Lomat on lusittu ja paluu arkeen ja töiden maailmaan on suoritettu. Loma oli ihan mielettömän ihana ja teki todella hyvää. Olin monien erien syiden summasta ennen lomaa todella väsynyt ja aika loppu, mutta viikon lepäämisen jälkeen olo on kuin uudella ihmisellä! Hyvä näin.
Lomallani en juuri nelijalkaisia nähnyt lukuun ottamatta muutamaa poroa ja sekin varmasti teki hyvää. Edellinen viikko ilman nelijalkaisia oli tasan vuosi sitten... Joskus on vaan hyvä päästä muihin maisemiin ja irti kaikista normikuvioista. Hevosetkin jäivät hyvään hoitoon, kun Pööden vakiratsastaja Anni oli luvannut huoltaa ponit mun poissaollessani.
Viikon mittaan poneista kuuluikin, että olivat hengissä ja kohtuuhyvinvoipiakin. Toki aina sattuu ja tapahtuu, kuten eräänä päivänä, kun pokut olivat hieman pitäneet hauskaa keskenään tarhassa ja Murden jalat olivat sen jäljiltä haavoja täynnä. Noooh, onneksi nekin olivat vain pienen pieniä haavoja eivätkä siten haitanneet loppupeleissä Murden elämää alkuunkaan, sukat vaan olivat näyttäneet hieman pahalta verisinä...
Annilla oli siis viikko Murden ja Monin kanssa sujunut mukavasti. Rapsakat ilmat eivät olleet häirinneet menoa vaan Murde oli saanut mennä radalla ilman satulaa ja oli tehnyt ihan töitäkin jonkun kerran. Monikin oli päässyt hommiin ja oli toiminut ratsuna jälleen varsin mallikkaasti! Eli ponien elämä jatkui mukavissa merkeissä ilman minunkin läsnäoloani. ;)
Mulla alkoi kyllä jo olemaan ikävä Murdea loppuviikosta ja ehkä oli Murdellakin ollut vähän mua ikävä, sillä se mökötti mulle kun palauduin ensimmäistä kertaa loman jälkeen tallille. Se ei katsonut muhun päinkään ja jos yritin ottaa sen päästä kiinni, se nosti sen vaan johonkin korkeuksiin... Nooh, vähän lepyttelyä ja tukan lyhennystä ja jo se suostui kävelemään mun perässäni traileriin.
Tänään oli siis Annin yksinhuoltajuusviikon huipentuma eli Karin valmennus Domissa, tosin se kyllä vielä jatkuu huomennakin... Kari aloitti aika pitkällä alkuverryttelyllä, jossa Pööde näytti vähän jäykältä, mutta huomasi, että se pysyi hyvässä ryhdissä ja edestä kevyenä kumipelhamista huolimatta. Sehän on aiemmin ollut hieman pelhamin kanssa ongelmana, että Pööde jää nojailemaan siihen, jarruttelemaan hieman ja sitten esteiden tullessa eteen se ei näe, mitä edessä on... Nyt se oli kuitenkin siis hyvän näköinen ja toimi kivasti verryttelytehtävissä. Lisäksi jo verryttelyssä huomasi, että se oli rento, mikä ei ole sille vielä kovinkaan yleistä, vaikkakin alkaa pikkuhiljaa yleistymään...
Estetehtävät alkoi jumpalla, jossa oli neljä estettä ja neljä puomia esteiden välissä. Murde oli kohtuuhyvällä asenteella menossa tehtävään heti alkuunsa, mutta Annilta loppui ehkä hieman usko Murdeen eikä ratsastanut sitä aivan riittävästi pohkeesta eteen ja keventänyt edestä. Ei mikään ihme sinänsä, muistaen edellisen kerran Murden toilailut.. :) Kari hieman kritisoi kuolainvalintaa, jonka jälkeen Anni sisuuntui näyttämään, että kyllä se kuolainvalinta on vaan saanut ihmeitä aikaan... Sen jälkeen homma lähti sujumaan ja Purde alkoi muistuttaa pikkuhiljaa omaa itseään, joka suorastaan imee esteille ja haluaa hypätä. Sitä oli pitkästä aikaa ilo katsoa. Vaikka edellinen estekerta Hennan kanssa olikin jo luvannut hyvää, en vielä uskonut, että oltaisi päästy ongelmien yli, mutta nyt siltä alkoi jo pikkuhiljaa näyttämään.
Kun jumppa sujui, siirryttiin toiselle tehtävälle, jossa oli ratatempossa ensin viiden askeleen sujuva pysty-okseri suora linja ja sen jälkeen kaareva pysty-pysty linja malttavalla kuudella askeleella. Alkuhaparointien jälkeen luottamus löytyi ja tehtävä sujui kuin lasten leikki. Anni ratsasti hyvin ja Purde toimi niin kuin pitääkin. Lopuksi vielä kerran jumppa vähän isompana ja sen jälkeen homma oli hanskassa. Erittäin hyvä tunti, erittäin sopivat tehtävät ja Annilta erittäin hyvä ratsastus. Purdekin saanee kiitosta hyvästä asenteestaan esteillä pitkästä aikaa. On se vaan niin paljon mukavempaa, kun hevonen itse haluaa tehdä sille osoitetut tehtävät. Täytyy nyt toivoa, että vaikeudet olisi tälle erää selätetty ja alkaisi uusi nousu estehommissakin! Sunnuntaille riittää jännitettävää, että kuinka käy, jaksaako Pööde toista päivää putkeen tsemppailla yhtä hyvin ja myös jaksaako Anni tsemppailla yhtä lailla! :) Toivottavasti!
Mulla tulee kohta täyteen puolitoista viikkoa ratsastamatta ja on kieltämättä hieman omituinen olotila. Ei vielä ole mikään varsinainen hinku hevosen selkään, mutta vähitellen on jo semmoinen pieni polte, että pääsis taas siitä kivasta fiiliksestä kiinni, kun hevonen toimii alla mukavasti. :) Maanantaina sitten on varmastikin paluu ratsastuspuuhiin Tokajin, Jöpön, Samin ja Murden kanssa! Eiköhän siitä saa aikaiseksi aika realistisen paluun heppa-arkeenkin. Ihanaa!
Ja pikkuhiljaa näkyy lukijoitakin kerääntyvän blogille, ihanaa sekin. Tervetuloa lueskelemaan hevosteluistani, toivottavasti viihdytte tarinointejeni parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti