Maanantaiaamuöisen itseni piiskauksen jälkeen on ollut havaittavista selkeää kehitystä ratsastuksissani ja etenkin asennoitumisessani oman hevoseni kanssa työskentelyyn. :) Kyllä kaikessa tekemisessä vaan on tunnustettava totuudeksi, että asenne se on, mikä ratkaisee aika paljon.
Tiistain rekan alle jäänyt olotila jatkui vielä keskiviikollekin, mutta heti aamusta lähdin uurastamaan heppojen pariin urheasti. Tokaj oli jälleen aika miellyttävä ja näytti hyvältä Viivunkin kanssa. Ovat kyllä kehittyneet ratsukkona aivan pöyristyttävän paljon tässä puolessa vuodessa, mitä olen heidän kanssaan työskennellyt... Omakin ratsastus tuntui ihan hyvältä ja Tokaj teki esim. varsin laadukasta piruettityöskentelyä.
Sitten toisen tunnin pidon jälkeen ratsastamaan Jöpö. Tiistaisen lumisateen jälkeen kentällä oli entistäkin enemmän lunta ja siten ratsastus meni taas lähinnä kentän kulutukseksi ja kunnon kohottamiseksi, mutta toki Jöpön kanssa sekin on hauskaa. Siellä se mennä puksutti tyytyväisenä lumikasassa ja koitti nostella kinttuja parhaan osaamisensa mukaan. Ehkä ensi viikolla saadaan kenttä kulutettua sellaiseksi, että siinä pääsee jo vähän ratsastamaankin... Tai jossei, niin ehkä sitä voisi vaikka suunnata maastoonkin kunnolla pitkästä aikaa. Mutta se jääkööt ensi viikon pohdinnaksi. Jöpön kunto nousee hangessa ja vielä kun maha vähän katoaisi, niin alkaisi taas homma näyttämään vähän uskottavammalta. :)
Jöpön jälkeen vuorossa oli iki-ihana Sam the Pony. Samin kanssa tehtiin avoja ja sulkuja ravissa, avoa laukassa, käynti-laukka-käynti-siirtymisiä avossa ja suoralla ja vähän siirtymisiä laukan ja ravin sisällä. Huomasin, että vaihtotyöskentely on tuonut kyllä laukkaan paljon vaihteita ja laukan kokoaminen on jo ajoittain jopa aika helppoa. Käyntiin siirtyminen laukasta ei ole aina niin helppoa, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa loksahtaa kohdilleen. Sitä harjoiteltiin tällä kertaa myös 4-kaarisella kiemurauralla, joka onnistui yllättävänkin hyvin. Vuosi sitten toivoi, että oikea laukka nousee pyynnöstä kaarteessa ja nyt homma on jo aivan toisenlaista... Kyllä se vaan jaksaa mieltä lämmittää, kun käy Samin kyydissä fiilistelemässä ja toteaa, että ihan on itse tehty! :) Vuosi sitten käytiin Samin kanssa valjakkoajon B-valmennusrenkaan Andreas Hessen silmien alla Savijärvellä ja reilun viikon päästä mennään taas. Kiva kuulla, mitä Anzalla on sanottavaa, hän kun ei ainakaan asioita kaunistele... ;) Viimeksi istuin ihan miten sattuu, satula oli aivan vääränlainen enkä oikein osannut vaatia oikeita asioitakaan... Jospa nyt sitten olisi edes joku asia paremmin, kun ollaan vuosi niitä asioita opeteltu!
Samin jälkeen hommiin pääsi Lihis Lihapiirakka. Leena ohjasajoi sen ja pieni Lihis oli jopa hieman laiska, mutta sitäkin kiltimpi ja viisaampi. Se kävi radalla kävelyllä ja työskenteli myös kentällä hieman. Oikein pätevä pieni poni. Kun nyt vaan saisi sille kärryt perään!!! :)
Murde oli illan viimeinen ratsu. Aluksi taas vähän ihmeteltiin, et mites hommat menikään, mut sit lumisilla kentän reunoilla saatiin ensin käynti pelittämään ja siitä sitten päästiinkin heti tovin kävelyjen jälkeen laukan makuun. Laukassa aluksi suoria ja ympyröitä ja sitten myös hieman avojen ja pohkeenväistöjen esittelyä Murdelle. Yllättävän hyvin se suhtautui moisiin tehtäviin. Toiseen suuntaan aina paremmin kuin toiseen, mutta kumpaankin saatiin hyviäkin pätkiä. Vasemmalle taipuminen oli aluksi hirvittävän haastavaa, mutta kyllä sekin sieltä sitten vähitellen löytyi... Samoin vasemman pohkeen väistäminen oli muka haastavaa, mutta kun vähän tsemppailtiin niin johan sekin onnistui. Lisäksi yritettiin tehdä muutama laukanvaihto, mutta ne ei ihan menneet vieläkään nappiin, jokunen sentään sinne päin. Laukanvaihtoreeneissä pitäisi olla himpun verran enemmän tilaa, että saisi vähän paremman valmistelun aikaiseksi, mutta on niitä toki tossakin tilassa tehty...
Laukkatyöskentelyn jälkeen oli taas ravin aika. Ravissa yhtä lailla avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä ja nimenomaan vielä harjoitusravissa. Istuminen ravissa ei tuntunut ihan niin vaikealta kuin maanantaina, mutta ei se varsinaisesti helppoakaan ole. Lisäksi sen ravin säilyttäminen läpi avojen ja pohkeenväistöjen on kieltämättä ajoittain hieman haastavaa. Sain kuitenkin Murden mukavasti taivuteltua ja vetristeltyä kyljistään ja se tuntui taas jopa ajoittain aika kivalta. Välillä se jäi itse vaan kantamaan itsensä hienolle kaulalle ja liiteli menemään, mutta sitten taas jossain askeleessa koko homma katosi ja se vaan tarjosi laukkaa paikallaan... Mutta vähitellen työskentely alkaa olla uskottavampaa ja Murdella on jo idea siitä, mitä pyydetään. Ja mulla idea siitä, miten pyytää. Jälleen hyvä fiilis ratsastuksen jäljiltä. Homma etenee ja se on tällä hetkellä pääasia.
Tänään sitten aamusella kävin ratsastamassa jälleen Akun. Aku on ratsastettavuudeltaan hyvin saman tyyppinen kuin Murde, vähän hidas, mutta halutessaan oikeinkin nopea. :) Nyt on selkeästi huomattavissa, että kun olen oppinut ratsastamaan Murdella, olen oppinut myös ratsastamaan Akulla. Jotenkin oli superhyvä, rento fiilis taas työskennellä Akun kanssa. Ensin vähän käyntiä ja siinä taivutuksia, sitten ravia ja ravin sisällä siirtymisiä ja sitten laukkaa, jossa kokoamisia ja lisäyksiä. Käännettiinpähän aina välillä pari askelta vähän piruettimäisestikin laukassa ja käynnissä myös tehtiin vähän takaosakäännösten tynkää. Aku oli todella hyvällä fiiliksellä ja mennä pörötteli tehden ihan mitä pyydettiin. Vielä loppuraveissakin iloisesti lisäili menemään, kun vähän pyysi eteenpäin. Sille on selkeästi pakkaslomat tehneet hyvää ja nyt on hyvä motivaatio tehdä töitä! Ihanaa, on vaan niin palkitsevaa, kun hevonen tekee hyvällä fiiliksellä ja innolla töitä.
Iltapäivällä sitten omien hevosten pariin, sillä Anni tuli niitä liikuttamaan. Ensin vuorossa oli Moniponi the Lihapiirakan ratsastus. Tällä kertaa ei mitään juoksutuksia edes suoritettu, Anni vaan samoin tein kyytiin ja hetki käyntiä ensin liinassa. Sitten ravia liinassa, josta Moniponi oli sitä mieltä, et jossei oo ihan pakko, niin en tee, mutta ratsastamalla eteen ja pitämällä nokan ylhäällä, poni jatkoi kiltisti ravia eteenpäin. Kun Moni oli jaksanut kiltisti ravailla kumpaankin suuntaan pukittamatta ja tuhmailematta, oli laukan vuoro. Ihan super laukannostot kumpaankin suuntaan, toiseen parikin kertaa. Sitten vapautin taas ponin ja Anni ratsasteli kaikki askellajit läpi vielä ilman avustajaa. On se Lihis vaan niin superjärkevä poni, mennä nöpöttelee vaan sinne, minne ratsastaja siltä pyytää. :) Hieno!!!!!! Anni oli tyytyväinen ja niin myös minä. Ensi viikolla taas jatketaan.
Sitten oli vielä Murden vuoro. Anni kävi ensin radalla verkkaamassa ja sen jälkeen kentälle hommiin. Murde ravasi heti niin hyvin, että olin ihan ihmeissäni. Ei näyttänyt yhtään mun pieneltä vaatimattomalta Murdeltani vaan ihan ok:sti liikkuvalta raamikkaalta hevoselta. Aika hassua. Se näytti oikein toimivalta sekä ravissa että laukassa. Laukanvaihdot oli vielä taas hakusessa, mutta paljon oli hyvää siinä noin vartissa, mitä ehdin heidän työskentelyään katselemaan. Oli kiva nähdä, että kyllä sieltä voi hyvällä ja laadukkaalla työskentelyllä puhjeta kukkaan aika kivakin pieni hevonen! Tänään oli oikeestaan ensimmäisen kerran Murden aikuisiällä semmonen fiilis, että siitä tulee oikeesti vielä jotakin muuta kuin vaan mun oma pieni puskaponi. Ihanaa. Tällä fiiliksellä jaksan taas jonkun aikaa enkä malta odottaa viikonlopun Tiinan valmennuksia... Päästään isoon maneesiin tekemään vimmana töitä. Huomenna onkin sitten poneilla taas vapaata parin päivän reenien jäljiltä!
perjantai 17. helmikuuta 2012
torstai 16. helmikuuta 2012
Fiiliksiä Domin kisoista 28.1.
Verkkaa Tokajin kanssa
Radalta
Samin verkka
Ja Samin radasta olikin vain pelkkä video... Sekä kuvia että videota kun ei samaan aikaan samalla kameralla kykene ottamaan! :)
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen
tiistai 14. helmikuuta 2012
Murden hyppelöt kuvina
Lauantai
Sunnuntai
Ai miten niin mun hevoseni yrittää välttää hyppäämistä vihreän laatikon yli..? :)
Arkea
No niin, arki on koittanut ratsastustenkin tiimoilta. Eilen kapusin jälleen hevosten selkään puolentoista viikon tauon jälkeen ja oli kyllä ihanaa. :) Ratsastin normitapaani heti ensimmäisenä päivänä neljä hevosta ja voin sanoa, että tänä aamuna olotila muistutti lähinnä rekan alle jäänyttä. Aiemmin en ole juurikaan huomannut, että lihakset kipeytyisi vaikka ratsastaisin kuinka monta hevosta päivässä, mutta nyt kun lihakset olivat saaneet puolitoista viikkoa lepäillä, olenkin ihan puolikuollut. :) Nooh, hyvä näin, tietää ainakin tehneensä jotakin...
Tokaj oli siis ensinnä työn alla ja sen kanssa oli varsin hauskaa. Verryttelin normitapaan laukassa, vastalaukassa ja muutamalla vaihdolla. Sitten avot ja parit sulut, sain myös tehtyä yhdet ihan sikahienot sarjavaihdot ihan vahingossa jutellessani samalla Viivun kanssa. :) Niinhän se menee aina parhaiten, kun ei yritä liikaa! Sitten vielä hetki ravityöskentelyä ja Viivu kyytiin. Tokaj oli viikon breikin jäljiltä erittäin hyvässä vireessä ja teki hommia mielellään. Tokaj on kyllä varsinainen aarre!
Sitten suuntailin kohti Samia. Samillakin oli ollut viikon verran hieman kevyempää, mutta oli sen jäljiltä jo palauteltu hommiin ajojen merkeissä ja olikin tehnyt edellisenä päivänä aika kunnollisen maraton-treenin lumihangessa. Ehkä siitä syystä se oli alussa hieman kireä, mutta vertyi kyllä ihan kivasti. Aloiteltiin ravissa, vähän avoja ja siirtymisiä ravin sisällä, myös pohkeenväistöt diagonaalilla ja vähän sulkua avoista. Sitten loivia vastalaukkakaaria, jonka jälkeen käynti-laukka-käynti-vastalaukka-käynti-harjoituksia kumpaankin suuntaan ja siitä sitten vaihtoharjoituksiin. Välillä vaihtoharjoitukset sujuvat aika lupaavastikin ja välillä taas tuntuu, ettei suju ollenkaan. Mutta parhaat vaihdot saatiin niin, että jäi vaan askel etu- ja takajalkojen vaihtamisen väliin. Vasemmasta oikeaan oli vaikeampaa, mutta oikeasta vasempaan välillä tuntui oikeinkin lupaavilta ne vaihdot. Eli kyllä ne siitä vielä, vielä ei ole aika masentua. Sitten loppuverryttely, kävely ja paljon taputuksia. Hieno poni!
Jöpön kanssa käytiin ensin pitkällä kävelyllä maastossa ja sitten lumen valtaamalle kentälle pyörimään. Siellä oli niin paljon lunta, ettei mitään kovin kunnollista saanut aikaiseksi, mutta kuntotreeninä varmaan oikeinkin hyvä. Ainakin meille kummallekin tuli hiki ja tunsimme tehneemme töitä. Jöpön kuntoa pitää kohotella ja saada se sporttisempaan kuosiin. Se on ollut vähän liian vähällä työmäärällä, mutta eiköhän se taas tästä sekin saada urheilullisempaan kuntoon kisakauden koittaessa!
Viimeisenä oli sitten Murden vuoro. Murde vihdoin oli lopettanut mulle mököttämisen ja tuli jopa tarhasta vastaan portille. Harvinaista herkkua sellainen! Sitten ei muuta kuin vermeet päälle ja hommiin, kerran radan ympäri ja sitten kentälle ja kyytiin. Aloiteltiin laukassa vähän pitkällä ohjalla ja kevyessä istunnassa niin, että sain Murden vertymään ja kevenemään edestä. Sitten Suoria ja ympyröitä laukassa ja siitä laukanvaihtoihin. Ne olivat vähän hukassa, mutta ajoittain saimme aikaiseksi ihan päteviäkin vaihtoja. Tai ainakin selkään tuntui pätevältä. Illalla oli sen verran kylmä, että Murdella oli ratsastusloimi päällä, joka hieman haittasi tarkkojen apujen antamista vaihtoihin. Sen jälkeen sitten harjoitusravia, joka on ihan maailman kamalinta. Huomasin istuessani harjoitusravissa, että jäin helposti pitämään tukea edestä, jotta olisin muka pystynyt pysymään helpommin kyydissä ja siitähän ei tietenkään seuraa mitään hyvää. Eli menin sitten hieman pitkällä ohjalla harjoitusravia ympäriinsä, jotta sain pidettyä kevyen tuntuman enkä päässyt vetämään suusta. Kun aloin pääsemään ravaamisen makuun, tehtiin vähän pohkeenväistöjä Sepon ohjein melkein ilman tuntumaa. Väistöt sujuivat yllättävän hyvin aina ajoittain. Toki välillä ravi hiipui ja välillä hommasta ei tullut yhtään mitään, mutta saatiin myös niitä onnistumisia eli en vetänyt, pystyin istumaan lähes jarruttamatta ja sain vielä sivullevievät avutkin läpi! Jeejee. Lopuksi vielä taivuttelua kevyessä ravissa, jotta kumpikin kylki olisi notkea eikä hevonen ollenkaan juoksisi lavoillaan. Se näytti viikonlopun valmennuksissa tahdittavan hieman vasemmalle ja myös tuntui nyt siltä, mutta kunnon ravissa kunnollisilla taivutuksilla tuntui aukeavan aika kivasti. Laukka oli lopuksi helppoa ja mukavaa, siinä on niin kiva istua verrattuna raviin, joka on kyllä jotain aivan äärikammottavaa. Jäi hyvä fiilis ja oli kivaa, Murde alkaa olemaan aika kiva ratsu.
Siinä siis eilisen työstöt, joiden jäljiltä olen tässä rekan alle jäämistä vastaavassa tilassa... :) Sillä se lähtee, millä se on tullut-periaatteella suuntasin tänä aamuna kohti Akua. Aku olikin ihan mielettömän hyvä ratsastaa. Huomasin, että Sepon opit ovat auttaneet minua myös Akun kanssa. Istuin rentona kyydissä ja annoin mennä. Pohkeenväistöt ja avot sujuivat ravissa melko mallikelpoisesti, siirtymiset olivat aika ok ja laukassakin avot olivat edelleen muistissa. Esittelin Akulle myös ajatusta laukkapohkeenväistöstä eikä sekään tuntunut yhtään mahdottomalta ajatukselta. Ratsastettiin läpi myös kokeilumielessä helppo a:2-ohjelma, joka saatiin suoritettua, muttei vielä niin, että sitä kannattaisi kisoihin mennä näyttämään... Yllätyin kuitenkin, että tiet tuntuivat aika helpoilta eikä mitään ylitsepääsemätöntä tehtävää tullut vastaan. :) Lisää treeniä siis ja kyllä se Aku on kohta siinä kunnossa, että sekin voi lähteä kilpailuihin koittamaan onneaan! Olisi kyllä nyt ihanaa päästä sen kanssa vähän johonkin valmentautumaan, niin näkisi, miten se liikkuu muualla ja kuinka paljon ongelmia on korjattavana..!
Murdelle on tänään annettava vapaapäivä, jonka se on ehkä ansainnut, vaikka hirvittävästi tekisi mieli mennä sillä tänäänkin ratsastamaan. Nooh, ehkä mun on maltettava huomiseen ja viikonloppuna päästäänkin sitten taas reeniin, jeejeeeeee!
Tokaj oli siis ensinnä työn alla ja sen kanssa oli varsin hauskaa. Verryttelin normitapaan laukassa, vastalaukassa ja muutamalla vaihdolla. Sitten avot ja parit sulut, sain myös tehtyä yhdet ihan sikahienot sarjavaihdot ihan vahingossa jutellessani samalla Viivun kanssa. :) Niinhän se menee aina parhaiten, kun ei yritä liikaa! Sitten vielä hetki ravityöskentelyä ja Viivu kyytiin. Tokaj oli viikon breikin jäljiltä erittäin hyvässä vireessä ja teki hommia mielellään. Tokaj on kyllä varsinainen aarre!
Sitten suuntailin kohti Samia. Samillakin oli ollut viikon verran hieman kevyempää, mutta oli sen jäljiltä jo palauteltu hommiin ajojen merkeissä ja olikin tehnyt edellisenä päivänä aika kunnollisen maraton-treenin lumihangessa. Ehkä siitä syystä se oli alussa hieman kireä, mutta vertyi kyllä ihan kivasti. Aloiteltiin ravissa, vähän avoja ja siirtymisiä ravin sisällä, myös pohkeenväistöt diagonaalilla ja vähän sulkua avoista. Sitten loivia vastalaukkakaaria, jonka jälkeen käynti-laukka-käynti-vastalaukka-käynti-harjoituksia kumpaankin suuntaan ja siitä sitten vaihtoharjoituksiin. Välillä vaihtoharjoitukset sujuvat aika lupaavastikin ja välillä taas tuntuu, ettei suju ollenkaan. Mutta parhaat vaihdot saatiin niin, että jäi vaan askel etu- ja takajalkojen vaihtamisen väliin. Vasemmasta oikeaan oli vaikeampaa, mutta oikeasta vasempaan välillä tuntui oikeinkin lupaavilta ne vaihdot. Eli kyllä ne siitä vielä, vielä ei ole aika masentua. Sitten loppuverryttely, kävely ja paljon taputuksia. Hieno poni!
Jöpön kanssa käytiin ensin pitkällä kävelyllä maastossa ja sitten lumen valtaamalle kentälle pyörimään. Siellä oli niin paljon lunta, ettei mitään kovin kunnollista saanut aikaiseksi, mutta kuntotreeninä varmaan oikeinkin hyvä. Ainakin meille kummallekin tuli hiki ja tunsimme tehneemme töitä. Jöpön kuntoa pitää kohotella ja saada se sporttisempaan kuosiin. Se on ollut vähän liian vähällä työmäärällä, mutta eiköhän se taas tästä sekin saada urheilullisempaan kuntoon kisakauden koittaessa!
Viimeisenä oli sitten Murden vuoro. Murde vihdoin oli lopettanut mulle mököttämisen ja tuli jopa tarhasta vastaan portille. Harvinaista herkkua sellainen! Sitten ei muuta kuin vermeet päälle ja hommiin, kerran radan ympäri ja sitten kentälle ja kyytiin. Aloiteltiin laukassa vähän pitkällä ohjalla ja kevyessä istunnassa niin, että sain Murden vertymään ja kevenemään edestä. Sitten Suoria ja ympyröitä laukassa ja siitä laukanvaihtoihin. Ne olivat vähän hukassa, mutta ajoittain saimme aikaiseksi ihan päteviäkin vaihtoja. Tai ainakin selkään tuntui pätevältä. Illalla oli sen verran kylmä, että Murdella oli ratsastusloimi päällä, joka hieman haittasi tarkkojen apujen antamista vaihtoihin. Sen jälkeen sitten harjoitusravia, joka on ihan maailman kamalinta. Huomasin istuessani harjoitusravissa, että jäin helposti pitämään tukea edestä, jotta olisin muka pystynyt pysymään helpommin kyydissä ja siitähän ei tietenkään seuraa mitään hyvää. Eli menin sitten hieman pitkällä ohjalla harjoitusravia ympäriinsä, jotta sain pidettyä kevyen tuntuman enkä päässyt vetämään suusta. Kun aloin pääsemään ravaamisen makuun, tehtiin vähän pohkeenväistöjä Sepon ohjein melkein ilman tuntumaa. Väistöt sujuivat yllättävän hyvin aina ajoittain. Toki välillä ravi hiipui ja välillä hommasta ei tullut yhtään mitään, mutta saatiin myös niitä onnistumisia eli en vetänyt, pystyin istumaan lähes jarruttamatta ja sain vielä sivullevievät avutkin läpi! Jeejee. Lopuksi vielä taivuttelua kevyessä ravissa, jotta kumpikin kylki olisi notkea eikä hevonen ollenkaan juoksisi lavoillaan. Se näytti viikonlopun valmennuksissa tahdittavan hieman vasemmalle ja myös tuntui nyt siltä, mutta kunnon ravissa kunnollisilla taivutuksilla tuntui aukeavan aika kivasti. Laukka oli lopuksi helppoa ja mukavaa, siinä on niin kiva istua verrattuna raviin, joka on kyllä jotain aivan äärikammottavaa. Jäi hyvä fiilis ja oli kivaa, Murde alkaa olemaan aika kiva ratsu.
Siinä siis eilisen työstöt, joiden jäljiltä olen tässä rekan alle jäämistä vastaavassa tilassa... :) Sillä se lähtee, millä se on tullut-periaatteella suuntasin tänä aamuna kohti Akua. Aku olikin ihan mielettömän hyvä ratsastaa. Huomasin, että Sepon opit ovat auttaneet minua myös Akun kanssa. Istuin rentona kyydissä ja annoin mennä. Pohkeenväistöt ja avot sujuivat ravissa melko mallikelpoisesti, siirtymiset olivat aika ok ja laukassakin avot olivat edelleen muistissa. Esittelin Akulle myös ajatusta laukkapohkeenväistöstä eikä sekään tuntunut yhtään mahdottomalta ajatukselta. Ratsastettiin läpi myös kokeilumielessä helppo a:2-ohjelma, joka saatiin suoritettua, muttei vielä niin, että sitä kannattaisi kisoihin mennä näyttämään... Yllätyin kuitenkin, että tiet tuntuivat aika helpoilta eikä mitään ylitsepääsemätöntä tehtävää tullut vastaan. :) Lisää treeniä siis ja kyllä se Aku on kohta siinä kunnossa, että sekin voi lähteä kilpailuihin koittamaan onneaan! Olisi kyllä nyt ihanaa päästä sen kanssa vähän johonkin valmentautumaan, niin näkisi, miten se liikkuu muualla ja kuinka paljon ongelmia on korjattavana..!
Murdelle on tänään annettava vapaapäivä, jonka se on ehkä ansainnut, vaikka hirvittävästi tekisi mieli mennä sillä tänäänkin ratsastamaan. Nooh, ehkä mun on maltettava huomiseen ja viikonloppuna päästäänkin sitten taas reeniin, jeejeeeeee!
maanantai 13. helmikuuta 2012
Kohti kautta 2012
Pohdiskelin tässä työyöni ratoksi lähiaikojen valmennuksia ja suunnitelmia etenkin oman hevoseni tiimoilta, joka nyt vihdoin alkaa olemaan ikäisekseen ihan kohtuullisella mallilla. Koko viime kausihan siltä jäi oikeastaan välistä, koska se kasvoi vielä voimakkaasti ja oli vielä todella raaka kaikin puolin. Nyt sitten kun se alkaa olla fyysisesti kasvunsa kasvanut, on keskityttävä siihen sen henkiseen kasvamiseen, johon ei olla tarpeeksi ajoissa päästy keskittymään. Siksi Murde onkin saanut käydä paljon kaikkialla viime aikoina ja olen pyrkinyt siihen, että se alkaisi relaamaan vieraissa paikoissa, tottumaan vieraisiin hevosiin ja pitämään ratsastajan kyydissä tilanteessa kuin tilanteessa. Tämän lisäksi on myös alkanut hevosen todellinen ratsutreeni, enää ei ole mitään tekosyitä miksi se ei voisi tehdä jotakin tai miksi sen pitäisi tehdä hirvittävästi vähemmän kuin muut ikäsensä. Toki hevosen ehdoilla pitää edetä ja ottaa huomioon sen tekemättömyyskin, mutta ehdottomasti pitää edetä.
Murdehan on ilmoitettu Breeders Prizeen ja olen kiltisti maksellut vuosi toisensa jälkeen maksut ja toivonut, että ehkä se siitä yhtäkkiä muuttuu vaativa b-tasoiseksi kauniiksi kouluratsuksi. ;) Tänään jotenkin kuitenkin ymmärsin, että Breeders Prize on puolen vuoden päästä ja hevonen ei ole käynyt kuin kerran kouluaitojen sisäpuolella kääntymässä. Eli hommaa piisaa, jos sinne Breedersiin mielii. Mitä kuitenkin pohtiessani huomasin ilokseni, on Murde kuitenkin tällä hetkellä ratsastuksellisesti varsin potentiaalinen aihio. Suurimmat ongelmat ratsastettavuuden kanssa on jo selätetty pätevien valmentajien avulla ja pikkuhiljaa alkaa sujumaan väistöt ja vaihdot ja vastalaukkakin eli toivoa on. Ensi viikon viikonloppuna olen menossa Dressage Centeriin viikonlopuksi Tiinan silmien alle ja siinä yhteydessä täytynee ottaa myös puheeksi nämä haaveet eli mahdolliset tavoitteet ja kysellä, onko mitään järkeä edes harkita tähtäävänsä sinne asti vai pitäisikö suosiolla alkaa kauppaamaan Breeders-oikeutta jollekin sitä halajavalle... Tiinan silmään luotan ja hänen kokemukseensa koulutuomarina myöskin. Mieleen on toki myös tullut se vaihtoehto, että siellä Breedersissä Murden näyttäisikin ihan joku muu. Mutta katsotaan nyt!
Lähiaikojen suunnitelmiin tätä tavoitetta kohden on kuitenkin ottaa Murde tehotreenin alle ja valmentautua hyväksi havaittujen valmentajien kanssa niin paljon kuin vain lompakon nyörit sallivat. Ensinnä siis viikonloppu Tiinalla, sitten pari viikkoa kotiharjoituksia, Sepon treeni, pari viikkoa kotireeniä, Pietin kurssi ja sen jälkeen vielä FWB-valmennus Boessa maaliskuun lopussa. Oi jospa vielä vähän jotain saisi kehiteltyä niihin väleihinkin, mutta se jäänee nyt nähtäväksi. Ja on kyllä paljon tehtävää kotonakin sekä oman ratsastuksen että hevosen etenemisen tiimoilta. Tämän kuukauden tehtoreeniputken jälkeen oletan jo olevani vähän viisaampi sen suhteen, että mitkä ovat rahkeet kehittyä ja ollaanko nyt niin hyvällä mallilla menossa kuin juuri tällä hetkellä kuvittelen!
Mutta pääasia on se, että olen taas tämän kaiken julkistanut, joten on olemassa virallisesti haave ja päämäärä, jota kohti mennään. Tämä haave on siis päästä osallistumaan Murden kanssa Breeders Prizeen. Ja jähtäväksi nää, jääkö se haaveeksi ja kuinka mahdoton se haave on toteuttaa. Mutta niinhän se menee, ettei ilman haaveita ole elämää! ;)
Olen siis tehnyt meille Murden kanssa vähän reenisuunnitelmaa ja oikeasti miettinyt, että mitä treenataan, miten treenataan ja kuinka usein treenataan.
Tänään Murde treenasi vielä ilman mua. Eli Karin kurssi jatkui Tuomarinkylässä, tällä kertaa vanhassa maneesissa. Vanha maneesi oli kasattu täyteen esteitä ja hevosiakin oli 5 samalla tunnilla ja siinä riitti Murdelle ihmettelemistä. Murde oli alusta asti ihan superjännittynyt ja kyttäili kaikkea ja ihmetteli ympäristöään, että mihis sitä nyt jouduttiin.
Hyppääminen alkoi ihan hyvissä merkeissä kuhan Anni sai vauhdin päälle. Aloitettiin ensin ihan peruspystyllä ja sen jälkeen kaarevalla okseri-pysty-linjalla, joka meni varsin mukavasti alusta asti. Sen jälkeen lisättiin linjan jälkeen pysty (jonka alla pelottava vihreä laatikko) ja siitä sarjalle, jossa lainelankkuokseri ensimmäisenä ja pysty toisena perässä. Punavihreän laatikkopystyn Murde hyppäsi joka kerta, mutta sarjan a-osalle tuli ensimmäisellä kerralla kielto. Toisella kerralla Kari nappasi pelhamista ketjun pois ja ei muuta kuin uudelleen. Tällä kertaa Murde hieman pohdiskeltuaan oli hyppäämässä kyllä esteen, mutta vähän eri aikaisesti kuin pilottinsa, josta syystä he erkaantuivat toinen toisestaan tämän kyseisen esteen päällä. Sen jälkeen homma lähti sujumaan eikä kieltoja enää tullut, pari pudotusta vain, joten ei ne esteet enää hirvittävästi siinä vaiheessa pelottaneet... :) Lopulta Murde ja Anni saivat hyvällä draivilla suoritettua radan kaikkine esteineen ja osa esteistä oli jopa ihan ok-kokoisia, varmaan noin 90cm. Eli pikkuhiljaa aletaan päästä kapuamaan kohti viime kesäistä tasoa korkeuden tiimoilta ja luottamuksenkin tiimoilta. Karin mielestä kumipelham on liian kova kuolain Murdelle ja niin se ehkä onkin monella tapaa, mutta monilla tavoin sitä myös tällä hetkellä tarvitaan, sillä sen kanssa Murde ei tee mitään päätöntä, mikä taas alkoi olla meininki ilman sitä. On myös otettava huomioon, että Murde ei liiku ilman sitäkään mitenkään liialti eteenpäin, joten sen eteenpäinpyrkimys ei sen käytöstä sinällään ole kärsinyt. Enemmänkin se on parantanut eteenpäinpyrkimystä, sillä Anni uskaltaa ratsastaa Murdea paljon rohkeammin eteenpäin kun tietää myös saavansa sen kiinni eikä joutuvansa riepotetuksi ympäri ämpäri. :) Mutta pidämme kuolainasian pohdinnan alaisena jatkuvasti ja mietimme sopivaa vaihtoehtoa, jos herra ei kolmipalaa tahdo totella... Esteasia on kuitenkin joka tapauksessa nyt paremmalla mallilla ja nousujohteisena sen yritämme pitääkin!
Toisen oman hevoseni eli Moniponin suunnitelmat kaudelle 2012 ovat Vermon poninäyttely ja laatuponikilpailu. Myös keväällä kyvyt esiin-tapahtumat ovat mahdollisia, jos aikataulut vaan ovat millään lailla järkeviä. Moniponi jatkaa myös ratsun tehtäviään ja jos syksyllä järjestetään EBEF-tapahtuma ja ponit ovat sinne tervetulleita, niin sellaisessakin olisi sitä kiva käydä näyttämässä. Kaikkien arviointien jälkeen sitten voi pohtia, että ruvetaanko sitä valmistelemaan suorituskyvyn kokeeseen ensi vuoden oripäiville vai tuleeko siitä vain normiratsuruuna. Menneellä kaudellahan se sai hyvin vaihtelevaa palautetta mm. rakenteestaan.
Muut kilpurini alkavalle kaudelle ovat Tokaj, Sami Jöpö ja Ville. Tokajin kanssa aloitellaan tähtäämään vaativa b-tasolle, Samin kanssa mennään toivottavasti 6vee-juttuja, Jöpön kanssa jotain hauskaa ja Ville aloittelee kilpauraansa mahdollisesti helppo c/b-tasolta. :)
Nämä kaikki mielessä on hyvä aloittaa loman jälkeen treenit! Ainakin tänään jaksan vielä ratsastaa kaikki edellä mainitut ratsut hyvin ja huolella ja huomenna voikin jo todeta, et njäääääääääh, ei tästä tuu mitään! ;)
Murdehan on ilmoitettu Breeders Prizeen ja olen kiltisti maksellut vuosi toisensa jälkeen maksut ja toivonut, että ehkä se siitä yhtäkkiä muuttuu vaativa b-tasoiseksi kauniiksi kouluratsuksi. ;) Tänään jotenkin kuitenkin ymmärsin, että Breeders Prize on puolen vuoden päästä ja hevonen ei ole käynyt kuin kerran kouluaitojen sisäpuolella kääntymässä. Eli hommaa piisaa, jos sinne Breedersiin mielii. Mitä kuitenkin pohtiessani huomasin ilokseni, on Murde kuitenkin tällä hetkellä ratsastuksellisesti varsin potentiaalinen aihio. Suurimmat ongelmat ratsastettavuuden kanssa on jo selätetty pätevien valmentajien avulla ja pikkuhiljaa alkaa sujumaan väistöt ja vaihdot ja vastalaukkakin eli toivoa on. Ensi viikon viikonloppuna olen menossa Dressage Centeriin viikonlopuksi Tiinan silmien alle ja siinä yhteydessä täytynee ottaa myös puheeksi nämä haaveet eli mahdolliset tavoitteet ja kysellä, onko mitään järkeä edes harkita tähtäävänsä sinne asti vai pitäisikö suosiolla alkaa kauppaamaan Breeders-oikeutta jollekin sitä halajavalle... Tiinan silmään luotan ja hänen kokemukseensa koulutuomarina myöskin. Mieleen on toki myös tullut se vaihtoehto, että siellä Breedersissä Murden näyttäisikin ihan joku muu. Mutta katsotaan nyt!
Lähiaikojen suunnitelmiin tätä tavoitetta kohden on kuitenkin ottaa Murde tehotreenin alle ja valmentautua hyväksi havaittujen valmentajien kanssa niin paljon kuin vain lompakon nyörit sallivat. Ensinnä siis viikonloppu Tiinalla, sitten pari viikkoa kotiharjoituksia, Sepon treeni, pari viikkoa kotireeniä, Pietin kurssi ja sen jälkeen vielä FWB-valmennus Boessa maaliskuun lopussa. Oi jospa vielä vähän jotain saisi kehiteltyä niihin väleihinkin, mutta se jäänee nyt nähtäväksi. Ja on kyllä paljon tehtävää kotonakin sekä oman ratsastuksen että hevosen etenemisen tiimoilta. Tämän kuukauden tehtoreeniputken jälkeen oletan jo olevani vähän viisaampi sen suhteen, että mitkä ovat rahkeet kehittyä ja ollaanko nyt niin hyvällä mallilla menossa kuin juuri tällä hetkellä kuvittelen!
Mutta pääasia on se, että olen taas tämän kaiken julkistanut, joten on olemassa virallisesti haave ja päämäärä, jota kohti mennään. Tämä haave on siis päästä osallistumaan Murden kanssa Breeders Prizeen. Ja jähtäväksi nää, jääkö se haaveeksi ja kuinka mahdoton se haave on toteuttaa. Mutta niinhän se menee, ettei ilman haaveita ole elämää! ;)
Olen siis tehnyt meille Murden kanssa vähän reenisuunnitelmaa ja oikeasti miettinyt, että mitä treenataan, miten treenataan ja kuinka usein treenataan.
Tänään Murde treenasi vielä ilman mua. Eli Karin kurssi jatkui Tuomarinkylässä, tällä kertaa vanhassa maneesissa. Vanha maneesi oli kasattu täyteen esteitä ja hevosiakin oli 5 samalla tunnilla ja siinä riitti Murdelle ihmettelemistä. Murde oli alusta asti ihan superjännittynyt ja kyttäili kaikkea ja ihmetteli ympäristöään, että mihis sitä nyt jouduttiin.
Hyppääminen alkoi ihan hyvissä merkeissä kuhan Anni sai vauhdin päälle. Aloitettiin ensin ihan peruspystyllä ja sen jälkeen kaarevalla okseri-pysty-linjalla, joka meni varsin mukavasti alusta asti. Sen jälkeen lisättiin linjan jälkeen pysty (jonka alla pelottava vihreä laatikko) ja siitä sarjalle, jossa lainelankkuokseri ensimmäisenä ja pysty toisena perässä. Punavihreän laatikkopystyn Murde hyppäsi joka kerta, mutta sarjan a-osalle tuli ensimmäisellä kerralla kielto. Toisella kerralla Kari nappasi pelhamista ketjun pois ja ei muuta kuin uudelleen. Tällä kertaa Murde hieman pohdiskeltuaan oli hyppäämässä kyllä esteen, mutta vähän eri aikaisesti kuin pilottinsa, josta syystä he erkaantuivat toinen toisestaan tämän kyseisen esteen päällä. Sen jälkeen homma lähti sujumaan eikä kieltoja enää tullut, pari pudotusta vain, joten ei ne esteet enää hirvittävästi siinä vaiheessa pelottaneet... :) Lopulta Murde ja Anni saivat hyvällä draivilla suoritettua radan kaikkine esteineen ja osa esteistä oli jopa ihan ok-kokoisia, varmaan noin 90cm. Eli pikkuhiljaa aletaan päästä kapuamaan kohti viime kesäistä tasoa korkeuden tiimoilta ja luottamuksenkin tiimoilta. Karin mielestä kumipelham on liian kova kuolain Murdelle ja niin se ehkä onkin monella tapaa, mutta monilla tavoin sitä myös tällä hetkellä tarvitaan, sillä sen kanssa Murde ei tee mitään päätöntä, mikä taas alkoi olla meininki ilman sitä. On myös otettava huomioon, että Murde ei liiku ilman sitäkään mitenkään liialti eteenpäin, joten sen eteenpäinpyrkimys ei sen käytöstä sinällään ole kärsinyt. Enemmänkin se on parantanut eteenpäinpyrkimystä, sillä Anni uskaltaa ratsastaa Murdea paljon rohkeammin eteenpäin kun tietää myös saavansa sen kiinni eikä joutuvansa riepotetuksi ympäri ämpäri. :) Mutta pidämme kuolainasian pohdinnan alaisena jatkuvasti ja mietimme sopivaa vaihtoehtoa, jos herra ei kolmipalaa tahdo totella... Esteasia on kuitenkin joka tapauksessa nyt paremmalla mallilla ja nousujohteisena sen yritämme pitääkin!
Toisen oman hevoseni eli Moniponin suunnitelmat kaudelle 2012 ovat Vermon poninäyttely ja laatuponikilpailu. Myös keväällä kyvyt esiin-tapahtumat ovat mahdollisia, jos aikataulut vaan ovat millään lailla järkeviä. Moniponi jatkaa myös ratsun tehtäviään ja jos syksyllä järjestetään EBEF-tapahtuma ja ponit ovat sinne tervetulleita, niin sellaisessakin olisi sitä kiva käydä näyttämässä. Kaikkien arviointien jälkeen sitten voi pohtia, että ruvetaanko sitä valmistelemaan suorituskyvyn kokeeseen ensi vuoden oripäiville vai tuleeko siitä vain normiratsuruuna. Menneellä kaudellahan se sai hyvin vaihtelevaa palautetta mm. rakenteestaan.
Muut kilpurini alkavalle kaudelle ovat Tokaj, Sami Jöpö ja Ville. Tokajin kanssa aloitellaan tähtäämään vaativa b-tasolle, Samin kanssa mennään toivottavasti 6vee-juttuja, Jöpön kanssa jotain hauskaa ja Ville aloittelee kilpauraansa mahdollisesti helppo c/b-tasolta. :)
Nämä kaikki mielessä on hyvä aloittaa loman jälkeen treenit! Ainakin tänään jaksan vielä ratsastaa kaikki edellä mainitut ratsut hyvin ja huolella ja huomenna voikin jo todeta, et njäääääääääh, ei tästä tuu mitään! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)