Vapaaviikko vierähti...

Olin taas viime viikon vapailla ja koko viikko meni pääasiassa hevosten parissa. Oli kyllä jälleen ihana viikko ja paljon kerrottavaa hevosten kanssa työskentelyistä. Lisäksi on myös paljon kuvamateriaalia, sillä hovikuvaajani ja -kuljettajani oli viikonlopun matkassani mukana ja säätkin suosivat kuvaamista. :)

Alkuviikosta oli tarjolla ihan perustreenejä, maanantaina Anni ratsasti Moniponin sekä Pööden. Purde ei ollut viikonlopun reenien jäljiltä mitenkään kovinkaan väsynyt vaan jaksoi vielä tehdä mukavasti palauttelevia hommia radalla ja vähän kentälläkin. Moniponin kanssa tehtiin ensimmäisen kerran ihan pelkkää ratsuilua eli Anni kyytiin heti alkuunsa, kentällä käyntiä, ravia ja muutama laukannosto. Sitten suunnattiin Moninkin kanssa vielä radalle ja se kiersi sen ympäri kuin vanha tekijä. On se vaan tässä vaiheessa aika kiltti ja kunnollinen ratsu.

Ratsastin itse Villen, joka oli mukava oma itsensä ja toimi erittäin hyvin. Se mennä pörötteli tyytyväisenä käyntiä, ravia ja laukkaa. Pari pohkariakin tehtiin ja laukannostot käynnistä oli varsin mallikelpoisia. Ville on supertomera ratsu, jonka kanssa useimmiten voi puuhastella erittäin hyvällä mielellä. Se on perusrehti suomenhevonen, joka yrittää aina parhaansa. Sen kanssa oltiin suuntamassa sunnuntaina Suoran järjestämään Tiinan valmennukseen Vihtiin ja siksi piti tsekkailla, että kaikki oli mukavasti kohdillaan.

Tiistaina omat pokut oli vapailla ja kävin katsomassa Anun ja Rollen tuntia Kärtsyllä. Oli ihan hauska retki ja teki hyvää katsella opetusta katsomosta käsin välillä. Paljon hyviä vinkkejä, joita pystyn käyttämään omassa ratsastuksessanikin. Samalla kävin myös ihmettelemässä Anun ja Harrin uutta paikkaa, johon Murde ja Zorro muuttavat loppuviikosta. Uusi paikka on myöskin Järvenpäässä, ihan Järvenpään ratsastusseuran maiden lähistöllä. Siellä on ihanat puitteet reenailla kohti alkavaa kautta, joten odotamme innolla, että pääsemme kotiutumaan sinne!

Illalla Akun ratsastukseen, Aku tuntui oikein hyvältä ja tehtiin paljon siirtymisiä ja väistöjä ja laukkaa. Aku on kokoajan enemmän ja enemmän motivoitunut työn tekoon ja jaksaa paremmin kantaa itsensä ja tehdä asioita. Se myös tuntuu pitävän siitä, että se saa tehdä temppuja ja vaikeampia juttuja, mikä on erittäin hyvä ominaisuus hevosessa!

Keskiviikkona ja torstaina piti olla Nipsun tunnit, mutta Tuomarinkylässä oli maneesin katto-ongelmia, joten toinen maneesi oli käyttökiellossa ja siten kaikki mäen tunnit oli sijoitettu yhteen maneesiin. Ja koska oli vielä hiihtolomaviikko, ratsastuskouluilla oli hiihtolomakursseja ja sen sellaista eli Nipsun tunnit joutuivat jälleen väistymään muiden juttujen tieltä. Nooooh, ehkä vielä jonain päivänä taas päästään Nipsuakin ilahduttamaan Samin kanssa.

Keskiviikkona kuitenkin Samin työstöön. Kentän pohja oli erittäin hyvä ja tehtiin vähän vaihtoharjoituksia pitkästä aikaa. Muutaman vaihdon Sami teki ihan superhienosti, ei vielä aivan puhtaasti, mutta hyvin lähellä aletaan olemaan. Myös kolmikaarinen kiemuraura vastalaukassa onnistui muitta mutkitta monien muiden temppujen joukossa. Sami teki ihan mitä vaan pyydettiin, oli todella hyvä ja letkeä oma itsensä. Sen kanssa on kyllä niin helppoa, kun voi vaan istua kyytiin ja ohjailla menemään. ;)

Samin jälkeen istahdin ei ihan niin helpon Kerman kyytiin. Menin liinassa ensin käyntiä ihan kohtuullisesti ja sitten ravia ihan miten sattuu. Se ei ole ihan hirvittävän rutinoitunut kantamaan ratsastajaa selässään, mutta yrittää kyllä aina kun sille päälle sattuu. :) Jännittävää ponissa on se, ettei se selkään tunnu kovinkaan pieneltä, mutta aina kun laskeutuu sieltä alas, joutuu ihmettelemään, kuinka lähellä maanpinta onkaan.

Kerman jälkeen menin ulkoiluttamaan Jöpöä ja päädyttiin päästämään Sarin kanssa kaikki hevoset vuorotellen kirmaamaan kentälle lumihankeen ja siellä ne itsenäisesti reenailivat kaikessa rauhassa! Välillä varsin toimiva liikutusmuoto hevosille. ;) Yllättävintä oli se, että iloisimmin juoksenteli Sarin vanha 25-vuotias ruuna Deby, näytti olevan elämänsä vireessä hangessa kirmatessaan. Jöpön varsan seura on saanut vanhan papan heräämään henkiin!

Vaikka vielä muiden ratsastelujen aikaan oli ollut mitä mahtavin sää, kun lähdin Sarilta ajamaan kohti omia hevosia, muuttui sää jäätäväksi tuuleksi ja lumisateeksi eikä olisi yhtään huvittanut ajatellakaan ratsastusta, mutta onneksi sain kuin sainkin tsemppailtua ja kapusin Murden kyytiin! Tehtiin Murden kanssa avoja ja sulkuja harjoitusravissa ja fiilisteltiin laukkaa ja siirtymisiä. Säästä huolimatta jaksoin ratsastaa huolella ja harkinnalla ja saatiin aika hyvä reeni suoritettua. Olin varsin tyytyväinen sekä ratsuun että itseeni. Harjoitusravin kanssa mulla on vielä hirvittävästi tekemistä, mutta ehkä mä vielä jonain päivänä kykenen siellä istuskelemaan edes välttävästi. Nyt heilun ja huojun ja nojailen ja ties mitä, kun ei riitä vatsalihakset pysymään siellä penkissä... Harjoitusta, harjoitusta...

Torstaina oli lähes keskiviikon toisto. Ensin Samin kanssa rallattelua, jälleen helposti ja letkeästi. Kaikki tapahtui, mitä toivoa saattoi. Sitten jälleen neiti Kerman kyytiin. Tällä kertaa hommassa oli jo hieman enemmän tolkkua ja kumpaankin suuntaan saatiin pätkä erittäin asiallista hienoa ravia, toiseen suuntaan jopa monta kierrosta ympyrällä sitä asiallista hienoa ravia!!! Melkein alkoi löytymään kaasu ja jarrukin aina välillä, mutta ei vielä ihan joka kerta. Harjoituksia jatketaan taasen ensi viikolla varmaankin...

Ja sitten taas Jöpöilemään. Tällä kertaa laitettiin ihan satulakin selkään ja puuhasteltiin kentällä umpihangessa kaikissa askellajeissa. Lähinnä taisi olla kyseessä kuntoharjoitus, kun lunta oli Jöpöllä mahaan saakka. Onneksi vähitellen alkaa vähän kulumaan, mutta on siinä pienelle hevoselle urakoitavaa kun siellä kauhoo menemään. Ja Jöpöltä Murdeilemaan, jälleen tehtiin siirtymisiä, siirtymisiä ja siirtymisiä ja muutamia voltteja ja volttikahdeksikoita myöskin ja niitä vielä siinä pirun harjoitusravissa. Jälleen hyvä mieli työskentelyn jälkeen... Murdehan alkaa melkein olemaan tasaisen varma ja mukava ratsu, jonka kanssa on kiva harrastaa!

Perjantaina oli vähän hevosettomampi päivä, mutta Jöpön kävin juoksuttamassa, Tokajin ja Akun ratsastin. Tokajin kanssa oli ihan mielettömän hauskaa, fiilisteltiin kangilla temppuja. Tehtiin sarjavaihtoja, jotka on mulle vielä aika vaikeita. Jos saan Toksun hyvin pohkeen eteen, se kuumenee ja vaihtaa toivottua nopeammin, jos mä en osaa pitää juuri täsmällisesti rytmistä kiinni ja sitten taas jos se jää vähänkin löysäksi, se ei todellakaan vaihda vaikka kuinka hytkyisin ja huojuisin kyydissä... Toksu liikkui hyvin ja mielellään ja omasta mielestäni myös aika kivalla kaulalla. Akun kanssa sujui yhtä lailla. Se oli hieman väsyneen oloinen, mutta tehtiin vastalaukkaa ympyrällä taivuttaen kaarteen suuntaan ja myös käynnin kautta vaihtoja taas jonkun verran. Näillä eväillä sitten viikonlopun koitoksiin.

Lauantaiaamuna nokka kohti Ypäjää ja valjakkoajon B-valmennuksia. Tarkoituksenani oli näyttää B-renkaan valmentajalle Andreas Hesselle Sami ratsain. Vuosi sitten kävimme Samin kanssa kerran Savijärvellä Andreaksen nähtävänä ja silloin saatiin kyllä kylmää kyytiä. Aloitettiin satuloinnin ja istunnan korjaamisesta ja oikeastaan mikään mun ratsastuksessani ei ollut niin kuin pitäisi. Noooh, siitä opittiin paljon ja homma lähti toimimaan aika kivasti. Nyt siis vähän jännitti, että mita mahtaa olla luvassa. Toki tiedän, että Sami on kehittynyt hirvittävän paljon ja että se on ikäisekseen erittäin hyvällä mallilla, mutta silti tämän herran näkemyksissä oli jännitettävää.

Jännitykset osoittautuivat kuitenkin aika turhiksi. Hölkkäiltiin Samin kanssa puolisen tuntia Haimi-hallissa ja kommentit koostuivat lähinnä osastosta "very good" ja "excellent". Satulointi oli osattu tällä kertaa suorittaa ihan ok:sti ja istuinkin ilmeisesti tällä kertaa lähes oikein päin. Viimeksi mun piti pitää lyhyttä ohjaa, kädet korvissa ja hanatella menemään, nyt sitten kädet pitikin pitää alhaalla, hevosen piti itse kantaa itsensä ja ravin piti olla hitaampaa. Noooh, Sami jälleen teki työtä käskettyä ja juuri sitä mitä pyydettiin. Eipä siinä jäänyt ilmeisesti Andreaksellekaan mitään jossiteltavaa vaan saatiin poistua paikalta vaan ohjeilla, että harjoitellaan vaan ravia niin, että hevonen kantaa itsensä ilman, että autan sitä yhtään, ajatuksella, että mulla on vain ne ohjat juuri niin kuin valjakkoajossakin... Ilmeisesti olin tehnyt Andreakseen jonkin sortin vaikutuksen, sillä läpi viikonlopun muiden treenikertojen, Andreas oli jaksanut toistella Leenalle, että "teet vaan niin kuin näit sen tytön tekevän". :)

 

Jäätiin vielä iltapäiväksi Ypäjälle ihmettelemään valjakoiden ihmeellistä maailmaa. Ensin avusteltiin Leenaa Kerman ajamisessa, sillä sekin oli päässyt mukaan matkaan ja pääsi myöskin ajelulle Haimi-halliin. Kerma esiintyikin edukseen ja toimi kuin kokeneempikin valjakkoponi. Enpä olisi sen menoa katsellessani uskonut, että se oli sama poni kuin jonka kyydissä olin juuri killunut parina päivänä lähes ilman minkäänlaista kontrollia... Lopuksi pääsin myös loppukäyntien merkeissä vähän puikkoihin itsekin. :)

Ja Samin ajotunti oli ihanaa katseltavaa. Se on alkanut liikkumaan niin superhienosti, että silmä lepäsi sen ravailua katsellessa. Mä nään sitä itse niin harvoin, etten aina muistakaan, miten hieno se ihan oikeasti on!

Ypäjältä sitten väsyneenä kohti kotia. Kotimatkalla vielä käytiin päästämässä omat hepat kentälle irtojuoksemaan ja käytiin niiden kanssa kävelyllä. Mitään muuta ei enää Ypäjän retken jälkeen jaksanut.. Tosin hepat eivät olleet siitä yhtään pahoillaan vaan menivät miljoonaa ympäri kenttää ja leikkivät keskenään. Murdekin on välillä ollut ihan lahna kun on päästetty niitä kentälle juoksemaan, mutta nyt juoksenteli villinä ympäriinsä meni milloin mitäkin askellajia tai leijui kaikki jalat ilmassa.

Sunnuntaiaamuna hommat jatkui aikaisin ja tällä kertaa suunnattiin menopeli Järvenpän kautta kohti Vihtiä. Järvenpäästä Ville kyytiin ja Vihdissä valmentauduttiin Tiinan silmien alla. Aloitettiin verryttelyn jälkeen avoilla ja suluilla käynnissä jumpaten hevosten kroppaa ja sitten jatkettiin sama homma ravissa. Tämä toistettiin kumpaankin suuntaan. Tultiin siis pitkää sivua avossa, sitten sulkua kohti pituushalkaisijaa ja sitten taas avoa pituushalkaisijalla ja voltti aina tiukan paikan tullen tai tarvittaessa. Villellehän tämä kaikki oli aika vierasta, mutta hienosti se lähti niitä tekemään ja yritti koko ajan kovasti tehdä kaiken, mitä siltä pyydettin.

Laukkatehtävänä oli vastalaukan nosto pitkällä sivulla ja käyntiin ennen kulmaa. Tämäkin tehtävä oli Villelle varsin haastava, mutta sen ollessa liian vaikea, lisäsimme alkuun käyntivoltin laukan suuntaan, joka auttoi Villeä hahmottamaan, mistä olikaan kysymys. Vasenta laukkaa nostaessa oikeaan kierrokseen, volttia ei kuitenkaan tarvittu enää. Näiden vastalaukkojen jälkeen tultiin kummassakin suunnassa laukassa pituushalkaisijalle ja lopuksi vielä tehtiin laukasta pysähdys pituushalkaisijalle. Oli hyvä huomata, että Ville tuli pituushalkaisijaa aina aivan piikkisuoraan, vaikka muut asiat eivät aina ihan ehkä onnistuneetkaan. Tiina kehui Villeä paljon ja totesi, että sillä on kolme varsin hyvää askellajia ja piti sen työmoraalista, niin kuin me kaikki sen kanssa työskentelevätkin! :) Hieno Ville!

Hyvillä mielin auringon paisteessa kotiin ja sitten vielä omien hevosten liikutus! Kenttä oli hieman liukas, kun säätila oli juuri sellainen, että vähän tuli tilsaa, mutta pystyssä kuitenkin pysyttiin. Tehtiin hieman avoja ja sulkuja Murden kanssa ja myös niitä siirtymisiä... Laitetaan ihania aurinkoisia kuvia tästä ratsastuksesta eikä jaaritella enää enempää!

 

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen