Tänä vuonna paikalle suuntasi 4-vuotias Loituma. Sehän jäi (hiuksen hienolla piste-erolla viimeiseen sijoittuneeseen nähden) laatuarvostelun ulkopuolelle huhtikuussa Ypäjän karsinnassa. Nyt kuitenkin Ypäjällä oli tarjolla nuorten hevosten luokka sekä torstaina että perjantaina. Torstaina oli 4-vuotiaille suunnattu ryhmäratsastus ja perjantaina ihan oikea He C-luokka.
Ennen kilpailua olin pari kertaa kokeillut samojen omistajien ihanaa vanhaa ruunaa Jopettia ja koska se oli niin hienossa kunnossa ikäisekseen, kyselin, josko sekin voisi lähteä mukaan Ypäjälle. Jopetin vuosimaksu vaan oli maksamatta, sillä se ei ollut kisaillut koko kaudella yhtikäs mitään, joten jännäksi meni, että päästäänkö mukaan vaiko eikö. Loppujen lopuksi yhteen luokkaan otettiin jälki-ilmoittauneita ja se oli juurikin se He B-luokka, mihin olimme halunneetkin Jopetin kanssa. Kerrankin tuuri oli kohdillaan, sillä vuosimaksuhan näkyi Kipassa tietenkin juuri ilmoittautumisajan päättymisen jälkeen.
Torstaina siis matkassa oli pelkästään Loituma. Loitumalla ei vielä ole kovinkaan paljon kokemusta vieraista paikoista ja se oli todella jännittynyt alkuunsa, mutta rentoutui kuitenkin pikkuhiljaa. Sillekin hiekkalaatikko meinasi olla alkuun aika jännittävä paikka, mutta onneksi kyseessä oli juurikin ryhmäratsastus, joten nuoriso sai tukea toisiltaan jännittävässäkin paikassa.
Suoriuduimme tehtävistä kunnialla ja Loituma sai melko mukavat arvostelut. Tuloslistalla taisimme olla jossain puolenvälin paikkeilla ja olimme erittäin tyytyväisiä, sillä Loituman kanssa on moni asia vielä vaikeaa. :) Nyt se kuitenkin osoitti hyvää yhteistyöhalukkuutta ja suoritti vaaditut tehtävät.
Nuorten hevosten ryhmäratsastus on kyllä mukava tilanne hevosille pääosin, mutta on siinäkin omat ongelmansa, jos hevoset ovat kovin erilaisia. Ennalta määritelty järjestys ei aina ole hevosten kannalta paras mahdollinen ja tässä voisi ehkä ajatella, että tuomareilla voisi olla sanavaltaa järjestyksen muuttamiseen. Jäin nimittäin katselemaan luokkaa meidän jälkeen ja joissain ryhmissä oli selkeästi ongelmia kun paikallaan laukkaava hevonen oli edessä ja seuraavalla oli iso laukka, jota ei vielä oltu ratsastettu muuta kuin eteen. Ratsastajille olisi myös kiva olla tiedossa, saako paikkaa vaihtaa tai tehdä vaikka jonkun ylimääräisen ympyrän, jos tilanne sitä vaatii. Loituman kanssa onneksi satuttiin melko tasaiseen ryhmään, jossa ei sen isompia ongelmia onneksi syntynyt asian tiimoilta.
Perjantaiaamu alkoikin sitten todella aikaisin. Meidän startti Loituman kanssa oli päivän ensimmäisenä klo 8 aamulla ja sitä ennen vielä oli verryteltäväkin... Ja tietty ajettava Ypäjälle. ;)
Aamun nuorten hevosten luokka oli Juhlakentän katsomon puoleisella radalla ja siellä olikin Loitumalle aivan liikaa ihmeteltävää joka sivustalla. Kun sain sen menemään radalle läpi pelottavan portin ja tuomaripäätyyn ilman poistumisyrityksiä, olikin sitten katsomon sivusta aivan kammottava eikä sinne voinut mennä alkuunkaan. Voi sitä pientä Loitumaa. :) Vaikka siis verryttely oli toisena päivänä huomattavasti ensimmäistä päivää sujuvampaa, itse rata meni hyvin mielenkiintoisissa merkeissä. Osa tehtävistä tuli kuitenkin suoritettua ihan kelvollisesti ja loppua kohden Loituma jopa vähän esitti rentoutumisen merkkejä. Portti oli kuitenkin ihan yhtä jännittävä pois lähtiessä kuin sisään mentäessäkin. Hyvä kokemus joka tapauksessa ja jossei muuta, niin saatiinpahan ainakin hommattua kvaali 5-vuotiaiden laatuarvosteluun seuraavalle vuodelle, sillä hyväksytysti kuitenkin suoritettiin rata, vaikka vähän turhan jännittävää olikin.
Pääosin Loituma kuitenkin käyttäytyi hienosti vieraassa paikassa eikä aiheuttanut mitään kaaosta missään tilanteessa, pientä ratsunalkua vaan jännitti ja vähän pelottikin suuressa maailmassa. Vaikkei tulosten valossa mitään suurta menestystä tullutkaan, olimme kuitenkin tyytyväisiä hevosen muuhun käyttäytymiseen, matkustamiseen ja siihen, että päätimme sen kanssa kilpailuun ylipäätään lähteä.
Loituman jälkeen oli vuorossa sitten Jopetti. Mähän olin ratsastanut Jopetilla ylipäätään ihan muutaman kerran etukäteen enkä tietenkään missään muualla kuin kotosalla, joten olin aivan kuutamolla siitä, mitä oli odotettavissa. Jopettihan on tehnyt aiemmat uransa sekä raveissa että estehevosena, joten poweria siinä ainakin riittää ja kuulemma kouluradallakin on aiemmin tehnyt nopeusennätyksiä radan suorittamisessa. ;)
Verryttelyssä Jopetti tuntui varsin hyvältä, mutta huomasin, että laukasta herra kuumeni aika tavalla. Totesin siis hyvissä ajoin laukattuani kumpaankin suuntaan, että ei enää laukkaa loppuverryttelyssä vaan siirtymisiä ja pysähdyksiä, jotta hevonen pysyisi hyvin kuulolla radalle asti.
Tämä taktiikka tuntui toimivan, sillä radalle lähdin melko pehmeäntuntuisen ja odottavan hevosen kanssa. Tosin kellon kilahtaessa allani meinasi räjähtää pommi ja alkutervehdyksessäkin oli hieman räjähdysalttiuden makua. Siitä sitten päästyäni itse tehtäviin, toimi hevonen aivan superhyvin allani ja teimme todella tasaisen suorituksen kaikkien ihmetykseksi. Olin niin onnellinen radan jälkeen, kun olin taas päässyt radalle esittämään hevosta eikä suhailemaan tehtävästä toiseen niin kuin Loituman kanssa. ;) Tästä oli taas hyvä ottaa mallia, minkälaiseksi nuorukainenkin pitää saada tulevaisuudessa. :)
Tulokseksi tästä radasta saatiin huikeat 65,34% ja tällä 3. sija luokassa. Olipahan toinen tuomari laittanut meidät jopa ykköseksikin... Oi sitä onnea! Onneksi päästiin mukaan, sillä olihan upeaa näyttää vanhan papan hienoa kuntoa ihan suuressa maailmassa, Jopetillahan on ikää jo 19, mutta tuntuu olevan elämänsä kunnossa ja ehdottomasti nautti esiintymisestä!
Yritin saada kuviakin kuvaajilta metsästettyä, mutta valitettavasti en niitä nyt sitten saanut, joten kuvia ei nyt ole luvassa. Hovikuvaajakin kun oli töissä nämä arkipäivät eikä päässyt mukaan paikalle kuvailemaan.
Onneksi kuitenkin pari kuvaa paikan päältä tarttui puhelimeeni. Toinen todistusaineistona siitä, että pääsin valkoisen suomenhevosen selkään palkintojenjakoa varten ja toinen sitten todistusaineistona rusetista! :) Kiitokset valkoisen hevosen omistajalle sen lainaamisesta palkkareihin, valkoinen hevonen valkoista rusettia varten..!
Kuninkaallisten jälkeen treenit ovat jatkuneet kummankin ratsun kanssa. Loituman kanssa harjoiteltiin vieraissa paikoissa käymistä ihan urakalla ennen kuin se sai jäädä ansaitsemalleen lomalle ja Jopetti kävi pari kertaa kokeilemassa onneaan He A-radoilla seurakisoissa. :) Hauskaa puuhaa ja toivottavasti päästään näiden herrojen kanssa taas tositoimiin ensikaudella.
Kiitokset Ninalle ja Marjolle näistä retkistä ja reissuista sekä mahdollisuudesta työskennellä näiden upeiden suomenhevosten kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti