Huoooh, talvi ei meinaa tulla millään tänä vuonna. Vettä vaan sataa jatkuvasti taivaalta ja joka paikka on täynnä liejua. Mä toivoisin pikkuhiljaa pikkupakkasia, jotta maa jäätyisi eikä joka paikassa olisi vaan mutaista.
Murde on joutunut ensimmäisen kerran elämässään mudan uhriksi ja saanut toiseen takajalkaansa ikävästi riviä. Jalka on hieman paksu ja rupea vuohisen täydeltä, mutta onneksi kuitenkin liikkuu mielellään ja puhtaasti. Turvotuskin laskee heti liikkuessa, joten onneksi ei mistään sen kummemmasta ole kysymys. Nyt vaan täytyy hoitaa jalka kuntoon, jottei moinen inhotus pääse ottamaan sen enempää valtaa hevosesta. Ja ensi viikonloppunahan on Pietin valmennuskin, joten sinne olisi kuitenkin kiva päästä lähes ehjällä hevosella. :)
Murdehan siis alkuviikosta kouluratsuili mun kanssani varsin mukavalla menestyksellä ja oli sitten mun duunivuorojen ja väsymyksen johdosta keskiviikon ja torstain vapaalla. Tästä syystä sitten perjantain estetunnilla Murde oli vähän liiankin vireä... Aikaisemmin Murdella on huoletta voinut pitää kolme neljäkin vapaapäivää peräkkäin, mutta nyt sen ollessa vireessä, se on näköjään vähän liikaa, että on kaksi peräkkäistä vapaapäivää. :) No joo, ei ihan huono asia, mutta kiireiselle ihmisille on toki helpompaa, jos välillä voi jättää oman hevosensa vähän vähemmälle huomiollekin... Mutta ihanaa kuitenkin, jos sillä alkaa vihdoin olemaan energiaa tehdä kunnolla hommia!
Tänään Murde matkusti naapuriin eli Kalliorinteeseen estekilpailuihin. Luokkina oli 50cm ja 70cm. Murdehan on erittäin kokematon esteilijä ja siten sen kanssa on näissä edettevä hyvin rauhallisesti. Anni eli Murden estepilotti on nyt sen kanssa valmentautunut sekä tosiaan Nevalan Karin kanssa että oman tallin Anun kanssa ja työ alkaa vihdoin tuottaa tulosta. 50cm luokassa Murdea jännitti ihan hirvittävästi, homma oli NIIN pelottavaa ja kaikki kamalaa. ;) Anni kuitenkin luotsasi Murden päättäväisesti yli esteistä. Luokan ensimmäiselle esteelle tuli kielto, kun piti erkaantua odottelualueen hevosista ja lähteä yksin suorittamaan ja sitten 3. este oli hieman tiukassa kaarteessa, jossa Murde säpsähti katsomon liikettä ja ajautui pois linjalta, joten siihen tuli sitten pysähdys myöskin... Näissä ihanissa harjoituskilpailuissa saa kuitenkin jatkaa radan loppuun ja niin Murde ja Anni tekivätkin. Loppuradasta alkoi jännitys hälvenemään ja vire löytymään ja loput esteet suoriutuivat mallikkaasti. 70cm verkassa Anni ratsasti superhienosti ja Murdekin alkoi kuuntelemaan kettuilun ja jänskäilyn sijaan. Rata sujui erittäin hienosti ja Murde luotsautui ensimmäisen kerran elämässään läpi 2-vaiheisen esteradan, tuloksessa 0-0. Fiilikset olivat korkealla ja sai todella olla ylpeä Purden erittäin sinnikkäästä estepilotista. Moni varmaan olisi jo luovuttanut Murden kohdalla, mutta ei Anni! Ihanaa, ja kyllä hevonenkin pääsi taas vähän enemmän suosioon. Lisäksi se toimi kisapaikalla hyvin, ei pelännyt juurikaan mitään, oli helppo ja mukava käsitellä. Kyllä se matkailurutiini vaan tekee ihmeitä! Ja ensi viikolla taas uudelleen matkailua. Jiihaa! Huomenna ja ylihuomenna jotain mukavaa liikuntaa Purdelle ja maanantaina sitten hieroja tulee taas tsekkailemaan sen lihaksiston tilanteen... :)
Lihikselle oon tiedossa ohjasajelua alkuviikosta Samin ollessa lomalla... Lihikselle on myös pohdittu matkailua Urjalan suuntaan sisäänajettavaksi joskus tossa keväällä. Toivottavasti suunnitelmat onnistuisi niin saatisi Lihiksellekin mukavaa puuhasteltavaa keväälle ja kesälle. Tällä hetkellä se on lähinnä Murden täysipäiväinen seuraneiti. Herra Murde kun ei meinaa pystyä elämään ilman Moni-poniaan.
Samin kanssa oltiin Nipsun tunnilla keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona sain armahduksen vaihtoharjoittelusta, kun en ollut nukkunut juurikaan työvuoron jäljiltä ennen tuntia. Tehtiin ravissa avoja ja sulkuja ja ne sujuivat kyllä erittäin hienosti ottaen huomioon, että niiden harjoituskerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Sulkuja on aiemmin vaan hieman esitelty, muttei juurikaan varsinaisesti tehty. Vasemmassa kierroksessa oli tärkeää, että saan sulun asennon jo suoralla uralla ja vasta sitten lähden itse sulkuun, sillä muutoin voi tulla ongelmia lavan kanssa. Oikealle pystyi ratsastamaan sulun vähän vähemmällä kikkailulla ja sinne tulikin muutama erittäin hieno askel! Torstaina sitten jatkui vaihtoharjoitukset. tällä kertaa uskalsin jo käyttää raippaa, mutta usein silti väärässä kohdassa tai muuten vaan olin apujeni kanssa myöhässä tai liian lepsu. Tehtiin samalla ajatuksella kuin viime kerralla, mutta myös siten, että tehtiin nopeita vastalaukka-käynti-siirtymisiä, jolla nopeutettiin takajalkoja ja yritettiin saada hitaat isot askeleet pois ja saada tilalle pieniä nopeita askeleita. Välillä tämä onnistuikin todella hyvin. Myös kunnon taivutus vastalaukan suuntaan auttoi saamaan isot askeleet kuriin. Muutaman kerran vastalaukka-askeleet tuntuivat niin sujuvilta, että toivoin, että tämä harjoitus olisi kuitenkin tehty ennen ypäjän kilpailua, sillä siellä oli niitä hitaita isoja askeleita tarjolla vähän liialti... ;) Mutta nyt on sitten taas työkaluja harjoituksiin ja paljon mietittävää. Selkeästi työtä on ruvettava tekemään kohti osaavampaa ponia ja taitavampaa ratsastajaa!!!!
Oppilaani Viivun hevonen Tokaj on myös hienolla mallilla. Olivat olleet tänään kilpailemassa He B-luokassa Tuomarinkylässä ja edistyneet jo huomattavasti radalla ratsastuksessa. Tokaj ei ole ihan helppo hevonen ratsastaa radalla, mutta hienosti olivat jo tsempanneet ja saaneet lähes 58% tuloksen! :) Itsekin ratsastan usein Tokajilla tuntien yhteydessä ja on se vaan niin mukava hevonen. Sen kanssa on niin kiva fiilistellä temppuja, sillä se osaa ne todella hyvin! Viime viikollakin tehtiin sulkutavivutuksia laukassa sekä sarjavaihtoja... :) Katsotaan, josko ensi kaudella pääsisi tämän mukavan ratsun kanssa starttaamaan vaikka peräti ihan vaativaa... Olisi aika mieletöntä!
Huomenna menen itse leikkimielisiin pukuratsastuskilpailuihin joulun kunniaksi! Vihaan yleensä kaiken maailman naamiaisia ja pukeutumiskestejä, mutta tämän kerran ajattelin ylittää itseni ja mennä moisiin geimeihin. Ihan hauskaltahan tämä valmistelu on vaikuttanut ja on huomannut jälleen kerran, että ympärillä on ihania avuliaita ihmisiä, jotka ovat auttaneet pukeutumisvalmistautumisessa! :) Ratsuna mulla on iki-ihana suomenhevosratsu Ville. Se on mun uusi suosikkisuomenhevonen ja täyttää Tupun jättämää suurta aukkoa mun elämässäni, jota ovat aiemmin täyttäneet myös mun omat suomenhevoseni. Mikä parasta, Ville on kaikin puolin hyvin tuppumainen, kuten olen aiemminkin maininnut... :) Hauskaa päästä uuden ratsun kanssa liikenteeseen huumorimielellä... Villen selässähän olen käynyt nyt huimat 3 kertaa!
Ratsastin tällä viikolla todella pitkästä aikaa myös erään oppilaani friisiläistamman. Tamma on tullut oppilaalleni 5-vuotiaana täysin osaamattomana ja on nyt 7-vuotias. Tamman kanssa on työskennelty pikkuhiljaa ja siinä on myös ollut ongelmia matkan varrella, mutta nyt oli todella kiva huomata, että se alkaa vihdoin toimimaan todella kivasti. Friisiläisethän ovat erittäin hitaasti kehittyviä hevosia ja etenkin vielä tällainen suurikokoinen yksilö, joten niillä kestää saada paikat kohdilleen paljon pidempään kuin esimerkiksi puoliverisillä tai vaikka suomenhevosillakin. Nyt kuitenkin jäisestä kentästä huolimatta, saimme suoritettua käynnissä pohkeenväistöä, avoja ja ajatusta sulustakin, ravissa avoja ja tehtiin myös paljon hyviä siirtymisiä. Huomaa siis, että ihan oikeita asioita on tämänkin hevosen kanssa tehty ja että kun ihan perusasiat lähtee toimimaan, niin löytyy paljon niitä vaihteitakin. :) Muistan vielä elävästi kun reilu pari vuotta sitten kiipesin ensimmäisen kerran tämän ratsun kyytiin ja tarjolla ei ollut juuri mitään! Eli pitkä tie on kuljettu, mutta ties vaikka tämä kookas friisitamma vielä nähtäisiin kouluradoilla... Opettamisen ihanuus on se, että näkee ihmisten ja hevosten sekä ihmisten ja hevosten välisen suhteen kehittyvän. Välillä tuntuu melkein siltä, että muiden ihmisten kehittymisen havaitseminen saa minut onnellisemmaksi kuin oma kehittymiseni. On niin hieno fiilis, kun pystyy olemaan avuksi toisille.
Toinen iso musta, jonka kanssa on kuljettu pitkä tie, on Aku. Se oli tällä viikolla toisena ratsastuspäivänäni niin taivaallisen hyvä ratsastaa, että sillä fiiliksellä jaksaa taas pitkään! Pystyin ravaamaan sen kanssa hyvässä tahdissa ympäriinsä hienolla kaulalla ja jopa tekemään ravipohkeenväistöjä ilman sen suurempia ongelmia... Hyvä Aku!!!
Siinäpä varmaankin pääasialliset hevoskuulumiset tältä viikolta ja seuraavaa viikkoa kohti mennään. Kohta onkin sitten joulu ja uusi vuosi ja uuden kauden alkaminen lähenee kovaa vauhtia!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti