Hyvinkää 16.5.

Kisakausi on korkattu ja sitä on jo jatkettukin. Savijärvellä oli siis Murden aloitus, mutta Eemeli pääsi starttaamaan vasta 17.5. Hyvinkään kansallisissa. Eemelin edellinen startti oli lokakuussa Ypäjällä, joten aika kysymysmerkkinä lähdettiin liikenteeseen. Mä saan aina itseni kilpailutauon aikana ihan hysteeriseksi ja masentuneeksi ja ensimmäinen kilpailu tauon jälkeen on aina vähän semmonen vaisu, koska en jostain syystä osaa mukamas ratsastaa radalla yhtään eikä hevosetkaan muka toimi niin kuin pitäisi jnejnejne. Ja tämä hysteria on nimenomaan hevoskohtainen eli ei auta, vaikka olisi ollut radalla jollain toisella hevosella juuri aiemmin vaan jokaisen kanssa on tämä tauon jälkeinen ihmettely suoritettava erikseen.

Eemelin kanssa oltiin muutoinkin ihmeissään, kun koko kevät on ollut ihmettelyä ja kyselyä, että onko jotain vialla ja jos, niin mitä on vialla. Satuloiden kanssa on ollut säätöä ja ihan vasta juuri ennen Hyvinkään kisaa saatiin yksi Amerigo testiin ja todettiin sen olevan sen verran hyvä, että sillä satulalla lähdettiin Hyvinkäälle starttailemaan.

Hyvinkäälle siis suunnattiin 6-vuotiscupin ensimmäiseen osakilpailuun, jossa taso oli todella kova. Kilpailijoissa oli todella hienoja, upeasti liikkuvia puoliverisiä, joiden seassa oli aika pieni olo ponin selässä. ;) Yhteenkään en olisi silti vaihtanut omaa ratsuani, sillä Eemeli on vaan niin täydellinen juuri mulle... :)

Verkassa sain Eemelin ihan kivasti notkistumaan ja kuulollekin ruuhkasta huolimatta. Pienellä alueella oli todella paljon hevosia verryttelemässä, joten voin kuvitella, ettei tuo ollut monille nuorille ihan hirvittävän miellyttävä tilanne. Eemeli onneksi suhtautuu moiseen ihan kuten mihin tahansa muuhunkin ratsastusalueeseen. Sitä ei juuri muut hevoset ahdista eikä juuri mitkään pohjatkaan... Se on siitä mukava yksilö. Eemelillä oli verryttelyssä ihan kiva energia ja sitä sai ihan ratsastaakin, joten ihan hyvillä mielin lähdettiin radallekin. Uudessa satulassa oli myöskin ihana istua ja sitä fiilistelin mennessäni myöskin...

Radalle mentäessä Eemeli vähän ihmetteli tuomareita ja ympäristöä, mutta chillasi aika nopeasti ja rupesi keskittymään töihin. Raviohjelma sujui aika kivasti, ei mitään suuria rikkeitä, lisäykset onnistuivat ja kaarteetkin oli melko sujuvia. Käynti oli lyhyttä ja jännittynyttä, kuten yleensäkin. Pitää ehdottomasti ruveta taas tekemään töitä puomeilla käynnissä, sillä sillä keinolla viime kesänä saatiin käyntiä jo paljon paremmaksi. Laukka oli ihan ok, mutta olisi kyllä saanut kantaa hieman paremmin. Kaikki kuviot kuitenkin onnistui ihan jees ja nostot tuli niin kuin pitikin. Olin varsin tyytyväinen Eemeliin, etenkin kun koko viikko ennen kilpailuja oli mennyt kaviota arkoessa ja vasta edellisenä päivänä oli päästy takaisin hommiin ja tultu päätökseen, että kisoihin ylipäätään lähdetään.

Harjoitusravia

Keskiravia

Keskilaukkaa

Koottua laukkaa

Ohi on! 

Tiesimme jo etukäteen, että näihin ikäkausikilpailuiden kaikkiin osakilpailuihin vaihdetut FEI:n nuorten hevosten ohjelmat ja sitä myöden kollegiaalinen arvostelu, ei ole meidän heiniä kuten ei aikanaan ollut Saminkaan heiniä. Arvostelun antina oli "varmasti ihan hieno rotunsa edustaja, mutta puoliveristen joukossa jää auttamattomasti jälkeen". Tuonhan me tiedämme kaikki, sillä tottakai poni on poni ja hevonen on hevonen, mutta pitikö se nyt sitten paperiin kirjoittaa. Ilmeisesti piti ja kyllähän siitä hieman paha mieli tuli. Viime vuonna osallistuimme myös Eemelin kanssa kollegiaalisesti arvosteltuihin luokkiin ja saimme varsin asiallista ja rakentavaa palautetta, vaikka kilpakumppanit pääosin hevosia olikin. Nyt sitten arvostelu oli tuota tasoa... Tarkoittaako tämä sitä, että tuomarit toivovat ponien jäävän kotiin ja unohtavan ikäluokkakilpailut? Milläs näitä nuoria poneja sitten koulutetaan meidän tulevaisuuden toivoillemme eli poniratsastajille sopiviksi kilpureiksi?

Suomessa kasvatetaan paljon erittäin laadukkaita ratsuponeja sekä rotuponeja, jotka ovat kv-tason tuomareiden mukaankin riittäviä jopa kansainvälisille areenoille. Suomessa on myös paljon harrastukseen panostavia, lahjakkaita poniratsastajia, jotka tarvitsevat laadukkaita, hyvin tehtäviinsä valmisteltuja poneja alleen. Miksi emme siis nuorten hevosten luokissa suhtaudu avoimin mielin poneihin ja anneta mahdollisuus tehdä niistä poniratsastajille toimivia kilparatsuja hyvien kilpailukokemusten kautta?

Olisihan se hienoa, että nuorille poneille olisi omia ikäluokkakilpailuita, jossa ne voisivat kilpailla toisiaan vastaan, mutta koska se ei vielä tunnu olevan mahdollista, on mielestäni varsin hyvä käydä näyttämässä nuorille poneille kilpailumaailmaa nuorten hevosten luokissa. Toivon siis jatkossakin avointa suhtautumista ja asiallista kommentointia ponejenkin kohdalle. Tähän asti olin sellaisesta saanut nauttiakin, mutta tällä kertaa hieman yllätyin kommenttien laadusta. Ehkä huomenna jo taas toisella tapaa?

Tosin viime keväänäkin eräs tuomari eräissä kansallisissa kilpailuissa kommentoi kovaan ääneen ratsastaessani ohi rataan tutustuessani, että "tää luokkahan on avoin nuorille hevosille ja nyt tuolla on poni". ;) Eli meitä on niin moneen junaan ja osa jää vielä asemallekin...

Poniini olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, sillä kaikkien vaikeuksien jälkeen, se suoritti hyvän, ehjän ohjelman omalla tasollansa. Enkä mäkään ihan hirveän huonosti sitä luotsannut. :)