sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Valmennukset takana päin ja hyvä mieli!

Valmennusviikonloppu Vihti Dressage Centerissä on siis onnellisesti ohi. Niin paljon kuin mua stressasi ja hirvittikin etukäteen koko viikonloppu, jouduin tunnustamaan kaikki pelkoni ja kauhuni täysin turhiksi. Mun ihana hevoseni käyttäytyi koko viikonlopun ajan erittäin mallikkaasti ja oli ihan melkein kuin aikuinen hevonen konsanaan. Murde siis asusteli viikonlopun valmennusten ajan Vihdissä, kun mä en olisi todellakaan sitä ehtinyt kuljettelemaan yövuoroiltani edes takaisin kodin ja DC:n väliä. Ja muutenkin oli Murdelle erittäin hyvä oppimatka käydä asustelemassa kodin ulkopuolella yön yli. Murde lastautui kiltisti ja matkusti vaivattomasti, kuten se on tehnytkin lähes aina. Uudessa paikassa se ei juuri ihmetellyt maisemia vaan marssi pihalla menemään ja kotiutui tallissa isoon karsinaansa pikaisesti. Maneesin rauhassa se oli kuin olisi aina ollut siellä, vähän pari kulmaa ehkä pelotti, mutta jätettiin kulmataistelutkin hyvällä toiseen kertaan. Haettiin vaan hyviä fiiliksiä siis. Murdesta oli lisäksi ihanaa, kun meitä oli kolme ihmistä sitä pussailemassa ja rapsuttelemassa, koska hänen mielestään hän on oikeutettu hirvittävään määrään huomiota päivittäin. Ja jossei huomiota tule, hän mököttää. :)





Eilisen jäljiltä oli siis päättäväiset fiilikset tähän päivään. Menin ajoissa kävelemään ja verryttelemään, sillä Murde oli seissyt sisällä aamun, joten saattaisi olla vähän lihakset juntturassa edellisen päivänä jäljiltä. Elina talutti ensin ulkona, sitten muutama kierros taluttaen maneesissa tarkistaen, ettei nurkissa asu sapelihammastiikereitä ja sitten ei muuta kuin kyytiin. Verryttelyssä tein jo Murdelle selväksi, että tänään mennään eikä meinata. Se tuntui reagoivan paremmin, mutta oli alkuunsa kyllä hieman jäykkä. Ehdin verryttelemään sopivasti ennen kuin vuoromme alkoi ja siinä vaiheessa kun Piet suuntasi katseemme meihin, Murde oli valmiina töihin. Kerran jouduin sitä vielä isommin huomauttamaan, että alahan mennä, jonka jälkeen olin hetken aikaa ohjauskyvytön, mutta muutoin homma alkoi todella sujumaan. Teimme hieman kolmikaarista kiemurauraa säilyttäen eteenpäin ajatuksen ja taivuttaen kumpaankin suuntaan, työskentelimme ympyrällä ja teimme laukkka-ravi-siirtymisiä siinä ympyrällä. Murde pelitti mukavasti ja oli kuulolla. Välillä oli jopa sellainen fiilis, että Murde vaan liiteli eteenpäin ihan itsellään. Se oli upea fiilis todella pitkästä aikaa. Sirryttiin sitten tekemään lisäyksiä sekä ravissa että laukassa ja mentiin Murden kanssa jopa aika "kovaa". :) Oih, sitä onnea kun ratsu reagoi pohkeesta eteen ja homma pelitti. Muutaman kerran myös siirtyminen käyntiin, käynnissä pyöreäksi ja kunnolla "läpi" edestä, pysähdys ja taas eteenpäin. Ei ollut suinkaan koko ajan alkuunkaan helppoa, mutta oli silti todella hyvä fiilis. Välillä Murde jopa tuntui melkein pieneltä pommilta allani ja odotin vaan, koska räjähtää, mutta ei, tällä kertaa ei räjähtänyt... Lopuksi vielä hieman ajatuksia pohkeenväistöstä pituushalkaisilta kohti uraa. Ei muuta kuin linja, ajatus väistöstä ja koko ajan eteenpäin. Väistöjen jälkeen vielä pieni tarkistus, että avut on kunnossa ja homma oli selvä. Pysyin kyydissä kummankin tunnin ajan ja pystyin parantamaan työskentelyäni jatkuvasti. Upea fiilis. Tällä jaksaa taas jonkun aikaa puskea eteenpäin!



Sitten vielä kävelyt ja koppiin ja kohti kotia! Kotona heinää ja porkkanoita nokan eteen ja tarhaan tsillaamaan... Murden mielestä jälleen kerran kotipiha oli paljon pelottavampi kuin piha vieraassa paikassa! Kotona ei aina ihan uskoisi kuinka järkevästi se suhtautuu asioihin ollessaan poissa kotoa... :)



Ihana viikonloppu kera ihanien ihmisten ja ihanan hevosen. <3 Taas muistaa, että minkä takia sitä onkaan se ihan oma hevonen, millä voi tehdä ihan juuri sitä, mikä itsestä parhaalta tuntuu. Nyt sitten Murdella on tiedossa kuukauden päästä estevalmennusviikonloppu Tuomarinkylässä ja ilmoittaudun kyllä ehdottomasti Pietin tunnille joulukuussakin. Toivottavasti silloin olisi jo parempi lähtökohtakin valmennukseen. :) Täytyy pitää korvat auki, josko tässä välissä olisi joku muukin mahdollinen valmennus, mihin voisi päästä mukaan. On se vaan niin mieletöntä, kun pääsee jonkun silmien alle tekemään töitä ihan tosissaan... Ja jos jostain voi olla varma niin siitä, että me Murden kanssa tarvitaan kaikki apu, mitä saatavilla voi vaan olla!

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti