Hiljaiseloa

Mun luottoläppärini, joka on mua auliisti palvellut ainakin neljä viimeistä vuotta, päätti vähän aikaa sitten käräyttää tuulettimensa ja sen jälkeen kaikki toiminta sen kanssa on ollut hyvin hidasta ja vaivalloista. Mitään videoita ei ole kunnolla pystynyt katsomaan saati lataamaan ja pikku hiljaa on motivaatio koko koneen käyttämiseen ylipäätään hiipunut. Valmennusraportit ovat jääneet kirjoittamatta ja blogin kirjoitustahti muutoinkin hidastui hidastumistaan. Nyt kuitenkin läppärin korvaaja on täällä ja homa pääsee jatkumaan hieman paremmilla kantimilla. :)

Viimeksi pääsin juuri fiilistelemään, että pohjat alkaa sulamaan ja pääsee hommiin hevosten kanssa. No niinhän ei tietenkään kuitenkaan käynyt vaan yöpakkaset saapuivat kuin saapuivatkin ja koko piha on ollut kuin luistinrata konsanaan. Hevoset ovat saaneet hieman kevyemmän pätkän, sillä noilla liukkailla ja kovilla pohjilla ei vaan ole viitsinyt lähteä niitä rikkomaan. Maastossa ponit ovat kuitenkin päässeet käymään hyvällä menestyksellä. Sekä Murde että Eemeli näyttävät kuitenkin onnellisilta, niiden mielestä kevyempi työskentelypätkä tähän väliin on ollut ihan jees. Ne ovat kyllä maailman ihanimmat hevoset. Kun tulen kotiin illalla rankan työpäivän jälkeen, ne tulevat luokse tsillailemaan ja rapsuttelemaan. Ne nauttivat ihmisten läheisyydestä ja ovat mieluusti ihmisen kanssa. Ne ovat ihan superluottavaisia ja kotona niiden kanssa kaikki on helppoa. Viikonloppuna suuntaamme kummankin kanssa Pietin valmennukseen, en malta odottaa!!!

Eemelin kanssahan olimme alkukuusta ensin Nipsun valmennuksissa pari päivää ja sitten Vihti Dressage Centerissä Nuorten hevosten demossa. Koko viikon Eemeli oli hieman omituinen, mutta kuitenkin valmennuksissa ihan superhyvä loppupeleissä. Homma kuitenkin kulminoitui Dressage Centerissä, jossa Eemeli käyttäytyi todella omituisesti. Ei saatu mitään järkevää aikaan, poni vain pukitti joka on sille äärimmäisen epätyypillistä. Seuraavalle viikolle sovin tapaamisen luottohierojamme kanssa, joka ei löytänyt Eemelistä minkään sortin vikaa, paitsi pientä kireyttä edessä. Tulimme siihen tulokseen, että satula on valunut eteen, joustovyö on pahentanut tätä ja soppa on valmis. Kun ei ole tilaa nousta edestä ylös, nousee takapää ylös. Etenkin superherkällä yksilöllä niin kuin Eemeli. Olen kyllä oppinut arvostamaan Eemelin herkkyyttä kertoa, jos sillä on jotain vialla, sillä on helppo puuttua epäkohtiin heti kun hevonen niihin reagoi. Nyt sitten on tuunailtu satuloita ja ihmetelty, että mikä sille saadaan sopimaan ja miten. Cobimaiseen tyyliinhän Eemelillä ei juurikaan ole säkää ja selkä on superpyöreä ja leveä. Siihen satulan löytyminen ei ole aina ihan läpihuutohomma. Hierojan kanssa kyllä tsekkailtiin vähän, mitä olisi tehtävissä ja sen jälkeen on pääosin ratsastettu estesatulalla, joka ei ole mitään reaktioita aiheuttanut. Katsotaan kuinka viikonloppuna sujuu taas koulusatulan kanssa... :) Harmittaa kyllä kun Dressage Centerin superhyvä tilaisuus meni nyt vähän harakoille, mutta ei auta. Aina ei voi onnistua...

Ponde alkaa vihdoin kotiutumaan Tuomarinkylään. Se oli aluksi aivan ymmällään elämästä Tuomarinkylässä, mutta nyt on jo selkeästi pirteämpi ja vatsa alkaa rauhoittumaan. Lisäksi se alkaa ehkä tottumaan eläämäänsä ruunana. Ruunauksen jälkeen se on ollut varsin vaisu ja sen vatsa on ollut äärimmäisen huonossa kunnossa, mahdollisesti johtuen leikkauksen jälkeisistä kipulääkkeistä, sillä moista oireilua sillä ei koskaan ole ollut. Nyt kuitenkin aloe vera alkaa tekemään tehtävänsä ja vatsan toiminta pikku hiljaa normalisoitumaan ja ponikin näyttää huomattavasti iloisemmalta ja pirteämmältä. Kovin monta muutosta oli pienen herran elämässä yhdellä kerralla, joten ei ihme, että vähän ihmetyttää. Nyt olen kyllä ollut varsin onnellinen, kun parilla viimeisellä kerralla Tuomarinkylässä käydessäni on vastassa ollut tyytyväisen ja iloisen näköinen poni, apaattisen ponin sijaan. Ensi viikolla Nipsu valmentaa Tuomarinkylässä ja näillä näkymin ratsukseni valikoituu juurikin Ponde ja jos vaan mahdun mukaan, niin ajattelin sillä startata Tuomarinkylässä järjestettävissä seurakisoissakin. Ettei Ponde ihan unohda kouluratsuilua.. :) Pondehan valittiin myös Emman kanssa edustamaan seuraamme Hevoshullu Power Cupiin. Ihan superia!!!!

Ihana musta tamma eli Cami-poni on aiheuttanut mulle harmaita hiuksia. Sehän sekosi silloin pari kuukautta sitten ihan totaalisesti maneesin katolta putoavien lumien johdosta ja sitä on nyt sitten palauteltu luottamukseen ja kunniotukseen sen jäljiltä. Pienen ponin mielen järkkyminen on vakava asia ja sillä voi olla pitkäaikaiset seuraamukset, sillä tosiaan helmikuun alusta asti on tilannetta korjailtu. Ponia on siis pelottanut sen jälkeen maneesi ihan hurjasti ja siellä toiminen etenkin maasta käsiteltynä on ollut varsin haastavaa. Nyt kuitenkin alkaa näkymään valoa tunnelin päässä ja olemme saaneet jo useita erittäin hyviä työskentelysessioita aikaiseksi eikä poni ole enää kauhuissaan kuin ajoittain. Tämä aika kauhistuneen ponin kanssa on kyllä opettanut ihan hurjasti. Olen taas oppinut lukemaan hevosia, niiden eleitä ja reaktioita huomattavasti paremmin. Osaan Camissa tunnistaa merkit huolestumisesta jo paljon aiemmin ja näen milloin se on valmis toimimaan ja milloin ei. Vaikkei kivaa olekaan ollut, kun poni on ollut kauhusta kankea, on taas löytynyt paljon uutta ajateltavaa ja harjoiteltavaa muidenkin hevosten kanssa. Viimeiset pari-kolme viikkoa on päästy jo ihan kunnolla ratsastushommiin takaisin ja Camin kunto alkaa nousemaan ja poni alkaa suoristumaan mukavasti, vaikka paljon on vielä työtä edessäkin. Cami on ilmoitettu kantakirjaukseen toukokuun lopulla ja siihen mennessä se pitäisi saada kivaan kuntoon ja paljonpaljon luottavaisemmaksi. Aika ei ole pitkä, mutta yritämme parhaamme! Alla pari kuvaa, jotka hovikuvaaja pääsi napsimaan puolitoista viikkoa sitten meidän treeneistämme.

Tokaj paranee kovaa vauhtia. Sillä on paljon energiaa ja se liikkuu paljon ja mielellään. Kohta pitäisi aloittaa ihan oikeat työtkin sen kanssa. Niin se aika vaan menee... Uusia ratsuja on myös kehissä ja saas nähdä, jos niistäkin pääsen joskus kirjoittamaan tänne. :)

Tässä siis vähän kuulumisia ja viime aikaisia mietteitä. Josko nyt uudemman koneen kanssa saataisi taas kirjoitusinto viriteltyä ja kuulumiset kehiin vähän useamminkin. Ainakaan tämän kirjoituksen aikana ei kone tökkinyt kertaakaan ja homma sujuu, joten mieli pysyy iloisena. :)

Kevättä kohden!

Huomaa, että kevät on tulossa, sillä kalenteri tuppaa täyttymään nopeasti yli äyräitten. Kentät sulaa ja ihmiset on innokkaita aloittamaan kunnon treenit talven jälkeen. Kuten myös minä itse. Toistaiseksi ratsastaminen meillä kotona on vielä hieman haastavaa, sillä jäätikköä piisaa, mutta onneksi sekin tuntuu sulavan aika vauhdilla pois. :) Pakkasia ei juuri ole enää hetkeen nähty, joten maa alkaa olla sula ja treenit voi jatkua ihan näinä viikkoina täyspainoisemmin kotonakin. Ihanaa!

Toksuhan on nyt meillä parantelemassa itseään, se on pirteä ja iloinen ja liikkuu omaehtoisesti tarhassa todella paljon. Luottohieroja kävi sen tsekkailemassa ja tarkistelemassa, että mitään sen kummempia jumeja ei ole leikkauksen ja siitä seuranneen koppihoidon jäljiltä syntynyt. Toksu on siis tähän mennessä toipunut juuri niin hyvin kuin vaan mahdollista on. Viivu on hoitanut sen huolellisesti ja ajatuksella ja nyt se saa liikkua ja ulkoilla paljon oman mielen mukaan. Enää nelisen viikkoa ja pikku hiljaa voidaan aloitella työskentely sen kanssa! Aika ihanaa!

Pondeponi on ollut jo viikon Tuomarinkylässä ja viihtynyt kohtuullisen hyvin. Sillä on siellä paljon ohjelmaa ja pääsee liikkumaan paljon, vaikka vapaa ulkoilu jääkin nyt vähemmälle. Ratsastin sillä itse hetken perjantaina ja se tuntui kyllä varsin kivalta. Viikonlopun Ponde viettikin sitten aluevalmennuksissa ja oli hypännyt varsin hyvin! Lauantaina oli hieman väsymystä ilmassa, mutta se ei juuri ihmetytä, sillä ponilla oli henkisesti rankka viikko varmasti takanaan. Huomenna taas ratsastamaan sillä... Jiiihaaaa!

Eemelin kanssa oltiin pari viikkoa sitten Nipsun valmennuksissa Tuomarinkylässä ja sujui ihan mukavasti. Eemeli oli kuitenkin tiistaina hieman omituinen ja pukitti laukannostoissa omituisesti. Torstain tunnilla poni oli parempi, muttei vielä silloinkaan ihan oma itsensä. Tehtävät suoritettiin kuitenkin niin kivasti, etten osannut huolestua sen enempää. Tiistaina keskityttiin paljon pohkeenväistöihin ja torstaina taas tehtiin ravista vastalaukan nostoja ja vaihtoja. Sunnuntaina oli tarkoituksemme esiintyä Vihdissä Nuorten hevosten demossa, mutta esiintyminen jäi aika vaillinaiseksi, sillä silloin Eemelin omituisuus kulminoitui ja sitä ahdisti suunnattomasti. Syyksi selvisikin selän kehittyminen ja siten satulan valuminen helpommin eteen. Lisäksi olen vielä turhaan ehkä kiristänyt vyötä tiukemmalle kuin ennen, jotta satula pysyisi helpommin paikallaan, mutta se onkin aiheuttanut enemmänkin juuri lisää tätä valumista. Pari päivää juoksuteltiin demopäivän jälkeen ja Eemeli liikkui ehkä paremmin kuin koskaan aiemmin. Torstaina luottohieroja tuli kuulostelemaan Eemelin kroppaa ja ihan pientä jumia löytyi juuri niiltä kohtamilta, johon satula oli vaikuttanut, muuten Eemeli tuntui ihan superhyvältä! Loppuviikosta paluu selkään ja Eemeliä ei enää ahdistanut kun satula oli kohdillaan. On se välillä hyödyllistä, että on niin superherkästi reagoiva poni! Tietää heti kun joku on vialla ja osaa reagoida nopeasti asiaan.

Murde on ollut aika hiljaiselossa pohjien takia, mutta käytiin viime viikolla Andreas Hessen valmennuksessa Savijärvellä, jossa Murde oli ihan super. Se oli niin kiva ja kevyt lopuksi, ettei mitään rajaa. Kyllä mä joskus vielä sitäkin opin ratsastamaan, jeeeeeee!!!!!!

Viikonloppu menikin Horse Fair-messujen ja töiden parissa. Sami oli jälleen messujen kummiponina ja hoitikin pestinsä erittäin kunnialla! Itse en tänä vuonna päässyt sitä esittämään, mutta perjantaina käytiin hölkkäilemässä messuareenalla. Ihanaa vaihtelua jäätiköiden jälkeen!

Varsa

Puolitoista vuotta sitten olin koulutuomareiden sihteerinä Horse Showssa tsekkailemassa GP-kouluhevosia ja jotenkin silloin päähäni iskostui, että jos joskus opin ratsastamaan riittävän hyvin ja haluan edetä ratsastajanurallani pidemmälle, on mulla oltava riittävän hyvä puoliverinen hevonen. Siitä lähtien olen pitänyt silmällä myytäviä varsoja, välillä vähän aktiivisemmin ja välillä vähän vähemmän aktiivisesti. Parikin sellaista on osunut silmiin, joita harkitsin, mutta joiden kohdalla kuitenkaan ihan sitä lopullista halukkuutta ostaa niitä, ei tullut.

Tammikuun lopulla vietin toimistopäivää kotona koneen äärellä ja näin sellaisen kuvan eräässä fb:n myyntiryhmässä, joka ei jättänyt mua rauhaan. Siinä kuvassa oli rautias läsipäinen orivarsa, joka katsoi mua suoraan silmiin ja sanoi, et "osta mut". Tällä varsalla oli myös mun makuuni ihan supersuku. Eipä aikaakaan kun olin jo sopinut meneväni sitä katsomaan.

Kyselin eräältä emätamman aiemmalta omistajalta ja valmentajistani Nipsulta tästä varsasta mielipiteitä ja kun kummaltakin tuli kehoitus ostaa kyseinen varsa, eipä siinä sit enää oikein muu auttanut.

Menimme katsomaan varsaa eräänä sunnuntaiaamuna pienoisessa kiireessä ja härdellissä, mutta varsasta ei voinut olla muuta mieltä kuin että se oli niin mun näköinen varsa kuin vaan varsa olla voi. Vähän isohan se toki on jo tässä vaiheessa, mutta jos se on sen ainoa huono puoli niin olkoot!

Näin siis pienimuotoisena heräteostoksensa perheeseemme tuli varsa. Varsa jäi kylläkin vielä asustelemaan kasvattajansa luokse laumaan, jotta saa nauttia kavereista ja hevosen elämästä ja pääsee laumansa kanssa kesällä laiduntamaan!

Varsa on siis viime kesänä syntynyt FWB-oripoika Wicky's Romance S (Don Romantic - Wolkenstein II). Hovikuvaaja napsi siitä heti muutaman kuvan iloksemme:

Nyt vaan toivotaan terveitä ja leppoisia varsavuosia sille!

Rodrigon valmennuksessa, osa 1

Tammikuussa kävimme valmentautumassa Porvoossa Seiskatallilla. Valmentajana oli jo entuudestaan tuttu Rodrigo da Costa Matos. Rodrigo käy Suomessa valitettavan harvoin, mutta onneksi edes silloin. Linkin takaa löydätte Rodrigosta esittelyn, joka vastaa hyvin ainakin minun kokemuksiani kyseisestä valmentajasta.

Ensimmäiset kaksi päivää työskenneltiin Murden kanssa ja viimeiseksi päiväksi otin vielä lisätunnin Eemelin kanssa, sillä halusin saada myös Rodrigon vinkit Eemelin kanssa työskentelyyn, sillä ainakin Murden kanssa näistä työskentelyistä on ollut todella iso apu.

Murden kanssa aloitettiin tuttuun tapaan ensin käynnissä käymällä läpi hieman taivutuksia ja tarkastamalla, että se myötää niskastaan asti. Tämän jälkeen lähdettiin työskentelemään pohkeenväistöillä kumpaankin suuntaan vaihtelevilla linjoilla. Pohkeenväistöjä työskenneltiin myös niin, että aloitettiin linja ajatuksella kohti keskiravia, josta siirryttiin väistöön, jolloin saatiin isot askeleet säilymään läpi väistön eikä Murde päässyt sammumaan kesken tehtävän. :)

Pohkeenväistöjen jälkeen siirryttiin avotaivutuksiin ja leikittelyyn avojen ja sulkujen välillä. Tässäkin käytettiin välillä temponvaihteluita hyödyksi, jotta ravi jatkui mahdollisimman tahdikkaana ja eteenpäinpyrkivänä läpi tehtävien. Välillä Rodrigo auttoi Murdea myös maasta käsin ravaamaan paremmin ja aktivoimaan takajalkojaan. Sulkujen kanssa käytettiin myös linjan aloittamista keskiravilla ja sieltä siirtymisellä sulkuun. Tämä tuntui toimivan välillä aika kivastikin Murden kanssa, kunhan vaan muistin ulko-ohjan!!!!

Laukassa työskentelimme kääntämisen ja piruettilaukan kanssa. Kunhan vaan ratsastan, ei näistä kumpikaan ole mahdotonta, vaikka se siltä joskus saattaa tuntuakin. Kääntäminen onnistuu, jos vaan saan etuosasta kiinni ja etuosan edelle käännöksiin enkä siis tee siitä liian vaikeaa ja piruettilaukka onnistuu, kunhan uskallan tehdä virheitä ja etsin sen piruettilaukan enkä vain oleta, että se onnistuu heti kun nykäisen naruista. :) Lopuksi tehtiin piruettiharjoitus vastalaukasta ja siinä taisin saada jopa ihan oikeanlaisia askeleita löytymään. Vastalaukasta piruettilinjalle tuleminen helpotti tehtävää ainakin meille todella paljon ja sieltähän niitä hyviä askeleita tosiaan sitten löytyikin!

Superhyvä tunti, jonka jälkeen olimme kummatkin Murden kanssa tyytyväisiä. Homma tuntui sujuvan eikä ensimmäisenä päivänä kuntokaan loppunut kesken vaan saatiin todella hyvä työskentely aikaiseksi. :)

Loimi

Ensimmäisenä yhteistyötuotteena Hippodome.comin kanssa esiteltäkööt tämä ihastuttava loimi! 

Kyseessä on siis Bussen kätevä monitoimifleeceloimi, jonka mahavyöt saa kätevästi nostettua ja kiinnitettyä ylös esimerkiksi jos sitä käyttää ratsastuksessa ja kaulaosion taas saa rullattua ja kiinnitettyä alas, jossei kaulaosiolle juuri sillä hetkellä ole käyttöä. Yllä olevassa kuvassa näkyykin hyvin nämä lisälenkit ja soljet. Loimi on siis erittäin monikäyttöinen. Itse en tällaisen monikäyttöloimen olemassaolosta edes aiemmin ollut tietoinen, mutta varsin mukava yllätyshän oli tällaiseen törmätä. Meilläkin kun esimerkiksi talvella maastoillaan loimet päällä, on tällainen siihen ihan omiaan.

Itse tykästyin loimen ihanaan, pehmeään materiaaliin ja tuohon pirteään, turkosiin väriin. Myös Eemeli tuntui pitävän loimesta. Loimi on kooltaan 135cm, mutta on sopivan reilun kokoinen myös ratsastuskäyttöön. Kuten kuvastakin näkyy, satula mahtuu hyvin loimen alle ja silti pituutta riittää hännän tyveen asti. Kaula-aukko on ehkä tämän kokoiseen loimeen hieman laaja ja tosiaan loimi hyvän pituinen, joten tallikäyttöön meilläkin saataisi jopa riittää yhtä kokoa pienempi versio. Tähän nykyiseen edustus/ratsastuskäyttöön loimi on juuri sopiva! Loimessa on myös pitkät helmat, joten se on siltäkin osin mukavan lämmin.

Tämä loimi on Horse Fair-messuilla tarjolla Hippodome.comissa tarjoushintaan 35e! Väreinä on tämä turkoosi ja lisäksi myös sinipunainen versio. Suosittelemme!