Mestaruusratsun valintakin tuotti päänvaivaa. Tarjolla oli ratsuja, joista parhaat vaihtoehdot olivat Tokaj sekä Sami. Tokaj on erittäin osaava ratsu, mutta sen kanssa mulla ei vielä ole hallussa aina suoruus ja lisäksi takaosakäännökset tuottavat mulle ajoittain päänvaivaa sen kanssa. Sami taasen toimii kuin ajatus suuremman osan ajasta ja on erittäin laadukas liikkeiltään, mutta taas todella paljon raaempi tälle tasolle. Päätin kuitenkin loppupeleissä, että haluan osallistua kilpailuun itse tehdyllä Samilla, jonka olen tämän kauden aikana nostanut helppo c-tasolta aina helppo a-tasolle asti. Tiesin, että jos se esittää edes 60% siitä, mihin se pystyy, olisin sillä aika varmasti paremmilla sijoilla kuin Tokajilla ja lisäksi voisi vielä olla ylpeä siitä, että on ihan itse tehnyt työt, että pääsee edes kilpailemaan kyseisellä ponilla tällä tasolla. Kuka tahansahan pystyy valmiin hevosen selkään kapuamaan ja ratsastamaan helpon a:n radan läpi. ;)
Olin kuitenkin osallistumassa luokkaan kummallakin hevosella, joten viikolla tuli treenattua radan asioita kummankin kanssa melkein kyllästymiseen asti. Helppo A:10 on mun inhokki-ratani, en jotenkin tykkää siitä yhtään. Siinä kaikki asiat vaan roiskitaan peräkkäin eikä pääse fiilistelemään yhtään. Mutta toisaalta siinä taas tapahtuu asiat nopeasti peräkkäin, jottei pääse kyllästymään mihinkään tehtävään... Kummallakin hevosella oli tällä viikolla yksi sellainen päivä, ettei mikään oikein sujunut, joten valmistelut eivät ihan menneet niin kuin elokuvissa eli vähän jopa jäi jännitystäkin päälle, että miten tästä päivästä oikein selvitään.
Aloitin luokan ensimmäisenä Tokajilla. Tokaj oli verryttelyssä todella vaisu ja jopa hieman tahdittikin ravissa hetken. Saattoi olla, että tahditus tuli pienen kompastumisen seurauksena, sillä radan aikana ei onneksi enää tahditusta ollut näkyvissä. Se tuntui kuitenkin verryttelyssä kohtuullisen yhteistyöhalukkaalta. Rata oli siisti ja sievä, muttei mitään wau-fiilistä herättävä. Takaosakäännökset meni ihan miten sattuu, en saanut niihin alkuunkaan fiilistä vaan niistä tuli isot ja huonot. Laukkaosuus oli sujuva ja ravikin ihan ok. Prosentteja tuli 61,8% eli kuitenkin siinä suhteessa parannusta edelliskertaan, toisena tuomarina oli vielä sama tuomari kuin edelliskerralla. Tokaj on kyllä todella kiva ja vaivaton ratsu ja sen kanssa on ihana harjoitella ratsastamaan näitä vähän vaikeampia ratoja hyvin. Sen kanssa pystyy ratsastamaan hyvät tiet ja tekemään tehtävät huolellisesti. Kun itse ratsastaa huolella ja ajatuksella, se vastaa kyllä samalla mitalla takaisin. Eli itseään saa syyttää, jossei asiat mene niin kuin toivoisi. :)
Tokajilla verryttelyn jälkeen oli sitten vuorossa mestaruusratsuni Sam the Pony. Se oli saanut Leenan jo kotona vähän hermostumaan, kun oli tuhmaillut minkä ehtii. :) Domissa alkukävelyllään se oli myös esitellyt kentällä kaikki tähtikuvionsa eli piaffit ja passaget maastakäsin esitettynä.... Nooh, avoimin mielin kyytiin ja maneesiin verryttelemään. Olihan se vireä, mutta vain hyvällä tavalla sellainen. Edellisen päivän nihkeilyt olivat unohtuneet ja taas löytyi Samin omat askellajit... Verryttelin vähän varman päälle ja siten ehkä hieman liikaa. Pitäisi vaan oppia luottamaan, että kyllä ne temput on hallussa eikä tartte ihan kaikkea varmistella. :)
Radalla sitten raviohjelma oli ihan ok, ehkä hieman kiireinen. Lisäykset eivät olleet ihan niin hyvät kuin olisin toivonut, mutta kuitenkin ok. Lisätty käynti oli parasta käyntiä, mitä Sami on tähän mennessä radalla esittänyt ja takaosakäännökset olivat ihan kelvolliset ensimmäisiksi julkisesti esitetyiksi takareiksi. Laukannostoihin jouduin vähän päästämään muotoa auki, jotta sain Samin vielä nostamaan laukat, mutta muutoin laukka oli ok. Yksi rikko tuli oikeaan vastalaukkaan, jossa Sami vaihtoi etujalat, siirsin sen raviin ja sain vielä kaarevalla uralla nostettua uuden vastalaukan. Se tuntui jopa omiin näppeihin aika hienolta korjaukselta. Sitten vielä ravilla loppuun ja kohtuullinen lopputervehdys! Radan jälkeen fiilikset olivat hieman kaksijakoiset, toisaalta olin tyytyväinen, että tämä kokeilu helppo A-tasolla oli suoritettu kohtuullisesti, mutta sitten taas oli hieman pettynyt olo, sillä mistään tehtävästä ei ollut jäänyt wau-fiilistä. Muutoinkin oli sellainen olo, että pisteet voisivat olla ihan mitä tahansa. Jotenkin en osaa aina Samin kanssa sisäistää, että mikä sillä on riittävä muoto ja toivottu tahti tälle tasolle... Mutta eipä se taida selvitäkään kuin vaan tekemällä ja kokeilemalla!
Sami piti pakata koppiin samoin tein sillä Samin kuljetinta kaivattiin jo kotosalla. Matkalla trailerille kävin nopeasti maneesilla kyselemässä oppilaani Viivun tuloksia ja siellä olikin pisteeni ja paperini jo noudettavissa. Voi sitä hämmästyksen määrää, kun kuulin, että olin saanut 62,3% ja sillä hetkellä olin toisena luokassa. Olin täysin pöyristynyt. Papereissa myös kehuttiin erityisesti Samin käyntiä, joka on tähän mennessä ollut aina se heikoin lenkki meidän radoissamme! Hienoa, kylläpä sitten ristiriitaiset mielialat muuttuivatkin äkkiseltään aika onnellisiksi.
Loppuluokan ajan sain jännätä kilpakumppaneiden tuloksia ja kuinka ollakaan, päädyimme luokassa neljännelle sijalle ja mestaruuskilpailussa saimme hopeaa! Ihan mieletöntä, tilannetta varjosti ainoastaan se, ettei Sami ollut enää paikalla päästäkseen jälleen palkintojenjakoon! :) Sami osoitti taas olevansa oiva kilpuri, jonka kanssa on helppo menestyä. Olin niin onnellinen. Tällä kaudella on tullut Samin kanssa niin paljon menestystä ja ollut niin mielettömän hienoja hetkiä, että taas jaksaa hyvillä mielin treenailla läpi talven kohti ensi kesän koitoksia!
Isot kiitokset jälleen kerran Samille ja ponitiimille sekä Samin faneille! Teidän tukenne ja kannustuksenne ansiosta jaksan aina ylittää itsenikin ja suorittaa Samin kanssa parhaalla meille mahdollisella osaamistasolla! :) Tiedän itsestäni, että minulle kilpailuissa menestymisessä, on erittäin tärkeä taustatekijä se, että minulla on hyvä tiimi takanani. En ole sellainen henkilö, että pystyisin suorittamaan juuri millään lailla, jossei takanani seisoisi tuki- ja kannustusjoukkoni! Te, ihanat tukijoukkoni, tunnistatte varmasti itsenne, ja haluan jälleen kerran kiittää teitä olemassaolostanne ja siitä kaikesta, minkä olette mahdollistaneet minulle! Tästä on hyvä jatkaa kohti suurempia kilpakoitoksia... :)
Oli myös ihanaa, kun monet tulivat vilpittömästi kehumaan Samia radan jälkeen. Samilla ratsastamisen yksi erittäin suuri ihanuus on se, että se on varsinainen hyvän mielen poni. Ei siis vain niin, että saisin itse siitä hyvän mielen, vaan se levittää hyvää mieltä myös katsojien keskuuteen. Se laittaa usein hymyn ihmisten kasvoille ja se on jotain hyvin ainutlaatuista tämän lajin parissa!
Kuvien copyright Sami-tiimin virallinen valokuvaaja Pekka Pietikäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti