Kolmen valmentajan viikko

Tämä on siis jo kirjoitettu pääosin jo kuun vaihteessa, mutta jäi silloin kesken muiden kiireiden takia. Ajattelin nyt kuitenkin viimeistellä tekstin ja julkaista, vaikka tästä aikaa jo onkin.

2.3.2014

Pitkästä aikaa pääsin taas oikein kunnolla valmennusten makuun kuluneella viikolla. Bongasin joku aika sitten facebookin ihmeellisestä maailmasta William Matthewn valmennukset, jota järjestetään noin kerran kuukaudessa Riverbankissa. Kun nyt ei ole ollut oikein muita valmennuksia kivasti saatavilla, päätin ilmoittautua mukaan kun vapaita paikkoja oli tyrkyllä.

Tämä päätös osoittautuikin parhaaksi pitkästä aikaa. Valmennukseen lähti ratsuksi Eemeli, sillä se oli jälleen hyvän treenin tarpeessa. Toki niin kaikki muutkin, mutta Eemeli tuntui oikeimmalta ratsulta tähän kokeiluun ja sen kanssa pitäisi päästä oikein kunnolla töiden makuun ennen kauden alkua, jotta kisakausi päästäisiin aloittamaan ajoissa ja mukavalla fiiliksellä.

Eemeli tuntui jo verryttelyssä aika kivalta, ei hötkyillyt uudessa paikassa ja tuntui yllättävänkin maltilliselta. Jo verryttelyn aikana Will oli huomioinut meidän ongelmakohtiamme ja niinpä lähdimme niistä heti liikenteeseen. Eemelihän on usein aluksi hieman kiireinen ja malttamaton ja se näkyy etenkin siten, että etujalat viuhuu vaikka kuinka paljon ja takajalat taasen tekevät ihan jotain muuta. Kumpikin puolisko ponista tekee siis hieman eri asiaa. Tärkeintä ponin kanssa on aloittaessa saada se odottamaan ja sitä kautta tasapainottumaan.

Aloitettiin työskentely ihan hitaalla käynnillä, jotta poni vaan odottaisi. Tehtiin välissä myös pysähdyksiä, jotta ponille selkiäisi, mitä siltä oikein pyydetään. Pysähdyksien jälkeen lähdettiin työskentelemään hieman takaosakäännösmäisillä käännöksillä, jotta saatiin hevonen lavoistaan auki ja sitä kautta suoremmaksi. Kun sitten käynnissä alkoi palikat pikku hiljaa löytää kohdilleen, siirryttiin ensin hitaaseen raviin ja siitä vähitellen ravin sisällä siirtymisiin. Leikiteltiin myös muodon kanssa. Will oli sitä mieltä, että kun Eemeli helposti hakee hieman ylinyökkyyn, pitää se ratsastaa siitä vielä nyökympään, jolloin se tulee sitä kautta tuntumalle ja sieltä päästään sitten ratsastamaan sitä jalasta kohti tuntumaa. Tämähän sitten osoittautuikin varsin päteväksi vinkiksi, ainakin juuri sillä kertaa. 

Kun vähitellen löytyi joku tolkku raviin, lähdettin työskentelemään kroppaa paremmin "kasaan" avotaivutuksilla ja volteilla. Tehtiin joka pisteessä voltti ja välit avotaivutusta. Tälle adhd-lapselle tässä tehtävässä oli selkeästi riittävästi tekemistä ja se toimi erittäin hyvin. Vaikka avotaivutus on vielä Eemelille aika vieras käsite, se lähti tekemään TODELLA hienoja pätkiä avotaivutusta aina silloin tällöin. Jäin itsekin vähän suu auki ihmettelemään, et miten tää nyt näin meni. :) Oikealle oli aluksi hieman hankalampaa, mutta äkkiä sekin lähti toimimaan. Välissä suunnan vaihdoksissa saatiin tehdä pieniä lisäyksen alkuja lyhyehköillä lävistäjillä. Poni toimi kuin unelma.

Kun sitten ravityöskentelyn jälkeen oli hetki huilittu, kyseli Will olemmeko harjoitelleet laukan nostoja käynnistä. Totesin, että ei olla ja niitä lähdettiin sitten tekemään. Ensin toki työstettiin pari laukannostoa ravista ja takaisin raviin ja sitten vasta käynnistä. Willillä oli hyvät vinkit tähän tehtävään ja eikä aikaakaan kun sain jo kohtuullisen hyviä nostoja käynnistä. Välillä poni toki nosti esimerkiksi väärän laukan, mutta korjasi sen sutjakalla laukanvaihdolla osoittaen Willille, että hän osaa laukanvaihdotkin! Ja välillä tarjosi myös piaffia... Ihana poni! Kumpaankin suuntaan saatiin aikaiseksi laukannostot käynnistä ja jopa hieman hitaampaa, kootumpaa laukkaa eikä pelkästään päätöntä kaahotusta. Wau, minkä fiiliksen sainkaan useaan kertaan näiden harjotusten aikana. On mulla vaan varsin upea poni alla, muuta ei voi sanoa!

