Savijärvi 29.7.

Sunnuntaina oli vuorossa kolmen startin päivä aluekisoissa Savijärvellä. Takana oli yövuoro, kuten minulle tyypillistä on, sillä olen kaksi kolmesta viikonlopusta kiinni töissä. Töistä suoraan tallille, Murde letitykseen ja ei muuta kuin matkaan. Murden startti oli jo 10.21 ryhmässä, joten olimme aika tiukalla aikataululla liikenteessä.

Paikalle päästyämme väänsin pikaisesti hokit jalkaan ja sitten verryttelyyn. Murde tuntui verryttelyssä varsin hyvältä ja rennolta. Se liikkui positiivisesti eteenpäin ja reagoi kivasti apuihin. Itse olin hokkien laittamisen jälkeen aivan maitohapoilla, mutta sain kuitenkin jotain järkevää aikaiseksi selässäkin. Vähän siirtymisiä ja taivuttelua ja sitten päästiinkin jo nurmelle. Nurmella Murde tuntui liikkuvan vielä paremmin kuin hiekalla. Lisäksi oli kiva huomata, että ensimmäisen kerran oli todella luottavainen olo Murdeen, se ei kyttäillyt mitään, vaikka paikalla oli kaiken maailman teltat ja härpäkkeet, se vain teki työtä käskettyä.

Radalla hyydyimme taas hieman. En osaa ihan analysoida, mistä tämän iänikuinen hyytymisemme johtuu, mutta on se jo hieman parantunut ja toivottavasti pystymme pääsemään siitä lopullisesti eroon tulevaisuudessa. Tehtävät tuli kuitenkin tehtyä täsmällisesti ja Murde reagoi kohtuullisen hyvin pyyntöihin. Laukkaohjelmasta ei tullut yhtään vitosella alkavaa arvosanaa, raviohjelmassa oli niitä vielä muutama. Tuomarien pisteissä oli 10 pisteen ero, toiselta saatiin jo reilusti yli 60%, mutta toiselta vain 57,5%, joten yhteisprosentit jäivät piirun alle 60%.

Radan jälkeen pystyin kävelemään pitkin ohjin ympäri aluetta hevosen ollessa aivan rento. Siitä olin niin onnellinen ja kyllä olin rataankin erittäin tyytyväinen. Eiköhän meidän keskinäinen yhteistyö ala pikkuhiljaa löytää oikeille kantamille. :) Katsotaan, miten tavoitteemme muutoin etenee. Jos radalla hyytyminen jatkuu samanlaisena, on turha yrittää tehdä siellä vaikeampia tehtäviä. Toivottavasti siis saan seuraavan parin viikon aikana tähän jotain muutosta aikaan asennemuutokseni kautta ja opin ratsastamaan Murden nopeammaksi ja reaktiivisemmaksi.

copyright Pekka Pietikäinen

Murden jälkeen oli vuorossa Esmeralda. Olen edellisen kerran startannut Esmeraldalla seurakisoissa pari vuotta sitten keväällä ja nyt se on käynyt kilpailuissa ainoastaan omistajansa Maaritin kanssa. Olimme kuitenkin päättäneet, että Esmeraldan on aika käydä kokeilemassa onneaan myös He A-radalla vihdoin ja viimein pääsimme tätä suunnitelmaa toteuttamaan. Ensi alkuun ajattelin, että Sipoon luokat He A:0 ja He A:10 ovat sille kummatkin liian haastavia, mutta koska A:0 oli avoin kansallisissa starttaamattomille ratsukoille, tulin siihen tulokseen, että se on sittenkin ihan pätevä vaihtoehto. En ollut vaan pitkään aikaan tehnyt Esmeraldalla esimerkiksi takareita, joten ilmoittautuessani mulla ei ollut harmainta aavistustakaan, että muistaako se takareista yhtään mitään. :)

Verkassa Esmeralda tuntui varsin hyvältä, liikkui hyvin ja halukkaasti. Nurmiverryttelyssä se ehti vähän kiihtyä ja kuumentua, mutta palautui onneksi omaksi itsekseen ennen radan aloittamista. Radan alku sujui varsin mukavasti ja olin tyytyväinen siihen, miten poni toimi aitojen sisäpuolella. Harmiksemme radan keskivaiheilla parkkipaikalla tapahtui jotain, johon keskittymisemme herpaantui hetkeksi, mutta pienen yhteistyökatkoksen jälkeen saimme taas keskittymisestä kiinni ja jatkoimme taidokkaasti radan loppuun. Radan kohokohtina oli vasemman laukan nosto ja voltti, takari vasemmalle ja toinen keskilaukka!!! En ollut uskoa korviani kun kuulin, että sain 63,3% ja voitin kyseisen luokan. Fiilis oli ihan mieletön. Jälleen voitto itsetehdyllä ponilla ja tämä oli vielä ponin debyytti tällä tasolla. :) Pari päivää aiemmin olin pohtinut, voinko edes osallistua ja siinä sitten olin ratsastanut varsin huimat pisteet ja vielä voittanut luokan. Jälleen kerran muisti, minkä takia tätä hommaa tehdään... Olen aina halunnut päästä kilpailemaan tällä lahjakkaalla ponilla ja uskonut sen lahjoihin kouluratsastuksessa, mutta ihan tällaiseen debyyttiin en silti olisi uskonut.

copyright Pekka Pietikäinen

copyright Pekka Pierikäinen

copyright Pekka Pietikäinen

copyright Pekka Pietikäinen

Kolmantena oli starttivuorossa Tokaj. Sen kanssa vetristeltiin verryttelyssä laukassa pitkät pätkät ja sitten ravissakin hetki. Tokaj on ihan mielettömän kiva ratsu, sillä se on ratsastajansa täydellinen peili. Se tekee työtä pyydettyä. Jos osaa pyytää, se kiipeää vaikka puuhun, mutta jossei ihan pyydä, se ei todellakaan tee. :)

Olimme liikenteessä aika pikaisella verryttelyllä, mikä oli kuumuudesta johtuen varmasti erittäin viisas ratkaisu. Nurmella Tokajikin tuntui liikkuvan erittäin hyvin, mutta ötököiden määrä oli hieman harmillinen. Pari kertaa Tokaj meinasi hermostua, kun tehtiin käyntiverryttelyä ja ötökät kiusasivat sitä hieman liikaa. Hyvillä mielin siis kuitenkin radalle, sillä vertymisaste oli juuri aika täydellinen Toksulle.

Rata tuntui todella hyvältä. Vielä vähän enemmän olisi voinut olla terävyyttä, mutta säälläkin oli varmasti osuutta asiaan. Kaikki asiat kuitenkin tapahtui pyynnöstä ja tuntui siltä, että pystyin ratsastamaan läpi radan ja miettimään, mitä olen tekemässä ja korjaamaan mahdollisia virheitä. Lisätty käynti, keskilaukat ja vastalaukat olivat radan parasta antia, raviohjelma jäi vähän vaisuksi. Lisäykset eivät lähteneet ihan niin kuin olisin toivonut ja ensimmäinen pohkeenväistökin oli hieman mitäänsanomaton. Takarit ovat olleet harjoituksissa todella hyviä, mutta nyt en uskaltanut ratsastaa niitä riittävän rohkeasti ötököiden takia. Pisteet olivat 62,5% ja riittivät luokassa sijalle yhdeksän eli loppupeleissä olimme ensimmäiset ei sijoittuneet!!! Olimme lähes loppuun asti kiinni siinä viimeisessä sijassa ja jäimme sijoitusts odottelemaan, mutta sitä ei kuitenkaan nyt tullut... Ei kyllä edes harmittanut, sillä on NIIN tyytyväinen päivän antiin ja kaikkiin kolmeen ratsastamaani rataan. Hevoset ovat kehittyneet, ovat toimivia ratsuja ja niillä on nautinto ratsastaa. Mitä muuta sitä voi enää toivoa enempää?

Kilpailut oli järjestetty erittäin hyvin, paikka on mitä parhain tällaiseen tapahtumaan ja ihmiset olivat kannustavia ja iloisia. Ihan mieletön päivä! Kerrankin koulukisoissa oli toisiaan kannustava ja tsemppaava ilmapiiri. Näin paljon hyvää ratsastusta ja hienoja hevosia. Kiitokset jälleen kerran kaikille asianosaisille ja kaikille mukaville ihmisille paikan päällä, jotka teitte päivästä mitä hienoimman!

Loppuhuomautuksena vielä, että Sami oli samaan aikaan kilpailemassa Urjalassa Baltic Cupin osakilpailun tarkkuusradalla ja oli tehnyt siellä puhtaita laukanvaihtoja mennen tullen! ;) Vielä kun oppisi tämän toteuttamaan selästä käsin, olisi Sami pikkuhiljaa valmis kokeilemaan siipiään esimerkiksi Va B:0-tyyppisellä radalla. Toivottavasti tämä haave pääsisi toteutumaan jonain kauniina päivänä!