeet hommiin. Murde sai eilen nahkapohjalliset etusiinsa täytteineen ja näyttää heti paljon paremmalta. Hyvä niin! Huomenna ajattelin palautella sitä pikkuhiljaa töihin, jos kaikki näyttää edelleen hyvältä. Se on kyllä tämän tauon aikana päässyt sekä mun että Annin kanssa metsä- ja peltokävelyille, joten ei se ihan vain työttömänä ole onneksi ollut. Odotan innolla, että pääsen taas Purmelin kanssa tositoimiin ja kankikokeiluihin!
Anni ratsasti Pondeponin perjantaina ja lauantaina, Ponde oli oma ihana herkkä ja hieman kuuma itsensä. :) Katselin lauantaina kun menivät pellolla ja hyvältähän se näytti. Muutamia hienoja laukanvaihtojakin oli tarjolla. Perjantaina oli ilmeisesti ollut pidätteiden kanssa hieman ongelmia, mutta lauantain muutamalla vinkillä saatiin nekin kivasti taas kuntoon eikä poni juossut vaan omia aikojaan. Tänään ratsastin Ponden itse pellolla, taivuttelin sen oikein pitkäksi ja notkeaksi kumpaankin suuntaan ajatuksella, että kaula lähtee säästä alaspäin. Se tulikin lopulta oikein notkean tuntuiseksi kropastaan. Ponden kanssa tulee helposti vaan huruuteltua, kun se on niin kiva ja simppeli ja siten unohtaa kaiken oikean työskentelyn. Kohti kisakautta täytyy kyllä alkaa tsemppailemaan ja työstämään sitä enemmän ihan oikeasti!
Eemeli oli Annin kanssa hommissa perjantai-iltana niin, että olin itse katsomassa menoa. Virtaa oli ihan hurjasti, mutta pikku hiljaa poni saatiin kuulolle ja odottamaan ja pohkeiden ympärille. Varsin hyviä ravi- ja laukkapätkiä nähtiin ja poni sai purkaa energiaansa. Lauantaina Anni ja Eemeli olivat sitten samoilleet maastossa pitkin ryteiköitä ja nauttineet siitä täysin siemauksin. Metsästä tulikin ulos silmin nähden rento ja tyytyväinen poni! Eemelin kanssa jatketaan huomenna reenejä ja loppuviikosta mennäänkin sitten jälleen Andreas Hessen ihmeteltäväksi! Ihanaa!
Oma selkäni on ollut viikonloppuna todella huonossa kunnossa ja jätin ratsastukset oikeastaan kokonaan väliin. Illalla olin ihan totaalisen masentunut, että mikä tätä mun selkääni nyt oikeasti riivaa kun se on joulusta asti ollut ihan superhuono. Päätin sitten ryhtyä sitä työstämään, sillä jouduin jopa perumaan ratsastuksia, koska en vaan ollut kykenevä oikein mihinkään. Yritin muistella, mitä hierojani on sanonut selkäni ongelmista ja jalkojeni tukkoisuudesta ja googletin hieman. Löysinkin sitten aivan superhyvän venyttelyharjoituksen, jonka avulla sain vähän takareisiäni auki ja SI-niveleen liikettä ja siksi päädyin kokeilemaan Pondella ratsastustakin venyttelytuokion päätteeksi. Pitkästä aikaa pystyin istumaan ihan oikein satulassa enkä vaan vähän sinnepäin. Eihän tuo selkä eikä jalat vieläkään hyvät ole, mutta helpotti paljon. Nyt pitäisi vaan ihan oikeasti yrittää venytellä nuo jalat päivittäin, jotta selkä pysyisi paremmassa kunnossa.
Kuluneella viikolla tuli ratsasteltua ihan urakalla. Sami ja Kerma olivat kummatkin pari kertaa työn alla. Toisella kerralla sain Samin kinttuihin vähän vipinää ja kun tarpeeksi vetristeltiin kinttuja, saatiin 2 puhdasta vaihtoa vaikeampaan suuntaan! Niitä ei vielä koskaan ole ollut liialti tarjolla, mutta nyt saatiin hetkellisesti tähdet kohdilleen. Helpompi suunta alkaa olla jo kohtuurutiinisuoritus ja jokaisella ratsastuskerralla saa useita puhtaita vaihtoja siihen suuntaan. Hitaasti, mutta varmasti siis nämäkin alkavat vihdoin löytymään ja loksahtelemaan kohdilleen. Kerma on ollut nyt hurjan mukava ratsastaa. Sen kanssa on valjakkovalmentajan pyynnöstä tehty paljon pohkeenväistöjä ja ne menee jo ihan kuin vettä vaan. Jopa eräällä ratsastuskerralla päästiin sellaiseen mielentilaan, että lävistäjällä pohkeenväistön sisällä saatiin suoritettua siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin! Muutoinkin pidätteet ovat menneet pikkuhiljaa paremmin ja paremmin läpi ja kaulaa on saatu pidemmäksi ja avoimemmaksi sen sijaan, että se olisi vaan rullattuna ryntäisiin.
Esmeraldan ratsastin torstaina ja se oli aivan taivaallista. Pitkästäpitkästä aikaa Esmeralda oli ihan supervireessä ja toimi lähes ajatuksen voimalla. Olin niin onnellinen tämän pienen ponin selässä, sillä olemme sen omistajan kanssa olleet siitä varsin huolissamme, että tuleeko se enää koskaan kuntoon sen kokeman vääränlaisen kengityksen ja siitä seuranneiden vaivojen jälkeen. Mutta nyt näyttäisi vihdoin todella hyvältä ja jopa ehkä siltä, että tulevalla kaudella voisi tämänkin ponin kanssa päästä taas starttaamaan! Tehtiin Esmeraldan kanssa siirtymisiä, vastalaukkaa ja harjoiteltiin vähän myös laukanvaihtoja, jotka nyt onnistuivatkin niin kuin niiden kuuluu eikä pieninä köpöinä, mitä ne on pitkän aikaa olleet! Kuntoutus ja treeni jatkuu siis! Ratsastin samalla kertaa myös pienen Formula-ponin, joka on kyllä mainio tapaus. Se on pieni, mutta erittäin laadukas poni, jolla on paljon ponnua hyppäämiseen sekä todella joustavat askellajit. Formula ei ole aina se ihan simppelein ratsu, mutta tällä kertaa sekin toimi äärimmäisen hyvin ja kuuliaisesti. Ehkä se johtui vaan mun superhyväntuulisuudesta Esmeraldan ratsastamisen jäljiltä... :)
Tokaj on myös ollut mulla liikutettavana pakkasista johtuen ja se on ollut jotenkin ihan todella mukavassa vireessä. Tiistaina ja keskiviikkona juoksutin sen pitkästä aikaa pessoalla. Juoksuttelin sitä useita kertoja silloin kun se oli meillä kotona asustelemassa, sillä mun mielestäni juoksuttaminen on varsin toimiva työskentelymuoto Tokajille, mutta nyt sen asustellessa taas Tuomarinkylässä, on juoksuttelut jääneet. Oli hyvä nähdä taas hevonen liikkeessä, sillä siitä näki hyvin ne ongelmakohdat, mistä Nipsu on valmennuksissa huomauttanut. Esimerkiksi sen muoto, joka on aina samanlainen ellei sitä ratsasta erikseen erilaiseksi, venyttele ja vanuttele. Nyt juoksutuksessa sainkin kivasti kaulan pitkäksi ja auki, mitä olen myös ratsain kovasti yrittänyt. Toisena on Tokajin siirtymiset laukasta raviin. Se ei tahtoisi millään venyä takajaloistaan kropan alle isoon raviin, joten se hivuttautuu raviin laukasta huonon pienen laukan kautta. Tätä on nyt yritetty työstää niin, että hevonen tulisi aina isosta laukasta isoon raviin ilman sitä sipsutusta ja säästelyä. Helpommin sanottu kuin tehty! Mutta oli tosiaan varsin opettavaista nähdä hevosen tekevän näin myös juoksuttaessa eikä suinkaan vain pilotti kyydissään. Torstaina ja perjantaina oli sitten ratsastuksen vuoro. Torstaina tehtiin ihan peruslaukkatyöskentelyä, paljon vastalaukkaa ja Nipsun ohjeiden mukaan vaihtoja pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijalla tuli siis saada aina hevonen suoraksi ennen seuraavaa vaihtoa, vaihtaa ei saanut ennen kuin hevonen oli suora. Välillä saatiin vaihto, 2 askelta, vaihto ja välillä taas kesti koko pituushalkaisijan suoristaa ratsu. Lopuksi kuitenkin kiva sarja joka neljännellä ja suoralla hevosella. Se oli ehkä vahinko..? Perjantaina jatkettiin laukkatyöskentelyllä, aloitettiin siirtymisillä lauan sisällä, keskilaukkaan ja takaisin, keskilaukkaan ja takaisin. Tokaj oli yllättävän hyvin pohkeen edessä ja reagoi hyvin jalkaan. Lähdin työstämään kokoamisia ja työskentelypiruetteja, jotka onnistuivatkin varsin hyvin. Jopa vasemmalle saatiin ihan hyviä askeleita aikaiseksi, jiiiihaa! Sitten taas siirryttiin vaihtojen pariin. Ensin pituushalkaisijalla suoraksi ja teräväksi, kun se sujui, tehtiin muutamia sarjoja lävistäjällä. Jos ratsu ei ollut kuulolla, pysähdys ja peruutus ja uusi yritys. Lopulta onnistuin saamaan 7 vaihtoa joka toisella ja olin superonnellinen! Ehkä mä vielä joskus opin tekemään ne pirun sarjatkin... :) Mun vaan pitää olla niin pirun päättäväinen, että saan ponin kuulolle ja tekemään, mitä pyydän eikä ihan kaikkea muuta. Ja sit vielä kun sais tän saman fiiliksen kanget päässä... Hohhoijaa! :)
Vielä kun tähän lisätään parin oppilaan hevosten ratsastus, toisen kaksi kertaa ja toisen kerran ja Akun ridailut, niin kyllä on taas tullut ratsastettua ihan riittämiin... Toiset vähentää ratsastusta pakkasten aikaan ja mulla taas näyttää duunit vaan lisääntyvän silloin. Mutta yhdenkään hevosen kanssa ei kyllä tullut kylmä, pakkasista huolimatta! Hyvin oli siis tullut ainakin varustauduttua säiden armoille... :)
Ensi viikolla vihdoin pitkästä aikaa taas valmentautumaan. Ensin lauantaiaamuna Vihtiin kouluratsastusluennolle ja demoon ja sitten illalla Andreas Hessen oppiin. Herra Hessen opit jatkuu vielä sunnuntainakin, silloin kahden ratsun voimin!
