Kisakauden kruunaus!

Itsenäisyyspäivänä järjestettiin Tuomarinkylässä seurakisat ja vaikka itselläni oli 10 yön työputki menossa vain yhdellä vapaayöllä välissä, halusin jollain ratsulla osallistua koitoksiin. Päädyin sitten valitsemaan ratsuksi jo valmiiksi Tuomarinkylässä majailevan Tokajin, sillä emme olleet Toksun kanssa päässeet kilparadoille pitkään aikaan yhdessä. Mieli teki muutoinkin startata vaativaa, sillä edelleen oli se 60% tulosraja rikkoutumatta vaativassa, vaikka muutamia vaativan startteja olin tällä kaudella saanutkin kasaan...

Ilmoittauduin siis Tokajilla kilpailemaan ja valitsin meille ohjelmaksi Va B:MB Specialin, sillä se vaikutti mun makuuni oikein kivalta ohjelmalta. En ollut aiemmin MB Specialia ratsastanut, joten se ei ollut mulle alkuunkaan tuttu ja viime hetken opetteluksi meni koko rata.. Vielä juuri ennen omaa suoritustani kertailin, että mitenköhän se menikään. :) Mutta muistin sen kuitenkin!!! Täytyy vaan taas kerran muistuttaa itseään ja kaikkia muitakin siitä, kuinka tärkeää olisi opetella rata ajoissa ja opetella se niin hyvin, ettei radalla ratsastaessaan tarvitse käyttää yhtään energiaa ja ajatuskapasiteettia siihen, mihin pitäisi seuraavaksi olla menossa. Nyt jälleen kerran jäi varmasti joitain pisteitä saavuttamatta sillä, että rata ei tullut ulkomuistista vaan sen kulkua piti kaivella mielen syövereistä. Se sitten aina herpaannuttaa otetta ratsastamisesta ja kaikkeen itse suorittamiseen liittyvästä.

Väsyneenä, mutta varsin hyvällä mielellä kapusin Tokajin kyytiin ja ryhdyin verryttelemään. Toki Toksu oli taas hieman jäykkä alkuunsa, mutta vertyi aika mukavasti laukkatyöskentelyn avulla. Kuten melkein aina, työskentelin Toksua paljon vastalaukassa. Käynnin kautta vaihdoilla hain sitä pikku hiljaa kokoon ja sitten taas yritin työskennellä myötälaukassa oikein pitkällä, pyöreällä ja matalalla kaulalla Nipsun ohjeiden mukaisesti. Sieltä taas ylös ja muutama laukanvaihto. Sitten ravissa avot ja sulut vielä kokeillen. Vasemmalle oli jälleen taivutuksen kanssa vähän hakemista, mutta sekin sieltä kuitenkin tuli ihan kivaksi, kun sitä vähän työsti.

Radalla verryttelyn jälkeen piti pyöriä parin ratsukon ajan pienessä päätytilassa ja siinä pyrin vaan pitämään virettä yllä ja ratsastamaan siirtymisiä ja vähän aktivoimaan kepukalla takajalkoja samalla ajatuksella kuin maanantain Nipsun tunnilla. Välillä tuntuikin, että tämä tehosi ja auttoi hevosta kevenemään ja kantamaan itseään tässäkin tilanteessa paremmin.

Rata meni aikalailla sellaisessa mielentilassa, ettei siitä jäänyt ihan hirvittävästi mieleen. :) Alun laukanvaihdot käynnin kautta olivat ihan jees, toisessa vaan pääsi heittämään takaosan ihan minne sattuu. Keskilaukat olivat vähän sinnepäin, keskiravi lähti hyvin, mutta jäin puolessa välissä ookailemaan jotain omiani enkä ratsastanut loppuun, käynti oli kireää aluksi, mutta parani loppua kohden kun uskalsin vaikuttaa, avoista ja suluista ei ole hirveästi mielikuvaa muuta kuin että jossain niistä ei pysynyt taivutus alkuunkaan kohdillaan vaan huojuttiin ihan miten sattuu. :) Pysähdykset meni toksumaisesti vähän sinnepäin, peruutus oli ok. Ja lopputervehdykseen ratsastus tuntui superhyvältä, pysähdyksessä kuitenkin Toksu korjasi tuttuun tapaansa vtj:n taakse, grrrrrrrrrr. Mutta henkiin jäätiin ja vaikka rata tuntuikin pikkusievältä nöpöhölkältä suu auki, ei se ollut näyttänyt ihan niin pahalta. Tehtiin tulosennätys ja saatiin 62,9%!!!!! Olin NIIIIIIIN onnellinen nähtyäni pisteeni. Vihdoin ylitin sen maagisen 60% rajan vaativassa ja vielä jopa ihan reilusti. Ehkä mä sittenkin joskus opin ratsastamaan tän tason ratojakin... Nyt on siis suunta selkeästi oikea ja ensi kaudella pitää ehdottomasti olla joka kerta tavoitteena ylittää se 60% kun nyt kerran on todistettu, että se on mahdollista!

Tämä kisakauden päättänyt kilpailu oli siis ihan mieletön onnistuminen ja kaiken lisäksi saatiin vielä sinivalkoinen rusettikin! Vähän on eri fiilikset päättää kausi kuin viime vuonna Ypäjällä kahden epäonnistuneen radan jälkeen... Nyt on siis mieli korkealla ja ihanaa suunnata kohti ensi kauden kisoja, kun on upeita kilpureita useampikin!

Vilppu valmentautuu

Viime viikon perjantaina oli Vilpun vuoro valmentautua. Jälleen kerran ajeltiin Vihti Dressage Centeriin Tiinan ihmeteltäväksi. Tiina on nähnyt Vilppua muutamia kertoja aiemminkin, joten Tiinan kanssa valmentautumisessamme on mukava jatkumo.

Jo verrytellessä ennen tuntia Vilppu tuntui ihan superhyvältä, vaikka työnteko olikin viime päivinä ennen valmennusta jäänyt vähän vajavaiseksi kentän ollessa kivikova ja muhkurainen. Vilpulla oli hyvä energia ja se tuntui kantavan itsensä yllättävän mukavasti. Keventelin vaan ympäri maneesia ja hymyilin menemään, sillä hevonen allani tuntui lähes liitelevän menemään. Kyselinkin Vilpun omistajalta Soilalta, mahtoiko ottaa vahingossa väärän hevosen tallista mukaan... :)

Kerroin Tiinalle, että Vilppu oli tuntunut paljon paremmalta viime aikoina hiekan poistamisen jälkeen ja että jopa laukka on pikkuhiljaa alkanut parantumaan. Edellisellä kerralla työstettyjä laukannostoja mainitsin myös työskennelleeni paremmiksi. Niitä sitten lähdettiin tsekkailemaan ja siinähän se tunti sitten menikin.

Eli ympyrällä työskenneltiin ensin vasemmassa kierroksessa ravia rauhalliseksi ja maltilliseksi, jopa hitaaksi taivutusten ja oikein pyöreän muodon kautta ja sieltä rauhallisesta ravista yritettiin saada laukka nousemaan ilman mitään hetkellistä hiittailua ravin ja laukan välillä. Pari kertaa tämä onnistui jopa hämmentävän hyvin, välillä Vilppu jäi jopa ihan leijumaan ravissa ja se tuntui siltä, että sen ravissa oli jouset!!!!

Tärkeänä asiana oli yrittää pitää hevonen koko ajan irti edestä, jottei se päässyt yhtään nappaamaan kuolaimesta kiinni ja vetämään itseään pitkäksi ja sitä kautta ajautumaan laukkaan. Ja myös toisena asiana se, että en saanut myödätä ja antaa sille tilaa lähteä laukkaan pitkänä, vaan mun piti pitää ne narut käsissä ja Vilpun piti nostaa laukka kohti sitä mun tuntumaani!!! Tässä riitti töitä ihan todella paljon, mutta ne fiilikset, kun homma onnistui, olivat ihan mielettömiä. Myös takaisin raviin siirtymisissä piti olla ihan supernapakka ja pyytää heti Vilppu takaisin hitaaseen raviin ilman mitään juoksemista kierrostolkulla. :) Kun muutama laukannosto ja raviin siirtyminen oli saavutettu laadukkaasti, alkoi Vilpulta loppumaan poletit. Silloin on ehdottoman hyvä antaa sen hetki nollata ja kävellä ennemmin kuin yrittää saada vielä se yksi hyvä nosto, koska sitä ei välttämättä ole tulossa... :) Näin siis tehtiin.

Sitten suunnanmuutos ja sama homma oikealle eli meille vaikeampaan kierrokseen. Ensin vain ravissa työskentelyä suoremmaksi ja maltillisemmaksi. Ja kun ravi alkoi olemaan kontrollissa, piti taas saada niitä ihan oikeita laukannostoja aikaiseksi. Kyllähän niitä taas pari saatiinkin, mutta töitä tuli myös tehtyä niiden eteen. Oikeassa ei ihan niin hyviä ollut enää tarjolla kuin vasemmassa kierroksessa ne pari wau-nostoa, mutta oikeaksi kierrokseksi kuitenkin oikein mallikkaita. Ravikin alkoi jo vähän hiipumaan eikä ollut enää ihan niin joustavaa, mutta edelleen Vilpun raviksi todella hyvää! Jälleen kun muutama hyvä nosto ja raviin siirtyminen oli suoritettuna, oli aika lopetella ja taputella Vilppua oikein paljon!

Kylläpä oltiin Soilan kanssa ihmeissään tämän valmennuksen jälkeen, että mikä joutsen tästä Vilppu-varsasta onkaan kuoriutumassa. Kun se on vihdoin saanut kroppansa järjestykseen, se on alkanut liikkumaan ihan uudella tavalla. Ja kun se on pikku hiljaa saanut voimaa kantaa itsensä, on sille tullut paljon myös lisää kroppaa ja ryhtiä. Ei voi olla kuin ylpeä Vilpusta!

Vilpunkin työskentelyä valmennuksessa on aika paljon videolla eli toiveissa olisi saada myös Vilpun valmentautumisesta joitain pätkiä näytille, jos vaan kuvaaja ehtii joskus niitä laittamaan koneelle...

Tanssia portugalilaisittain!

Viime torstaina oli jälleen ihan mielettömän hieno valmentautumiskokemus takanapäin. Olin siis kuullut kehuttavan portugalilaista herraa nimeltä Rodrigo Matos ja huomasin hänen olevan tulossa Suomeen taas valmentamaan. Sain kuin sainkin pennoset kerättyä kasaan valmennusta varten ja ilmoittauduin mukaan. Sitä päätöstä en kyllä kadu hetkeäkään.

Ilmoittautumisen jälkeen oli vaikea valinta edessä, minkä ratsun ottaisi valmennuksiin alleen. Vaihtoehtoina oli oikeastaan pääasiassa Murde ja Eemeli. Tilannetta kuitenkin vaikeutti se, että viikonloppuna oli myös tuloillaan Pietin valmennus, johon aina tahtoisin ottaa Murden, kun se on meille niin hyvä, mutta Murde tuskin jaksaisi neljää valmennuspäivää viikon sisällä. Päädyin kuitenkin siihen, että otan matkaan Murden, sillä sen kanssa työskentelyyn tarvitsen aina kaiken mahdollisen avun, jos vaikka joskus oppisin sitä ratsastamaan. :)

Rodrigo kyseli ensin tarkkaan, mitkä asiat koetaan ongelmallisiksi ja missä on eniten parantamisen varaa. Kerroin, että laukkatyöskentely on usein hyvää ja sitä osaan työstää itsekin aika hyvin, mutta ravityöskentely on vaikeaa ja siinä olen hukassa. Kerroin myös meidän heikkoudestamme eli putoavasta oikeasta lavasta ja samalla vasemmalle liirautuvista takajaloista. Rodrigo oli kiinnittänyt tähän itsekin huomiota katsellessaan alkuverryttelyä eli oli varsin hyvin kartalla asioista ennen kuin pääsimme edes työskentelyä aloittamaan.

Aloitimme sitten käynnissä työskentelyn. Olin myös kertonut, että Murde on jännittyvää ja kivettyvää mallia, etenkin vieraissa paikoissa. Lähdimme työskentelemään hevosta rennoksi ja pehmeäksi käynnissä ja antamaan periksi niskastaan. Rodrigo auttoi tarvittaessa ajopiiskalla maasta, milloin mitäkin osaa hevosesta. Murde osoittikin heti omat hölmöt piirteensä ja kyttäsi maneesin pohjaa... :) Murdella oli joitain kohtia, joihin se ei vaan olisi suostunut menemään alkuunkaan, mutta Rodrigo opasti vaan kääntämään voltille, pyytämään hevosta keskittymään ratsastajaan ja sitten jatkamaan tehtävää. Ja sehän toki toimi... 

Käynnissä Rodrigo avusti aluksi Murdea esimerkiksi pitämällä piiskan paksumpaa päätä hellästi niskan kohdilla, jotta taivuttaessa hevonen ei päässyt kenottamaan kaulaansa, vaan asettui korrektisti niskasta ja taipui kaulasta. Ohjeita tuli myös koko ajan, mistä piti päästää, mistä pitää ja mitä jalkaa tuli milloinkin käyttää. Kun käynnissä suoralla alkoi löytymään rento ja tyytyväinen hevonen, siirryttiin väistöihin ja peruutuksiin. Kaikissa tehtävissä piti olla tarkkana suoruuden kanssa, jotta asia olisi hevoselle mahdollisimman selkeä koko ajan. Peruutuksissakaan se ei saanut pudota oikealle vaan sen tuli peruuttaa aivan suoraan.

Vähitellen lähdettiin työskentelemään ravissa ja ensinnä siinä käytettiin pohkeenväistöjä suoristamaan hevosta. Rodrigo painotti, että Murden kaltaiselle hevoselle, joka on vino, on todella hyvä harjoitus kääntää ympyrältä pienelle voltille ja väistättää ulos takaisin isolle ympyrälle. Näin saadaan hevonen suoristumaan ilman, että siitä tehdään sen kummempaa numeroa. Tärkeää tehtävässä oli kuitenkin ylläpitää koko ajan riittävä ravi. Hissutella ei saanut alkuunkaan.

Ympyrältä siirryttin uralle ja tehtiin pohkareita kohti uraa ja ne tuntuivat helpolta. Sitten lähdettiin työskentelemään loivassa avotaivutuksessa uralla ja vaihdeltiin myötä- ja vasta-avon välillä. Tämä oli erittäin tehokas harjoitus sekä notkistamaan hevosta että nopeuttamaan ratsastajan apuja.

Kun nämä olivat kivasti hallussa, siirryttiin ratsastamaan siirtymisiä avojen ja sulkujen välillä. Sulku uralla tuntui Murden kanssa jopa todella helpolta ja hyvältä!!! Avojen kanssa olen itse usein ihmeissäni, että mitenkäs se sama hyvä taivutus säilytetään läpi linjan ja miten paljon sen hevosen pitää taipua, mutta sulku tuntuu mulle itselleni aina jotenkin luonnostaan helpommalta. Aina jos hevosen energia meinasi lopahtaa, työskenneltiin hetki kevyessä ravissa ja tehtiin vaikkapa keskiravia, jotta energia löytyi taas. Sen jälkeen oli taas hyvä istahtaa energisempään harjoitusraviin ja jatkaa notkistelua.

Sitten siirryttiin pituushalkaisijalle tekemään avoja vaihtaen suuntaa keskellä ja niiden kautta siirryttiin avo-sulku-tehtäviin. Volttien ja avon kautta haettiin hyvä taivutus ja asento, josta oli helppo lähteä sulkuun. Sulussa piti asennon lisäksi kiinnittää paljon huomiota ravin säilymiseen isona. Liian usein tulin ihan ok:sti sisään sulkuun ja lopetin ravin ratsastamisen ja hissuttelin läpi sulun ja ihmettelin miksei onnistu. :) Kun sitten löysin riittävän energian ja sain sen säilymään läpi koko sulun, oli homma ihan eri näköistä. Ja saimme kuin saimmekin aikaan pari pätkää ihan oikeaa sulkutaivutusta!!! Tämä aiemmin lähes mahdottomalta tuntunut kuvio olikin yhtäkkiä aika helppoa ja kivaa. Ei huono!

Murdelle sulku vasempaan oli helpompaa ja oikealle vaikeampaa. Kun saatiin yksi todella laadukas sulku oikealle tehtyä, oli aika lopettaa. Rodrigo painotti sitä, että pitää aina lopettaa johonkin hyvin onnistuneeseen suoritukseen. Ei saa väsyttää hevosta niin paljon, että alkaa menemään suunta huonompaan vaan pitää osata lopettaa ajoissa. Sitten paljon kehuja Murdelle ja kotiin odottamaan seuraavaa päivää. Ensimmäisen päivän jäljiltä oli varsin hyvä fiilis ja jäi innolla odottamaan, mitä seuraavan päivän tunti toisi tullessaan. Tosin hieman me oltiin väsyneitä kummatkin...

Seuraavana päivänä kaikki oli hieman kaoottista ja kuvaajaltakin jäi oikea kamera kotiin, joten tyydyimme toisena päivänä pelkkiin videoihin. Täytyy katsella niitä läpi, josko löytyisi joitain pätkiä tännekin laitettavaksi esille. :)

Toisena päivänä Rodrigo kyseli jälleen olisiko jotain erityistä, mitä haluaisi työstää. Totesin, että edellisen päivän työskentelyssä ne meidän heikkoudet tulivat esiin eli ehkä pitäisi jatkaa niiden kanssa tahkoamista. Ja niin tehtiinkin. Aloitettiin taas käynnissä etsien rentoa hevosta ja pikkuhiljaa työskenneltiin käynnissä läpi avot, sulut ja voltit. Jonkun kerran lähdettiin sulkuun myös työskentelykäyntipiruetin kautta eli ison takaosakäännöksen avulla. Se olikin erittäin tehokas tapa käynnissä lähteä sulkuun. Sitä tehdessä loksahti ainakin mun aivoissani jotain kohdilleen.

Käyntityöskentelyn jälkeen tehtiin taas vähän pohkeenväistöä voltilta ympyrälle kumpaankin suuntaan ja tarkistettiin hevosen suoruus sitä kautta. Sitten pituushalkaisijalle ja avo-oikea-avo-vasen-avo-oikea-avo-vasen. Kun nämä alkoivat sujumaan, tultiin 3/4-linjalle, siitä avo, josta sulku sivulle, avo eteenpäin, sulku sivulle jne. Eli jatkettiin notkistelua. Tämän jälkeen tehtiin sulku-pohkari-sulku-pohkari-siirtymisiä, jotka oli varsin tehokkaita nekin ja sai pohtia todenteolla omia apujaan ja missä mikäkin raaja on ja mitä tekee. Ja välillä taas keskiravia keventäen ja menoksi. Sitten taas paluu avoihin ja sulkuihin ja jopa se oikea sulku alkoi tuntumaan todella hyvältä vähitellen. Loppupeleissä löysimme itsemme tekemässä sik-sak-sulkua kerta toisensa jälkeen jopa ihan tunnistettavasti! Olipahan magee fiilis, kun viimeiset kerrat tulin siksakissa läpi maneesin pituuden. Wau!

Lopuksi vielä työskenneltiin vähän peruutusten kanssa ja aktivoitiin vähän Murden selkää ravissa maasta käsin avustamalla. Murde pyöristi selkänsä ihan supermageen tuntuisesti, kun Rodrigo auttoi sitä kepukalla naputtelemalla pyllyn päälle. Sitten olikin hyvä taas lopetella kun hevonen oli antanut itsestään paljon ja tehnyt hyvää työtä!

Valmennus oli todella antoisa ja siitä jäi erittäin hyvä mieli. Sain taas paljon uusia työkaluja pakkiin ja huomasin, että kyllä se Murdekin osaa ja pystyy tehdä vaikka mitä, kunhan siltä vaan vaatii ja kun sille kertoo, mitä tahtoo! Murde on viime aikoina yllättänyt mut niin monella tapaa, että hohhoijaa. Ja nyt vielä kun kaksi päivää tehtiin ravityöskentelyä, niin sieltäkin löytyi vaikka kuinka paljon vaihteita ja osaamista. Ehkä me Murden kanssa vielä päästäänkin johonkin!

Ponit pellolla!

Vaikka talvi tuntuukin monina päivinä kurjalta ja synkältä, niin kyllä lumipuuhat on vaan NIIIIIIIN pop!

Joulua odotellessa

Huoh, on taas hirvittävä määrä asioita ja tapahtumia raportoimatta ja koko tämänkin viikon täydeltä ohjelmaa, josta kaikesta pitäisi saada jotain kirjoitettua muistiin...

Ehkä voisi aloitella omien hevosten kuulumisilla. Murde on joutunut olemaan sään armoilla ja siten aika vähäisellä liikutuksella taas siitä lähtien kun nämä liukkaat, jäiset kelit viime viikolla alkoivat. Perjantaina sain onneksi vihdoin väännettyä sille hokkeja jalkaan ja uskaltauduin liikuttamaan Murden ohjasajossa. Silloin meidän työskentelyareenana toiminut tarha ei ollut vielä juurikaan liukas, ainoastaan kovanpuoleinen. Murde oli vapaapäivien ja möllöttelyn jäljiltä kohtuullisen vahva ja sain tehdä vimmana duunia, jotta sain sen kuulolle ja pehmenemään. Lopputuloksissa kuitenkin olin, ainakin henkisesti, Murdea vahvempi ja sain jotain ihan kohtuullisen järkevääkin aikaiseksi. Lauantaina oli sitten vuorossa Murden työpäivä, sillä se toimi jälleen erittäin mallikkaasti alkeisratsuna. :) Sunnuntaina sitten säätila muuttui oikeasti kammottavaksi, sillä pieni sade aiheutti sen, että joka paikka kuorruttui todella vaarallisen liukkaalla jääkerroksella. Tarkoituksena oli, että Murde olisi päässyt Annin kanssa liikenteeseen, mutta jääkuorrrutettu tarha ja pelkät kantahokit ei kuulostanut turvalliselta yhdistelmältä. Maanantai meni aika pitkälti samoissa merkeissä ja lisäksi olin itse niin kiinni kaikissa muissa puuhissa, ettei ollut juuri mahdollisuutta järkiaikaan ajatellakaan Murden liikuttelua... Tänään olin onneksi hereillä valoisaan aikaan ja menin tyyppaamaan meidän pellon. Kesän jälkeen se on ollut ratsastuskiellossa, sillä yritämme siihen viljellä hevosille laidunmaata ensi kesäksi, mutta nyt maa on sen verran jäätynyt, että uskalsin sinne suunnata ilman pelkoa siitä, että hyvin aluille noussut kasvusto menisi ratsastuksesta pilalle. Siinä olikin ihan kohtuullisen ok mennä ja sain työskenneltyä Murden kanssa kivasti käynnissä ja jopa hieman ravissa. Käynnissä tehtiin paljon pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä ja välissä suoria pätkiä ravia. Murde oli positiivisen oloinen ja olin yllättynyt, kuinka ok kunnossa pelto oli, vaikka kaikkialla muualla on se kammottava jääkuorrutus. Sinne ehkä suuntaan jonain toisenakin päivänä työskentelemään... Huomenna kuitenkin pääsemme ihan uutta aluevaltausta kokeilemaan ja suuntaamme Porvooseen portugalilaisherra Rodrigo Matoksen valmennukseen. Varsin jännittävää!

Eemeli on saanut nyt muutaman päivän vapaata, sillä se työskenteli varsin mallikkaasti viime viikolla. Olimme Nipsun tunneilla keskiviikkona ja torstaina Tuomarinkylässä. Saimme paljon positiivista palautetta Nipsulta, että taas ollaan menty iso harppaus eteenpäin ja poni näyttää jälleen paremmalta. Tämä oli ilo kuulla, sillä paljon olenkin pohtinut ponin kanssa työskentelyä ja yrittänyt kehittää yhteistä työskentelyämme koko ajan. Keskiviikkona aloitettiin taas juoksutuksella, jotta saatiin poni rentoutumaan kaulasta ja selästään ja sen jälkeen työstettiin suoria ja kulmia sekä ravissa, että laukassa. Laukassa ponin piti tulla myös pidätteisiin eikä vaan laukata lujaa. Torstaina sain ohjeeksi juoksuttaa hetken ennen tuntia, mutta vain oikealle ja vain sen verran, että poni rentoutuu ylälinjastaan. Näin tapahtuikin aika nopeasti ja päästiin aloittamaan työt selästä käsin. Taivuteltiin ja suoristeltiin, hidastettiin ja ratsastettiin eteen, venyteltiin ponin kroppaa sekä laukassa että ravissa. Nipsu oli ihmeissään, että poni on nopeasti oppinut venymään ja oli muutoinkin todella paljon parempi toisena päivänä kuin vielä ensimmäisenä. Tämä olikin juuri kun kelit olivat muuttuneet huonoiksi ja ponit eivät kotona liikkuneet juurikaan, joten selkeästi ensimmäisen päivän hyvällä pohjalla liikkuminen oli saanut paikkoja auki ja toisena päivänä oli paljon helpompaa... Lopuksi päästiin jopa tekemään ensimmäisen kerran vähän isojen poikien juttuja eli pohkeenväistöä!!! Oikeassa kierroksessa homma sujui kuin vettä vaan, pystyi kääntämään nenän kohti seinää ja kroppa tuli vaan siinä mukana väistössä kuin itsestään, mutta vasemmassa kierroksessa se ei ollutkaan aivan niin helppoa. Piti vähän hakea linja kauemmas seinästä, jottei ponia ahdistanut ja sitten lähti sujumaan siihenkin suuntaan. Paljon taputuksia ponille ja sitten kotiin huilimaan! Tällä viikolla Eemeli pääseekin sitten Pietin valmennukseen, sillä Murde tuskin jaksaa sekä Rodrigon että Pietin valmennuksia uurastaa kokonaan yksin... :) Ja muutoinkin olisi hyvä, että kaikki ratsut pääsisivät pois jäätiköltä edes jonkun kerran joka viikko. Mutta oikeaan suuntaan ollaan siis Eemelin kanssa menossa!

Ja sitten Pondeponiin! Vihdoin ja viimein Pondeponi näyttäisi olevan kunnossa. :) Jiiiihaaaa! Eli siis, kerrottakoot vielä koko tarina kertaalleen. Pondehan oli siis ajo-opetuksessa elo- ja syyskuun. Syyskuun  puolen välin paikkeilla se oli kaatunut vaunujen kanssa. Kukaan ei ollut siinä huomannut mitään omituista sen jäljiltä ja itsekin minulle kerrottiin tästä vain muutama päivä ennen kuin Pondeponi oli palautumassa laatuponikilpailun kautta kotiin. Heidi ratsasti Ponden kerran ennen laatuponikilpailua ja silloin poni ei ollut ollenkaan normi skarppi oma itsensä, mutta ajateltiin, että johtuu vain siitä, ettei sitä ole nyt ratsastettu. Laatuponikilpailua edeltävänä iltana ratsastin Ponden itse ja huomasin myös, ettei poni ollut ollenkaan normi oma itsensä, mutta edelleen oli vain sellainen fiilis, että kaikki johtuu vain siitä, ettei sitä ollut ratsastettu eikä viritelty niin kuin kotona kuitenkin on usein tehty... Laatuponikilpailu tuli ja meni, siellä myös huomasin, ettei Ponde ollut ihan niin kuin olisin toivonut, mutta ei siinä selkeää vikaakaan ollut koko ajan havaittavissa. Se oli myös hyvin erilaisessa kengässä kuin mihin se on tottunut, joten osan omituisesta liikkumisesta laitoin myös sen piikkiin.

Kotona Pondea ehdittiin ratsastaa muutaman kerran ja se oli todella vino, mitä se ei ole koskaan ollut ja oltiin aivan ihmeissään. Ajateltiin, että kyllä se taas siitä, kun työstetään säännöllisesti ja saa sitä taivuteltua ja pehmiteltyä kropastaan. Olin sitten ottanut sen Nipsun tunnille pienen kevyemmän jakson jäljiltä, kun se selkeästi oli epäpuhdas. Se ontui vasenta takajalkaa ja sen päivän jälkeen myös lepuutti sitä tarhassa eikä pitänyt siinä painoa mieluusti.

Kenkääjä tuli heti seuraavana päivänä etsimään mahdollista kaviopaisetta, mutta sellaista ei löytynyt. Varasin ajan Viikkiin ontumatutkimukseen ja seuraavalla viikolla sinne suunnattiinkin. Viikissä vika paikallistettiin kintereisiin ja se olisi haluttu piikittää kortisonilla tai hoitaa Tildrenillä. Omassa mielessä joku ei kuitenkaan täsmännyt tältä osin ja suostuin ainoastaan siihen, että kokeillaan 10 päivää kipulääkkeellä ja sitten 14pv jälkeen kontrolli. En voinut uskoa, että vika olisi kintereissä, sillä mitään lämpöä eikä nestettä ollut missään näkyvissä ja kuitenkin ontuminen oli aika selkeää ja lisäksi lepuuttaminen jopa hälyyttävää. Viikon kipulääkekuurin jälkeen aloin miettimään taas asiaa uudelta kantilta, kun kipu ei mennyt ohi. Tiedän itsestäni, että jos selkäni on niin huonossa kunnossa, että hermosäryt alkavat vaivaamaan, ne ei mene kipulääkkeellä ohi ja Ponden tilanne alkoi näyttää juuri siltä.

Onneksi sitten juuri silloin Heidi pääsi tsekkaamaan ponin ja löysikin selästä ristiselän alueelta vasemmalta puolelta todella kipeän kohdan. Poni huitoi takajaloillaan sitä koskettaessa eikä antanut venyttää vasenta takajalkaa taakse kovinkaan helposti. Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, kaatuminen, vinous, ontuminen ja selkäkivun takia rasittuneet kintereet. Yhteispäätöksellä Heidin kanssa totesimme, että nyt on varattava aika kiropraktikolle, jotta selkä saadaan kuntoon.

Tokajia alkusyksystä hoitanut belgialainen kiropraktikko/eläinlääkäri Bruno oli onneksi juuri tulossa Suomen visiitilleen ja saimme ajan hänelle. Hän vahvisti kotidiagnoosimme oikeaksi, sillä ristiselässä oli todella paha lukko, jonka oikeastaan ainoa pätevä hoitomuoto oli juurikin kiropraktikon käsittely. Hän myös vahvisti sen, että koska selkä ei ole päässyt liikkumaan normaalisti, ovat kintereet kipeytyneet. Niitä hoidettiin hyaluroni-hapolla, johon Viikistä sain kommentin, että ei missään nimessä toimi tämän ponin tapauksessa. Poni alkoi näyttämään selkeitä parantumisen merkkejä.

Reilu viikko Brunon hoitojen jälkeen Heidi tsekkasi ponin uudelleen ja selkeitä parantumisen merkkejä oli havaittavissa, vaikka pientä kireyttä oli edelleen. Tälloin poni oli edelleen ilman takakenkiä kaviopaise-epäilyjen jäljiltä ja aristi siksi takasiaan ja kiristi kroppaansa. Seuraavana päivänä Ponde sai kengät jalkaansa ja päästiin maastoon rämpimään. Näiden toimenpiteiden jälkeen Ponde on näyttänyt erittäin hyvältä ja aika pitkälti omalta itseltään. Sitten vaan jää on ottanut vallan eikä liikutuksia ole päästy toivotusti jatkamaan. Perjantain hokkioperaation jälkeen ohjasajoin myös Ponden ja se liikkui pohjan huomioon ottaen erittäin hyvin ja halukkaasti. Vihdoin ja viimein aloin uskoa, että kyllä se sittenkin kuntoutuu kaatumisestaan. Hieroin vielä itse sen ristiselkää enkä saanut sitä enää aristamaan mitään kohtaa. Tiistaina Heidi tuli todistamaan epäilykseni oikeaksi ja totesi, että ristiselkä on palautunut lähes normaaliksi. Pieniä muita kireyksiä oli kyllä taas tyrkyllä, mutta ne todennäköisesti liittyvät liukkaisiin olosuhteisiin ja loimittamiseen... Nyt vaan odottelen, että työputkeni loppuisi ja vapaat alkaisi ja päästäisi Ponden kanssa ahkerasti maastoilemaan ja kohottamaan kuntoa, sillä poni näyttäisi vihdoin ja viimein olevan ratsastuskunnossa. Ihanaa!

Ponden tapauksessa on ihan mielettömän ihanaa, että sillä on hovihieroja Heidi, joka tuntee sen läpikotaisin. :) On huomattavasti helpompaa etsiä ja löytää näitä vikoja ja ongelmakohtia, kun on olemasa joku, joka tietää, miltä poni tuntuu normaalisti ja mikä on sille tyypillistä ja mikä ei. Iso kiitos Heidille!

Sami on myös palannut täysillä töihin ja olen käynyt sen kanssa reenailemassa taas pari kertaa viikossa. Se on ihan mukavassa vireessä tauon jälkeen, liikkuu hyvin ja mielellään. Ollaan jatkettu siitä, mihin ennen taukoa jäätiin, eli laukanvaihtojen saamisesta enemmän rutiininomaisesti tapahtuviksi tempuiksi kuin satunnaisesti nähtäviksi ihmeiksi.

Kerman kanssa on myös työskennelty. Kuten aina, tämän ponin kanssa etsitään tahtia ja malttia ja yritetään tsillailla. Ponin mielestä nämä kaikki on vaikeita juttuja ja kivempaa olisi vaan mennä ihan miljoonaa. Aina välillä on kuin onkin saatu varsin asiallista työskentelyä aikaiseksi, mutta ajoittain on kyllä koko homma aika pitkälti herran haltuunkin... Tämän ponin kanssa pitäisi kyllä päästä taas jonkun valvovan silmän alle, jotta saisi ongelmia ratkottua, mutta kun omat ponit täyttää valmennuspaikat ja tyhjentää valmennusbudjetin, niin sellaista ei ole päässyt tapahtumaan pitkään aikaan... :(

Tokajin kanssa on sen sijaan päästy pari kertaa Nipsun tunnille ja heti hommaan on tullut taas uutta nostetta. Aikaisemmasta kerrasta raportoinkin jo aiemmin, jolloin työstettiin lähinnä laukkakuvioita. Eilen oli uusi tunti vuorossa ja puutuimme oikeastaan ensimmäistä kertaa yhdessä Tokajin raviin. Nipsu auttoi juoksutusraipalla maasta ja minä killuin kauhusta kankeana selässä odottamassa, mihin ratsu altani sinkoaa. :) Eipä se juurikaan edes mihinkään singonnut, mutta sille löytyi hyvä energia ja takajalkoihin jopa aavistuksen verran joustoa. Työskenneltiin suorilla melkein käyntiin ja takaisin raviin ja melkein käyntiin ja takaisin raviin ja välillä pienillä volteilla ravissa siinä välillä. Oli todella hyvä treeni sekä mulle että Tokajille, vaikka koko session ajan odotinkin vain, että pääsisin pois ja mielellään olisin vielä hengissä päästessäni pois. :) Tänään ratsastaessani Tokajin itsekseni, se oli todella pehmeä ja reagoi kepukkaan paljon oikeammin heti alun alkaenkin. Ratsastan mahdollisesti perjantaina kisoissa pitkästä aikaa Tokajilla VaB-ohjelman ja harjoiteltiin sitä tänään. Harvemmin on tuntunut VaB-ohjelman harjoittelu niin helpolta kuin tänään... Onneksi tässä on vielä monta päivää aikaa kadottaa hyvä fiilis ja voi vielä olla, ettei päästä osallistumaankaan..

Akua olen myös ratsastanut normisti, mutta sen kanssa työskentelystä en aio kirjoitella tänne ainakaan hetkeen. Koska Akun tapauksessa kyseessä on muitakin ihmisiä kuin itseni ja hevosen omistaja, en pysty sen kanssa työskentelystä kirjoittamaan sellaisella avoimuudella kuin tahtoisin ja mihin pyrin kirjoittaessani muista ratsuistani. Ja koska en voi avoimesti kertoa työskentelyn ongelmista ja niiden ratkomisesta, en ainakaan juuri nyt koe olevan hyödyllistä kirjoittaa koko hevosen kanssa työskentelystä yhtään mitään. Harmittavaa, mutta haluan kunnioittaa muiden yksityisyyttä enkä missään nimessä halua vääristellä totuuksia. Sellaiseen törmätessäni muiden teksteissä, nousee karvani välittömästi pystyyn. Se on epäoikeudenmukaista sekä asianomaisia että lukijoita kohtaan.

Tässä pikakelauksella läpi viime aikojen kuulumiset. Ei mitään maata mullistavaa, mutta paljon perustyöskentelyä kelien sallimissa rajoissa. :)