Helmikuu
18.2.-19.2. Tiina Karkkolaisen valmennus Vihti Dressage Centerissä Murdella
22.2.-23.2. Nipsun valmennus Tuomarinkylässä Samilla
25.2. Andreas Hessen "valjakkoratsastus"valmennus Ypäjällä Samilla
26.2. Suoran järjestämä Tiina Karkkolaisen valmennus VDC:ssä Villellä
Maaliskuu
4.3. Murden estekisat Enjalassa
8.3. Laineen Sepon valmennus Murdella
10.3. Murden estekisat Kalliorinteessä
16.3. Alue He A:2 Ypäjällä /Tokaj
20.-21.3. Nipsun valmennus Tuomarinkylässä Samilla
24.-25.3. Pietin kurssi Murdella VDC:ssä
28.3. FWB-valmennus Boessa
Jos kaikki menisi mukavasti ja lehmät lentää ja silleen, niin kauden kansalliset kisat voisi olla aika pitkälti seuraavat:
12.5. Vihti
19.5. - 20.5. Jyväskylä, 6vee cup
9.6. - 10.6. Tampere, 6vee cup
12.7. -15.7. Lappeenranta, 6vee cup
28.7. Laakso, 6vee cup
12.8. Porvoo
30.8. - 2.9. Ypäjä, Suomenhevosten kuninkaalliset
7.9. - 9.9. Ypäjä, Nuorten hevosten festivaali
maanantai 13. helmikuuta 2012
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Lomalta paluu...
Lomat on lusittu ja paluu arkeen ja töiden maailmaan on suoritettu. Loma oli ihan mielettömän ihana ja teki todella hyvää. Olin monien erien syiden summasta ennen lomaa todella väsynyt ja aika loppu, mutta viikon lepäämisen jälkeen olo on kuin uudella ihmisellä! Hyvä näin.
Lomallani en juuri nelijalkaisia nähnyt lukuun ottamatta muutamaa poroa ja sekin varmasti teki hyvää. Edellinen viikko ilman nelijalkaisia oli tasan vuosi sitten... Joskus on vaan hyvä päästä muihin maisemiin ja irti kaikista normikuvioista. Hevosetkin jäivät hyvään hoitoon, kun Pööden vakiratsastaja Anni oli luvannut huoltaa ponit mun poissaollessani.
Viikon mittaan poneista kuuluikin, että olivat hengissä ja kohtuuhyvinvoipiakin. Toki aina sattuu ja tapahtuu, kuten eräänä päivänä, kun pokut olivat hieman pitäneet hauskaa keskenään tarhassa ja Murden jalat olivat sen jäljiltä haavoja täynnä. Noooh, onneksi nekin olivat vain pienen pieniä haavoja eivätkä siten haitanneet loppupeleissä Murden elämää alkuunkaan, sukat vaan olivat näyttäneet hieman pahalta verisinä...
Annilla oli siis viikko Murden ja Monin kanssa sujunut mukavasti. Rapsakat ilmat eivät olleet häirinneet menoa vaan Murde oli saanut mennä radalla ilman satulaa ja oli tehnyt ihan töitäkin jonkun kerran. Monikin oli päässyt hommiin ja oli toiminut ratsuna jälleen varsin mallikkaasti! Eli ponien elämä jatkui mukavissa merkeissä ilman minunkin läsnäoloani. ;)
Mulla alkoi kyllä jo olemaan ikävä Murdea loppuviikosta ja ehkä oli Murdellakin ollut vähän mua ikävä, sillä se mökötti mulle kun palauduin ensimmäistä kertaa loman jälkeen tallille. Se ei katsonut muhun päinkään ja jos yritin ottaa sen päästä kiinni, se nosti sen vaan johonkin korkeuksiin... Nooh, vähän lepyttelyä ja tukan lyhennystä ja jo se suostui kävelemään mun perässäni traileriin.
Tänään oli siis Annin yksinhuoltajuusviikon huipentuma eli Karin valmennus Domissa, tosin se kyllä vielä jatkuu huomennakin... Kari aloitti aika pitkällä alkuverryttelyllä, jossa Pööde näytti vähän jäykältä, mutta huomasi, että se pysyi hyvässä ryhdissä ja edestä kevyenä kumipelhamista huolimatta. Sehän on aiemmin ollut hieman pelhamin kanssa ongelmana, että Pööde jää nojailemaan siihen, jarruttelemaan hieman ja sitten esteiden tullessa eteen se ei näe, mitä edessä on... Nyt se oli kuitenkin siis hyvän näköinen ja toimi kivasti verryttelytehtävissä. Lisäksi jo verryttelyssä huomasi, että se oli rento, mikä ei ole sille vielä kovinkaan yleistä, vaikkakin alkaa pikkuhiljaa yleistymään...
Estetehtävät alkoi jumpalla, jossa oli neljä estettä ja neljä puomia esteiden välissä. Murde oli kohtuuhyvällä asenteella menossa tehtävään heti alkuunsa, mutta Annilta loppui ehkä hieman usko Murdeen eikä ratsastanut sitä aivan riittävästi pohkeesta eteen ja keventänyt edestä. Ei mikään ihme sinänsä, muistaen edellisen kerran Murden toilailut.. :) Kari hieman kritisoi kuolainvalintaa, jonka jälkeen Anni sisuuntui näyttämään, että kyllä se kuolainvalinta on vaan saanut ihmeitä aikaan... Sen jälkeen homma lähti sujumaan ja Purde alkoi muistuttaa pikkuhiljaa omaa itseään, joka suorastaan imee esteille ja haluaa hypätä. Sitä oli pitkästä aikaa ilo katsoa. Vaikka edellinen estekerta Hennan kanssa olikin jo luvannut hyvää, en vielä uskonut, että oltaisi päästy ongelmien yli, mutta nyt siltä alkoi jo pikkuhiljaa näyttämään.
Kun jumppa sujui, siirryttiin toiselle tehtävälle, jossa oli ratatempossa ensin viiden askeleen sujuva pysty-okseri suora linja ja sen jälkeen kaareva pysty-pysty linja malttavalla kuudella askeleella. Alkuhaparointien jälkeen luottamus löytyi ja tehtävä sujui kuin lasten leikki. Anni ratsasti hyvin ja Purde toimi niin kuin pitääkin. Lopuksi vielä kerran jumppa vähän isompana ja sen jälkeen homma oli hanskassa. Erittäin hyvä tunti, erittäin sopivat tehtävät ja Annilta erittäin hyvä ratsastus. Purdekin saanee kiitosta hyvästä asenteestaan esteillä pitkästä aikaa. On se vaan niin paljon mukavempaa, kun hevonen itse haluaa tehdä sille osoitetut tehtävät. Täytyy nyt toivoa, että vaikeudet olisi tälle erää selätetty ja alkaisi uusi nousu estehommissakin! Sunnuntaille riittää jännitettävää, että kuinka käy, jaksaako Pööde toista päivää putkeen tsemppailla yhtä hyvin ja myös jaksaako Anni tsemppailla yhtä lailla! :) Toivottavasti!
Mulla tulee kohta täyteen puolitoista viikkoa ratsastamatta ja on kieltämättä hieman omituinen olotila. Ei vielä ole mikään varsinainen hinku hevosen selkään, mutta vähitellen on jo semmoinen pieni polte, että pääsis taas siitä kivasta fiiliksestä kiinni, kun hevonen toimii alla mukavasti. :) Maanantaina sitten on varmastikin paluu ratsastuspuuhiin Tokajin, Jöpön, Samin ja Murden kanssa! Eiköhän siitä saa aikaiseksi aika realistisen paluun heppa-arkeenkin. Ihanaa!
Ja pikkuhiljaa näkyy lukijoitakin kerääntyvän blogille, ihanaa sekin. Tervetuloa lueskelemaan hevosteluistani, toivottavasti viihdytte tarinointejeni parissa!
Lomallani en juuri nelijalkaisia nähnyt lukuun ottamatta muutamaa poroa ja sekin varmasti teki hyvää. Edellinen viikko ilman nelijalkaisia oli tasan vuosi sitten... Joskus on vaan hyvä päästä muihin maisemiin ja irti kaikista normikuvioista. Hevosetkin jäivät hyvään hoitoon, kun Pööden vakiratsastaja Anni oli luvannut huoltaa ponit mun poissaollessani.
