Onni on oma Purde

Tänään päästiin Purden kanssa taas vihdoin tositoimiin Vihti Dressage Centeriin. Aamusella yövuoron jälkeen pari tuntia nukkuneena lähdettiin matkaan, traileri perään ja Purden noutoon. Purdesta on tullut jo aika rutiinimatkustaja, se kävelee koppiin rauhassa ihan suoraan ja malttaa siellä jo syödä heinääkin, ainakin aina ajoittain! On kyllä ihanaa, kun hevonen on vaivaton lastattava. Murde ei kyllä koskaan ole kovin hankala ollutkaan, mutta nykyään on suorastaan helppo kopitettava. :)

Sitten suunta Vihtiin. Ohjelmassa oli siis Karkkolaisen Tiinan koulutunti peruuntuneen Pietin valmennuksen sijaan. Päästiin perille vähän viime tingassa, mutta kuitenkin ajoissa. Vermeet päälle ja ei kun verryttelyyn. Maneesissa olikin Purden vanha tuttu Dave juuri loppukävelyissä ja Purde näki siis vanhan kaverinsa, joka onkin oikein hienossa kunnossa... :) Verryttelin ensin jonkin aikaa käynnissä ja Purde tuntui yllättävänkin rennolta, sitten laukkaa ja siinäkin se oli koko ajan menossa itsellään eteenpäin (jopa melkein liian innokkaasti) ja tuntui todella hyvältä.
 

Sitten aloitettiin työt harjoitusravissa. Mukisematta jäin istuskelemaan raviin ja totesin, että eihän se nyt niin kamalaa ehkä olekaan, vaikkei varsinaisesti kyllä helppoakaan. Ensin harjoitusravia ja muutamia pituushalkaisijoita ihan vaan ravissa ja sitten siirtyen käyntiin ja takaisin raviin. Kun nämä sujui, lähdettiin tekemään pohkeenväistöjä ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Pohkeenväistöt eivät edelleenkään ole helppoja, mutta lopuksi kumpaankin suuntaan saatiin tehtyä oikein asialliset väistöomaiset kuviot. Sen jälkeen jatkettiin avotaivutuksilla ensin uralla ja sitten myös sillä samaisella pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijalla ratsastaminen on varsin tehokasta ja hyödyllistä, sillä siinä ei saa oikein mitään virhettä anteeksi eikä siinä saa myöskään seinästä minkään sortin tukea. Piti istua hevosen ympärillä, halata sitä jalalla ja ratsastaa matkustelemisen sijasta. Etenkin avoissa huomasi, kuinka tärkeää oli, että jalalla asetti rajat hevoselle ja sen asennolle. Purde toimi avoissa yllättävän hyvin ottaen huomioon, ettei niitä juurikaan ole sen kanssa tehty. Itsekin aloin päästä vähitellen istuntani kanssa sinuiksi siinä harjoitusravissa, vaikka se aluksi olikin ollut huisin hankalaa.

Tiina kyseli sitten, että mitenkäs sulut, onko niitä tehty ja totesin, että eipä ole tehty koskaan. :) Eihän meiän pienellä Purdella nyt semmosia ole mitenkään voinut koskaan aiemmin tehdä... *heh* No mutta, ei ollut armoa tässäkään vaiheessa ja jatkettiin sitten suluilla. Aloitettiin onneksi helpommassa suunnassa eli vasemmalle, jotta päästiin jyvälle siitä, mistä oikeastaan onkaan kysymys. Ensin käynnissä takaosa sisään pikkuhiljaa taivutus säilyttäen kuitenkin keskikropan siellä omalla linjallaan. Taivutus oli helposti se haastavin osuus ja tässä vaiheessa annettiin periksi ulko-ohjasta ja taputeltiin sieltä, jotta saatiin hyvä mieli hevoselle taivutukseen ja myöskin tilaa sille. Homman sujuessa hyvin käynnissä, lähdettiin tekemään samaa ravissa. Vasemmalle tämä sulku ei tuntunut olevan oikein temppu eikä mikään Murden mielestä, mutta sitten taas oikealle homma olikin ihan hurjan vaikeaa. Vaikeutena oli vielä se, että jostain syystä oma paino meni koko ajan ihan liikaa vasemmalle, vaikka sen olisi pitänyt ehdottomasti olla oikealla taivutuksen suuntaan. Yritin jotenkin oikeassa kierroksessa sillä painollani saada hevosen keskiosaa pysymään ulkona, vaikka se olisi aivan jonkun muun osion tehtävä kuin sen oman painoni. Nooh, vähitellen saatiin ensin käynnissä sulunomaisia askeleita pikkuhiljaa ja sitten myös ravissa. Murdehan mielellään pitää takaosaansa vasemmalla aina, jossei sen kanssa ole tarkkana ja siksi tämä aivan vastakkainen suunta oikealle tuntui sille lähes luonnottomalta, mutta tekee varmasti todella hyvää! Alla tyylinäyte sulusta vasemmalle pituushalkaisijalla:

Vähän vielä huojuu ja vaappuu, mutta ensiyrittämäksi nämä suluksi lähes tunnistettavat kuviot oli kuitenkin oikea suuronnistuminen! :)

Sulkujen jälkeen käveltiin hetki, jonka jälkeen oli vuorossa laukka. Laukassa huomasi, että Murde oli aika herkkänä painoavuille, sillä pienestäkin huojunnasta se olisi halunnut suorittaa joko etu- tai takapäään vaihtoja, aina välillä myös ihan kummankin pään vaihtoja. :) Tehtiin myös laukkaa pituushalkaisijalla ja korjattiin Murden vinoutta ajattelemalla avotaivutusta. Aina ajoittain sainkin sen tulemaan lähes koko linjan varsin suoraan! Hyvä me!

Sitten ruvettiin tekemään ensin ravin ja myöhemmin käynnin kautta laukanvaihtoja. Se olikin haasteellista. Se, että saisi säilytettyä pyöreyden, tehtyä siirtymisen ja ratsastettua suoraan koko homman läpi tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä aina ajoittain. Välillä sain jonkun yhden osa-alueen sujumaan, mutta tietenkin toisen kustannuksella. Mutta paljon hyviä vinkkejä tuli koko ajan ja tämä oli meille erittäin hyvää harjoitusta, sillä siinä tuli monta meidän heikkoutta esiin ja siten niihin päästiin myös käsiksi ja niitä reenattiin! Lopuksi Murde alkoi vähän väsähtää ja painua entistäkin enemmän oikeaa jalkaa vasten eikä siten enää oikein halunnut nostaa oikeaa laukkaa, joten muutama kierros tehtiin laukan vaihtamisen sijaan vaan laukka-käynti-siirtymisiä pelkästään oikeassa laukassa. Sitten vielä pari kertaa vaihto käynnin kautta suoralla (!!) hevosella ja homma oli pulkassa.

Tunnista jäi todella hyvä fiilis. Murde ei ole koskaan ollut "vieraassa" paikassa noin rento ja ratsastettava, lisäksi sillä ei varmaan koskaan ole ollut noin hyvää eteenpäinpyrkimystä ja työmoraalia läpi tunnin. Murde on selkeästi sen tyyppinen hevonen, joka tykkää tehdä "temppuja". Sen mielestä on tylsää mennä vaan kevyttä ravia ympäriinsä ilman päämäärää. Nyt kun tällä viikolla olen sitä ratsastanut "tavoitteellisemmin", se on muuttunut ihan silmissä ja ollut todella tyytyväinen koko ajan. Kun sille antaa haasteita ratsastuksen suhteen, se myös antaa itsestään enemmän ja lopettaa keskittymisen kaikkeen ulkopuoliseen hömppään. Tämä on mielestäni erittäin hyvä ominaisuus hevosessa ja on kiva huomata, että sellainen ominaisuus löytyy myös tältä omalta hölmöltä hevoseltani. Tämän päivän ratsastus oli minulle erittäin silmiä avaava oman hevoseni suhteen. Siitä paljastui paljon enemmän hevosta, kuin mistä olen uskaltanut edes haaveilla.

On jännittävää, miten paljon sitä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa itseensä ja suhteeseensa omaan hevoseen. Aiemmin minulle tärkeät ihmiset vannottivat minulle, että Murde ei ole hevosena juuri mistään kotoisin ja, että paras olisi jos vaan pääsisin siitä eroon mahdollisimman pian. Minun annettiin myös ymmärtää, että se on lähes hengenvaarallinen. Nämä kaikki mietteet päässäni, en jotenkin osannut antaa itselleni edes toivoa siitä, että kyseessä on kuitenkin ihan kohtuullisen lahjakas, normaalisti käyttäytyvä nuori hevonen, vaan ehkä tein siitä itsekin sitä kautta entistäkin "vaarallisemman" ja "tavallisemman". Onneksi kuitenkin viime aikoina olen uskaltautunut viemään tätä hölmöä hevostani ihan ammattilaisten nähtäväksi ja saanut siitä paljon hyvää palautetta. Sitä kautta olen taas uskaltanut luottaa itseeni ja siihen, että meistä vielä ratsukkona tulee joskus jotakin... Vieraiden hevosten kohdilla on ollut paljon helpompaa kehittää niitä ja viedä niitä eteenpäin, sillä kukaan ei ole vannottanut niiden koskaan olevan toivottomia tapauksia vaan on itse luottanut niiden lahjoihin ja määrätietoisesti edennyt kohti tavoitteita.

Nyt Murdellakin on virallinen tavoite ja se on tämän vuoden Breeders Prize. Saimme Tiinalta "siunauksen" tähän suunnitelmaan ja lähdemme kulkemaan pitkää ja varmasti kivistäkin tietä kohti tätä tavoitetta! Lupaan tästä lähtien uskoa omaan hevoseeni ja omaan ratsastukseeni ja teemme kaikkemme, jotta syyskuun alussa starttaamme Ypäjällä Breeders Prizessa!

Tällä viikolla oma hevoseni on kyllä yllättänyt minut ja tehnyt minut todella onnelliseksi. Tällaisia viikkoja varten tätä lajia harrastetaan. Eli onni on oma Purde!

Näihin tunnelmiin ja kohti uusia pettymyksiä! Huomenna jatkuu harjoitukset Tiinan opastuksella...