Freejump Collier

Helsinki Horse Fair-messuilla sain kunnian osallistua Freejump Collier-apuohjademoon Roy Jonesin kanssa. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan moisesta apuvälineestä, mutta onnekseni pääsin siihen tutustumaan, sillä tänä päivänä käytän apuohjaa jatkuvasti tiettyjen hevosten treeneissä.

Freejump Collier on apuohja, joka on kehitetty auttamaan ratsastajaa häiritsemättä millään lailla hevosta. Tämä on omasta mielestäni varsin hyvä keksintö, sillä useimmiten apuohjat ovat suunniteltu nimenomaan hevosen asennon säätelyyn ja ovat siten helposti käytettävissä väärin.

Freejump Collier on hevoselle kuin tavallinen rintaremmi. Ratsastajalle siihen on kuitenkin lisätty kumiset remmit, jotka tulevat rintaremmistä ratsastajan käteen. Niiden avulla pystyy vakauttamaan käden ja tuntuman suuhun sekä saa tukea myös koko keskivartalon hallintaan.

Messujen ensimmäisen päivän demossa sain siis tämän apuohjan ensimmäistä kertaa elämässäni käyttööni ja olin aivan kauhuissani, sillä en meinannut päästä yhtään kiinni siihen, mitä sillä haettiin.

Roy Jones on hevonen, joka ei siedä yhtään vetoa suuhunsa. Sillä on kuitenkin todella iso ravi, jossa istuminen ei ole aivan helppoa. Tämän takia tulee helposti otettua ihan huomaamattakin tukea istumiseen suusta ja siitähän Roy Jones toki huomauttaa rullaamalla itsensä syvälle tuntumaa pakoon ja se vaikeuttaa istumista entisestään. Pikku hiljaa tämän collierin käytön avulla pääsin kuitenkin siirtämään tuen ottamista suusta tuen ottamiseen collierista ja siten pääsin ratsastamaan enemmän jalalla ja vakaammalla istunnalla. Huomasin myös, että esimerkiksi taivutuksissa muistin käyttää jalan paremmin kun käsi oli kiinni collierissa. Vähitellen siis hevonen allani alkoi toimimaan paremmin ja paremmin.

Collierin vaikutuksen huomasin parhaiten seuraavana päivänä kun olin saanut itse sulatella asiaa yön yli ja pääsin aamulla uudelleen Roy Jonesin selkään. Jo aamun Dressage Knockout-kilpailussa minun ja Roy Jonesin yhteistyö oli ihan uudella tasolla, kun olin huomannut kuinka paljon jalkaa tarvitsen ja kuinka kevyt tuntuman täytyy todella olla, vaikkei silloin collieria käytössä ollutkaan. Iltapäivän demossa väsymyksestä huolimatta Roy Jones toimi todella hyvin ja siitä huokui tyytyväisyys, etten tukeudu yhtään sen suuhun vaan istun satulassa ja otan tarvittaessa tukea collierista.

Todella silmiä avaavien kokemusten johdosta päätin hankkia collierin myös itselleni omiin treeneihini, sillä ongelmat Roy Jonesin kanssa ovat hyvinkin samanlaisia kuin ongelmat oman Murdeni kanssa. Murdehan on superherkkäsuinen ja sen ravissa on ihan äärettömän vaikeaa istua. Kun se vielä on hidas hevonen, se ei ainakaan yhtään auta, ettei pääse istumaan ravissa mitenkään järkevästi ja ottaa vielä tukea suusta siinä samalla... :)

Messuista lähtien olen ratsastanut Murdella kaikki treenit collierin kanssa, yleensä koko treenin, välillä vain osittain. Ainoastaan kilpailuissa olen ratsastanut kokonaan ilman sitä. Tämä on tehnyt ihan huiman eron Murden ratsastettavuuteen, notkeuteen ja eteenpäinpyrkimykseen. Vaikka collierin kanssa ratsastus ei aina olekaan ihan hillitöntä herkkua, sillä apujen täsmällisyys ei ole aina ihan sitä mitä toivoisi, on tunne ihan mieletön kun sitten ratsastaa vaikkapa treenin lopuksi hetken ilman sitä. Käteen tulevat remmithän voi irrotta helposti, joten vaihtelu apuremmien käytön ja käyttömättömyyden välillä on helppoa.

Olen kokeillut collieria useilla ratsastamillani hevosilla ja suurimmalla osalla se tekee ainakin jonkun sortin muutoksen tekemiseen. Esimerkiksi Samin kanssa collierista on ollut hyötyä vaihtojen ratsastamiseen, sillä Samihan heittää mut aina irti vaihtaessaan isosti ja silloin ongelmana on jälleen tuen ottaminen suusta ja collierilla tämä veto taas siirtyy ohjista collieriin. Näin Sami ei koe vaihtoja silloinkaan epämiellyttäväksi.

Myös useat oppilaani ovat collieria testanneet ja moni heistä onkin päätynyt ostamaan moisen itselleen. Esimerkiksi harjoitusravissa istumista ja keskivartalon hallintaa pystyy kehittämään todella kätevästi collierin kanssa. Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä apuohjaa, mutta kokeilu kannattaa tehdä avoimin mielin sillä se ensimmäinen fiilis ei välttämättä ole kovinkaan mairitteleva. Nimimerkillä "Kokemusta on".

Jos tulee mieleen jotain kyseltävää tai vaikka käyttökokemuksia tästä collierista niin ei muuta kuin viestiä kommenttiboksiin ja ihmetellään asiaa yhdessä. :)

Hangessa

Nyt kun kevätaurinko paistaa, maa on sula ja ensimmäiset vihreät kasvustotkin alkavat jo nostamaan päänsä maan uumenista, voi muistella menneen talven lumia. Vaikka lumisia päiviä riittikin, ei jostain syystä ehditty hirveästi hankikuvia ottamaan. Onneksi kuitenkin ihan tuossa viime hetkillä maaliskuussa ehdittiin yhtenä kaunina sunnuntaiaamuna vähän poneja kuvailemaan hangilla.

Hankihauskailussa oli ensin vuorossa tamma Suvihurma, joka on blogissa vieraillut joskus aiemminkin. Tämä minimaalinen suomenhevostamma oli mulla maaliskuun ajan treenissä ja tässä vähän treenifiiliksiä... Hangessa oli senkin kanssa varsin hauska tönötellä menemään. :)

Sitten vuoroon ihana Eemeli. On se vaan niin ihana. Ei siitä mihinkään pääse...

Nämä hankitreenit menivät melkokivasti, ratsut olivat kuulolla ja tekivät työtä käskettyä. Ihan yhtä hyvin ei mennyt hankitreenit Nelmo-ponin kanssa... Eräänä talvisena maanantaina oli ajatus ottaa Nelmosta hankiratsastuskuvia, mutta tulikin sitten vähän toisenlainen reissu. ;)

Aluksi kaikki sujui niin kuin ajatus oli...

Mä naureskelin, et ettiiks tää alkuponi ruokaa maasta..?

Oho, no ei ettiny!!!

"Ei oo todellista!!!"

Pelastaudun uppoavasta laivasta...

Hmmmmm. 

Epätoivoinen ponin ylösnosto-operaatio, jottei menis ympäri satula selässään... 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Elämä ponien kanssa on joskus hieman jännittävämpää... Mutta siis hangessa tuli reenailtua talven aikana useaan otteeseen ja kivaa oli, vaikkei aina mennytkään ihan niin ku Strömsöööös. :)

Nelmo-kuvien copyright Sallis Lidqvist

Tavoitteita kaudelle 2016

Ennen kauden alkua on blogissani ollut aina tapana asettaa tavoitteita. Tavoitteiden asettelu on varsin antoisaa puuhaa ja etenkin jälkikäteen niiden läpikäyminen on varsin viihteellistä puuhaa. :) Joskus on mennyt just eikä melkein niin kuin on toivonut ja joskus taas ei sinnepäinkään.

Mitäs sitten olisikaan toiveissa kaudelle 2016?

Gallops Jamiro

Murden tavoite olisi edelleen säilyä ratsastettavana radalla ja parantaa toki tulostasoaankin. Alkukaudesta varmaankin HeA on edelleen se oikea taso ja siitä sitten lähdetään jälleen kapuamaan kohti VaB-ratoja. HeA-radoilta pitäisi kyetä saamaan vihdoin ja viimein tasaisesti yli 60% tuloksia ja loppukaudesta toivottavasti päästäisi melkokelvollisiin tuloksiin myös aluetason VaB-radoilla. Siinä on kyllä tekemistä kerrassaan, mutta näillä mennään! :)

S.W. Red Charm

Eemelin tavoitteena on nousta vähitellen VaB-tasolle. Vaikea sanoa, missä vaiheessa kautta sinne päästään, mutta toivossa kuitenkin eletään, että kauden 2016 aikana se VaB-debyytti saataisi tehtyä. HeA-tasolla pitäisi kyetä hätyyttelemään 65% tulostasoa aluetason kisoissa ja kansallisiakin startteja olisi toki toiveissa.

Zorro SA

Ponde keskittyy jälleen uraansa esteponina, mutta koitetaan jokunen HeA-startti saada mahtumaan mukaan kuvioihin aina silloin tällöin. HeA-tasolla Ponden pitäisi myös vähitellen yltää siihen 60% tulostasoon. Estepuolella Pondella olisi tavoitteena nousta 110-tasolle. :)

Asiakkaiden hevosista ja tavoitteista onkin vaikeampi taas mitään sanoa. Josko nyt vihdoin tällä kaudella päästäisi Tokajin kanssa starttaamaan edes se yksi Va A-rata jossain harjoituksissa, edelliset kaksi vuotta ovatkin menneet sairastellessa. Pin Rock's Esmeraldan ja S.W. Summer's Dream Princen kanssa yritetään vakiinnuttaa yli 60% tulostaso VaB-radoilla, jos sinne asti vaan joskus päästäisi. Hessin Näyttelijän tavoite tälle kaudelle on jalostusarvosteluun osallistuminen. Muille en äkkiseltään kyllä taida osata tavoitteta asettaakaan, kunhan pysyisivät terveinä ja etenisivät urallaan... :)

Satula.comissa

Viime kesän satulaepisodien jälkeenhän mulla on ollut vuokralla Amerigon Vega Siena Special-koulusatula Satula.comista. Aluksi meillä oli käytössä tästä mallista todella leveä versio, mutta syksyllä se vaihtui hieman kapeampaan Eemelin löytäessä lopullisempaa kropan muotoaan. Nyt sitten satula vuokra-aika oli päättymässä ja oli tehtävä lopullinen päätös satulasta ja siitä jääkö se meille vaiko eikö.

Päätin siis suunnata Satula.comiin sekä Murden että Eemelin kera ja ihmetellä siellä asiantuntijoiden kanssa, miltä satula näyttää minkäkin hevosen selässä. Vaikka satula oli alun perin Eemelille hankittu, olin käyttänyt sitä Murdellakin pääosin, sillä mun silmääni se istui sillekin melko hyvin.

Niinpä siis pakattiin ponit koppiin ja päädyttiin vierailemaan Tuomarinkylän uudessa Satula.comin toimipisteessä joskus helmikuun puolivälin hollilla.

Siellä sitten soviteltiin satulaa sekä Murden että Eemelin selkään asiantuntijoiden kera ja todettiin, että hyvältähän se näyttää kummankin selässä. Murden ollessa hieman kapeampi kuin Eemeli ja kummankin ollessa vielä lisäksi vähän talvikunnossa eli ei aivan muhkeimmillaan, saatiin vielä ohjeeksi käyttää Mattesin karvaa välissä ja sen kanssa sitten puljailla, jos muutoksia hevosiin tulee (niin kuin aina tuleekin).

On kyllä hämmentävää, että sama satula sopii varsin hyvin kahdelle noin erilaiselle hevoselle. Toinen on hieman luiseva ja isosäkäinen ja toinen taas säätön pyörylä. :) Mutta niin se vaan sopii ja kumpikin hevonen sillä tuntuu kulkevan varsin mukavasti. Lisäksi satula on ihan täydellinen mulle! Se on just kuin mulle tehty, mun on helppo istua siinä ja se on myös äärimmäisen tärkeää, jotta hevosilla olisi helpompaa siellä mun allani toimia.

Mä olin vakuuttunut, että mun täytyy Murdelle hankkia joku toinen satula ja maksella itseni siitä kipeeksi, mutta iloisena yllätyksenä näin ei siis käynyt vaan sain luvan ratsastaa tuolla samaisella satulalla kummallakin ratsullani jatkossakin. Ihan supersiistiä!

Päädyin siis tekemään ostopäätöksen tuosta ihanasta satulasta. Ja on vielä mukava fiilis se ostaa, sillä puolen vuoden kokeiluajan jälkeen tiedän, mitä olen ostamassa. :)

Satula.comin uudet toimitilat olivat erittäin siistit ja asialliset, siellä oli mukava käydä hevosten kanssa asioimassa. Toisen hevosen sai karsinaan odottamaan sillä aikaa kun toinen sovitteli satuloita. Parkkitilat ovat isot ja toimivat isollakin yhdistelmällä asioimiseen. Ja jälleen kerran saimme nauttia todella hyvästä palvelusta. Tarvittaessa asioimme mieluusti uudelleenkin Tuomarinkylän Satula.comissa, vaikka tällä hetkellä onneksi näyttää siltä, että satula-asiat ovat päässeet hetkeksi pois tapetilta...

Helsinki Horse Fair 2016

Viikonloppuna oli taas tuo selkeä kevään merkki eli Helsinki Horse Fair-tapahtuma. Jo muutamana vuonna peräkkäin ollaan oltu mukana ihan täydellä tohinalla. :)

Tänä vuonna olin mukana Just Dressage KnockOut-kisassa, joka osoittautuikin varsin leppoisaksi ohjelmanumeroksi ja ainakin minulla oli ihan mielettömän hauskaa kyseisessä kisassa "kilpaillessani". On ihanaa, että kouluratsastajatkin saavat joskus esiintyä vähän vapaammin eikä aina niin hillitysti ja hallitusti. Lisäksi olin lupautunut FreeJump Collier-apuohja demoon, joka osoittautuikin monella tapaa viikonlopun kohokohdaksi.

Ratsuksi messuille olin saanut mukaan iki-ihanan Dressakehepan eli Roy Jonesin. Roy on varsinaiselta ammatiltaan valjakkohevonen, mutta välillä työskentelee myös kouluratsuna, sillä valjakkohevosia on tärkeää notkistella myös ratsain. :)

Lauantaina olimme kaikki vielä aivan pihalla ennen tätä KnockOut-kisaa, sillä emme olleet koskaan näitä kuvioita päässeet etukäteen kimpassa harjoittelemaan eikä areenallakaan kukaan ollut päässyt käymään. Jokaista meistä kilpailijoista varmasti jännitti enemmän tai vähemmän, mitä tuleman pitää kun areenalle asti päästään... Mäkään en ollut ratsastanut Roy Jonesia koskaan missään muualla kuin kotimaisemissa, joten vähän olin kysymysmerkkinä, et mitenköhän tää hevonen mahtaa mihinkin reagoida. Mutta Roy Jonesipa oli ihan maailman kiltein ja viisain!

Verryttelyssä otimme vähän tuntumaa siihen, miten parin kanssa ravailu sujui, jotta tiesi suurin piirtein mitä vauhtia areenalla pitäisi edetä. Areenalle päästyämme otti Roy kyllä lauantaina tilanteen täysin haltuun, nappasi kuolaimesta kiinni, heitti turvan ryntäisiin ja vei mua kuin märkää rättiä. ;) Eipä siellä hirveästi voinut muuta kuin työntää ohjaa pois ja yrittää pysyä mukana.... Ja mä voin kertoa, et siellä ei aina ole aivan helppoa pysyä mukana (etenkään kun se on tuossa mielentilassa). ;)

Hauskaa meillä silti oli, ponin kanssa sujui homma hyvin yhteen vain lisäyksessä meillä oli pieni epäselvyys, että kuka mahtaa mennä ensin. Mutta eipä siinä, homma oli pulkassa ja kaikki hengissä. Urheita pieniä poniratsastajia oli kyllä vastassa ja niinhän siinä kävikin, että ensimmäisenä päivänä ponit veivät voiton tässä leikkimielisessä ponit vs. hevoset KnockOut-kisassa!!!

Hetken huilin jälkeen suuntasimme FreeJump Collier-apuohjademoon, jossa meille viriteltiin tuo kyseinen apuohja ja ratsastin sen kanssa n.45min pikkuareenalla siirtymisiä ja suunnanmuutoksia. Olin aivan kuutamolla alkuunsa sen ohjan kanssa ja todellakin jouduin isosti pois mukavuusalueeltani, mutta alun kauhistuksesta huolimatta loppujen lopuksi hevonen alkoi toimia todella hyvin, löysin omat jalkani ja istuminen tuon isoliikkeisen hevosen selässä helpottui huomattavasti! Jäin innolla odottamaan seuraavan päivän toista sessiota tuon apuohjan kanssa.

Sunnuntaille olikin jo paljon rennompi fiilis jo etukäteen, koska kuviot oli hallussa jo edelliseltä päivältä ja tiesi hevosenkin olevan viisas tällaisesta härdellistä huolimatta. Mielessä oli myös demossa saavutetut fiilikset, joiden kautta ratsastus tuntui sunnuntaina ihan huomattavasti helpommalta ja paremmalta. Hevonen oli toki myös ihan hurjasti rennompi ja ihan erilailla kuulolla.

Sunnuntain esitys menikin sitten aika pitkälti niin nappiin kuin tällä hetkellä vaan pystyi menemään. Hevonen pysyi rentona ja kuulolla ihan eri tavalla eikä kuskannut mua ympäriinsä (ennen kuin vasta kunniakierroksella ;) )... Ihan kylmät väreet pukkasivat pintaan muutaman kerran kun sain Royn ravaamaan todella hyvän tuntuisesti pysyen aivan kevyenä edestä ja kantaen itsensä. On se vaan upea hevonen! Radalta tultuani sain paljon ihanaa palautetta paikalla olevalta valjakkoyleisöltä, sillä heillehän hevonen oli tuttu jo entuudestaan ja he olivat siinä samalla alueella verryttelemässä ja laittelemassa omia hevosiaan valmiiksi omaa näytöstään varten. Tämä lämmitti kyllä mieltä, kiitokset teille kaikille!

Muutkin hevosratsukot tuntuivat tsemppailevan sunnuntaina ja ratsastimme kuin ratsastimmekin joukkueemme, Setämieskerhon, voittoon tässä leikkimielisessä kisassa!

Mä olin kyllä koko sunnuntaipäivän ihan fiilareissa tän esityksen jälkeen. Ja sit vielä kun sain ihan mielettömiä ahaa-elämyksiä FreeJump Collier-demon kakkososassa omaa ratsastustani koskien, leijuin ihan pilvissä koko illan ja seuraavan päivänkin. On niin mageeta oppia uutta, huomata konkreettisesti omia virheitään ja ennen kaikkea päästä korjaamaan niitä! Kuten hötönetistäkin luin, mun pitää treenata tota istumista ja nyt sain ihan mielettömän työkalun siihen tosta Collierista. ;)

Collier-demosta ja mun lisäkokemuksista siitä mä kirjoitan teille lähipäivinä lisää, kunhan saan siihen liittyvän kuvamateriaalin itselleni! Oon ridannut sillä nyt jo muutamalla hevosella ja aion jatkaakin samalla linjalla. Se on ihan mieletön työkalu!

Suurkiitokset kaikille tän reissun mahdollistaneille, etenkin itse tuolle komistukselle eli Roy Jonesille tiimeineen. Mulla oli ihan mieletön palvelu läpi messujen, kuten myös Roy Jonesilla, eli suurkiitos myös supergruumeille, jotka mukautuivat hyvin kouluratsastusmaailmaan. :)

Kiitokset myös järjestäville tahoille Playsson.netille ja JustDressagelle tämän virityksen kasaamisesta, upeasti vedetty! Ja kiitokset ihanille, rohkeille, kanssakilpailijoille kummassakin joukkueessa! Ja vielä iso kiitos kannatusjoukoille, jotka äänestivät meidät kumpanakin päivänä voittoon!!! :)

Messujen jäljiltä on kyllä superkiitollinen olo siitä, että saa tehdä sitä, mistä eniten nauttii ja että ympärillä on valtavasti ihan mielettömiä ihmisiä tekemässä tätä mun kanssa!