Kun nämäkin oli saatu suoritettua, olimme Willin kanssa sitä mieltä, että poni on tehnyt ihan riittämiin ja on aika lopettaa. Oli kyllä ihan superhyvä ja antoisa tunti, josta jäi paljon oppeja ja kotiläksyjä. Jäimme innolla odottamaan seuraavaa kertaa!

Perjantaina oli sitten Murden vuoro. Suunnattiin Murden kanssa Ratsutila Rustholliin Taina Rajalan tunnille. Tämä oli yhtä lailla ihan uusi kokeilu, mutta koska minulle oli tätä suositeltu, päädyin tietenkin mukaan kokeilemaan.

Tämäkin valmennus osoittautui erittäin hyväksi. Tunnin aluksi työstimme Murden rennoksi eteen alas ja pyöreäksi selästään sekä liikkumaan hyvin eteenpäin. Murde oli alusta asti varsin myötämielinen ja liikkui kivasti itsellään eteenpäin, mikä oli Murden tapauksessa kovin hämmentävää. :) Murde on tosin aina pitänyt Rusthollin pyöreästä maneesista, joten siten ei ollut juurikaan kuitenkaan yllättävää. Vähitellen kuvioon lisättiin vähän nopeampia käännöksiä ja kääntäessä tuli ratsastaa takajalkoja hieman väistömäisesti ulos. Aluksi tämä aiheutti vähän hankaluuksia, sillä Murden mielestä se oli ihan liian vaikeaa ja rankkaa, mutta taipui lopulta tahtooni ja teki tämänkin harjoituksen hyvin.

Välikäynneissä Murde käveli ihan superhyvää, isoa ja rentoa käyntiä, halusi ilmeisesti näyttää ihan parasta osaamistaan. Sitten laukkaa, jossa taas mentiin aika haipakkaa. Piti saada Murde hyvin pohkeesta eteen isoon laukkaan ja kantamaan itsensä ja sitten taas hieman kokoon, menettämättä yhtään poljentaa. Murdesta löytyi varsin hyvä iso laukka kumpaankin suuntaan ja olin varsin tyytyväinen sen suorittamiseen laukassa. Se ei oikeastaan jäänyt alkuunkaan pohkeen taakse ja meni ihan niin paljon kuin vaan jaloistaan kykeni! Sitten sama homma ravissa ja vielä harjoitusravissa!!!! Isosti eteen, hieman takaisin ja taas isosti eteen. Mun piti vielä pitää Murde jatkuvasti ryhdissä enkä saanut antaa sen valahtaa yhtään alas, huhhuijaa, ei ollut ihan helppo harjoitus. Taina vielä näki heti, että Murde liikkuu kyllä hyvin takajaloistaan, mutta etujalkojen kanssa on hommaa. Siten sain ohjeeksi käyttää kepukkaa lavan huudeille ja sitä kautta saada Murden ravaamaan etujaloistaan enemmän ja nostelemaan niitä paremmin pois takajalkojen tieltä. Erittäin hyvä ja toimiva vinkki ja Murdesta irtosikin varmasti hienointa ravia ikinä! :) Taina ei todellakaan tyytynyt mihinkään puolivillaiseen töpöttelyyn vaan sain kyllä todella ratsastaa ja laittaa hevoseni liikkumaan, mikä olikin erittäin positiivista. Lopuksi vielä kevyessä ravissa sama homma ja vasta sitten sain jatkaa loppuhölkällä ja ruveta vähän tsillaamaan kovan duunin sijaan.

Valmennus oli kyllä todella hyvä ja antoisa ja Murde liikkui varmasti parhaiten piiiiiiiitkään aikaan. Olin tyytyväinen sekä itseeni, valmentajaan että ratsuun.

Viikonloppuna olikin sitten vuorossa seuramme järjestämä Ville Vaurion valmennuskurssi, johon olin ilmoittautunut Tokajilla. Lauantaina olin illan viimeisessä ryhmässä ja se olikin aika mitäänsanomaton valmennuskerta. Lähinnä vähän katseltiin läpi, miltä hevonen näyttää missäkin askellajissa ja mitä mahdollisesti tarvitsee työskennellä ja mitä ei. Tehtiin aika paljon erilaisia tehtäviä, avoa, sulkua, pohkaria, laukkaa, ravia, piruetteja ja kokeiltiin erilaisia lähestymistapoja asioihin. Laukkapiruettia työskenneltiin niin, että välissä tehtiin takaosakäännöstä ja sitten taas piruettia ja sitten takaria ja sitten piruettia jne. Olisin luullut tätäkin tehtävää hieman vaikeammaksi, mutta yllättävän hyvin se meiltä sujui! Ravityöskentelyssä haettiin raviin lisää ilmaa sekä lisäysten kautta, että työskentelemällä kepukalla takajalkoihin vähän voimaa kantaa paremmin. Ihan hyviä keinoja kummatkin, lisäksi pelailitiin tuntuman kanssa niin, että välillä oli kevyt tuntuma, välillä vahva, muoto oli välillä pidempi ja matalampi, välillä korkeampi ja kootumpi. Yritettiin näiden säätöjen kautta löytää sitä ravia lisää ja välillä vähän saatiinkin! Omalta osaltani tunti loppui varttia vaille ennen kuin piti, koska kaikki sujui sen verran kivasti. Mitään suuria ahaa-elämyksiä ei ollut tullut, mutta saatiinpahan kuitenkin tehtyä ohjattu reeni. Sekin on jo jotakin...

Seuraavana aamuna kurssi jatkui. Tällä kertaa olimme vuorossa aamun ensimmäisinä ja se toi ehkä hieman lisäenergiaa hommiin. Jälleen tehtiin tehtäviä ihan laidasta laitaan ja kaikki vaan sujui hyvin ja helposti. Pääsin jopa tekemään ensimmäiset koko piruetit Tokajin kanssa ja ne jopa onnistui yllättävän hyvin. Ja mikä parasta, aiemmin vaikea vasen piruetti oli tällä kertaa parempi kuin oikea!! Eli ei ole harjoittelut menneet hukkaan kun vasenkin takajalka alkaa kantamaan koko ajan paremmin ja paremmin, vaikka se luonnostaan onkin ollut se Tokajin heikompi jalka. Piruettiin sain ihan kivan vinkin siitä, että ulkojalka voi olla hieman takana, jolloin hevoset ymmärtävät kääntävän avun helpommin. Laukkasulut olivat myös aika hyviä ja niihin sain myös vinkin lähteä aina avosta, jotta etujalat lähtevät edelle ja johtamaan liikettä! Eli sunnuntaina oli selkeästi kuitenkin enemmän antia tarjolla. Myös joitain pätkiä sain aikaiseksi todella hyvää ravia, josta olin supertyytyväinen.

Kokonaisuutena valmennuksesta jäi vähän vaisu fiilis, mutta silti erittäin hyvä, että tuli mentyä. Kaikki apu mitä saatavilla on, tulee tarpeeseen. :) Ja vaisuun vaikutelmaan vaikutti varmasti myös saman viikon aiemmat superhyvät valmennukset, jotka laittoivat riman aika korkealle. Tokajin kanssa ei myöskään ole oikeastaan ongelmia ratkottavana, sillä kaikki temput ja tehtävät sujuu helposti ja vaivattomasti. Eri lailla olisi ehkä osannut arvostaa valmentajan taitoja, jos esimerkiksi olisi saanut Murden toimimaan neuvoillaan. :) Täytyy seuraavalla kerralla ehkä siis ottaa tämä hieman haastavampi ratsu peliin... Ja toinen, mikä varmasti vaikutti tähän fiilikseen, on odotukset. Olin kuullut etukäteen oikeastaan pelkkää ylistystä Villen valmennuksista, joten odotin jotain spesiaalia. Totuus kuitenkin on, että olen tottunut niin supervalmentajiin, että rima on siksikin aina korkealla uusia valmentajia arvioidessa. Uskoisin kuitenkin, että kokeilen tätä valmentajaa uudelleenkin.

18.3.2014

Sellainen kolmen valmentajan viikko oli siis tarjolla kuun vaihteessa ennen lomalle lähtöä. Villen valmennuksen jälkeen auto suuntasi nokkansa kohti Kuusamoa ja vietimme siellä muutaman päivän ennen paluuta etelään messuja varten. :) Loma tuli kyllä tarpeeseen, vaikka heti messujen jälkeen olikin taas yhtä poikki kuin ennen lomaa... Mutta siitä sitten lisää seuraavalla kerralla!