Kellokoski 31.5.

Lähes naapurissa oli tarjolla aluekilpailut toukokuun lopussa, joten sinnehän oli siis suunnattava. Alun perin olin ajatellut Eemelin osallistuvan 6-7-vuotiaille tarkoitettuun Automax-cuppiin, mutta koska jo ensimmäisen osakilpailun ohjelma oli kohtuullisen haastava ja Eemelillä oli ollut vähän vaikea kausi takanapäin, vaihdoin luokan suosiolla kaikille avoimeen He B:0:n. Samaan luokkaan osallistui myös Murde. He B:0 on kaikkine voltteineen ja siirtymisineen myös aika haastava, joten vähän varauksella suhtauduin ajatukseen siitä, mutta jostain on taas lähdettävä liikkeelle, että tietää, mihin nuo otukset pystyvät.

Eemelin startti oli heti aamusta ja sen kanssa otin aika lyhyen verryttelyn taktiikan. Hölkkäiltiin hetki varsinaisella verryttelyalueella ja pääasiallinen verryttely tehtiin radan viereisellä alueella kahden edellisen ratsukon aikana. Eemeli tuntui toimivan verryttelyssä aika mukavasti, siirtymiset sujui ihan jees, laukka rullasi ja raviakin pystyi säätelemään. Mitään hirvittävän ihmeellistä ei verryttelyssä tehty, kunhan sain ponin kuulolle ja tyytyväiseksi.

Radalle suuntasin hyvillä mielin, sillä homma tuntui olevan ihan kivasti hallussa. Radan aikana poni tuntui kuitenkin lyhyestä verryttelystä huolimatta vähän väsyneeltä. Ravivoltit sujuivat ihan jees, mutta lisäykset jäivät vaisuiksi. Kolmikaarinen kiemuraura oli ihan ok, mutta käynti lyhyttä ja kiireistä. Laukannosto käynnistä meni vähän plörinäksi, mutta laukkavoltti ja lisäys oli ok oikealle. Peruutuksen meinasin unohtaa, joten siitä tuli vähän hätiköity. Toinen laukannosto oli parempi, vaikkei kylläkään hyvä, voltti jälleen ok ja keskilaukka jopa omaan makuuni ihan super. :) Lopputervehdykseenkin päästiin perille asti.

Alkutervehdyksestä 8, jeeee! 

Kolmikaarinen kiemuraura 7  

Keskilaukasta 8

Ohi on!

Ihan hyvä rata siis, mutta fiilis ei silti ollut kummoinen. Vielä oli liikaa vaikeuksia laukannostoissa ja raviohjelma jäi hieman alavireiseksi, etenkin ne lisäykset, mutta olihan siellä paljon hyvääkin, mikä vaan meinasi multa unohtua ennen kuin sain paperit käsiini. Tuomarit olivat tykänneet Eemelistä ihan sikana ja palkitsivat radan prosentein 65,9%. Sain toiselta tuomarilta neljä kasia ja jopa yhden 8,5!!! Kyseinen tuomari oli myös sijoittanut myt ykköseksi luokassa. Toinen tuomari ei ollut tykännyt ihan niin paljoa, mutta hyvät pojot sieltäkin kuitenkin irtosi. Olin iloisesti yllättynyt!

Murde oli vuorossa luokan loppupäässä ja sen kanssa taas tehtiin vähän pidempi verryttely, jotta se ehtisi hyvin vertymään ja notkistumaan kropastaan ja pääsemään yli pahimmista jännityksistään. Pääosin verryttelin laukassa, sillä siinä on helppoa istua ja hevonen rentoutuu parhaiten. Vähän toki ravailtiinkin ja tehtiin siirtymisiä, mutta laukka taisi kuitenkin olla pääasiallinen askellaji.

Murde tuntui verkassa todella hyvältä ja parani koko ajan. Ensimmäistä kertaa elämässään se oli vieraassa paikassa heti alusta alkaen aika rennon oloinen eikä kiveksi kovettunut pökkelö. Olin äärimmäisen hämmästynyt ja erittäin iloinen tästä käänteestä elämässämme. :)

Radalle päästyämme hyvä vire tuntui jatkuvan. Pari pientä jännittymistä kuuluttamon kulmassa, mutta muutoin Murde tuntui toimivan hyvin ja pääsimme aloittamaan radan hyvillä mielin. Rata sujui omasta mielestäni paljon paremmin kuin Eemelin rata ja olin vaan niin iloinen koko radan, koska Murde säilyi läpi radan ratsastettavana eikä kivettynyt kovaksi kertaakaan. Kerran vähän tökättiin yhdessä kulmassa, toinen keskilaukka vaihtui viimeisessä askeleessa ja lopputervehdykseen ei päästy ihan kunnialla, sillä tuomari avasi auton oven ollessamme linjalla ja Murde hieman säikähti sitä.

Keskilaukkaa

Lopputervehdyksen pieni säikähdys. :)

Olin kaikesta huolimatta supertyytyväinen ja muidenkin silmään rata oli näyttänyt hyvältä. Tuomarit eivät kuitenkaan mua ja Murdea juuri arvostaneet vaan linja oli tasainen 6-6,5 läpi radan ja rikkeet veloittivat sitten niin paljon, että tulos jäi jopa alle 60%. Lopulliset pisteet taisi olla 59,2%, joka oli kyllä omaan mieleen aika vähän tuosta hyvin sujuneesta radasta. Murde vaan on niin hassun näköinen hevonen, että sen täytyy mennä todella hyvin saadakseen pisteitä. Siinä missä Eemelin ei tarvitse mennä ihan niin hyvin ja se saa jo pelkällä olemuksellaan niitä pisteitä. :)

Eemeli oli loppupeleissä luokan toinen, häviten vain pisteellä voittajalle. Olin ihan supertyytyväinen kumpaankin hevoseen ja niiden suorituksiin. Oikeastaan kumpikaan ei sinä päivänä olisi voinut juuri paremmin mennä. Eemeli oli vielä hieman alavireinen eikä tuntunut ihan superhyvältä, mutta sen pelastus oli se, että homma näytti ilmeisen hyvältä. Murde taas antoi ensimmäisen kerran sellaisen tunteen radalla, että taas jaksaa uskoa mun ja Murden yhteiseen tulevaisuuteen kouluradoilla! :)

Ihana päivä, ihanat kisat ja taas jaksaa!