Pikkuhiljaa palautellen

Vähitellen olen palautunut ratsastuksen pariin. Ensimmäisillä viikoilla palattuani selkään ratsastin yhden päivässä enkä todellakaan joka päivä. Sitten aloin työskentelemään kahta päivässä ja nyt torstaina ratsastin ensimmäisen kerran kolme päivän aikana. Varovasti ja omaa kroppaani kuunnellen olen lisännyt määrää ja hyvältä kyllä tuntuu!

Tänään ratsastin ensimmäisen kerran peilien edessä ilman isoja talvivaatteita. Se oli kohtuullisen karu kokemus. Ylimääräisiä kiloja on ja kyllähän ne kilot myös näkyvät tuossa keskivartalon kohtamilla. Vaikka vaaka onkin mua niistä varoitellut, kertoi maneesin peilit vielä karumpaa tarinaa. Ei auta kuin tehdä asialle jotain ja koittaa päästä parempaan kuntoon kesää kohden. Kun on sinne kilpailuihin ilmoittautunut, niin kai sitä pitäisi jollain tapaa pystyä ahtautumaan niihin kisavaatteisiinkin. Tai sit pitää jättää ilmoittautumiset maksamatta ihan vaan siitä syystä, ettei kisatakin napit mahdu kiinni...

Murde ja Eemeli ovat kummatkin reenanneet melko ahkerasti. Murden kanssa olen tehnyt paljon töitä maasta käsin, jotta olen voinut tuijotella sen liikkumista. Ei se varsinaisesti ole epäpuhdas, mutta jotain omituista siinä on ja kierrosten välillä on selkeä ero. Tänään ratsastin sen enkä siinä kyllä myöskään tuntenut mitään kovin ihmeellistä, ainoastaan laukka oli hieman kulmikkaamman tuntuista oikealle kuin vasemmalle. Pitää kuitenkin seurailla ja olen yrittänyt varata sille myös aikaa hovilääkitsijän hoitoihin. Toivottavasti pääsisimme pikaisesti tsekattavaksi.

Eemeli on parantunut huimasti jo tämän viimeisen kuukauden aikana, kunto nousee ja hommat alkavat muistua sen mieleen. Edellinen ratsastuskerta oli jo jopa varsin mukava ja tehokaskin. Vastalaukkaa, muutama vaihto ja ravin sisällä siirtymisiä. Pikkuhiljaa pitäisi taas ottaa puomeja mukaan treeneihin, jotta saisimme sitä kautta lisää voimaa ja viivettä askeleisiin. Tämä viikko on tosin mennyt kevyemmissä merkeissä, sillä maanantaina koko konkkaronkka raspattiin ja rokotettiin.

Ranen kanssa on otettu pieni juoksutustreeniputki. Se on tehnyt sille todella hyvää ja viimeiset kerrat se on liikkunut TODELLA hienosti läpi kropan. Se poni on kyllä äärihieno liikkeiltään, vaikka itse sanonkin. Ehdottomasti parhaiten liikkuva poni tässä pihassa. ;) Nyt kun se on ymmärtänyt juoksutuksessa liikkua oikeinpäin, pitää yrittää saada sama ajatus myös ratsastukseen. Poni on kyllä varsin nokkela, joten eiköhän se pian ymmärrä asian laidan selästä käsinkin.

Huomenna mennään asiakkaideni kanssa Equstomiin Simppa-simulaattorin kanssa reenailemaan. Melko jännää hommaa siis tiedossa. Odotan innolla kokemusta, vaikken vielä taida itse simulaattorin selkään kavutakaan. On kuitenkin äärihyödyllistä nähdä valmennettavien treenit ja päästä käsiksi heidän ongelmiinsa vielä tarkemmin. :) Jossain vaiheessa haluan kyllä ehdottomasti itsekin kokeilla simulaattoria ja saada siltä palautetta omasta tekemisestä.

Näihin tunnelmiin.