Viikon mittaan poneista kuuluikin, että olivat hengissä ja kohtuuhyvinvoipiakin. Toki aina sattuu ja tapahtuu, kuten eräänä päivänä, kun pokut olivat hieman pitäneet hauskaa keskenään tarhassa ja Murden jalat olivat sen jäljiltä haavoja täynnä. Noooh, onneksi nekin olivat vain pienen pieniä haavoja eivätkä siten haitanneet loppupeleissä Murden elämää alkuunkaan, sukat vaan olivat näyttäneet hieman pahalta verisinä...
Annilla oli siis viikko Murden ja Monin kanssa sujunut mukavasti. Rapsakat ilmat eivät olleet häirinneet menoa vaan Murde oli saanut mennä radalla ilman satulaa ja oli tehnyt ihan töitäkin jonkun kerran. Monikin oli päässyt hommiin ja oli toiminut ratsuna jälleen varsin mallikkaasti! Eli ponien elämä jatkui mukavissa merkeissä ilman minunkin läsnäoloani. ;)
Mulla alkoi kyllä jo olemaan ikävä Murdea loppuviikosta ja ehkä oli Murdellakin ollut vähän mua ikävä, sillä se mökötti mulle kun palauduin ensimmäistä kertaa loman jälkeen tallille. Se ei katsonut muhun päinkään ja jos yritin ottaa sen päästä kiinni, se nosti sen vaan johonkin korkeuksiin... Nooh, vähän lepyttelyä ja tukan lyhennystä ja jo se suostui kävelemään mun perässäni traileriin.
Tänään oli siis Annin yksinhuoltajuusviikon huipentuma eli Karin valmennus Domissa, tosin se kyllä vielä jatkuu huomennakin... Kari aloitti aika pitkällä alkuverryttelyllä, jossa Pööde näytti vähän jäykältä, mutta huomasi, että se pysyi hyvässä ryhdissä ja edestä kevyenä kumipelhamista huolimatta. Sehän on aiemmin ollut hieman pelhamin kanssa ongelmana, että Pööde jää nojailemaan siihen, jarruttelemaan hieman ja sitten esteiden tullessa eteen se ei näe, mitä edessä on... Nyt se oli kuitenkin siis hyvän näköinen ja toimi kivasti verryttelytehtävissä. Lisäksi jo verryttelyssä huomasi, että se oli rento, mikä ei ole sille vielä kovinkaan yleistä, vaikkakin alkaa pikkuhiljaa yleistymään...
Estetehtävät alkoi jumpalla, jossa oli neljä estettä ja neljä puomia esteiden välissä. Murde oli kohtuuhyvällä asenteella menossa tehtävään heti alkuunsa, mutta Annilta loppui ehkä hieman usko Murdeen eikä ratsastanut sitä aivan riittävästi pohkeesta eteen ja keventänyt edestä. Ei mikään ihme sinänsä, muistaen edellisen kerran Murden toilailut.. :) Kari hieman kritisoi kuolainvalintaa, jonka jälkeen Anni sisuuntui näyttämään, että kyllä se kuolainvalinta on vaan saanut ihmeitä aikaan... Sen jälkeen homma lähti sujumaan ja Purde alkoi muistuttaa pikkuhiljaa omaa itseään, joka suorastaan imee esteille ja haluaa hypätä. Sitä oli pitkästä aikaa ilo katsoa. Vaikka edellinen estekerta Hennan kanssa olikin jo luvannut hyvää, en vielä uskonut, että oltaisi päästy ongelmien yli, mutta nyt siltä alkoi jo pikkuhiljaa näyttämään.
Kun jumppa sujui, siirryttiin toiselle tehtävälle, jossa oli ratatempossa ensin viiden askeleen sujuva pysty-okseri suora linja ja sen jälkeen kaareva pysty-pysty linja malttavalla kuudella askeleella. Alkuhaparointien jälkeen luottamus löytyi ja tehtävä sujui kuin lasten leikki. Anni ratsasti hyvin ja Purde toimi niin kuin pitääkin. Lopuksi vielä kerran jumppa vähän isompana ja sen jälkeen homma oli hanskassa. Erittäin hyvä tunti, erittäin sopivat tehtävät ja Annilta erittäin hyvä ratsastus. Purdekin saanee kiitosta hyvästä asenteestaan esteillä pitkästä aikaa. On se vaan niin paljon mukavempaa, kun hevonen itse haluaa tehdä sille osoitetut tehtävät. Täytyy nyt toivoa, että vaikeudet olisi tälle erää selätetty ja alkaisi uusi nousu estehommissakin! Sunnuntaille riittää jännitettävää, että kuinka käy, jaksaako Pööde toista päivää putkeen tsemppailla yhtä hyvin ja myös jaksaako Anni tsemppailla yhtä lailla! :) Toivottavasti!
Mulla tulee kohta täyteen puolitoista viikkoa ratsastamatta ja on kieltämättä hieman omituinen olotila. Ei vielä ole mikään varsinainen hinku hevosen selkään, mutta vähitellen on jo semmoinen pieni polte, että pääsis taas siitä kivasta fiiliksestä kiinni, kun hevonen toimii alla mukavasti. :) Maanantaina sitten on varmastikin paluu ratsastuspuuhiin Tokajin, Jöpön, Samin ja Murden kanssa! Eiköhän siitä saa aikaiseksi aika realistisen paluun heppa-arkeenkin. Ihanaa!
Ja pikkuhiljaa näkyy lukijoitakin kerääntyvän blogille, ihanaa sekin. Tervetuloa lueskelemaan hevosteluistani, toivottavasti viihdytte tarinointejeni parissa!
lauantai 11. helmikuuta 2012
tiistai 7. helmikuuta 2012
Lomalla...
Lomailen itse tämän viikon perjantaihin asti Kuusamossa..
... ja hevosistani huolen pitää Anni.
Viikonloppuna taas luvassa uudet kuulumiset!
... ja hevosistani huolen pitää Anni.
Viikonloppuna taas luvassa uudet kuulumiset!
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Kisat, lunta ja Sepon valmennus
Perjantain viimeistelyjen jälkeen koitti sitten lauantain kisojen vuoro. Ohjelmassa oli siis helppo B:0 sekä Samin että Tokajin kanssa. Tokajilla oli tarkoitus vaan saavuttaa hyvä eteenpäinpyrkimys radalla ja Samin kanssa taasen hyvä rentous... Noooh, kumpikin tavoite osoittautui haasteelliseksi.
Lauantaina oli kohtuullisen kylmä pakkaspäivä ja Tokajilla oli jo helpon ceen startti Viivun kanssa alla eli se oli ollut maneesissa hommissa jo jonkun aikaa. Se oli mennyt Viivun kanssa varsin mukavasti, etenkin laukkaohjelma oli aika hieno. :) Tokaj oli kuitenkin selkeästi vähän kylmissään välillä ja sitä oli pidettävä lämpimänä pitämällä yllä laukkahommia tai kunnollista ravia. Se oli kuitnekin hieman "kireänä" kun ei ollut kunnolla vaan lämmitelty ja sitten päässyt lämpimänä radalle vaan aina välillä oli pitänyt vähän kävellä ja himmailla, jottei väsy liikaa.
Radalla se teki kaiken ihan mielettömän hyvin, asiat tapahtuivat pienistä avuista ja tehtävät sujuivat mitä mallikkaimmin. Olin todella tyytyväinen sekä ratsastukseeni että hevoseen. Ainoastaan pysähdyksissä oli havaittavissa pientä tokajmaisuutta, mutta eivät nekään kokonaisuutta haitanneet. Tuomarit olivat kuitenkin jostain syystä aivan eri mieltä ja sain vain 58 ja risat prosenttia esityksestäni. Olin hieman äimänä, mutta minkäs tekee, tuomareiden sana on laki. Tokaj sai esimerkiksi askellajeistaan vain 5,5, mikä on kyllä mielestäni hieman liian vähän, jos laukka ja käynti ovat hyviä, mutta ravi vähän vaatimatonta. Laukkaa oli kuitenkin kumpainenkin tuomari erikseen kehunut kommenteissaan ja käynnistäkin tuli ihan ok pisteet... Vielä videoltakin katsottuna rata näytti omaan silmääni erittäin hyvältä, vaikka toki lisäykset olivat vaatimattomat sen "kireyden" jäljiltä ja tosiaan pysähdykset olisivat voineet olla paremmat... Mutta näin tällä kertaa. Tuloksella kuitenkin irtosi rusetti ja 6. sija, joten ei kuitenkaan oltu ihan kaikkein huonoimpia.
Sitten oli vuorossa Sami. Kuten aiemminkin mainitsin, se on ollut huonoin koskaan Tuomarinkylän vanhassa maneesissa järjestyissä kisoissa viime keväänä ja siksi sinne olikin taas hyvä tulla uudelleen harjoittelemaan. Ihan yhtä lailla lauantaina se oli taas pinkeänä ja erittäin jännittynyt. En meinannut saada laukkaa säilymään koko kierrosta, kun Sami olisi aina halunnut jäädä tuijottelemaan ja ihmettelemään maailman menoa. Radalle harjoittelemaan päästessä se myös ensimmäisen kerran elämässään kieltäytyi menemästä yhteen kulmaan... :) Eihän siinä voinut juuri kuin nauraa ja toivoa parasta... Sain ponin kuitenkin ihan ok:sti avuille verkassa, mutta radalla tosiaan jännitys oli matkassamme koko ohjelman ajan. Samin hienot liikkeet ja eteenpäinpyrkimys onneksi pelastavat paljon... Kaikki asiat tuli suoritettua ja jotain jopa ihan asiallisestikin. Laukan jälkeen en meinannut saada kiinni pysähdykseen, mutta muutoin kaikki sujui melkein kaavan mukaisesti (ai niin ja se yksi kulma ohitettiin aina aika vauhdikkaasti)... Sami sai 63,1% ja tuli luokassa toiseksi tällä Samille jopa aika alavireisellä ja jännittyneellä suorituksella! Pisteet tuli Samilla ihan yhtä yllätyksenä kuin Tokajillakin... Mutta erityisen hyvä oli käydä harjoittelemassa tällaisessa paikassa, jossa oli todella vaikeaa ja jouduin miettimään pääni puhki, että miten saan Samin siihen yhteen kulmaan ja kyllähän me aika lähelle sitä sitten päästiinkin kun vaan asia oli neuvoteltuna. Hieno Sami!
Sunnuntaina kävin sitten Samin kanssa harrastamassa hankirallia niin kuin edellisestä kuvapostauksesta voi havaita. Lumessa oli hyvä pörötellä menemään ja palautella edellisenä päivänä jäykistetyt lihakset takaisin omalle letkeälle mallilleen... :)
Maanantaina kävin pienen voikon ponin selässä ensimmäisen kerran ja siinä taitaa riittää työmaata... ;) Ja sieltä sitten Murden kyytiin, jossa riittää työmaata yhtä lailla. :) Murde oli pakkasista yltyneenä oikein vireänä ja käytiin vaan kentällä suorittamassa pakolliset ravi- ja laukkatreenit niin että kehdattiin tiistaina suunnata Laineen Sepon silmän alle.
Eilen sitten oli tosiaan Laineen Sepon tunti Murden kanssa. Pakkasesta huolimatta lähdettiin matkaan ja päästiin perillekin. Heti alusta alkaen Seppo kehui, että homma on parantunut paljon. Aloiteltiin ravissa kevennellen ponit lämpimäksi ja jouduin kiinnittämään huomiota etenkin vasempaan käteeni, joka matkusteli omaan asentoonsa helposti ja jäi vähän kiristämään samalla. Heti hellittää ja nostaa nyrkki pystyyn ja hevonen lähti heti taas kulkemaan.. Välillä ravi tuntui jopa mukavan ilmavalta. Sitten tehtiin käynnissä vähän siksakpohkeenväistöjä, jotka Murde handlasi yllättävän kivasti. Käynnin jälkeen oli vuorossa sama homma ravissa jä vähän ihmetytti, että mitä tästä tuleekaan... Mutta Sepon loistavilla ohjeilla se ei ollut edes juurikaan vaikeaa. Piti vaan päästää nokka ylös ja antaa etujaloille tilaa ja johan lähti hevonen väistämään... On se yksinkertaista, kun ei tee asiasta ongelmaa. :) Mä olin ihan äimänä, kun sain pari aika hyvää siksakkia tehtyä, et miten tää on mahdollista.. Mutta kyllähän se järkevästi ajateltuna vaan menee niin, että jos ne etujalat vaan ovat niin lyhyet, niin ne tarvitsevat paljon enemmän tilaa kuin jos ne olisivat vähän pidemmät. Ei voi siis niputtaa edestä ja lähteä sitten ihmettelemään, et miksi ei väistä. ;)
Väistöjen jälkeen oli vastalaukan vuoro, Murde muisteli, että eikös tässä pitänyt vaihtaa... Mutta kunhan vaan annoin riittävän pitkän ulkokyljen ja sain asetuksen sisään vastalaukan suuntaan, niin Murde pystyi sekä nostamaan vastalaukan että ylläpitämään sen. Vasen laukka oli helpompaa kuin oikea ja siinä saatiin monta kierrosta hyvää vastalaukkaa aikaiseksi. Hyvä me!
Siinä sitä olikin jo sitten riittävästi äksöniä yhdelle päivälle eli ei muuta kuin kävelyt, takit niskaan ja kotiin! Sai kyllä olla tyytyväinen sekä itseensä että Murdeen. Kyllä me vielä opitaan! Saatiin paljon kehuja ja paljon työkaluja pakkiin, joilla jatkaa taas kohti parempaa yhteistyötä ja toimivampaa hevosta.
Lauantaina oli kohtuullisen kylmä pakkaspäivä ja Tokajilla oli jo helpon ceen startti Viivun kanssa alla eli se oli ollut maneesissa hommissa jo jonkun aikaa. Se oli mennyt Viivun kanssa varsin mukavasti, etenkin laukkaohjelma oli aika hieno. :) Tokaj oli kuitenkin selkeästi vähän kylmissään välillä ja sitä oli pidettävä lämpimänä pitämällä yllä laukkahommia tai kunnollista ravia. Se oli kuitnekin hieman "kireänä" kun ei ollut kunnolla vaan lämmitelty ja sitten päässyt lämpimänä radalle vaan aina välillä oli pitänyt vähän kävellä ja himmailla, jottei väsy liikaa.
Radalla se teki kaiken ihan mielettömän hyvin, asiat tapahtuivat pienistä avuista ja tehtävät sujuivat mitä mallikkaimmin. Olin todella tyytyväinen sekä ratsastukseeni että hevoseen. Ainoastaan pysähdyksissä oli havaittavissa pientä tokajmaisuutta, mutta eivät nekään kokonaisuutta haitanneet. Tuomarit olivat kuitenkin jostain syystä aivan eri mieltä ja sain vain 58 ja risat prosenttia esityksestäni. Olin hieman äimänä, mutta minkäs tekee, tuomareiden sana on laki. Tokaj sai esimerkiksi askellajeistaan vain 5,5, mikä on kyllä mielestäni hieman liian vähän, jos laukka ja käynti ovat hyviä, mutta ravi vähän vaatimatonta. Laukkaa oli kuitenkin kumpainenkin tuomari erikseen kehunut kommenteissaan ja käynnistäkin tuli ihan ok pisteet... Vielä videoltakin katsottuna rata näytti omaan silmääni erittäin hyvältä, vaikka toki lisäykset olivat vaatimattomat sen "kireyden" jäljiltä ja tosiaan pysähdykset olisivat voineet olla paremmat... Mutta näin tällä kertaa. Tuloksella kuitenkin irtosi rusetti ja 6. sija, joten ei kuitenkaan oltu ihan kaikkein huonoimpia.
Sitten oli vuorossa Sami. Kuten aiemminkin mainitsin, se on ollut huonoin koskaan Tuomarinkylän vanhassa maneesissa järjestyissä kisoissa viime keväänä ja siksi sinne olikin taas hyvä tulla uudelleen harjoittelemaan. Ihan yhtä lailla lauantaina se oli taas pinkeänä ja erittäin jännittynyt. En meinannut saada laukkaa säilymään koko kierrosta, kun Sami olisi aina halunnut jäädä tuijottelemaan ja ihmettelemään maailman menoa. Radalle harjoittelemaan päästessä se myös ensimmäisen kerran elämässään kieltäytyi menemästä yhteen kulmaan... :) Eihän siinä voinut juuri kuin nauraa ja toivoa parasta... Sain ponin kuitenkin ihan ok:sti avuille verkassa, mutta radalla tosiaan jännitys oli matkassamme koko ohjelman ajan. Samin hienot liikkeet ja eteenpäinpyrkimys onneksi pelastavat paljon... Kaikki asiat tuli suoritettua ja jotain jopa ihan asiallisestikin. Laukan jälkeen en meinannut saada kiinni pysähdykseen, mutta muutoin kaikki sujui melkein kaavan mukaisesti (ai niin ja se yksi kulma ohitettiin aina aika vauhdikkaasti)... Sami sai 63,1% ja tuli luokassa toiseksi tällä Samille jopa aika alavireisellä ja jännittyneellä suorituksella! Pisteet tuli Samilla ihan yhtä yllätyksenä kuin Tokajillakin... Mutta erityisen hyvä oli käydä harjoittelemassa tällaisessa paikassa, jossa oli todella vaikeaa ja jouduin miettimään pääni puhki, että miten saan Samin siihen yhteen kulmaan ja kyllähän me aika lähelle sitä sitten päästiinkin kun vaan asia oli neuvoteltuna. Hieno Sami!
Sunnuntaina kävin sitten Samin kanssa harrastamassa hankirallia niin kuin edellisestä kuvapostauksesta voi havaita. Lumessa oli hyvä pörötellä menemään ja palautella edellisenä päivänä jäykistetyt lihakset takaisin omalle letkeälle mallilleen... :)
Maanantaina kävin pienen voikon ponin selässä ensimmäisen kerran ja siinä taitaa riittää työmaata... ;) Ja sieltä sitten Murden kyytiin, jossa riittää työmaata yhtä lailla. :) Murde oli pakkasista yltyneenä oikein vireänä ja käytiin vaan kentällä suorittamassa pakolliset ravi- ja laukkatreenit niin että kehdattiin tiistaina suunnata Laineen Sepon silmän alle.
Eilen sitten oli tosiaan Laineen Sepon tunti Murden kanssa. Pakkasesta huolimatta lähdettiin matkaan ja päästiin perillekin. Heti alusta alkaen Seppo kehui, että homma on parantunut paljon. Aloiteltiin ravissa kevennellen ponit lämpimäksi ja jouduin kiinnittämään huomiota etenkin vasempaan käteeni, joka matkusteli omaan asentoonsa helposti ja jäi vähän kiristämään samalla. Heti hellittää ja nostaa nyrkki pystyyn ja hevonen lähti heti taas kulkemaan.. Välillä ravi tuntui jopa mukavan ilmavalta. Sitten tehtiin käynnissä vähän siksakpohkeenväistöjä, jotka Murde handlasi yllättävän kivasti. Käynnin jälkeen oli vuorossa sama homma ravissa jä vähän ihmetytti, että mitä tästä tuleekaan... Mutta Sepon loistavilla ohjeilla se ei ollut edes juurikaan vaikeaa. Piti vaan päästää nokka ylös ja antaa etujaloille tilaa ja johan lähti hevonen väistämään... On se yksinkertaista, kun ei tee asiasta ongelmaa. :) Mä olin ihan äimänä, kun sain pari aika hyvää siksakkia tehtyä, et miten tää on mahdollista.. Mutta kyllähän se järkevästi ajateltuna vaan menee niin, että jos ne etujalat vaan ovat niin lyhyet, niin ne tarvitsevat paljon enemmän tilaa kuin jos ne olisivat vähän pidemmät. Ei voi siis niputtaa edestä ja lähteä sitten ihmettelemään, et miksi ei väistä. ;)
Väistöjen jälkeen oli vastalaukan vuoro, Murde muisteli, että eikös tässä pitänyt vaihtaa... Mutta kunhan vaan annoin riittävän pitkän ulkokyljen ja sain asetuksen sisään vastalaukan suuntaan, niin Murde pystyi sekä nostamaan vastalaukan että ylläpitämään sen. Vasen laukka oli helpompaa kuin oikea ja siinä saatiin monta kierrosta hyvää vastalaukkaa aikaiseksi. Hyvä me!
Siinä sitä olikin jo sitten riittävästi äksöniä yhdelle päivälle eli ei muuta kuin kävelyt, takit niskaan ja kotiin! Sai kyllä olla tyytyväinen sekä itseensä että Murdeen. Kyllä me vielä opitaan! Saatiin paljon kehuja ja paljon työkaluja pakkiin, joilla jatkaa taas kohti parempaa yhteistyötä ja toimivampaa hevosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)