Samin kanssa reenissä ja valmistautumisessa kilpailuihin auttoi myös hurjasti se, että olin käynyt läpi kauden kaikki pöytäkirjat, sillä kirjoittelin niitä ylös tänne blogiini kauden yhteenvetoon. Huomasin, että moni asia oli kehittynyt paljon kauden mittaan, mutta loppukauden pöytäkirjoissa oli esillä selkeästi voimanpuute alaspäin-siirtymisissä. Eli kiinnitin erityisesti huomiota harjoittelussa siihen, että nämä alaspäin siirtymiset alkaisivat saada lisää voimaa ja poni jaksaisi kantaa itsensä läpi niiden. Tätä harjoitellessani huomasin myös, että pidän sitä helposti enemminkin liian syvällä alaspäin-siirtymisissä ja siten menetän kantovoiman, kun nimenomaan pitäisi päästää vähän auki edestä ja säilyttää paino takaosalla. Nämä siirtymiset ovat jo ajoittain olleet paljon helpompia meille kummallekin, mutta nyt selkeästi ovat olleet liian vähällä huomiolla ja harjoituksella! Ennen laatuponikilpailua siirtymiset tuntuivat tulevan aina ihan pelkästä ajatuksesta, mutta nyt kun ratsastusten määrä on ollut vähäisempi, pitää niihinkin taas muistaa keskittyä...
Torstaina ennen kilpailuita suoritettiin vanha tuttu hyvän mielen ratsastus, niin että ponilla oli vaan hyvä mieli ja sai juoksennella ympäri kenttää niin, että se oli helppoa ja hauskaa.
Perjantaina koitti sitten kilpailupäivä. Oltiin hyvissä ajoin paikalla uudella rekalla kuljetettuna. :) Verryttely sai mieleni hieman mietteliääksi, sillä varsinainen verryttely olisi ollut Haimi-hallissa ja sitten 3 ratsukkoa ennen pääsi Ypäjä-halliin eli kilpailumaneesiin. Päätimme kuitenkin yhdessä Leenan kanssa, että olisi järjetöntä väsyttää poni lähtemällä ensin Haimi-halliin ja sitten tulemalla takaisin Ypäjä-halliin eli otimme riskin ja lyhensimme verryttelyn kolmen ratsukon suoritusten mittaiseksi. Verryttelytila oli siis aika pieni ja siinä ei voinut tehdä normiverryttelyä isossa laukassa ja ravissa vaan homma jäi aika pitkälti siirtymisten varaan ja muutaman pienen väistöpätkän ja vastalaukkakaaren varaan.
Radalle pääsi hölkkäilemään ennen rataa, mutta meillä aika meni hetkelliseen tuomaripömpeleiden tsekkailuun ja pieneen tarkistukseen, että poni oli pohkeen edessä. Eli radallakaan ei päästy pötkimään isoja askellajeja ennen itse radan alkamista. Tästä syystä rata sujui vähän pikkusievissä tunnelmissa eikä siinä ollut semmosta lennokkuutta ja näyttävyyttä kuin mitä Samin liikkumiseen on parhaimmillaan kilpailuissakin saanut ratsastettua. Olin varsin tyytyväinen Samin ratsastettavuuteen radalla, mutta tosiaan liikkuminen olisi saanut olla läpi radan paljon isompaa. Lisäykset jäivät vaisuiksi, mikä ei ole meille tyypillistä, väistöt sen sijaan sujuivat kohtuullisen mukavasti. Vastalaukat olivat ok ja vastalaukasta käynnin kautta vaihtokin ihan suhteellisen siedettävä. Käynnissä otin riskin ja se epäonnistui ja saatiin siihen pieni rike. Käynnin jälkeen myöskin poni olisi halunnut lähteä ravin sjasta laukkaan! :)
Vähän pelonsekaisin tuntein odottelin pisteitä ja olin todella yllättynyt kun näin tuloslistan ja itseni sijalla 11, kun 2 ratsukon pisteet oli enää tulematta. Ja tuo 11. sija jäi myös lopulliseksi sijoitukseksi. Saimme 60.431% ja tuomareilta kehuja minun kauniista istunasta sekä Samin upeasta laukasta! Toinen tuomari oli sijoittanut minut peräti sijalle 9 ja toinen taas sijalle 15. Luokassa oli 35 lähtijää, joista 9 sijoittui... Eli ei ihan hirvittävän huono ensimmäinen avoin kansallinen luokka meille ratsukkona ja Samille elämänsä ensimmäinen avoin kansallinen luokka!
Sami jatkoi vielä Ypäjältä Urjalaan valjakkovalmennukseen, jossa oli loistanut läpi viikonlopun... Tällä viikolla Samilla onkin sitten taas Nipsun valmennukset ja sen jälkeen varmasti hieman kevyempää hommailua jonkun aikaa, kun pukkaa joulut sun muut päälle! Tosin sitten pitääkin taas olla valmiina hommiin, kun valjakkoreenikausi alkaa tammikuussa. :)
Oman Murdeni olen vihdoin saanut enemmän taas omaksi ratsukseni, kun Annin kouluratsastukset ja Anun esteratsastukset ovat hetkeksi taas suoritettuna, niin että mä saan taas kouluratsastaa ja Anni keskittyä hyppäämiseen. Olen viikon sisään jo ratsastanut Murden peräti neljä kertaa ja joka kerta tuntuu vaan paremmalta. Kaksi kuukautta sitten käynti Pietin tunnilla on selkeästi aloittanut meillä nousujohteisen kauden Murden kanssa työskentelyyn. Siitä asti on ratsastus sileällä ollut huomattavasti helpompaa, vaikka vielä on toki paljon työstettävää ihan perusasioissakin. Huomasin silloin myös kuvia katsellessani, että omaan silmääni Murde on liian kevyessä kunnossa lähes vapaasta heinästä huolimatta, joten hiljalleen on sen väkirehumääriä myös lisätty vähitellen. Nyt tuntuisi siltä, että sen liikunta ja ruokinta on mukavasti tasapainossa ja se on alkanut taas täyttyä paremman näköiseen kuntoon.
Menneellä viikolla Murdella kävi hierojaharjoittelija, joka ei löytänyt mitään jumeja mistään vaan totesi Murden olevan lihaksistoltaan varsin hyvässä hapessa. Tämä oli varsin mukavaa kuultavaa, kun sitäkin toki tulee usein itsekseen mietittyä. Hieroja lupasi tulla Murden hieromaan myös uudelleen lähiaikoina. Hieronnan jälkeinen kevyt päivä meni kevyesti alkeisratsuna, sillä Pekka oli taas harjoittelemassa ratsastuksen saloja Murden kanssa... Lauantaina ratsastin Murden itse aivan ihanassa säässä, josta ikuistettiin otoksia kuviksikin. Sunnuntaina Anni hyppäsi Anun tunnilla ja oli mennyt hypyt erittäin hyvin. Murde oli unohtanut viime aikaiset tyhmäilynsä ja hyppäsi hyvällä motivaatiolla. :)
Maanantaina ja tiistaina olen nyt ratsastanut Murden itse ja ruvennut työstämään voltteja ja väistöjäkin vähitellen. Murde aina välillä vähän yrittää kokeilla, että oonko mä ihan oikeasti sitä mieltä, et on pakko tehdä hommia, mutta kun on vaan ilmoitettu, että kyllä on, niin onhan se sit tehnyt oikein hyvinkin hommia. Nyt on Murdelle vihdoin ilmaantunu oma moottori ja jo paljon parempi ajatus eteenpäin! Eli jälleen on todettava, että se on vaan hevonen, joka kehittyy todellatodella hitaasti... Mutta eipä siinä, kunhan vaan kehittyy! Olen haaveillut jonain päivänä lähiviikkoina kokeilevani kankiakin päähän Murdelle. Sillähän ei koskaan ole muuta oikeastaan ollut kuin KK-kolmipala, joten voi vähän ihmetellä, kun laitetaankin yhtäkkiä suu täyteen rautaa. :)
Moni-Poni oli eilen ohjasajoharjoituksissa pitkästä aikaa ja hetken mietittyään toimi taas aika mukavasti... Kävin myös viime viikolla ensimmäistä kertaa ponin selässä. Ei tehty muuta kuin ihan paikallaan harjoiteltiin selkäytymistä, mutta poni oli varsin kiltti ja piti mut kyydissä sen pienen hetken!!!
Tässä vielä fiiliksiä lauantain ratsastuksesta:
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti