Asenne ratkaisee

Maanantaiaamuöisen itseni piiskauksen jälkeen on ollut havaittavista selkeää kehitystä ratsastuksissani ja etenkin asennoitumisessani oman hevoseni kanssa työskentelyyn. :) Kyllä kaikessa tekemisessä vaan on tunnustettava totuudeksi, että asenne se on, mikä ratkaisee aika paljon.

Tiistain rekan alle jäänyt olotila jatkui vielä keskiviikollekin, mutta heti aamusta lähdin uurastamaan heppojen pariin urheasti. Tokaj oli jälleen aika miellyttävä ja näytti hyvältä Viivunkin kanssa. Ovat kyllä kehittyneet ratsukkona aivan pöyristyttävän paljon tässä puolessa vuodessa, mitä olen heidän kanssaan työskennellyt... Omakin ratsastus tuntui ihan hyvältä ja Tokaj teki esim. varsin laadukasta piruettityöskentelyä.

Sitten toisen tunnin pidon jälkeen ratsastamaan Jöpö. Tiistaisen lumisateen jälkeen kentällä oli entistäkin enemmän lunta ja siten ratsastus meni taas lähinnä kentän kulutukseksi ja kunnon kohottamiseksi, mutta toki Jöpön kanssa sekin on hauskaa. Siellä se mennä puksutti tyytyväisenä lumikasassa ja koitti nostella kinttuja parhaan osaamisensa mukaan. Ehkä ensi viikolla saadaan kenttä kulutettua sellaiseksi, että siinä pääsee jo vähän ratsastamaankin... Tai jossei, niin ehkä sitä voisi vaikka suunnata maastoonkin kunnolla pitkästä aikaa. Mutta se jääkööt ensi viikon pohdinnaksi. Jöpön kunto nousee hangessa ja vielä kun maha vähän katoaisi, niin alkaisi taas homma näyttämään vähän uskottavammalta. :)

Jöpön jälkeen vuorossa oli iki-ihana Sam the Pony. Samin kanssa tehtiin avoja ja sulkuja ravissa, avoa laukassa, käynti-laukka-käynti-siirtymisiä avossa ja suoralla ja vähän siirtymisiä laukan ja ravin sisällä. Huomasin, että vaihtotyöskentely on tuonut kyllä laukkaan paljon vaihteita ja laukan kokoaminen on jo ajoittain jopa aika helppoa. Käyntiin siirtyminen laukasta ei ole aina niin helppoa, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa loksahtaa kohdilleen. Sitä harjoiteltiin tällä kertaa myös 4-kaarisella kiemurauralla, joka onnistui yllättävänkin hyvin. Vuosi sitten toivoi, että oikea laukka nousee pyynnöstä kaarteessa ja nyt homma on jo aivan toisenlaista... Kyllä se vaan jaksaa mieltä lämmittää, kun käy Samin kyydissä fiilistelemässä ja toteaa, että ihan on itse tehty! :) Vuosi sitten käytiin Samin kanssa valjakkoajon B-valmennusrenkaan Andreas Hessen silmien alla Savijärvellä ja reilun viikon päästä mennään taas. Kiva kuulla, mitä Anzalla on sanottavaa, hän kun ei ainakaan asioita kaunistele... ;) Viimeksi istuin ihan miten sattuu, satula oli aivan vääränlainen enkä oikein osannut vaatia oikeita asioitakaan... Jospa nyt sitten olisi edes joku asia paremmin, kun ollaan vuosi niitä asioita opeteltu!

Samin jälkeen hommiin pääsi Lihis Lihapiirakka. Leena ohjasajoi sen ja pieni Lihis oli jopa hieman laiska, mutta sitäkin kiltimpi ja viisaampi. Se kävi radalla kävelyllä ja työskenteli myös kentällä hieman. Oikein pätevä pieni poni. Kun nyt vaan saisi sille kärryt perään!!! :)

Murde oli illan viimeinen ratsu. Aluksi taas vähän ihmeteltiin, et mites hommat menikään, mut sit lumisilla kentän reunoilla saatiin ensin käynti pelittämään ja siitä sitten päästiinkin heti tovin kävelyjen jälkeen laukan makuun. Laukassa aluksi suoria ja ympyröitä ja sitten myös hieman avojen ja pohkeenväistöjen esittelyä Murdelle. Yllättävän hyvin se suhtautui moisiin tehtäviin. Toiseen suuntaan aina paremmin kuin toiseen, mutta kumpaankin saatiin hyviäkin pätkiä. Vasemmalle taipuminen oli aluksi hirvittävän haastavaa, mutta kyllä sekin sieltä sitten vähitellen löytyi... Samoin vasemman pohkeen väistäminen oli muka haastavaa, mutta kun vähän tsemppailtiin niin johan sekin onnistui. Lisäksi yritettiin tehdä muutama laukanvaihto, mutta ne ei ihan menneet vieläkään nappiin, jokunen sentään sinne päin. Laukanvaihtoreeneissä pitäisi olla himpun verran enemmän tilaa, että saisi vähän paremman valmistelun aikaiseksi, mutta on niitä toki tossakin tilassa tehty...

Laukkatyöskentelyn jälkeen oli taas ravin aika. Ravissa yhtä lailla avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä ja nimenomaan vielä harjoitusravissa. Istuminen ravissa ei tuntunut ihan niin vaikealta kuin maanantaina, mutta ei se varsinaisesti helppoakaan ole. Lisäksi sen ravin  säilyttäminen läpi avojen ja pohkeenväistöjen on kieltämättä ajoittain hieman haastavaa. Sain kuitenkin Murden mukavasti taivuteltua ja vetristeltyä kyljistään ja se tuntui taas jopa ajoittain aika kivalta. Välillä se jäi itse vaan kantamaan itsensä hienolle kaulalle ja liiteli menemään, mutta sitten taas jossain askeleessa koko homma katosi ja se vaan tarjosi laukkaa paikallaan... Mutta vähitellen työskentely alkaa olla uskottavampaa ja Murdella on jo idea siitä, mitä pyydetään. Ja mulla idea siitä, miten pyytää. Jälleen hyvä fiilis ratsastuksen jäljiltä. Homma etenee ja se on tällä hetkellä pääasia.

Tänään sitten aamusella kävin ratsastamassa jälleen Akun. Aku on ratsastettavuudeltaan hyvin saman tyyppinen kuin Murde, vähän hidas, mutta halutessaan oikeinkin nopea. :) Nyt on selkeästi huomattavissa, että kun olen oppinut ratsastamaan Murdella, olen oppinut myös ratsastamaan Akulla. Jotenkin oli superhyvä, rento fiilis taas työskennellä Akun kanssa. Ensin vähän käyntiä ja siinä taivutuksia, sitten ravia ja ravin sisällä siirtymisiä ja sitten laukkaa, jossa kokoamisia ja lisäyksiä. Käännettiinpähän aina välillä pari askelta vähän piruettimäisestikin laukassa ja käynnissä myös tehtiin vähän takaosakäännösten tynkää. Aku oli todella hyvällä fiiliksellä ja mennä pörötteli tehden ihan mitä pyydettiin. Vielä loppuraveissakin iloisesti lisäili menemään, kun vähän pyysi eteenpäin. Sille on selkeästi pakkaslomat tehneet hyvää ja nyt on hyvä motivaatio tehdä töitä! Ihanaa, on vaan niin palkitsevaa, kun hevonen tekee hyvällä fiiliksellä ja innolla töitä.

Iltapäivällä sitten omien hevosten pariin, sillä Anni tuli niitä liikuttamaan. Ensin vuorossa oli Moniponi the Lihapiirakan ratsastus. Tällä kertaa ei mitään juoksutuksia edes suoritettu, Anni vaan samoin tein kyytiin ja hetki käyntiä ensin liinassa. Sitten ravia liinassa, josta Moniponi oli sitä mieltä, et jossei oo ihan pakko, niin en tee, mutta ratsastamalla eteen ja pitämällä nokan ylhäällä, poni jatkoi kiltisti ravia eteenpäin. Kun Moni oli jaksanut kiltisti ravailla kumpaankin suuntaan pukittamatta ja tuhmailematta, oli laukan vuoro. Ihan super laukannostot kumpaankin suuntaan, toiseen parikin kertaa. Sitten vapautin taas ponin ja Anni ratsasteli kaikki askellajit läpi vielä ilman avustajaa. On se Lihis vaan niin superjärkevä poni, mennä nöpöttelee vaan sinne, minne ratsastaja siltä pyytää. :) Hieno!!!!!! Anni oli tyytyväinen ja niin myös minä. Ensi viikolla taas jatketaan.

Sitten oli vielä Murden vuoro. Anni kävi ensin radalla verkkaamassa ja sen jälkeen kentälle hommiin. Murde ravasi heti niin hyvin, että olin ihan ihmeissäni. Ei näyttänyt yhtään mun pieneltä vaatimattomalta Murdeltani vaan ihan ok:sti liikkuvalta raamikkaalta hevoselta. Aika hassua. Se näytti oikein toimivalta sekä ravissa että laukassa. Laukanvaihdot oli vielä taas hakusessa, mutta paljon oli hyvää siinä noin vartissa, mitä ehdin heidän työskentelyään katselemaan. Oli kiva nähdä, että kyllä sieltä voi hyvällä ja laadukkaalla työskentelyllä puhjeta kukkaan aika kivakin pieni hevonen! Tänään oli oikeestaan ensimmäisen kerran Murden aikuisiällä semmonen fiilis, että siitä tulee oikeesti vielä jotakin muuta kuin vaan mun oma pieni puskaponi. Ihanaa. Tällä fiiliksellä jaksan taas jonkun aikaa enkä malta odottaa viikonlopun Tiinan valmennuksia... Päästään isoon maneesiin tekemään vimmana töitä. Huomenna onkin sitten poneilla taas vapaata parin päivän reenien jäljiltä!