Viimeksi pääsin juuri fiilistelemään, että pohjat alkaa sulamaan ja pääsee hommiin hevosten kanssa. No niinhän ei tietenkään kuitenkaan käynyt vaan yöpakkaset saapuivat kuin saapuivatkin ja koko piha on ollut kuin luistinrata konsanaan. Hevoset ovat saaneet hieman kevyemmän pätkän, sillä noilla liukkailla ja kovilla pohjilla ei vaan ole viitsinyt lähteä niitä rikkomaan. Maastossa ponit ovat kuitenkin päässeet käymään hyvällä menestyksellä. Sekä Murde että Eemeli näyttävät kuitenkin onnellisilta, niiden mielestä kevyempi työskentelypätkä tähän väliin on ollut ihan jees. Ne ovat kyllä maailman ihanimmat hevoset. Kun tulen kotiin illalla rankan työpäivän jälkeen, ne tulevat luokse tsillailemaan ja rapsuttelemaan. Ne nauttivat ihmisten läheisyydestä ja ovat mieluusti ihmisen kanssa. Ne ovat ihan superluottavaisia ja kotona niiden kanssa kaikki on helppoa. Viikonloppuna suuntaamme kummankin kanssa Pietin valmennukseen, en malta odottaa!!!
Eemelin kanssahan olimme alkukuusta ensin Nipsun valmennuksissa pari päivää ja sitten Vihti Dressage Centerissä Nuorten hevosten demossa. Koko viikon Eemeli oli hieman omituinen, mutta kuitenkin valmennuksissa ihan superhyvä loppupeleissä. Homma kuitenkin kulminoitui Dressage Centerissä, jossa Eemeli käyttäytyi todella omituisesti. Ei saatu mitään järkevää aikaan, poni vain pukitti joka on sille äärimmäisen epätyypillistä. Seuraavalle viikolle sovin tapaamisen luottohierojamme kanssa, joka ei löytänyt Eemelistä minkään sortin vikaa, paitsi pientä kireyttä edessä. Tulimme siihen tulokseen, että satula on valunut eteen, joustovyö on pahentanut tätä ja soppa on valmis. Kun ei ole tilaa nousta edestä ylös, nousee takapää ylös. Etenkin superherkällä yksilöllä niin kuin Eemeli. Olen kyllä oppinut arvostamaan Eemelin herkkyyttä kertoa, jos sillä on jotain vialla, sillä on helppo puuttua epäkohtiin heti kun hevonen niihin reagoi. Nyt sitten on tuunailtu satuloita ja ihmetelty, että mikä sille saadaan sopimaan ja miten. Cobimaiseen tyyliinhän Eemelillä ei juurikaan ole säkää ja selkä on superpyöreä ja leveä. Siihen satulan löytyminen ei ole aina ihan läpihuutohomma. Hierojan kanssa kyllä tsekkailtiin vähän, mitä olisi tehtävissä ja sen jälkeen on pääosin ratsastettu estesatulalla, joka ei ole mitään reaktioita aiheuttanut. Katsotaan kuinka viikonloppuna sujuu taas koulusatulan kanssa... :) Harmittaa kyllä kun Dressage Centerin superhyvä tilaisuus meni nyt vähän harakoille, mutta ei auta. Aina ei voi onnistua...
Ponde alkaa vihdoin kotiutumaan Tuomarinkylään. Se oli aluksi aivan ymmällään elämästä Tuomarinkylässä, mutta nyt on jo selkeästi pirteämpi ja vatsa alkaa rauhoittumaan. Lisäksi se alkaa ehkä tottumaan eläämäänsä ruunana. Ruunauksen jälkeen se on ollut varsin vaisu ja sen vatsa on ollut äärimmäisen huonossa kunnossa, mahdollisesti johtuen leikkauksen jälkeisistä kipulääkkeistä, sillä moista oireilua sillä ei koskaan ole ollut. Nyt kuitenkin aloe vera alkaa tekemään tehtävänsä ja vatsan toiminta pikku hiljaa normalisoitumaan ja ponikin näyttää huomattavasti iloisemmalta ja pirteämmältä. Kovin monta muutosta oli pienen herran elämässä yhdellä kerralla, joten ei ihme, että vähän ihmetyttää. Nyt olen kyllä ollut varsin onnellinen, kun parilla viimeisellä kerralla Tuomarinkylässä käydessäni on vastassa ollut tyytyväisen ja iloisen näköinen poni, apaattisen ponin sijaan. Ensi viikolla Nipsu valmentaa Tuomarinkylässä ja näillä näkymin ratsukseni valikoituu juurikin Ponde ja jos vaan mahdun mukaan, niin ajattelin sillä startata Tuomarinkylässä järjestettävissä seurakisoissakin. Ettei Ponde ihan unohda kouluratsuilua.. :) Pondehan valittiin myös Emman kanssa edustamaan seuraamme Hevoshullu Power Cupiin. Ihan superia!!!!
Ihana musta tamma eli Cami-poni on aiheuttanut mulle harmaita hiuksia. Sehän sekosi silloin pari kuukautta sitten ihan totaalisesti maneesin katolta putoavien lumien johdosta ja sitä on nyt sitten palauteltu luottamukseen ja kunniotukseen sen jäljiltä. Pienen ponin mielen järkkyminen on vakava asia ja sillä voi olla pitkäaikaiset seuraamukset, sillä tosiaan helmikuun alusta asti on tilannetta korjailtu. Ponia on siis pelottanut sen jälkeen maneesi ihan hurjasti ja siellä toiminen etenkin maasta käsiteltynä on ollut varsin haastavaa. Nyt kuitenkin alkaa näkymään valoa tunnelin päässä ja olemme saaneet jo useita erittäin hyviä työskentelysessioita aikaiseksi eikä poni ole enää kauhuissaan kuin ajoittain. Tämä aika kauhistuneen ponin kanssa on kyllä opettanut ihan hurjasti. Olen taas oppinut lukemaan hevosia, niiden eleitä ja reaktioita huomattavasti paremmin. Osaan Camissa tunnistaa merkit huolestumisesta jo paljon aiemmin ja näen milloin se on valmis toimimaan ja milloin ei. Vaikkei kivaa olekaan ollut, kun poni on ollut kauhusta kankea, on taas löytynyt paljon uutta ajateltavaa ja harjoiteltavaa muidenkin hevosten kanssa. Viimeiset pari-kolme viikkoa on päästy jo ihan kunnolla ratsastushommiin takaisin ja Camin kunto alkaa nousemaan ja poni alkaa suoristumaan mukavasti, vaikka paljon on vielä työtä edessäkin. Cami on ilmoitettu kantakirjaukseen toukokuun lopulla ja siihen mennessä se pitäisi saada kivaan kuntoon ja paljonpaljon luottavaisemmaksi. Aika ei ole pitkä, mutta yritämme parhaamme! Alla pari kuvaa, jotka hovikuvaaja pääsi napsimaan puolitoista viikkoa sitten meidän treeneistämme.
Tokaj paranee kovaa vauhtia. Sillä on paljon energiaa ja se liikkuu paljon ja mielellään. Kohta pitäisi aloittaa ihan oikeat työtkin sen kanssa. Niin se aika vaan menee... Uusia ratsuja on myös kehissä ja saas nähdä, jos niistäkin pääsen joskus kirjoittamaan tänne. :)
Tässä siis vähän kuulumisia ja viime aikaisia mietteitä. Josko nyt uudemman koneen kanssa saataisi taas kirjoitusinto viriteltyä ja kuulumiset kehiin vähän useamminkin. Ainakaan tämän kirjoituksen aikana ei kone tökkinyt kertaakaan ja homma sujuu, joten mieli pysyy iloisena. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti