Aivan mielettömän ihanaa vuotta 2012!

Viimeisiä tunteja tätä vuotta viedään ja onkin hyvä samalla ottaa katsaus kuluneeseen vuoteen ja sen tapahtumiin.

Alkuvuonna omat pokut eli Murde ja Näde asustelivat Tuomarinkylässä ja reenailivat tiukkaan tahtiin kohti tulevan kesän koitoksia. Murde oli edelleen varsin keskenkasvuinen ja Näde edistyi hyvää vauhtia. Suvi-Hermiina asusteli Vihdissä ja sen kanssa tehtiin paljon hankitreeniä ja etsittiin kuntoa ja voimaa tekemiseen. Jöpö ja Galma tekivät myös hankitreeniä ja olivat hyvällä mallilla kuntonsa puolesta ajatellen alkavaa kautta. Sami oli aloittanut uransa ratsuna ja harjoittelimme laukan nostoja ja ratsastajan apuihin reagoimista pelkän äänen sijaan.

Keväällä kävin Samilla ja Murdella Nipsun tunnilla sekä Su-Hella Karkkolaisen Tiinan tunnilla. Myös Heidi Svanborgin valmennuksessa käytiin kääntymässä Su-Hen kanssa. Murde valmentautui Heidin kanssa myöskin Kari Nevalan tarkan silmän alla.

Jo alkutalvesta muutoksia alkoi tapahtua. Kirsi halusi joko myydä Näden tai ostaa sen kokonaan itselleen. Se oli yksi elämäni vaikeimpia päätöksiä, mutta loppupeleissä oman mielenterveyteni säilymisen takia oli Näde myytävä Kirsille. Myöskin Heidi halusi keskittyä enemmän omaan hevoseensa ja siten lopettaa Murden kanssa puuhastelut. Murden elämään astui Anni, joka oli ollut aiemmilla vuokrahevosillaan oppilaani jo monen vuoden ajan. Ja koska yksi hevonen lähti kuviosta pois, oli yksi myös tultava tilalle. Samin omistava Leena oli saanut minut koukkuuntumaan poneihin aivan totaalisesti ja siten Sandran ehdotelma siitä, että Zorro tulisi minulle, meni mielessäni läpi ja niin huomasin omistavani kaksi rautiasta läsipäistä kyömypäätä!

Ensimmäiset kilpailut olivat Kumpumäellä keväällä ja sieltä viidesta startista tuli kolme rusettia. Sami kävi ensimmäisen kerran elämässään kouluradalla, debytoimme yhdessä Su-Hen kanssa ja Jöpö kävi tekemässä parhaan suorituksensa varmaan koskaan.

Huhtikuussa Murde ja Moni-Poni muuttivat Sarille ja Sarin ollessa lomalla Intiassa, asuimme siellä itsekin. Hoitelin hevosia ja välillä kävin reenaamassa niitä muualla. Su-He aloitti aluetason kilpailut sijoituksella ja Sami jatkoi kouluratsun elämän harjoittelemista. Jöpö oli edelleen erittäin hienossa kunnossa, kun taas Galma oli loukannut itsensa ja sen toinen etujalka oli leikattu. Galmaa kuntoutettiin pikkuhiljaa... Yksi aiotuista kilpureista oli siis pois pelistä.

Toukokuussa Su-He päätyi menemään harjoituskilpailuissa esteen sekaan ja ymmärsimme sen vammojen vakavuuden oikeastaan vasta heinäkuussa, jolloin kävimme Lappeenrannassa kääntymässä ilman tulosta, kun Su-He ei vaan ollut siinä kunnossa, että se olisi pystynyt suorittamaan vaaditulla tasolla. Samin kanssa kävimme 5-vuotiscupin osakilpailussa toukokuussa ja sijoituimme luokan puoliväliin. Ei huono tulos alkuunkaan.

Kesä alkoi maastoilun merkeissä kun kaikki Sarilla asustelleet pokut maastoilivat ja nauttivat kesästä. Murde, Jöpö ja Galma olivat siis luottomaastoratsuina auringon paistaessa ja kesän lämmittäessä. Moni-Poni opetteli ohjasajon saloja Leenan kanssa ja näki kärrytkin ensimmäistä kertaa elämässään. Lainasin alkukesästä myös Lillin Lipizzaa sekä Tuomarinkylän hevosfestareilla että eräissä seurakisoissa, joissa tosin jäimme juuri sijoitusten ulkopuolelle...

Kesäkuussa juuri ennen juhannusta käytiin Jöpön kanssa Kumpumäellä aluekisoissa ja se oli siellä ihan mielettömän hyvässä vireessä, maneesissa samaan aikaan olleet tammat vaan häiritsivät keskittymistä aika lailla. Tulipahan sitten itse kuljetettuakin Jöpö heppiksellä paikalle, mikä oli jo kokemus sinänsä! Vähän tämän jälkeen Jöpö loukkasi takajalan puikkoluunsa ja olikin sitten 3 kuukautta pois peleistä. Onneksi vanha herra kuitenkin on tullut täyteen kuntoon ja vireeseen ja tullaan nähtävän vielä kisakentillä tulevaisuudessakin!

Heinäkuussa reenailtiin kaikkien heppojen kanssa ja ihmeteltiin kuntoa ennen elo- syyskuun varsinaisia koitoksia. Homma alkoi Vermon poninäyttelystä ja Porvoon kansallisista, välissä käytiin Tuomarinkylässä harjoituskilpailuissa ottamassa Samin kanssa ensimmäinen yhteinen voitto ja siitä sitten kohti Laatuponikilpailua.

Laatuponikilpailu oli vuoden ehdoton kohokohta. Lauantaina Zorro oli ehdoton ykkönen esteillä ja oman ikäluokkansa kolmonen ja sunnuntaina Samista kruunattiin askellajichampion! Sitä fiilistä ei voita juuri mikään tänä vuonna tapahtunut. Koko viikonloppu meni aivan nappiin ja homma oli juuri sitä, mitä oli odotettukin sen olevan. Ihana tiimi, ihanat ponit <3!

Laatuponikilpailun jälkeen oli vuorossa aluekilpailu Järvenpäässä lokakuun alussa, jossa otettiin Samin kanssa voitto kotiin. Kruunattiin vielä kausi Tuomarinkylässä seuramestaruuksissa ottamalla hopeaa ensimmäisessä yhteisessä He A-luokassamme. Tai toisessa, jos Porvoon 5-vuotiscup otetaan mukaan!

Elokuussa tuli mukaan myös oppilaani Viivu ja hevosensa Tokaj, joka on toiminut yhtä lailla sekä Viivun että minun opetusmestarina. Loppuvuodesta kävin sekä Murden että Tokajin kanssa hollantilaisen Piet Tijssenin tunneilla ja sain niistä irti ihan mielettömän paljon.

Elokuussa myös ponit muuttivat Tapion talliin Järvenpäähän ja ovat viihtyneet siellä erittäin hyvin. Toki nihkeät säät varjostavat vähän eloamme siellä, kun ei ole hiekkatarhoja, mutta kaikkea ei voi saada. Itse viihdyn kyseisellä tallilla aivan loistavasti ja siellä on mitä ihaninta porukkaa, joiden kanssa on kiva puuhastella ja tehdä yhteistyötä. Lisäksi kun käytössämme on tällä hetkellä sekä traileri että vetoauto ja kuljettajakin, on kiva käydä aina vierailemassa muissa paikoissa ainaisen kotona nyhjäämisen sijaan. Tämä sopii etenkin Murden tyyliselle kyttääjälle hyvin, sillä sekin on reissailun myötä vähän järkiintynyt.

Varmasti olisi ziljoona muutakin asiaa, mitä voisi vielä puida ja käydä läpi, mutta eiköhän tässä ollut ne oleellisimmat. Tällä hetkellä reenissä on siis omien lisäksi Jöpö, Suvi-Hermiina, Sami, Ville ja Tokaj kohti ensi kauden koitoksia!

Viimeistelin vuoden tänään fiilistelemällä Villen kanssa ja taistelemalla Murden kanssa eli hyvin kaksijakoisissa tunnelmissa. Saa nähdä nyt sitten, että miten käy huomenna, kun uusi vuosi alkaa uusissa merkeissä!

Kiitokset kaikille mukana olleille mitä ihanimmasta vuodesta, jona olen saanut kasvaa ratsastajana ihan äärettömän paljon! Toivottavasti kasvu jatkuu ja ensi vuonna samaan aikaan voin taas huomata kehittyneeni valtavasti ja kehittäneeni isoa kasaa hevosia ja ratsastajia myös!

Ja tunnelmia vuodelta 2011 kuvina:

Samin kanssa yksi monista suorituksista finaalissa.



Kisakeskittymistä



Tuomarinkylän hevosvoimaa



Murde laukkaa kotipihassaan marraskuussa



Väistöopettelua



Moni-Poni vielä entisessä kodissaan, ruskea läsipäinen kyömypää <3



Anni ja Murde kesän loikissa



Mä ja Murde Pietin silmä alla



Keskustellaan Pietin kanssa



Tyytyväinen ratsukko



Tokajin laukkanäyte



Murden häntä heiluu ravatessaan



Moni-Poni harjoittelee poseerausta...



... ja juoksemista...



... ja seisomista.



Murden kesäiset treenit



Syksyinen Tokaj



Kesämiehet juhannuksena



Sami ravailee verryttelyssä



Lauggaaaaaa



Kisatunnelmaa



Murden kesäravi <3



Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Sateisia reenejä...

Huoh, sadetta piisaa tässä maassa tällä hetkellä enemmän kuin laki sallii. Joka päivä vaan lisää ja lisää. Kaikki paikat alkaa olla täynnä vettä ja kuraa. Saisi mun puolesta kyllä jo tulla talvi pakkasineen...

Murdella edelleen rivi vaivaa jaloissa, mutta uskoisin, että käänne parempaan on nyt otettu ja homma alkaa olemaan pikkuhiljaa hanskassa. Rivin tiimoilta on kyllä taas oppinut lisää erittäin arvokasta hevosmiestaitoa sama, mitä koin oppivani kun hoidin aiemmin viiltohaavaa Moni-Ponin jalassa... Niin kauan kun ratsastelee vain muiden ihmisten hevosilla, ei näitä tällaisia koskaan opi hoitamaan, mutta vaikka onkin ikävää, että omilla on kremppaa, niin on kiva opetella niitä hoitamaan. Itseltä kun usein kysytään neuvoja kaikkiin tällaisiin hoitotoimenpiteisiin, niin tietää sit kertoa ja neuvoa ihan omasta kokemuksesta.

Sateessa on myös tullut työskenneltyä hevosten kanssa. Huomasin alkuviikosta, että Murden rivijalat selkeästi tarvitsevat liikutusta ja siten nyt sitten parin viikon luovan tauon jälkeen on aloitettu varovasti taas ratsastukset. Murde ei ole maailman mukavin hevonen juoksuttaa, joten sitä en jaksanut sen kanssa ruveta taistelemaan, mutta nyt sitten siis taas liikutusta selästä käsin. Eilen kävin vaan kentällä lähinnä käynnissä pyörimässä ja taivuttelemassa ja tänään jalkojen ollessa jo paremmassa kunnossa, tehtiin töitä myös ravissa ja laukassa. Vasen laukka oli ainoa, mikä oli Murden mielestä vähän ikävää, koska vasemmassa takajalassa on ollut selkeästi pahimmat rivivauriot... Mulla oli lisäksi tänään kokeilussa ensimmäistä kertaa Murden elämässä kanget. Ajattelin, että kun nyt on vaan tommosta vähäistä, kevyttä liikutusta niin voi samalla ajaa sisään ajatuksen kangista. Murdepa yllättikin mut aivan totaalisesti ja tykkäsi juosa kanget päässään. Murdehan vaatii aina hyvän napakan tuntuman ja etenkin sen ollessa menossa hyvin eteenpäin omin jalkoine, saa edestä pitää kiinni vähän enemmänkin, ettei poni lakoa suuntaa x, joten sinänsä ei olisi pitänyt olla maailman ihmeellisin asia, että se tykkää siitä, että on vakaampi ja jopa vähän vahvempi tuntuma kangilla. Murde keskittyi ja oli kivasti kuulolla koko ratsastuksen ajan, mikä ei aina ole niin selvä asia. :) Tähän oli hyvä jättää ja viedä Murde takaisin talliin potemaan jalkojaan... Tuli töstö kankikokeilusta kyllä taas mieleen, että voisi sitä hyppykuolaintakin kyllä loppujen lopuksi ehkä kokeilla vaihtaa vaikka ihan vaan suoraan kumipelhamiin. Murdehan hypyissäkin haluaa ratsastajan olevan todella "läsnä", joten joku enemmän läsnäoleva kuolain voisi toimia. Jännä nähdä kun päästään kokeilemaan.

Moni-Poni on ollut selkeästi viikon tähti. Keskiviikkona otettiin Murden jälkeen Moni-Poni työn alle Annin kanssa. Anni oli lupautunut selkäytymään, kun mä taasen olin maassa killumassa narun päässä. Juoksutin ensin vähän aikaa sivuohjilla, mikä ei ollut Monin lempparjuttu ja sitten vähän aikaa ilman. Pian poni oli kesytetty ja kerroin Annille vähän, että minkälaisia puuhia voi ensin testailla ihan paikallaan ja sitten vaan nousee vähitellen ihan aikuisten oikeasti kyytiin. Kaikki valmistelevat toimenpiteet sujuivat mukavasti, joten Anni nousi kyytiin istumaan ja Moni ei ollut moksiskaan hommasta. Sitten käyntiä ympäri kentän taluttajan kanssa. Mentiin 3 kierrosta käyntiä ja poni oli oikeastaan ratsastajallaan enemmän hallussa koko ajan kuin taluttajallaan. Eli otettiin pysähdyksiä ihan ratsastajan pyynnöstä ja samoin liikkeelle lähtöjä ratsastajan pyynnöstä. Minä taluttajana vain varmistin, että homma menee niin kuin pitääkin. Moni-Poni on helppo sisäänratsastettava sen ohjasajo-taustan tiimoilta, se ymmärtää ohjista tulevan paineen eikä hätkähdä siitä, päinvastoin se kokee olonsa mukavaksi kun on pieni tuntuma, joten esimerkiksi kaikkiin pysähdyksiin se tuli nätisti nyökyssä. :) Viisas pieni poni. Sitten ei muuta kuin Poni talliin ja porkkanaa eteen. Tämä kerta meni juuri niin kuin olin kuvitellutkin ratsastusten menevän Moni-Ponin kanssa, sillä vaikka se on herkkä ja reaktiivinen, on se myös äärettömän älykäs pieneksi hevoseksi.

Torstaina Moni-Ponilla oli pitkästä aikaa ohjasajo ja siinä se meni kuin vanha tekijä. Se oli keskiviikkona kesytetty ratsuhommilla, joten sillä oli helppoa ja mukavaa Leenan kanssa torstaina ilman minkään sortin patoutumia. Se kävi radalla kävelemässä ajettuna ennen ja jälkeen ja lisäksi kentällä tehtiin kuvioita ja siirtymisiä ja hyvältä näytti. Monilta puuttuu pari kenkää, mutta se ei ole menoa haitannut. Onneksi on sen verran pitkässä kaviossa, että on varaa ottaa vähän kavioistakin kun luottokengittäjämme tulee ensi viikon keskiviikkona pokut kengittelemään. Murdella sen sijaan on kaikki kengät tallella, mikä on sille hevoselle erittäin hyvä saavutus eli iso kiitos siitä kuuluu Mikalle, joka jaksaa kuukaudesta toiseen pulailla Murden kenkien ja kengättömyyden välillä. :)

Omat pokut ovat siis ihan hyvällä mallilla, vaikkeivät ihan priimakunnossa juuri tällä hetkellä ehkä olekaan. Ne kuitenkin nauttivat hevosten elämästä toistensa kanssa!

Jöpö Jöblällä ratsastin juuri parina päivänä peräkkäin ja se toimi taasen vallan mainiosti. Tänään harjoiteltiin vähän kuvioitakin ja hyvältä se tuntui. Jöpön kanssa mennään rennon letkeällä meiningillä ja iän tuomalla arvostuksella ja kesällä katsotaan, että mihin se riittää. Jöpön tyttärellekin kävin yhtenä päivänä laittamassa loimea päälle ja ottamassa pois, kun se ei vielä semmosista ymmärrä oikein mitään. Mutta hienosti sujui! Taitaa olla isänsä tyttö, kun vaikuttaa niin kovin järkevältä ainakin juuri tällä hetkellä... :)

Suvi-Hermiinan kanssa piti olla pitkästä aikaa tunti sunnuntaina Dressage Centerissä, mutta nyt yön aikana tuil viesti, että se peruuntuu. Kurjuuden kurjuus, sillä olisin todella halunnut nähdä, että miten se reagoi kuljetukseen ja tunnilla työskentelyyn ja kaikkeen vammansa jälkeen ja siitä nyt siis toivottavasti parannuttuaan. Se on kuitenkin kulkenut ihan mukavasti nyt kotosalla, joten mikäs sillä treenaillessa. Samoin myös tallitoverinsa Aku on väläytellyt välillä varsin kivaakin työskentelyä ja se on alkanut pitämään suunnattomasti temppujen tekemisestä kun vihdoin taas muisti missä niistä on kysymys. Sen takajalkojen voima on kasvanut valtavasti ja kuntokin noussut, sen kanssa on pääasiassa jo aika kivaa työskennellä.

Oppilaillani menee myöskin mukavasti ja tuntuvat kehittyvän, mikä on aina yhtä ihanaa. :)

Sami-Ponilla en ole tällä viikolla ratsastanut, mutta maanantaina siis kävin ajelulla, joka oli erittäin hauskaa. Siitä innostuneena olen mahdollisesti lupautunut osallistumaan ensi kaudella valjakkokilpailuunkin... Saa nähdä kuinka sitten todellisuudessa käy. :)

Näin vuoden vaihteessa on hyvä tarkistella ja pohtia ensi kauden tavoitteita ja niitähän riittää:

1. Samin kanssa kansalliseen 6-vee Cupiin osallistuminen
2. Murden kanssa debytointi kouluradoilla
3. Moni-Ponin laatuponikilpailu
4. Suvi-Hermiinalla alue/kansalliset suomenhevosluokat
5. Tokajin kanssa ainakin aluetason vaativiin luokkiin osallistuminen
6. Villen laittelu Suomenhevosten kuninkaallisiin

Ja lisäksi vähemmän vakavissa tavoitteissa valjakkokilpailuihin osallistuminen sekä pikkuponilla starttaaminen kouluratsastuskilpailuissa!

Aurinkoisempia päiviä siis odotellessa, jotta päästään kiinni näihin tavoitteisiin, vaikka tokihan se sateessa reenailukin onnistuu..! :)

Tapanin ajelulla!

Olen ollut itse sairauslomalla jouluaatonaatosta lähtien, kun ilmeisesti olin saanut jonkin sortin lihasvaurion rintaani ja on sitä pitänyt parannella. Eli ratsastukset ovat olleet jäissä viime viikon torstaista asti. Päädyin kuitenkin Tapaninpäivänä Tapanin ajelulle kouluratsullani Samilla ja joudun tunnustamaan, että se oli kyllä hauskaa puuhaa... Kyllä se Sami vaan on mukava poni, kun sillä voi tehdä ihan mitä vaan!

Kuvaajakin oli mukana, joten laitetaanpa vähän kuvamateriaaliakin peliin:

Piet ja Tokaj

Tällä kertaa suunnattiin Tokajin kanssa nokka kohti Vihti Dressage Centeriä ja Pietin valmennusta. Murde on siis edelleen hieman paksujalkainen, vaikka jalat alkavatkin jo muistuttaa hieman enemmän normaaliolemustaan kuin aiempina päivinä... Tokaj kuitenkin sai suorittaa sen sijasta Pietin tunnit.

Olen ratsastanut tähän asti Tokajilla pääasiassa nivelillä, mutta koska tähtäimessä on vaativat luokat ensi kaudella, päätin, että otetaan ilo irti valmennuksesta ja laitetaan kanget päähän. Olimme Tokajin omistajan Viivun kanssa kokeilleet sille useita kankikuolaimia, sillä osasta se vain nappasi kiinni ja lähti käsistä. :) Se on tarkka monenlaisista asioista, kuten siitä, mitä sen suuhun laitetaan. Hieman kurvattu kanki oli kuitenkin sen mieleen ja sellainen sille aiemmin syksyllä sitten hankittiin.

Matka sujui mukavasti ja oli ihana päästä taas Dressage Centeriin rauhaan. Se on niin ihana paikka, sillä siellä on aina rauhallista ja siellä vallitsee kerta kaikkinen tyyneys. Jos omistaisin vain yhden hevosen ja jos vuorokaudessa olisi hieman enemmän tunteja, hevoseni saattaisi hyvinkin asua nimenomaan Dressage Centerissä... Tokajikin kotiutui valtaisaan karsinaansa välittömästi ja tykkäsi kun sai kaveerata naapureiden kanssa. :)

Sitten ei muuta kuin vermeet päälle ja verkkailemaan, verkkailin tuttuun tapaan hieman liian pyöreässä muodossa ja kovassa tempossa, mutta Tokaj tuntui mukavalta ja rennolta eikä vastustellut kankiakaan. Tunnin alkaessa kerroin Pietille hevosesta ja sitten ei muuta kuin hommiin. Alkuun tehtiin ravihommia, avoja, sulkuja ja lisäyksiä. Suoristeltiin ja sain kuulla koko ajan, että "nenä ylös eikä yhtään pyöreämmäksi". Äkkiä löysin kuitenkin oikean asennon ja pääsin hommaan mukaan. Sitten myös laukassa avoja ja sulkuja ja vähän työskentelypiruettia. Niiden lomassa myös lisäyksiä, jotta hevonen pysyy kivasti pohkeen edessä ja vastalaukkoja, jotta hevonen säilyi suorana ja avuilla. Sen jälkeen hetki käyntiä ja sain hieman apuja takaosakäännöksiin, jotka ovatkin mun heikko kohtani, etenkin radalla. Nyt sain kuitenkin hyvän ajatuksen niihin, eli valmistellen avon kautta niin, että tavallaan ensimmäinen askel on jo tehty avossa valmistelussa ja siitä sitten tiukka kääntö.




Sen jälkeen tehtiin vielä vaihtoja laukassa, ensin 5-kaarinen kiemuraura ja vaihdot keskihalkaisijan päällä. Sitten lävistäjällä sarjoja. Ensimmäiset sarjat nelosella onnistui vain mun laskuvirheillä, mutta sitten Tokaj totesi, että hän tekee vain ykkösiä tai sit ei mitään. ;) Noooh, tyydyttiin loppujen lopuksi laadukkaisiin yksittäisiin vaihtoihin, jonka jälkeen vielä muutama lisäys ja homma oli pulkassa. Hyvä fiilis monista onnistumisista, mutta vähän jäi hampaankoloonkin, sillä Toksu ei ollut kuitenkaan ihan avuilla kun sarjat ei toimineet. Itsekseni harjoitellessa teen niitä vain silloin kun Tokaj tuntuu hyvältä ja siltä, että se reagoi hyvin jalkaan eli jossei ole hyvä päivä, jätän moiset tekemättä... :) On siis hyvin eri asia tehdä ne juuri silloin kun pyydetään eikä silloin kun tuntuu siltä, että ne saattaisi onnistua.





Ensimmäinen päivä oli siis sillä pulkassa ja pystyi jättämään Toksun hyvillä mielin talliin nukkumaan kaverin viereen. Sillä oli kiva kimo vieruskaveri, jonka vierestä se löytyi seuraavana aamuna nukkumasta. Toki tosin kalterit olivat edelleen välissä... :)





Toinen päivä oli kuin unesta. Alusta asti sain Tokajin hyvään muotoon ja hyvään tahtiin, sitten aloitettiin ravityöskentelyllä, avoja, lisäyksiä, pohkaria, sulkuja ja perusravia. Välillä oli vähän vaikeuksia, mutta niiden kautta saatiin enemmän laatua suorittamiseen. Erityisen tehokkaaksi huomasin avosta siirtymisen keskiraviin, sillä siten sain säilytettyä Tokajin suorempana ja voiman takaosalla loppuun asti. Välillä sen takajalat pääsee valahtamaan vasemmalle, jolloin homma vähän niin kuin levähtää käsiin. Suluissa Piet vaati vähän enemmän taivutusta, poikitus oli hyvä. Ravista selvittiin kunnialla ja sitten laukkaa, lisäyksiä ja työskentelypiruettia keskiympyrällä. Sitten siirryttiin sulkuun uralla, jota tehtiin alkuunsa pari kierrosta kumpaankin suuntaan ja sitten aloitettiin HC-osasto. Eli sulkua uralla, ennen kulmaa puolivoltti sulussa, josta sulkua uralle (täyskaarron mallisesti siis) ja siitä vaihto ja sama homma toiseen suuntaan. Oikealle homma sujui erittäin hyvin lähes joka kerta, vasemmalle sujui alkuunsa hyvin, sitten pari kertaa oli ongelmia ja lopuksi taas saatiin homma sujumaan! Olipa kiva tehtävä, mutta ihan joutui kyllä ratsastamaan. Sitten vielä jatkettiin sarjoilla uran myötäisesti. Ensin tehtiin neloset pari kertaa onnistuneesti ja sitten kolmoset! Wau, se fiilis kun kolmoset onnistui, hevonen säilyi avuilla ja homma ehjänä, oli kyllä niin hieno! Välillä Toksu kyllä taas tarjosi ykkösiäkin, mutta sain loppujen lopuksi apuni läpi niin, että homma pelitti ihan vimpan päälle. Oi sitä onnea!!!! Ja sitten vielä ravilisäys ja valmennukset oli pulkassa! Lähes euforinen fiilis kaikesta siitä, mitä oli juuri suorittanut. Ihan mieletön hevonen ja ihan mieletön valmentaja, Ihanaa!!!!!! Pietkin totesi Tokajista, että se on erittäin hyvä opetusmestari!




Isot kiitokset tästä elämyksestä Viivulle, Tokajin onnelliselle omistajalle, Elinalle, superhevosenhoitajalle, Pekalle, kuvaavalle kuljettajalle ja Tiinalle, tilaisuuden järjestäjälle!

Paksujalka-Murde ja Vararatsu-Tokaj

Murden jalat vaivaavat edelleen. Välillä ne ovat paremmat, välillä taas huonommat. Se on nyt joka tapauksessa ollut pari päivää tarhauskiellossa ja jalkojen turvotus pikkuhiljaa laskee, mutta niissä on vielä ikäviä "haavaumia", jonka takia en sitä vielä uskalla laittaa ulos mutaliejuun seisomaan. Toivottavasti kuitenkin jalat näyttäisivät pikkuhiljaa paremmilta ja poku pääsisi takaisin kiinni normielämään. Nyt sitä on liikuteltu kevyesti, mutta kuitenkin liikuteltu, jotta sen mielenterveys ei järkkyisi kovin pahasti koppielosta. :)

Moni-Poni on ulkoillut yksinään ilman että kukaan kiusaa sitä ja sehän hänelle on kelvannut. Saa olla oman tarhansa herrana! Nooh, ponillekin pian palautuu totuus mieleen, kun Murden kintun on taas kunnossa.

Murde ei nyt siis pääse Pietin valmennukseen, mikä harmittaa mua aivan suunnattomasti. Mä olin juuri saanut sille karsinapaikan ja ottanut ite lauantain ja sunnuntain välisen yön vapaata ja kaikkea, mut ei. Näin ei ollut tarkoitettu tapahtuvan. Siispä piti suunnata katseet kohti plään beetä ja pyytää Viivulta lainaan Tokaj. Tarkoituksenani on mahdollisesti kilpailla tällä osaavalla ruunalla ensi kaudella, joten siinä mielessä valmennus tulee hyvään saumaan. Tokaj on oikeastaan varsin ongelmaton ratsu, mutta sen kanssa on kiva päästä harjoittelemaan temppuja ja aivan toisenlaista ratsastusta kuin taas omallani olisi ollut tiedossa.... Eli ei välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto tämäkään. Tokajin kanssa kulkeminen on kaiken lisäksi helppoa ja vaivatonta, koska se on aikuinen hevonen ja vielä kokenut sellainen, vaikka vasta 8 onkin. Saa nähdä millaisissa fiiliksissä olen viikonlopun jälkeen. Tokaj on juuri sellainen hevonen, joka pitäisi olla jokaisella kilpailemista ja valmentautumista aloittelevalla kouluratsastajalla... Mutta ihanaa on, että vaikka oma hevonen on sairaana, pääsee kuitenkin osallistumaan valmennukseen. Kiitokset tästä siis Viivulle jo etukäteen!

Suvi-Hermiina on tällä viikolla väläytellyt osaamistaan ja alkaa vihdoin tuntua pikkuhiljaa omalta itseltään. Sen kanssa edetään edelleen päivä kerrallaan ja katsotaan, mitä ne päivät tuovat tullessaan. Kuten varmasti moni on joutunut kokemaan, lihasvaurioiden kuntouttaminen on todella pitkä ja haastava prosessi, johon mahtuu monen monta ylä- ja alamäkeä. Etenkin kun vauriot ovat sitä luokkaa mitä Su-Hen tapauksessa... Mutta pikkuhiljaa alkaa olla uskoa parempaan huomiseen ja siihen, että kyllä siitä vielä kilpakuntoinen ratsu saadaan aikaiseksi, vaikkei Saarisen Hessu sitä meille viime näkemällä vielä uskaltanutkaan luvata. Nyt on vähitellen tehty jo avoja ja pari sulkuakin ravissa, muisteltu vähän takaosakäännöksiä ja peruutuksia ja jos vain kelit sallivat, niin kohta varmaan voidaan aloittaa vähän todellisempi laukkatreenikin... Jäisellä kentällä sitä on tosin hieman hankala harrastaa.

Su-Hen naapuri Aku on myös edistynyt ihan vimmana. Tänään tehtiin Akun kanssa hienoja raviväistöjä ja vähän jopa ajateltiin avoa ravissa askeleittain. Lisäksi tehtiin ihan mielettömältä tuntuneita käynti-ravi-käynti-siirtymisiä. Laukka oli pitkän jäisen jakson jäljiltä taas vähän hukassa, muttei sekään varsinaisesti huonoa ollut. Akun motivaatio työntekoon on parantunut huimasti ja tänään se meinasi olla lopuksi jo vähän vahvana menossa eteenpäin väsyessään. Tämän hevosen edistyksestä jaksan olla ihmeissäni, sillä aloittaessani sen kanssa puolisen vuotta sitten, se oli todella haastava ja mikään sen kanssa ei ollut helppoa. Toki sillä on ollu terveydellistä epäonnea paljon, joten varmasti sille on monesti liikkuminen ja tekeminen ollut inhottavaa ja sen unohtaminen toki kestää oman aikansa... Mutta pääasia, että se on nyt iloinen ja motivoitunut ratsu!

Jöpöllä olen myös ratsastellut ja se on ollut aivan mielettömän mukava. Virtaa riittää ja intoa myöskin. Se on täysin toipunut kesällisestä puikkoluun murtumasta ja on hyvässä vireessä. Katsotaan senkin kanssa vähän päivä kerrallaan, että mitä tehdään ja millä mielellä. Se on kyllä niin mukava, kun sen kanssa voi mennä ihan huoletta ja tehdä mitä tahansa. Sitä jaksan aina ihmetellä itse ja siksi sitä tännekin toistelen varmaan lähes joka kerta kun kyseisestä hevosesta puhutaan... :) Aina tulee hyvä mieli kun Jöpön kanssa puuhastelee. Pitäisi joku päivä ottaa kamera Jöpölle mukaan ja kuvata vähän sen iki-ihanaa tytärtä, jotta saisi tännekin Neiti Kiharasta kuvia näytille. Se on tällä hetkellä tumman harmaa ja sillä on Jöpön tukka! <3

Sami on lomaillut Nipsun valmennusten jälkeen hieman. Sitä ennenhän se oli viikonlopun Urjalassa valjakkovalmennuksessta ja siten sillä oli siis kokonaisuudessaan vähän rankemmat pari viikkoa, joten pieni huili- ja miettimistauko tekee varmasti ponille hyvää. Ollaan toivottu sitä lumisadetta saapuvaksi, jotta päästäisi Samin kyydissä Tapaninpäivän ajelulle, mutta ei ota lumi saapuakseen... Josko sitten reen sijasta pääsisi edes kärryillä menemään..? :)

Pin Rock's Esmeraldan omistajien lomaillessa ratsastin myös sillä muutaman kerran ja oli kyllä ihanaa pitkästä aikaa tehdä sen kanssa kunnolla hommia. Tehtiin temppuja ja kaikenmoista. Se on niin hauska poni, jolla on toki aina pieni pilke silmäkulmassa... Verestelin muistoja sen kanssa, koska kyllähän sitäkin tuli pari vuotta ratsasteltua vähintään pari kertaa viikossa ja se oli ihan niitä ensimmäisiä lähes kokonaan itse laittelemiani nelijalkaisia. :) Pin Rock's Esmeraldan aiempien omistajien uusi hevonen Pimpulakin oli eilen työn alla ja vihdoin alamme sen kanssa ymmärtämään toisiamme. Se oli ensimmäisen kerran ihan mielettömän mukava ratsastaa, ei minkään sortin ongelmaa millään osa-alueella ja pystyin jopa istumaan sen kyydissä. Aiemmin en tuntunut saavan siihen otetta alkuunkaan, mutta nyt homma vaikutti loksahtavan kohdilleen! Hyvä niin, sillä hieno ja laadukas hevonen on kyllä kyseessä, joten sääli olisi, jossei sen kanssa synkkaisi.

Jokohan tässä oli vihdoin kaikki oleellinen..? Ensi viikolla taas vapaaviikko, joten paljon ratsastusta tiedossa, JIIIHAAA!