Jouduin ikäväkseni jättämään Pin Rock's Esmeraldan tältä reissulta pois, mutta mukana Porvoon aluekisoissa olivat sekä Aku että Murde.
Akusti oli ollut ennen Porvoon kisoja kolme päivää Tuomarinkylässä, jossa olimme olleet Johannan tarkan silmän alla reenailemassa. Keskiviikkona aloiteltiin ensin ihan vaan niin että saimme Akua rentoutumaan käynnissä ja pikkuhiljaa uskaltamaan liikkua eteenpäin avojen ja sulkujen kautta. Ravissa jatkoimme avoja ja sulkuja ja myös laukkaan haimme voimaa avon ajatuksen kautta. Aku tuntui koko ajan paremmalta ja liikkui halukkaammin.
Torstaille oli ollut ajatuksena yrittää saada Sami Johannan katsottavaksi, mutta koska se ei järjestynyt, päätin ottaa Akun uudelleen hommiin. Aku aloitti heti huomattavasti edellispäivää paremmin, käynti sujui, jopa takaosakäännöksen ajatus onnistui ja ravikin oli huomattavasti jouhevampaa alusta asti kun vaan uskalsin antaa hevoselle tilaa ravata. Jatkettiin avojen ja sulkujen sekä pohkeenväistöjen kanssa, joilla saatiinkin jumpattua Aku varsin mukavaksi. Myös laukassa alkoi pikkuhiljaa tapahtua kun ratsastettiin pitkiä sivuja eteen ja lyhyillä sivuilla otettiin hieman takaisin. Päätimme kuitenkin pitää torstain reenin kevyenä ja ottaa vielä yhden reeenin perjantaina ennen kisoja, kun kerrankin oli apua tarjolla ja avusta tuntui olevan suunnaton hyöty.
Perjantaina Aku oli jo kohtuullisen latautunut. Se oli Tuomarinkylässä ollessaan minun ohjelmoiman liikunnan varassa eikä päässyt möllöttelemään koko päiväksi ulos kuten kotona, joten patoutunutta energiaa alkoi olemaan. Alusta asti Aku liikkui hyvin eteen ja siinä oli sitä pitkään kaivattuaa potkua jopa vähän liikaakin. :) Sieltä kuitenkin saatiin irti sellaiset keskiravit sekä keskilaukat, ettei ollut Aku tainnut näyttää vielä moisia koskaan aiemmin. Huoh, fiilis oli hieno, vaikka aika paljon hirvittikin massiivisen pommin päällä sinkoilla ympäri maneesia. Olimme kummatkin Johannan kanssa erittäin tyytyväisiä Akuun ja saattoi hyvillä mielin suunnata kohti lauantain kilpailuja.
Keskiviikkona ja perjantaina olin myöskin ratsastanut Johannan valvomana Tokajin. Sen kanssa oli tehty reenejä ajatellen kuukauden päästä olevia aluemestaruuksia. Tokajin kanssa tähdätään senioreiden aluemestaruuksiin osallistumiseen syyskuun puolessa välissä siis. Eli vaativaa pitäisi taas jälleen yrittää suorittaa. Onneksi tällä kertaa ohjelmana on meille jo vähän tutumpi Junioreiden Esiohjelma, joka sopii meille paljon Vaativa B:1:stä paremmin... Tai niin mä ainakin kuvittellen. Reenit sujui lupaavasti ja kyllä se Tokaj aina välillä väläyttää vähän enemmänkin osaamistaan kuin mitä meille on tähän asti näytetty. :) Porvoossa ei valitettavasti ollut meille mitään luokkaa, mutta tänään illalla suoritetaan rataharjoitus Tuomarinkylässä, jossa mennään juurikin tuo Junioreiden esiohjelma. Saa nähdä tuleeko siitä yhtään mitään...
