Kisat, lunta ja Sepon valmennus

Perjantain viimeistelyjen jälkeen koitti sitten lauantain kisojen vuoro. Ohjelmassa oli siis helppo B:0 sekä Samin että Tokajin kanssa. Tokajilla oli tarkoitus vaan saavuttaa hyvä eteenpäinpyrkimys radalla ja Samin kanssa taasen hyvä rentous... Noooh, kumpikin tavoite osoittautui haasteelliseksi.

Lauantaina oli kohtuullisen kylmä pakkaspäivä ja Tokajilla oli jo helpon ceen startti Viivun kanssa alla eli se oli ollut maneesissa hommissa jo jonkun aikaa. Se oli mennyt Viivun kanssa varsin mukavasti, etenkin laukkaohjelma oli aika hieno. :) Tokaj oli kuitenkin selkeästi vähän kylmissään välillä ja sitä oli pidettävä lämpimänä pitämällä yllä laukkahommia tai kunnollista ravia. Se oli kuitnekin hieman "kireänä" kun ei ollut kunnolla vaan lämmitelty ja sitten päässyt lämpimänä radalle vaan aina välillä oli pitänyt vähän kävellä ja himmailla, jottei väsy liikaa.

Radalla se teki kaiken ihan mielettömän hyvin, asiat tapahtuivat pienistä avuista ja tehtävät sujuivat mitä mallikkaimmin. Olin todella tyytyväinen sekä ratsastukseeni että hevoseen. Ainoastaan pysähdyksissä oli havaittavissa pientä tokajmaisuutta, mutta eivät nekään kokonaisuutta haitanneet. Tuomarit olivat kuitenkin jostain syystä aivan eri mieltä ja sain vain 58 ja risat prosenttia esityksestäni. Olin hieman äimänä, mutta minkäs tekee, tuomareiden sana on laki. Tokaj sai esimerkiksi askellajeistaan vain 5,5, mikä on kyllä mielestäni hieman liian vähän, jos laukka ja käynti ovat hyviä, mutta ravi vähän vaatimatonta. Laukkaa oli kuitenkin kumpainenkin tuomari erikseen kehunut kommenteissaan ja käynnistäkin tuli ihan ok pisteet... Vielä videoltakin katsottuna rata näytti omaan silmääni erittäin hyvältä, vaikka toki lisäykset olivat vaatimattomat sen "kireyden" jäljiltä ja tosiaan pysähdykset olisivat voineet olla paremmat... Mutta näin tällä kertaa. Tuloksella kuitenkin irtosi rusetti ja 6. sija, joten ei kuitenkaan oltu ihan kaikkein huonoimpia.

Sitten oli vuorossa Sami. Kuten aiemminkin mainitsin, se on ollut huonoin koskaan Tuomarinkylän vanhassa maneesissa järjestyissä kisoissa viime keväänä ja siksi sinne olikin taas hyvä tulla uudelleen harjoittelemaan. Ihan yhtä lailla lauantaina se oli taas pinkeänä ja erittäin jännittynyt. En meinannut saada laukkaa säilymään koko kierrosta, kun Sami olisi aina halunnut jäädä tuijottelemaan ja ihmettelemään maailman menoa. Radalle harjoittelemaan päästessä se myös ensimmäisen kerran elämässään kieltäytyi menemästä yhteen kulmaan... :) Eihän siinä voinut juuri kuin nauraa ja toivoa parasta... Sain ponin kuitenkin ihan ok:sti avuille verkassa, mutta radalla tosiaan jännitys oli matkassamme koko ohjelman ajan. Samin hienot liikkeet ja eteenpäinpyrkimys onneksi pelastavat paljon... Kaikki asiat tuli suoritettua ja jotain jopa ihan asiallisestikin. Laukan jälkeen en meinannut saada kiinni pysähdykseen, mutta muutoin kaikki sujui melkein kaavan mukaisesti (ai niin ja se yksi kulma ohitettiin aina aika vauhdikkaasti)... Sami sai 63,1% ja tuli luokassa toiseksi tällä Samille jopa aika alavireisellä ja jännittyneellä suorituksella! Pisteet tuli Samilla ihan yhtä yllätyksenä kuin Tokajillakin... Mutta erityisen hyvä oli käydä harjoittelemassa tällaisessa paikassa, jossa oli todella vaikeaa ja jouduin miettimään pääni puhki, että miten saan Samin siihen yhteen kulmaan ja kyllähän me aika lähelle sitä sitten päästiinkin kun vaan asia oli neuvoteltuna. Hieno Sami!

Sunnuntaina kävin sitten Samin kanssa harrastamassa hankirallia niin kuin edellisestä kuvapostauksesta voi havaita. Lumessa oli hyvä pörötellä menemään ja palautella edellisenä päivänä jäykistetyt lihakset takaisin omalle letkeälle mallilleen... :)

Maanantaina kävin pienen voikon ponin selässä ensimmäisen kerran ja siinä taitaa riittää työmaata... ;) Ja sieltä sitten Murden kyytiin, jossa riittää työmaata yhtä lailla. :) Murde oli pakkasista yltyneenä oikein vireänä ja käytiin vaan kentällä suorittamassa pakolliset ravi- ja laukkatreenit niin että kehdattiin tiistaina suunnata Laineen Sepon silmän alle.

Eilen sitten oli tosiaan Laineen Sepon tunti Murden kanssa. Pakkasesta huolimatta lähdettiin matkaan ja päästiin perillekin. Heti alusta alkaen Seppo kehui, että homma on parantunut paljon. Aloiteltiin ravissa kevennellen ponit lämpimäksi ja jouduin kiinnittämään huomiota etenkin vasempaan käteeni, joka matkusteli omaan asentoonsa helposti ja jäi vähän kiristämään samalla. Heti hellittää ja nostaa nyrkki pystyyn ja hevonen lähti heti taas kulkemaan.. Välillä ravi tuntui jopa mukavan ilmavalta. Sitten tehtiin käynnissä vähän siksakpohkeenväistöjä, jotka Murde handlasi yllättävän kivasti. Käynnin jälkeen oli vuorossa sama homma ravissa jä vähän ihmetytti, että mitä tästä tuleekaan... Mutta Sepon loistavilla ohjeilla se ei ollut edes juurikaan vaikeaa. Piti vaan päästää nokka ylös ja antaa etujaloille tilaa ja johan lähti hevonen väistämään... On se yksinkertaista, kun ei tee asiasta ongelmaa. :) Mä olin ihan äimänä, kun sain pari aika hyvää siksakkia tehtyä, et miten tää on mahdollista.. Mutta kyllähän se järkevästi ajateltuna vaan menee niin, että jos ne etujalat vaan ovat niin lyhyet, niin ne tarvitsevat paljon enemmän tilaa kuin jos ne olisivat vähän pidemmät. Ei voi siis niputtaa edestä ja lähteä sitten ihmettelemään, et miksi ei väistä. ;)







Väistöjen jälkeen oli vastalaukan vuoro, Murde muisteli, että eikös tässä pitänyt vaihtaa... Mutta kunhan vaan annoin riittävän pitkän ulkokyljen ja sain asetuksen sisään vastalaukan suuntaan, niin Murde pystyi sekä nostamaan vastalaukan että ylläpitämään sen. Vasen laukka oli helpompaa kuin oikea ja siinä saatiin monta kierrosta hyvää vastalaukkaa aikaiseksi. Hyvä me!





Siinä sitä olikin jo sitten riittävästi äksöniä yhdelle päivälle eli ei muuta kuin kävelyt, takit niskaan ja kotiin! Sai kyllä olla tyytyväinen sekä itseensä että Murdeen. Kyllä me vielä opitaan! Saatiin paljon kehuja ja paljon työkaluja pakkiin, joilla jatkaa taas kohti parempaa yhteistyötä ja toimivampaa hevosta.