Tanssia portugalilaisittain!

Viime torstaina oli jälleen ihan mielettömän hieno valmentautumiskokemus takanapäin. Olin siis kuullut kehuttavan portugalilaista herraa nimeltä Rodrigo Matos ja huomasin hänen olevan tulossa Suomeen taas valmentamaan. Sain kuin sainkin pennoset kerättyä kasaan valmennusta varten ja ilmoittauduin mukaan. Sitä päätöstä en kyllä kadu hetkeäkään.

Ilmoittautumisen jälkeen oli vaikea valinta edessä, minkä ratsun ottaisi valmennuksiin alleen. Vaihtoehtoina oli oikeastaan pääasiassa Murde ja Eemeli. Tilannetta kuitenkin vaikeutti se, että viikonloppuna oli myös tuloillaan Pietin valmennus, johon aina tahtoisin ottaa Murden, kun se on meille niin hyvä, mutta Murde tuskin jaksaisi neljää valmennuspäivää viikon sisällä. Päädyin kuitenkin siihen, että otan matkaan Murden, sillä sen kanssa työskentelyyn tarvitsen aina kaiken mahdollisen avun, jos vaikka joskus oppisin sitä ratsastamaan. :)

Rodrigo kyseli ensin tarkkaan, mitkä asiat koetaan ongelmallisiksi ja missä on eniten parantamisen varaa. Kerroin, että laukkatyöskentely on usein hyvää ja sitä osaan työstää itsekin aika hyvin, mutta ravityöskentely on vaikeaa ja siinä olen hukassa. Kerroin myös meidän heikkoudestamme eli putoavasta oikeasta lavasta ja samalla vasemmalle liirautuvista takajaloista. Rodrigo oli kiinnittänyt tähän itsekin huomiota katsellessaan alkuverryttelyä eli oli varsin hyvin kartalla asioista ennen kuin pääsimme edes työskentelyä aloittamaan.

Aloitimme sitten käynnissä työskentelyn. Olin myös kertonut, että Murde on jännittyvää ja kivettyvää mallia, etenkin vieraissa paikoissa. Lähdimme työskentelemään hevosta rennoksi ja pehmeäksi käynnissä ja antamaan periksi niskastaan. Rodrigo auttoi tarvittaessa ajopiiskalla maasta, milloin mitäkin osaa hevosesta. Murde osoittikin heti omat hölmöt piirteensä ja kyttäsi maneesin pohjaa... :) Murdella oli joitain kohtia, joihin se ei vaan olisi suostunut menemään alkuunkaan, mutta Rodrigo opasti vaan kääntämään voltille, pyytämään hevosta keskittymään ratsastajaan ja sitten jatkamaan tehtävää. Ja sehän toki toimi... 

Käynnissä Rodrigo avusti aluksi Murdea esimerkiksi pitämällä piiskan paksumpaa päätä hellästi niskan kohdilla, jotta taivuttaessa hevonen ei päässyt kenottamaan kaulaansa, vaan asettui korrektisti niskasta ja taipui kaulasta. Ohjeita tuli myös koko ajan, mistä piti päästää, mistä pitää ja mitä jalkaa tuli milloinkin käyttää. Kun käynnissä suoralla alkoi löytymään rento ja tyytyväinen hevonen, siirryttiin väistöihin ja peruutuksiin. Kaikissa tehtävissä piti olla tarkkana suoruuden kanssa, jotta asia olisi hevoselle mahdollisimman selkeä koko ajan. Peruutuksissakaan se ei saanut pudota oikealle vaan sen tuli peruuttaa aivan suoraan.

Vähitellen lähdettiin työskentelemään ravissa ja ensinnä siinä käytettiin pohkeenväistöjä suoristamaan hevosta. Rodrigo painotti, että Murden kaltaiselle hevoselle, joka on vino, on todella hyvä harjoitus kääntää ympyrältä pienelle voltille ja väistättää ulos takaisin isolle ympyrälle. Näin saadaan hevonen suoristumaan ilman, että siitä tehdään sen kummempaa numeroa. Tärkeää tehtävässä oli kuitenkin ylläpitää koko ajan riittävä ravi. Hissutella ei saanut alkuunkaan.

Ympyrältä siirryttin uralle ja tehtiin pohkareita kohti uraa ja ne tuntuivat helpolta. Sitten lähdettiin työskentelemään loivassa avotaivutuksessa uralla ja vaihdeltiin myötä- ja vasta-avon välillä. Tämä oli erittäin tehokas harjoitus sekä notkistamaan hevosta että nopeuttamaan ratsastajan apuja.

Kun nämä olivat kivasti hallussa, siirryttiin ratsastamaan siirtymisiä avojen ja sulkujen välillä. Sulku uralla tuntui Murden kanssa jopa todella helpolta ja hyvältä!!! Avojen kanssa olen itse usein ihmeissäni, että mitenkäs se sama hyvä taivutus säilytetään läpi linjan ja miten paljon sen hevosen pitää taipua, mutta sulku tuntuu mulle itselleni aina jotenkin luonnostaan helpommalta. Aina jos hevosen energia meinasi lopahtaa, työskenneltiin hetki kevyessä ravissa ja tehtiin vaikkapa keskiravia, jotta energia löytyi taas. Sen jälkeen oli taas hyvä istahtaa energisempään harjoitusraviin ja jatkaa notkistelua.

Sitten siirryttiin pituushalkaisijalle tekemään avoja vaihtaen suuntaa keskellä ja niiden kautta siirryttiin avo-sulku-tehtäviin. Volttien ja avon kautta haettiin hyvä taivutus ja asento, josta oli helppo lähteä sulkuun. Sulussa piti asennon lisäksi kiinnittää paljon huomiota ravin säilymiseen isona. Liian usein tulin ihan ok:sti sisään sulkuun ja lopetin ravin ratsastamisen ja hissuttelin läpi sulun ja ihmettelin miksei onnistu. :) Kun sitten löysin riittävän energian ja sain sen säilymään läpi koko sulun, oli homma ihan eri näköistä. Ja saimme kuin saimmekin aikaan pari pätkää ihan oikeaa sulkutaivutusta!!! Tämä aiemmin lähes mahdottomalta tuntunut kuvio olikin yhtäkkiä aika helppoa ja kivaa. Ei huono!

Murdelle sulku vasempaan oli helpompaa ja oikealle vaikeampaa. Kun saatiin yksi todella laadukas sulku oikealle tehtyä, oli aika lopettaa. Rodrigo painotti sitä, että pitää aina lopettaa johonkin hyvin onnistuneeseen suoritukseen. Ei saa väsyttää hevosta niin paljon, että alkaa menemään suunta huonompaan vaan pitää osata lopettaa ajoissa. Sitten paljon kehuja Murdelle ja kotiin odottamaan seuraavaa päivää. Ensimmäisen päivän jäljiltä oli varsin hyvä fiilis ja jäi innolla odottamaan, mitä seuraavan päivän tunti toisi tullessaan. Tosin hieman me oltiin väsyneitä kummatkin...

Seuraavana päivänä kaikki oli hieman kaoottista ja kuvaajaltakin jäi oikea kamera kotiin, joten tyydyimme toisena päivänä pelkkiin videoihin. Täytyy katsella niitä läpi, josko löytyisi joitain pätkiä tännekin laitettavaksi esille. :)

Toisena päivänä Rodrigo kyseli jälleen olisiko jotain erityistä, mitä haluaisi työstää. Totesin, että edellisen päivän työskentelyssä ne meidän heikkoudet tulivat esiin eli ehkä pitäisi jatkaa niiden kanssa tahkoamista. Ja niin tehtiinkin. Aloitettiin taas käynnissä etsien rentoa hevosta ja pikkuhiljaa työskenneltiin käynnissä läpi avot, sulut ja voltit. Jonkun kerran lähdettiin sulkuun myös työskentelykäyntipiruetin kautta eli ison takaosakäännöksen avulla. Se olikin erittäin tehokas tapa käynnissä lähteä sulkuun. Sitä tehdessä loksahti ainakin mun aivoissani jotain kohdilleen.

Käyntityöskentelyn jälkeen tehtiin taas vähän pohkeenväistöä voltilta ympyrälle kumpaankin suuntaan ja tarkistettiin hevosen suoruus sitä kautta. Sitten pituushalkaisijalle ja avo-oikea-avo-vasen-avo-oikea-avo-vasen. Kun nämä alkoivat sujumaan, tultiin 3/4-linjalle, siitä avo, josta sulku sivulle, avo eteenpäin, sulku sivulle jne. Eli jatkettiin notkistelua. Tämän jälkeen tehtiin sulku-pohkari-sulku-pohkari-siirtymisiä, jotka oli varsin tehokkaita nekin ja sai pohtia todenteolla omia apujaan ja missä mikäkin raaja on ja mitä tekee. Ja välillä taas keskiravia keventäen ja menoksi. Sitten taas paluu avoihin ja sulkuihin ja jopa se oikea sulku alkoi tuntumaan todella hyvältä vähitellen. Loppupeleissä löysimme itsemme tekemässä sik-sak-sulkua kerta toisensa jälkeen jopa ihan tunnistettavasti! Olipahan magee fiilis, kun viimeiset kerrat tulin siksakissa läpi maneesin pituuden. Wau!

Lopuksi vielä työskenneltiin vähän peruutusten kanssa ja aktivoitiin vähän Murden selkää ravissa maasta käsin avustamalla. Murde pyöristi selkänsä ihan supermageen tuntuisesti, kun Rodrigo auttoi sitä kepukalla naputtelemalla pyllyn päälle. Sitten olikin hyvä taas lopetella kun hevonen oli antanut itsestään paljon ja tehnyt hyvää työtä!

Valmennus oli todella antoisa ja siitä jäi erittäin hyvä mieli. Sain taas paljon uusia työkaluja pakkiin ja huomasin, että kyllä se Murdekin osaa ja pystyy tehdä vaikka mitä, kunhan siltä vaan vaatii ja kun sille kertoo, mitä tahtoo! Murde on viime aikoina yllättänyt mut niin monella tapaa, että hohhoijaa. Ja nyt vielä kun kaksi päivää tehtiin ravityöskentelyä, niin sieltäkin löytyi vaikka kuinka paljon vaihteita ja osaamista. Ehkä me Murden kanssa vielä päästäänkin johonkin!