Kisakauden kruunaus!

Itsenäisyyspäivänä järjestettiin Tuomarinkylässä seurakisat ja vaikka itselläni oli 10 yön työputki menossa vain yhdellä vapaayöllä välissä, halusin jollain ratsulla osallistua koitoksiin. Päädyin sitten valitsemaan ratsuksi jo valmiiksi Tuomarinkylässä majailevan Tokajin, sillä emme olleet Toksun kanssa päässeet kilparadoille pitkään aikaan yhdessä. Mieli teki muutoinkin startata vaativaa, sillä edelleen oli se 60% tulosraja rikkoutumatta vaativassa, vaikka muutamia vaativan startteja olin tällä kaudella saanutkin kasaan...

Ilmoittauduin siis Tokajilla kilpailemaan ja valitsin meille ohjelmaksi Va B:MB Specialin, sillä se vaikutti mun makuuni oikein kivalta ohjelmalta. En ollut aiemmin MB Specialia ratsastanut, joten se ei ollut mulle alkuunkaan tuttu ja viime hetken opetteluksi meni koko rata.. Vielä juuri ennen omaa suoritustani kertailin, että mitenköhän se menikään. :) Mutta muistin sen kuitenkin!!! Täytyy vaan taas kerran muistuttaa itseään ja kaikkia muitakin siitä, kuinka tärkeää olisi opetella rata ajoissa ja opetella se niin hyvin, ettei radalla ratsastaessaan tarvitse käyttää yhtään energiaa ja ajatuskapasiteettia siihen, mihin pitäisi seuraavaksi olla menossa. Nyt jälleen kerran jäi varmasti joitain pisteitä saavuttamatta sillä, että rata ei tullut ulkomuistista vaan sen kulkua piti kaivella mielen syövereistä. Se sitten aina herpaannuttaa otetta ratsastamisesta ja kaikkeen itse suorittamiseen liittyvästä.

Väsyneenä, mutta varsin hyvällä mielellä kapusin Tokajin kyytiin ja ryhdyin verryttelemään. Toki Toksu oli taas hieman jäykkä alkuunsa, mutta vertyi aika mukavasti laukkatyöskentelyn avulla. Kuten melkein aina, työskentelin Toksua paljon vastalaukassa. Käynnin kautta vaihdoilla hain sitä pikku hiljaa kokoon ja sitten taas yritin työskennellä myötälaukassa oikein pitkällä, pyöreällä ja matalalla kaulalla Nipsun ohjeiden mukaisesti. Sieltä taas ylös ja muutama laukanvaihto. Sitten ravissa avot ja sulut vielä kokeillen. Vasemmalle oli jälleen taivutuksen kanssa vähän hakemista, mutta sekin sieltä kuitenkin tuli ihan kivaksi, kun sitä vähän työsti.

Radalla verryttelyn jälkeen piti pyöriä parin ratsukon ajan pienessä päätytilassa ja siinä pyrin vaan pitämään virettä yllä ja ratsastamaan siirtymisiä ja vähän aktivoimaan kepukalla takajalkoja samalla ajatuksella kuin maanantain Nipsun tunnilla. Välillä tuntuikin, että tämä tehosi ja auttoi hevosta kevenemään ja kantamaan itseään tässäkin tilanteessa paremmin.

Rata meni aikalailla sellaisessa mielentilassa, ettei siitä jäänyt ihan hirvittävästi mieleen. :) Alun laukanvaihdot käynnin kautta olivat ihan jees, toisessa vaan pääsi heittämään takaosan ihan minne sattuu. Keskilaukat olivat vähän sinnepäin, keskiravi lähti hyvin, mutta jäin puolessa välissä ookailemaan jotain omiani enkä ratsastanut loppuun, käynti oli kireää aluksi, mutta parani loppua kohden kun uskalsin vaikuttaa, avoista ja suluista ei ole hirveästi mielikuvaa muuta kuin että jossain niistä ei pysynyt taivutus alkuunkaan kohdillaan vaan huojuttiin ihan miten sattuu. :) Pysähdykset meni toksumaisesti vähän sinnepäin, peruutus oli ok. Ja lopputervehdykseen ratsastus tuntui superhyvältä, pysähdyksessä kuitenkin Toksu korjasi tuttuun tapaansa vtj:n taakse, grrrrrrrrrr. Mutta henkiin jäätiin ja vaikka rata tuntuikin pikkusievältä nöpöhölkältä suu auki, ei se ollut näyttänyt ihan niin pahalta. Tehtiin tulosennätys ja saatiin 62,9%!!!!! Olin NIIIIIIIN onnellinen nähtyäni pisteeni. Vihdoin ylitin sen maagisen 60% rajan vaativassa ja vielä jopa ihan reilusti. Ehkä mä sittenkin joskus opin ratsastamaan tän tason ratojakin... Nyt on siis suunta selkeästi oikea ja ensi kaudella pitää ehdottomasti olla joka kerta tavoitteena ylittää se 60% kun nyt kerran on todistettu, että se on mahdollista!

Tämä kisakauden päättänyt kilpailu oli siis ihan mieletön onnistuminen ja kaiken lisäksi saatiin vielä sinivalkoinen rusettikin! Vähän on eri fiilikset päättää kausi kuin viime vuonna Ypäjällä kahden epäonnistuneen radan jälkeen... Nyt on siis mieli korkealla ja ihanaa suunnata kohti ensi kauden kisoja, kun on upeita kilpureita useampikin!