Murde oli siis toinen ratsuni Porvoossa. Sen kanssa olin maanantaina tehnyt hyvän treenin radalla ja tiistaina todella hyvän treenin kentällä. Keskiviikkona oli tarkoitus myös ratsastaa, mutta olin niin kaikkeni antanut ratsastettuani tunnilla sekä Akun että Tokajin, etten millään enää pystynyt kapuamaan Murden selkään. Torstaina oltiin jälleen radalla, sillä kentällä oli estetreenit meneillään ja perjantaina taasen oli muita huolia mielen päällä, jolloin oman hevosen ratsastus oli se, mikä jäi tekemättä masennuksen kourissa.
Noooh, Porvooseen kuitenkin suunnattiin. Akun kanssa oli ensimmäinen startti ja sen kanssa piti olla tarkkana verryttelyssä, ettei se pääse väsähtämään. Kentän pohja oli raskas ja Akun kunto ei vielä ole paras mahdollinen. Onnistuttiin kuitenkin yllättävän hyvin ja radallakin oli vielä virtaa. Ensimmäisen kerran Akun kanssa päästiin radalla muutamassa kohdassa ihan fiilistelemään ja pääsin esittämään hevosta sen sijaan, että ajelehdittaisiin vain tehtävästä toiseen. Harmillisesti meidän takanamme nidottiin juuri tuloksia ilmoitustauluun kun olimme sen kohdilta lähdössä lisäykseen ja siinä tuli pieni sätkintä ja seuraavan kerran samaa kohtaa lähestyessä Aku oli hyvin epäileväinen, mutta muutoin kohtuurikkeetön ohjelma. Prosentteja ei tullut kuin 58 ja risat, mutta toinen tuomari oli sentään antanut 61% tuntumaan ja sijoittanut seitsemänneksi. Lopputuloksissa olimme kuitenkin vasta neljänsiätoista. Fiilis oli silti kuin voittajalla, sillä ensimmäistä kertaa Akun selässä radalla hymyilytti ja oli kivaa! Se on kuitenkin se, mihin tässä ennen kaikkea pyritään...
Murde oli yksi illan viimeisistä lähtijöistä ja omassa luokassaan ihan viimeinen. Se oli hieman pirteä ja sätkivä myös alkuunsa, mutta pohja sai senkin väsähtämään yllättävän nopeasti. Oli pakko mennä sen kanssa ajoissa verryttelyyn, jotta ehdin saada sen rauhoittumaan hieman yliaktiivisesta mielentilastaan, mutta pohja vei veronsa ja radalle päästyämme ei meinannut homma sujua enää alkuunkaan. Oli kyllä niin täi tervassa-fiilis, ettei ehkä ole koskaan ollut. Rata kesti kauan ja tuntui siltä, ettei se koskaan lopu. Loppui onneksi kuitenkin aikanaan ja saatiin peräti hyväksytty tuloskin, jopa yli 56%. Tyytyväinen en ollut missään nimessä mihinkään koko suorituksessa, mutta ehkä hieman mieltä lämmitti, että alussa hieman vireä Murde jaksoi kuitenkin keskittyä pääasiassa muhun ja teki vaaditut tehtävät, vaikkei se sille välttämättä helppoa ollutkaan. Tämän viikonloppuna on onneksi taas Pietin kurssi, joten pääsemme taas pitkästä aikaa tekemään jotain ihan oikeasti Murdenkin kanssa! :)
Seuraavat kisat onkin sitten Harjussa ja sitten parina viikonloppuna Ypäjällä! Näin se kausi vaan etenee hurjaa vauhtia kohti loppuhuipentumia. :)
Lisäilen Halikon kisaraporttiin myös ihan mielettömän hienoja kuvia, joita Liana Savela on Wiurilan kisoista jaksanut kuvailla. Kiitos hänelle hienosta työstä ja lukijoille suosittelen ehdottomasti, että käytte tsekkaamassa Halikon kisaraportin uudelleen näine mielettömän hienoine kuvineen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti