Hevoset-messuilla

Saimme Eemelin kanssa reilu viikko sitten kutsun Tampereella järjestettäville Hevoset-messuille esiintymään rotuesittelyyn. Esittelystä puuttui Welsh Cob ja Welsh-poni ja cob-yhdistys halusi sinne vielä mieluusti ratsastetun cobin, joten ottivat yhteyttä minuun. Minähän tietenkin lupasin messuille lähteä, sillä tiesin sen olevan ihan superarvokas kokemus mulle ja Eemelille.

Tänään oli siis vuorossa reissu Tampereelle esiintymään. Mua jännitti ihan tolkuttomasti, sillä Eemelin kanssa ei ole koskaan missään suuren yleisön edessä oltu ja sillä on nyt ollut vielä vaikeuksia satuloiden kanssa, joten ratsastukset ovat jääneet aika vähäisiksi.

Aamun kruunasi vielä trailerin renkaan irtoaminen moottoritiellä juuri sen jälkeen kun oli käyty renkaiden ilmanpaineet tarkistamassa huoltoasemalla ja todettu, että kaikki renkaat oli hyvin kiinni. Onneksi onnettomuudessa oli paljon onnea ja päästiin jatkamaan matkaa hyvinkin pian.

Pääsimme kuin pääsimmekin perille Tampereelle ja kun kävimme katsomassa esiintymisareenaa, puski pahempi jännitys kuin aikoihin. Kädet tärisi ja melkein jopa ahdisti. Viimeksi olen kokenut moista jännitystä ennen Vihdin kansallisia kilpailuita joitain vuosia sitten kun olimme starttaamassa ensimmäistä oikeaa vaativan starttiamme Tokajin kanssa. :) En ollut koskaan aiemmin vieraillut Tampereen messuilla, joten en ollut tietoinen, että katsomo on joka puolella ja katsomossa on todella paljon ihmisiä. ;)

Verryttely oli ulkona ja jotenkin sekin vähän hirvitti ensi näkemällä. Kun poni saatiin ulos trailerista, kaikki hirvitys kuitenkin pikku hiljaa poistui, sillä poni oli mitä rauhallisin ja suhtautui tilanteeseen erittäin positiivisesti. Eemeli oli aivan kuin olisi kotiinsa tullut. Fiksu poni!!! Verryttelyssä poni toimi mukavasti ja hyvillä mielin suunnattiin areenalle.

Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa itse areenalla hengailusta:

Hieno kokemus kerrassaan ja kiitokset kaikille, jotka teitte siitä mahdollisen. :) Näkikös kukaan lukijoista meitä messuilemassa?

Kiitos Kerma!

Kerma-ponilla on ollut suuri rooli elämässäni viimeisen muutaman vuoden aikana. Se on asettanut minulle haasteita ja koetellut hermojani useaan otteeseen, mutta antanut minulle paljon myös mitä upeimpia fiiliksiä.

Pieni mutta pippurinen Kerma-poni saapui elämäämme lähes ratsastamattomana ja parin vuoden aikana siitä kuoriutui varsinainen rusettihai. Ponin sijoitusprosentti aluekisoissa kanssani on huimat 100%, vaikka kotiharjoitusten perusteella olisi jos jonkin kerran tehnyt mieli vaan olla lähtemättä kilpailuihin. ;) Opimme kuitenkin pikkhiljaa toinen toisestamme ja ymmärsimme, miten parhaat suoritukset saadaan tehtyä. 

Tämä pieni poni on opettanut minulle todella paljon. Nyt Kerma on siirtynyt opettamaan uutta omistajaansa. Toivon onnea ja menestystä Kermalle ja uudelle kuskilleen tuleviin koitoksiin! Uskon, että tästä ponista kuullaan vielä. ;)

Kiitokset Kermalle tiimeineen näistä ihanista vuosista! Huikeita kokemuksia ja ihania fiiliksiä, ne ovat juurikin tämän lajin suola... Tässä vielä kuvakooste yhteisestä taipaleestamme. :) Kuten kuvista näkee, Kerma-ponin kanssa oli useimmiten kivaa!

Toksun kuulumiset

Tokajin ähkeleikkauksesta on kulunut tänään tasan 3 kuukautta. Tai tähän aikaan 3 kuukautta sitten se ähkyili vielä kotitallissaan, josta myöhemmin iltapäivällä se vietiin Viikkiin ja myöhään illalla operoitiin. Muistaakseni joskus yhden aikaan yöllä lähdimme ajelemaan kotiinpäin Viikistä toiveikkaina Toksun selviämisestä, sillä leikkaus oli mennyt hyvin. 

Viikon sisällä leikkauksesta Tokaj pääsi kotiin Viikistä ja pitkä paranemisprosessi sai alkaa. Kaksi seuraavaa kuukautta Tokaj vietti pääasiassa sisätiloissa. Se pääsi kävelylle tallin käytäville kaksi kertaa päivässä, mutta ulos se ei vielä siinä vaiheessa päässyt. Tokaj kuitenkin tuntui olevan yllättävänkin tyytyväinen tähän järjestelyyn eikä kummemmin hötkyillyt. Se tosin väsyi kävelyistä varsinkin alkuun todella paljon ja sen jälkeen menikin mieluusti karsinaansa taas lepäilemään. Sille viritettiin myös heinäverkko, josta heinää oli saatavilla koko ajan, mikä paransi Toksun elämänlaatua silloin myös huimasti. 

Maaliskuun alussa, vajaa kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen, Tokaj muutti meille, sillä se sai aloittaa tarhailun ja omatoimisen liikkumisen. Toksu ja Murde ovatkin hyviä kavereita, joten Tokaj kotiutui nopeasti taas ulkoilmaelämään kavereiden kanssa. Tokaj siis on kylläkin edelleen omassa tarhassaan, mutta kaverit ovat välittömässä  läheisyydessä ja niiden kanssa se tuusaileekin paljon. Kuukauden verran Tokaj sai vaan olla möllötellä aamusta iltaan tarhassa. 

Viime viikolla Tokaj aloitteli varovaisesti työnteon. Juoksutin torstaina kevyesti ensimmäisen kerran ja Anni kapusi perjantaina kyytiin ja hölkkäili hetken aikaa. Eilen oli sitten mun vuoroni kavuta kyytiin. Vähän aikaa hölkkäiltiin ja käveltiin sinne tänne ja tällaisen juhlapäivän kunniaksi saatiin kuvaajakin nappaamaan pari kuvaa. Tokaj tuntui ihan Tokajilta. :) 

Olin niin onnellinen koko illan tämän ratsastuksen jäljiltä, sillä oli ihanaa päästä toteamaan, että Tokaj on hengissä ja hyvinvoiva ja paranee hurjaa vauhtia. Tokaj näytti itse myös äärimmäisen tyytyväiseltä kun se ratsastuksen jälkeen pääsi talliin syömään heiniä ja kuikuilemaan kun vielä ratsastin Eemelin sen jälkeen. Vaikka se oli väsyneen näköinen, siitä paistoi myös suuri tyytyväisyys. 

Tästä se taas lähtee!

Tokajin toinen ratsastuskerta ähkyleikkauksen jälkeen

Kisakausi avattu!

Vihdoin on tämäkin kisakausi saatu korkattua, vaikkei aivan kommelluksitta kylläkään... Olin ilmoittautunut sekä Murden että Esmeraldan kanssa Savijärvelle, mutta tuomarin sairastumisen vuoksi kilpailuja siirrettiin myöhemmälle illalle ja jouduin aikataulumuutosten takia jättämään Murden startin väliin. Onneksi kuitenkin päästiin edes Esmeraldan kanssa starttailemaan. :)

Olin ratsastanut edeltävällä viikolla Esmeraldalla pari kertaa ja kangetkin olivat päässä taas ensimmäistä kertaa tänä vuonna kisoja edeltävänä iltana. Esmeraldalle sopii se, ettei sillä käytetä kankia kovin usein vain ainoastaan joissain harjoituksissa ja kisoissa. Se on tällä systeemillä sitten aina jotenkin enemmän tosissaan kun ne sille päähän viritellään. :)

Esmeralda oli ennen mun starttiani jo käynyt radalla omistajansa kanssa varsin mukavalla menestyksellä ja oli siten jo jonkun verran verryteltykin. Mä hyppäsin sitten kyytiin jossain vaiheessa ennen mun starttiani vähän testailemaan säätöjä ja hyvältähän poni tuntui. Esmeralda on ehdottomasti yksi niitä hevosia, jotka pääsääntöisesti ovat kisoissa vielä parempia ratsastaa kuin kotona.

Verkassa meille vaikeat avot sujuivat ihan ok, sulut tuntuivat onnistuvan ja vaihdot tuntuivat helpoilta. Kaikki oli hyvin siis. Ratana oli vaativa B:0, joka on kohtuullisen helppo ja yksinkertainen ohjelma. Olin viime kesänä kerran aiemminkin jo ilmoittanut meidät tähän ohjelmaan, mutta silloin jätin starttaamatta Porvoossa, kun pohja oli lähes hengenvaarallisen oloinen siinä vaiheessa päivää. Nyt sitten vihdoin koitti tämä päivä, jona päästiin tätä ohjelmaa kokeilemaan. :)

Lähdin luokassa ensimmäisenä ja ratsastin radalle hyvillä mielin, sillä poni vaikutti olevan mukavasti avuilla. Alkutervehdykseen ihan ok, ensimmäinen keskiravi oli hieman vaisu, mutta kyllä siellä jotain eroa saatiin aikaan. Siitä avoon, joka oli ihan semi-ok, puoliympyrällä saatiin ihan kelvollinen ravi ja sulussä jäätiin vähän hidastelemaan, mutta ei sekään ollut paha. Lisätty ravi lähti aika kivasti, mutta puolivälin jälkeen tuli pieni rikko lätäkön kohdalla, onneksi lisäys jatkui ok sen jälkeenkin. Sitten vielä avoon oikealle, jolloin tuomari vihelsi pilliin ja ihmettelin, että mitä ihmettä, olenko mä muka taas opetellut tän radan jotenkin väärin. Hetken ihmeteltyäni, tuomari huusi vaan että eikun jatka vaan... :) Eli siis tuomari luuli vaan, että olin jo siinä kohdassa, missä piti siirtyä käyntiin, mutten vielä ollutkaan. Matka siis jatkui uudelleen oikeaan avoon, puoliympyrälle ja sulkuun pienessä sumussa, mutta ihan kelvollisesti nekin sujui kuitenkin. Sitten käynti, joka pysyi koko matkan käyntinä. Peruutus oli varsin hyvä, mutta laukan nostossa Esmeralda nosti pään ylös ja jännittyi. Koko matka kohti keskiympyrää meni vähän jännittävissä fiiliksissä kun en oikein tiennyt jatkuuko laukka vaiko eikö, mutta jatkui kuitenkin onneksi. :) Keskiympyrällä ei juurikaan päästy lisäykseen, mutta vähän ehkä lopuksi yritettiin. Siitä sitten hetki suoraan ja ensimmäiseen vaihtoon, jota valmistelin turhan vähän ja se tuntui sujautukselta, josa takajalat jäi jälkeen. Seuraava keskiympyrä oli huomattavasti parempi, muttei ihan priima sekään ja seuraavaan vaihtoon sitten valmistelinkin hieman liikaa ja Esmeralda loikkasi kaikki jalat ilmaan ja jatkoi matkaa ravilla... Äkkiä uusi laukka ja lopputervehdykseen. :) Homma hanskassa ja hanskat hukassa!

Radassa näki hyvin, että kyseessä oli ensimmäinen kerta tämän hevosen kanssa tällä tasolla, sillä en yhtään tiennyt, mitä siltä odottaa. Lisäksi poni oli hyvin erilainen ratsastaa tällä kertaa kisoissa kuin kotona, joten sekin toi vähän odottamattomia käänteitä radan kulkuun. Pääosin olin kuitenkin erittäin tyytyväinen niin poniin kuin itseenikin. Selvisimme tehtävistä ja saimme uuden hienon kokemuksen, josta on hyvä taas jatkaa eteenpäin.

Esmeralda on kyllä niin mielettömän ihana poni!!!! Tulokseksi saimme 61.75% ja vielä punaisen rusetinkin kotiin viemisiksi. Kiitokset koko tiimille jälleen tästä hienosta päivästä!

Kuva Mona Kandelin

Voihan Eemeli ja satula!

Mä olen ollut tähän asti aina siitä onnellisessa asemassa, että mulla ei juurikaan ole ollut satulaongelmia mun hevosteni kanssa. Aina on ollut joku satula, jolla on pystynyt kullakin hevosella ratsastamaan. Ei välttämättä aivan priimoja, mutta sellaisia, joilla hevoset ovat kulkeneet tyytyväisenä ja ratsastajakin pysynyt mukana vähintäänkin välttävästi. Toki varmasti voisi paremminkin asia olla, mutta tähän asti on aina pärjäilty ihan mukavasti.

Nyt sitten olen huomannut Eemelistä, ettei satula-asia olekaan aivan kunnossa enää, sillä hevonen ei liikukaan enää niin tyytyväisesti kuin ennen. Eemeli on talven treenien aikana levähtänyt ihan tolkuttomasti selästään ja lisäksi sen selkä on kaarevoitunut kehittymisensä myötä eikä poni olekaan enää ihan niin suora pyörylä kuin olen aina ajatellut.

Eilen meillä kävikin sitten satulaihminen paikalla sovittelemassa satuloita ja toteamassa, että onhan se Eemelin selkä kieltämättä aika haastava tällä hetkellä. :) Vaikka kyseessä oli juuri näihin lyhyisiin pyörylöihin erikoistunut satulaihminen, ei tietenkään yhtään sopivaa satulaa ollut juuri tarjolla. Päädymme mitä todennäköisimmin nyt siis tilaamaan Eemelille satulan, mutta senkin saamisessa kestää todennäköisesti ainakin 3kk, joten tässä sitä voi taas pohdiskella, että mitä sen ajan sitten tekee... Katselin juuri satula.comin vuokrasatuloitakin, mutta yhtään 16" extrawidea sieltä ei löytynyt valikoimasta. Ehkä joku niistä vaihtokaarellisista voisi olla sellainen, jota voisi lähteä kokeilemaan.

Että näin... Sellainen alku tälle kisakaudelle siis. Kisoja harkitaan seuraavan kerran sitten kun on sopiva satula ja on vähän päästy reenailemaankin.  Kaikki ratsastuksetkin on nyt vähän kysymysmerkillä kun ei oikein tiedä, et millä satulalla voisi tosiaan ratsastaa... Mut ehkä tää taas tästä.