Nättiläsiterapiaa

Parasta läsiterapiaa!

Syysmasennus

Syksy on taas auttamattomasti täällä. Loimet on kaivettu esiin kaapeista, mutaliejua on joka paikka täynnä ja päivät pimenevät uhkaavasti. Viikonlopusta lähtien olen potenut jonkin sortin syysmasennusta, joka kulminoituu tällä kertaa hevosiin ja ratsastukseeni. Jotenkin on meneillään sellainen vaihe, että mukavan ja seesteisen kesän jäljiltä ratsut eivät enää kulje niin kuin toivoisi, tuntuu että kaikki ratsastukset menee vain takapakkia ja mikään ei etene.

Lueskellessani muiden ihmisten blogeja ja kuulumisia olen tosin huomannut samaa tendenssiä olevan ilmassa enemmältikin. Pimeys ja jatkuva vesisade vaikuttavat muihinkin... Se olisi taas vaan jaksettava puurtaa läpi pitkän ja kylmän talven, jotta pääsisi nauttimaan taas tulevasta kesästä. Onneksi talvessa on monia mukaviakin puolia. Itse päätin tänään ottaa sekä masennuksesta että paikallaan junnaavista (ellei jopa kehityksessä taaksepäin menevistä) ratsuista yliotteen ja ilmoittauduin isoon kasaan valmennuksia. Murde pääsee Pietin, Stellan ja Sepon silmien alle kuten viime talvenakin, Tokajilla osallistun Maria Burczykin valmennukseen marraskuussa, Kerma suuntaa tiensä Nipsun komennukseen, Vilpulle on suunnitteilla Andreas Hessen sekä Tiina Karkkolaisen valmennusta ja jos vielä Samikin kuntoutuisi Nipsun loppuvuoden valmennuksiin, olisi asiassa jo mahdollisesti jonkinlaista edistystä luvassa. Talvessa on siis se hyvä puoli, että kisojen tauotessa järjestetään lukuisia mielenkiintoisia valmennuksia. Kiitos näistä valmennuksista kaikille järjestäville tahoille, sillä ne ovat todella korvaamattomia. Toksun kanssa jatkamme toki myös perustyöskentelyämme Johannan kanssa.

Viikonloppuna hakkasin päätäni seinään kilpailuissa. Lauantaina olimme aluekisoissa Tokajin kanssa ja suoritimme jälleen yhden puolivireisen vaativan radan. Tokaj ei liikkunut pohjalla mielellään ja sulku oikealle meni siten laukaksi, muutoinkin liikkumisesta puuttui ilo ja siten rata oli hieman työläs. Harjoitukset jatkukoot siis.

copyright Pekka Pietikäinen

 Sunnuntaina oli Akun vuoro. Se oli viikon Järvenpään kisojen jälkeen aivan tolkuttoman hyvä ratsastaa, mutta nyt jotenkin viime viikon aikana välillämme kalvaa taas pieni epäluottamus. Siten kisoissakin oli vähän neuvottelun makua ja rata ei ollut aivan sujuva. Rusetin saimme ja prosentitkin oli normitasollamme, mutta minua ärsyttää, sillä tiedän pystyvämme paljon parempaan, mutta jostain syystä homma ei vaan tunnu loksahtavan kohdilleen. Eli harjoitusta, harjoitusta

Ei omat eikä lainaratsutkaan siis tällä hetkellä tunnu kulkevan. Viikon sisään ei ole tainnut tulla yhtäkään ratsastuskertaa, jonka aikana olisi tullut hyvä fiilis, enemmälti vain pään hakkaamista seinään. Alkaa olla aika nousta tästä suosta, sillä muuten kohta lopetan koko harrastuksen juuri kun mun piti se oikeastaan vasta aloittaa kunnolla. :) Tänään enkä eilen ole ratsastanut mitään, huomenna täytyy nousta selkään uutena ihmisenä ja lähteä taas parantamaan tilannetta uuteen nousuun... Onneksi onkin Nipsun tunti ja sen jälkeen vielä vähän muutakin puuhastelua.

Tänään mieltäni painaa myös yhden suosikkiblogini päätähden laukkaaminen vihreämmille laitumille aivan liian aikaisin. Tullessani töihin silmiini sattui blogilistaltani tämä surullinen tieto ja muistutti minua siitä, kuinka häilyvää elämä onkaan. Omat pienet murheet pystyi näkemään taas laajemmassa perspektiivissä ja vaikka niistä nyt vähän avauduinkin (jotta pystyisin ne helpommin selättämään) ei ne tunnu oikeastaan miltään verrattuna toisten kohtaamiin huomattavasti suurempiin suruihin ja murheisiin. Tänään tämä erään suosikkiblogini päätähti on jatkuvasti ajatuksissani ja toivon, että siellä jossain kaukana laitumet todella ovat vihreämpiä ja matka sinne on levollinen!

Aluemestaruudet Porvoossa 15.9.

Toksun kanssa kauden päätähtäin oli päästä osallistumaan ESRA:n senioreiden henkilökohtaiseen aluemestaruuteen. Tällä kaudella oli debytoitu vaativissa luokissa ja harjoiteltu niitä suorittamaan, joten tähän kilpailuun osallistuminen oli varsin hyvä päätavoite. Radaksi mestaruuteen oli vielä valikoitunut Vaativa B Junioreiden esiohjelma, joka on mulle ja Toksulle oikein sopiva ohjelma, ei liian tekninen, mutta pääsee kuitenkin tekemään vähän laukkasulkua ja sen semmosia.

Viimeistelevänä kilpailuna Järvenpään edellisen viikon Vaativa B:0:n suoritus ei ollut kovinkaan mairitteleva, mutta herätti monta asiaa pohdittavaksi. Päällimmäisenä mielessä suorituksen jälkeen oli jälleen kerran koko kauden vaivannut suun aukominen. Pohdin asiaa pienessä mielessäni ja päätin ryhtyä toimenpiteisiin asian tiimoilta, sillä jotenkin minut oli vallanut masennus, että jos suun aukominen ei lopu, meillä ei ole mitään toivoa edistyä urallamme vaan homma jää aina kiinni siitä, että Toksu ei ole oikein tyytyväinen kanget päässään. Olin jo aiemmin tilannut Murdelle vanhan käytetyn paksun lyhytvartisen kangen, joka kuitenkin on vähän liian paksu Murden pikkuruiseen suuhun. Tsekkailin sitä tiistaina tallilla maanantaina toiveikkaana ja päätin ottaa sen kokeiluun Toksulle tiistain tunnilla.

Tiistaina meillä oli Toksun kanssa Johannan tunti, jossa harjoiteltiin esiohjelman juttuja ja käytiin läpi ihan perustyöskentelyä. Murden kanget oli mulla sellaisenaan kokeilussa eli 14mm 3-palabridongi ja sitten se paksu pulikkakanki lyhyellä varrella. Toksu oli suustaan huomattavasti rauhallisempi ja tyytyväisempi. Ei vieläkään ihan täysin pehmeä, mutta paljon parempi. Kerran se sai kielen varmaan kuolainten väliin ja otti herneen nokkaan, mutta pääasiassa tuntuma oli huomattavasti parempi. Päätin siis, että Murden pulikkakangella jatketaan, mutta bridongin tilalle pitää saada vielä jotain paksumpaa.

Perjantaina meillä oli sitten vielä viimeistely Johannan kanssa ennen lauantain koitosta ja kokosin Murden kankiin pulikan lisäksi vielä bridongin tilalle sen normikolmipalakuolaimen, joka on hitusen paksumpi eli sen 16mm. Heti ensimmäisistä askeleista lähtien huomasin, että tuntuma Toksun suuhun oli TODELLA paljon parempi. Läpi tunnin Toksu oli paljon rennompi ja pyöreämpi niskastaan ja välillä jopa sen suuttuessa se muuten vähän protestoi, mutta ei avannut suutaan. Olimme ihan äimänä, mutta erittäin tyytyväisinä muutokseen. Itse olin jopa ihan ihmeissäni, sillä sain tehdä ihan kunnon pidätteet esim. keski- ja lisätystä laukasta siirtymisissä koottuun ilman vastustelua ja piti välillä pitää jopa ihan kunnon tuntumaa. Tunti sujui kaikin puolin ihan lupaavissa merkeissä ja mieli oli huomattavasti levollisempi ajatellen tulevaa suoritusta. Vielä meillä on paljon työtä tehtävänä, jotta taivutukset ja voltit ja sen sellaiset lähtee sujumaan, mutta verrattuna alkukauteen, ollaan jo pitkä matka kuljettukin oikeaan suuntaan.

Lauantaina työyön jälkeen ehdin nukkumaan pari tuntia ja sitten suunta kohti Porvoota. Olimme ajoissa perillä ja tsillailimme hetken talutellen ja fiilistellen kisatunnelmaa. Sitten vähitellen kyytiin ja verryttelyyn. Olin ajatellut verrytteleväni ensin laukassa ja siirtymiset läpi, sitten katsovani yhden samaa seuraa edustavan ratsukon radan ja viimeisenä juuri ennen rataa tekeväni vielä raviverryttelyn.  Radan katsomiseen asti kaikki meni mukavasti, mutta sen jälkeen Toksu oli taas ärsyttävä oma itsensä, kun otin ohjat uudelleen käteen. Eli ravin sijaan vielä pehmeäksi uudelleen laukassa. Tästä syystä raviverryttely jäi vähän vajavaiseksi ja laukkahommia tuli ehkä aavistuksen liikaa ja paras terä ehti jo laantua ennen rataa.

Rata alkoi hieman katastrofaalisissa merkeissä, sillä vasemman voltin lopussa olin vähän ongelmissa ja siten avo ei oikein lähtenyt sujumaan.

 
Myös sen jälkeinen voltin puolikas ja sulku olivat hyvin alavireisiä ja pohkeen takana. Oikealle homma sujui hieman paremmin ja sain jo avoon jonkun sortin taivutustakin aikaiseksi eikä sulkukaan ihan niin huono ollut.

Keskiravi oli kohtuullinen, muttei ihan sitä, mitä olisi voinut olla, jos Toksu olisi ollut vielä himpun terävämpi.

Käynti sujui kohtuullisen mukavissa merkeissä, pahaa ennakointia ei tullut edes kootussa käynnissä, joka on meille aika vaikea. Laukannosto ei ollut ihan priima, mutta nousi kuitenkin ilman peränheittoa ja kiukuttelua. Keskilaukka oli hieman vaisu, mutta eroa oli jonkin verran. Sulku alkoi vähän huonona, mutta sain omasta mielestäni loppua kohden Toksua taipumaan rungostaan ihan ok:sti. Sen jälkeen meidän bravuurimme eli vastalaukka jäi ihan pohkeen taakse ja siihen tuli ei-toivottu vaihto, jota en ehtinyt edes korjaamaan ennen laukanvaihtoa käynnin kautta, jonka takia menetimme roppakaupalla pisteitä. :( Lisätty laukka oli ihan ok, vaikka vähän hitaasti syttyikin ja sain esitettyä hyvän siirtymisen loppuun. Sulku oli jälleen ihan ok. Ja mikä parasta, saimme esitettyä kaksi puhdasta vaihtoa, joista toinen oli jopa aika hyvä!!!!

 
Sitten vielä meille ihan ok lopputervehdys, jossa Toksu tosin astui sitten mun huomaamattani taakse eli ei ihan niin ok sitten ollutkaan... Tulokseksi 57.4% ja kolmanneksi viimeinen sija.

Harvemmin sitä ihminen on tyytyväinen ollessaan kolmanneksi viimeinen, mutta tän radan jälkeen mä olin ja olen edelleen todella tyytyväinen. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis Toksun ja näiden vaativien kanssa, että ollaan menossa taas eteenpäin ja kohti parempia suorituksia. Tänään taso oli todella kova ja isosta rikkeestä huolimatta olimme kuitenkin ihan omalla tasollamme pisteissä eli parempaakin olisi voinut olla tarjolla ilman ylimääräistä laukanvaihtoa. Lisäksi olen todella iloinen siitä, että on vihdoin löytynyt Toksulle sopivat kanget, joilla sitä pääsee ratsastamaan ilman, että se käpristyy kaulastaan kasaan ja jännittyy tyhjäksi pökkelöksi. Koko hevosen ylälinja on muuttunut niskasta rennommaksi ja pyöreämmäksi ja hevonen on huomattavasti tyytyväisempi. Ihan mieletöntä! Eikä pöytäkirjoissa ollut yhden yhtä mainintaa, että hevosella olisi suu auki. Kerta se on ensimmäinenkin! 

Tämä kausi näitä vaativia ratoja opetellessa on ollut erittäin opettavainen. Alkukaudesta tehtävien nopeus ja teknisyys hirvitti, mutta nyt homma tuntuu jo varsin luontevalta ja jopa kohtuullisen helpolta. Suurimpana ongelmanani pitämäni pehmeän tuntuman löytyminen tuntuu nyt lähes ratkaistulta, joten suurin odotuksin jään odottamaan ensi kauden koitoksia Toksun kanssa. Sitä ennen kuitenkin vielä ensi viikolla on yksi aluestartti kilpailtavana kotiareenalla. Tuomarinkylän aluekisoissa on kolmen tähden kenttäohjelma, joka vaikuttaa paperilla todella mielenkiintoiselta ja tämän päivän jälkeen en malta odottaa, että pääsen sitä ratsastamaan läpi. Keskiviikkona onkin jo taas Johannan tunti ja päästään sitä harjoittelemaan. Jiihaa!

Kerrankin saatiin Toksusta hienot kuvatkin, kun kuvaaja oli paikalla ja kuvausolosuhteet olivat otolliset. Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

KILPAILUT SO FAR, OSA III

Elokuu 

5.8. Aluekilpailut Halikossa

Tokaj
Vaativa B:1, 56.458% 12/15
Tuomari C: "Hevonen saisi kantaa itsensä paremmin takaosalla ja enemmän ylämäkeenn. Usein aukoo suutaan."
Tuomari E: "Eleettömästi ja siististi esitetty. Hevonen kulki monin paikoin suu auki. Kaipaa vielä kantovoimaa ja energiaa."

Peri-Ville
Helppo B:3, 61.818%, 6/21
Tuomari C: "Miellyttävä suokki, joka kulkee pääsosin hyvässä muodossa. Siirtymiset vielä paremmin takaa ja tasapainossa."
Tuomari E: "Kiva hevonen, joka tänään kovin kiireisen oloinen. Saisi olla rehellisemmässä peräänannossa, jotta tahti säilyisi siirtymisten läpi ja volteilla/taivutuksissa."

Acrobat KS
Helppo A:2, 59.898% 20/30
Tuomari C: "Kehityskelpoinen ratsukko! Tänään harmittavia rikkoja. Lisää poweria keskiliikkeisiin -> heti korkeammat pisteet. Käynnissä tänään ongelmia tahdin kanssa."
Tuomari E: "Tyylikäs esitys, ajoittain pientä jännittyneisyyttä, varsinkin käynnissä. Tarkista pisteesi siirtymisissä."

11.8. Aluekilpailut Porvoossa

Acrobat KS
Helppo A: Kenttäkilpailuohjelma nro 6, 58.854% 14/24
Tuomari C: "Näyttävän oloinen ratsu, mutta vielä hivenen voimaton takaa. Jäntevyyttä enemmän liikkeiisiin, tasaisempi keveys eteen ja säilytä ratsun huomio avuilla. Varo, ettei jalustin karkaa päkiän alta, jalan rentous."
Tuomari M: "Näyttävä hevonen, lisää energiaa takaosalle ja xxx xxx avuille. Pidä terävämmin pohkeen edessä." 

Gallops Jamiro
Helppo B:3, 56.705% 17/32
Tuomari C: "Siistiä suorittamista mutta vielä tarvitaan lisää energiaa ja irtonaisuutta suorittamiseen."
Tuomari H: " Tänään kovin haluton, vaikka teki pyydetyt asiat."

14.8. Rataharjoitus Tuomarinkylässä 

Tokaj
Vaativa B: FEI Junioreiden esiohjelma 2009, 58.5%
Tuomari C: "Ajoittain hieman pohkeen takana. Paljon hyvää."

30.-31.8. Suomenratsujen kuninkaalliset Ypäjällä 

Peri-Ville
Helppo B: KN Special, 56.8% 22/31
Tuomari C: "Saisi olla sujuvampi ravi, laukka vähän kiireinen eikä aina malta seistä."
Tuomari M: "Tänään hieman turhan vauhdikas mieliala ratsulla. Omaan ratsastukseen lisää tarkkuutta! Tee tehtävät pisteissä ja huolella alusta loppuun. Tsemppiä jatkoon!"

Helppo B:3, 61.8% 10/36
Tuomari C: "Tasainen ja rauhallinen suoritus, ajoittain pientä kuolaintuntuman vastustelua."
Tuomari E: "Varsin sujuva ja tahdikas suoritus, mukavia pätkiä. Varo turhaa kiirettä matkalla. Sopusuhtainen ratsukko!"

6.9. Nuorten hevosten festivaali Ypäjällä

S.W. Summer Solstice
Ryhmäratsastus 3-vuotiaille hevosille,  68.6% 8/10
Tuomarit: "Melko valmiin oloinen, kunhan liikkuu paremmin selän läpi."

9.9. Aluekilpailut Järvenpäässä

Gallops Jamiro
Helppo B:3, 61.136% 11/30
Tuomari C: "Alku kuin hidastetussa filmissä, mutta paranee huomattavasti loppua kohden. Lisää tarmoa ja napakkuutta siirtymisiin ja selvemmät taivutukset."
Tuomari H: "Tasainen ja kaunis esitys. Tänään kuitenkin hevonen hieman ponneton, jolloin esitys jää hieman vaisuksi."

Pin Rock's Esmeralda
Helppo A: Kenttäkilpailuohjelma N:o 6, 59.792%, 5/23
Tuomari C: "Nenä paremmin ylös, enemmän lennokkuutta."
Tuomari M: "Kiva energinen ratsu. Saisi kantaa itsensä paremmin. Täsmällisemmin avuille, tänään harmittavia tahtirikkoja."

Acrobat KS
Helppo A: Kenttäkilpailuohjelma N:o 6, 59.583%, 7/23
Tuomari C: "Miellyttävä hevonen. Käynti saisi olla irtonaisempaa. Laukka saisi pyöriä ja kantaa paremmin."
Tuomari M: "Kiva hevonen. Saisi liikkua paremmin pohkeen edessä, aktiivisemmin eteen."

Tokaj
Vaativa B:0, 57.625%, 20/34
Tuomari C: "Tasainen ratsastus. Hevoseen toivoisin enemmän lennokkuutta ja ilmavuutta."
Tuomari M: "Tasainen suoritus, mutta hevonen saisi liikkua kevyemmin eteen. Nyt suu auki. Vaihdot huolellisemmin."

Järvenpää 9.9.

Viime viikonloppuna oltiin isolla porukalla kilpailemassa Järvenpään aluekilpailuissa. Mulla oli ratsuina Murde, Esmeralda, Aku ja Tokaj. Lisäksi myös Esmeraldan omistaja Maarit sekä Tokajin omistaja Viivu starttasivat ratsuillaan. Järvenpää on kiva kisapaikka ja siksi oltiin sinne taas suuntailtu kilpailemaan.

Murde aloitti päivän. En ollut muutto- ja rakennuskiireiltäni juuri sitä ehtinyt ratsastaa 1,5 viikkoon ja siltä meno tuntuikin. Murde oli sitä mieltä, että mua ei todellakaan tarvitse kuunnella... Verkassa sain sen vielä edes jotenkin kutenkin kulkemaan, mutta radalla jokainen askel oli työvoitto. Homma ei vaan sujunut. Laukassa sentään se ei ilmeisesti näyttänyt niin tuskaiselta, mutta tuskaista se kyllä oli. Hyvänä puolena oli se, että hevonen oli rento ja käveli todella hyvin eikä todellakaan kyttäillyt yhtikäs mitään.

Tuomarit kuitenkin pitivät Murdesta ja saimme kauden ensimmäisen yli 60% tuloksen aluetasolla. Ihan hieno homma sekin, vaikka olisin se toivonut tulevan sellaisella radalla, johon olisin itsekin ollut tyytyväinen. Hyvä kokemus kuitenkin jälleen kerran ja herätteli taas moneen ongelmaan, mitä meillä on yhteiselossamme Murden kanssa ratkottavanamme.

Välissä olikin vuorossa oppilaani Maarit ja Viivu. Kummatkin tekivät hienot suoritukset ja selkeää kehitystä on nähtävissä heidän ratsastuksessaan!

Sitten taas omiin aherruksiin. Esmeralda oli vuorossa toisena ja ohjelmana meillä Helppo A: Kenttä 6. Verkassa sujui Esmeraldan kanssa ihan mukavasti, vähän jouduin tekemään töitä, että sain sen rehellisesti pohkeen eteen, mutta kyllä se siitä lähti sitten pikkuhiljaa pelittämään. Radalla kuitenkin raviohjelma jäi vähän alavireiseksi juuri sen takia, kun en sitä kunnolla saanut pohkeen eteen, mutta laukkaohjelma oli omasta mielestäni varsin hyvä. Nämä olivat vasta toiset yhteiset kilpailumme, joten vielä on kyse enemmän kokemuksen hankkimisesta kuin varsinaisesta kilpailemisesta. Esmeralda kuitenkin laittoi ihan kohtuulliset lukemat taululle ja menikin hetkin ennen kuin kukaan pääsi ohitsemme. Esmeralda oli loppujen lopuksi jaetulla viidennellä sijalla tässä luokassa!

Esmeraldan jälkeen vuorossa oli Tokaj ja Vaativa B:0. Verkassa Tokaj tuntui jopa todella hyvältä ja pääsin ratsastamaan sitä aika kivasti. Avot ja sulut tuntuivat hyviltä ja laukanvaihdotkin sujuivat mukavasti. Olin varsin toiveikas lähtiessäni radalle, mutta eipä se rata ihan niin hyvin mennyt kuin olisi toivonut. Vasemmassa laukassa, jonka piti olla meidän parhaita osioitamme, Toksu taas päätti draamailla ja juoksi suu auki, minkä ehti. Ja vaihdotkin olivat epäpuhtaat tai ainakin toinen. Ohjelma oli kuitenkin varsin tasainen, mutta mitään suurta onnistumista sinne ei osunut. Sitä tässä odotellessa! Nyt sitten tuota suuhommaa on pohdittu kilpailun jälkeen ja kokeilin Tokajille Murden paksua pulikkakankea lyhyellä varrella ja se tuntui ainakin nyt ensimmäisellä kokeilulla huomattavasti paremmalta... Saa nähdä, miten se lähtee vaikuttamaan, jos se jää nyt meille käyttöön. Toivottavasti ainakin jotain iloa olisi siitä ja osa suun aukomisesta jäisi pois.

Viimeisenä vuorossa oli Aku Akrobaatti, joka vaikutti hieman räjähdysalttiilta alkuunsa, mutta lähti sitten rentoutumaan mukavasti verryttelyn myötä. Aku alkaa puolentoista vuoden työn jälkeen näyttämään todella vakuuttavalta ja ihmiset sitä verryttelyssä ihastelivatkin. Onhan se kyllä iso ja musta! Ja kuvista päätellen sille on tullut paljon kaulaa lisää, melkein jo liikaakin mun makuuni. ;)

Aku oli verryttelyssä ihan hyvä kaikesta huolimatta. Se liikkui kohtuullisen mukavalla energialla eteenpäin ja oli myös kohtuullisen yhteistyöhaluinen. Tehtiin radan jutut läpi verkassa ja sitten ei muuta kuin radalle. Siinä missä Esmeralda oli luokan ensimmäinen lähtijä, Aku oli viimeinen. Saatiin suoritettua Akun kanssa varsin mukava rata, mutta keskiaskellajeissa se valui vielä auttamattomasti alas ja pitkäksi. Laukassa tuli yksi rikko, jossa Aku siirtyi kesken lyhyen sivun raviin, kun tein pidätteen saadakseni sen hieman paremmin kokoon. Peruutuksen askelmäärän sekoitin vaativan kanssa, joten siihen tein 2 askelta liian vähän. Se oli siis ihan puhtaasti oma mokani... Aku sai loppupeleissä 1 pisteen vähemmän kuin Esmeralda ja jäi niukasti ruseteilta. Mieli oli kuitenkin hyvä tämän jälkeen, sillä näin hyvä Aku ei vielä kertaakaan ollut ollut radalla. Aku pääsi palkintojenjakoonkin nappaamaan Esmeraldan rusetin!

Jälleen kerran oli ihan supermukava kisapäivä, jonka kruunasi ihanat ihmiset ympärillä!

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Santtu ja Nuorten hevosten festivaalit

Keskiviikkona oltiin Santun kanssa Tuomarinkylässä Nipsun tunnilla. Laskeskelin, että kyseessä oli suurin piirtein 12. kerta Santun kyydissä. Se on kuitenkin kehittynyt mukavasti koko ajan ja ollut helppo työstettävä. Nyt vielä kun oli paljon tilaa, hyvä pohja ja valoisa maneesi, tuntui poni työskentelevän entistäkin paremmin. Nipsu tokaisikin heti, että Santtuhan on ihan mini-Come Back II. Ei hassumpi vertaus! :)

Taivuteltiin Santtua käynnissä ja ravissa, jotta saimme sitä suoristumaan kropastaan. Santtu liikkui hyvin ja mielellään ja ymmärsi taivutuksenkin hyvin nopeasti. Taivuttelun ja suoristamisen jälkeen laukkasimme paljon. Siinä myös yhtä lailla ajatuksena taivutus ja se, että poni pääsisi laukkaamaan läpi kropan ja nostamaan selän ylös liikkeessä. Taidettiin laukata enemmän kuin kaikilla aikaisemmilla kerroilla yhteensä. ;) Mutta mikäs siinä hyvällä pohjalla laukkaillessa. Nipsun mielestä Santtu on ikäisekseen yllättävän valmis ja toimiva poni eikä mitään ihmeempiä ongelmia ilmaantunut missään asiassa. Santtu oli myös lopuksi todella rento ja ihan kuin olisi aina ollut Tuomarinkylässä hengailemassa.

Vähän kuitenkin jännitti perjantain koitos Ypäjällä, vaikka tunti olikin mennyt ihan hyvin. Suuntasimme siis Santun kanssa Nuorten hevosten festareille 3-vuotiaiden ryhmäratsastusluokkaan starttailemaan. Siinä piti suorittaa kaiken maailman askeleen pidennyksiä ja laukkalävistäjää ja sen sellaista, mitä juuri ei ollut koskaan harjoiteltu... Mutta syteen tai saveen, ilmoittauduttu oli, joten ei muuta kuin menoksi.

Aamulla aikaisin lähdettiin kohti Ypäjää ja oltiinkin ajoissa perillä. Ei kuitenkaan viitsitty ottaa ponia liian aikaisin ulos itseään väsyttämään, jotta jaksaisi vielä vähän liikkuakin radalla. Reilu vartti ennen starttia lähdettiin verryttelyyn päin. Ensin vaan taluttaen, sillä poni oli kohtuullisen kauhuissaan, että mihin hänet on nyt tuotu. :) Sitten verryttelykentälle esteradan viereen. Siellä sitten selkään ja hetki talutusratsastusta! Santtu ei varmaan elämän päivänä ole nähnyt hyppääviä ratsukoita eikä muutoinkaan ole tottunut, että samaan aikaan vilisee muita hevosia ympärillä, mutta eipä se tuntunut ponia juuri alkukauhistuksen jälkeen haittaavan. On se vaan viisas pieni poni! Vähän ravia ja yksi laukan nosto verryttelyssä ja sitten talutuksessa keskikentälle, johon koulurata oli viritetty.

Radalla oli vähän poukkoileva meininki. Keskimmäinen ratsu ryhmässämme oli vähän eläväisempää sorttia, joten siellä sai olla hieman varuillaan, että mitä tapahtuu milloinkin. Santtu kuitenkin keskittyi mukavasti työntekoon ja teki kaiken, mitä siltä pyydettiin. Käynnistä ja laukasta tuli seiskat, ravista 6,8, kuuliaisuudesta 6,5 johtuen sen jännityksestä johtuneesta käpristymisestä lyhyelle kaulalle ja yleisvaikutelmasta 7. Ihan mukavasti siis oli tarjolla pisteitä, vaikka ehkä kuuliaisuudesta olisin itse kuitenkin antanut edes hitusen enemmän. Mutta se nyt onkin vain mun oma puolueellinen mielipiteeni! Santulle superkiitokset ja taputukset, sillä se suoritui tehtävästä todella hienosti ja rohkeasti! :) Eikä edes hävinnyt hirvittävästi niille isoille hienoille puoliverisille... Saa nähdä koska poneilta kielletään osallistuminen moisiin kesteihin, kun näissä aina käydään, minkä ehditään! :)

Nyt Santulla on edessä suuri elämänmuutos, sillä Santtu muuttaa huomenna uuteen kotiin aloittelevan kouluratsastajan tulevaisuuden superponiratsuksi! Santun kanssa puuhastelu on ollut ihan mielettömän hieno kokemus. Tämän projektin aikana on saanut seurata nuoren hevosen etenemistä juuri ratsastajaan totutetusta ratsun alusta hyvin kaikissa askellajeissa liikkuvaksi ratsuksi. On nähnyt hyvin oman työnsä jäljen ja päässyt myös nauttimaan siitä sitä mukaan kun ponista on tullut mukava ratsu. Lisää tällaisia projekteja, kiitos!

Harmi kun ei ole yhtään kuvaa Ypäjän reissulta eikä Tuomarinkylästäkään... Ehkä jostain vielä joku ilmaantuu. Jos joku havaitsee tuosta 3-vuotiaiden luokasta kuvia jossain, niin ilmiantakaa ne ihmeessä mullekin, sillä itse en ole yhtään nähnyt.

Muita juttuja

Kuninkaallisissa käymisen lomassa on toki ollut tarjolla muitakin juttuja. Murden estehevosen ura on esimerkiksi jatkunut mukavissa merkeissä. Anni oli sillä perjantaina Järvenpään maneesilla hyppäämässä, kun minä fiilistelin Ypäjällä. Meno oli edelleen jännittynyttä ja vähän jopa kummallistakin, muttei kuitenkaan toivotonta. Purde ja Järvenpään maneesi vaan on aina hieman huono yhdistelmä. Toiveissa on, ettei sunnuntain koulukisoissa tarvitsisi maneesiin suunnata vaan pääsisi ratsastamaan kentällä... :)

Viime sunnuntaina oli sitten yksi iso jännitksen aihe taas juuri kyseisessä maneesissa hollilla, kun Murde ja Anu suorittivat Murden elämän ensimmäisen alue-estestartin. Mua jännitti hirvittävästi etukäteen, sillä mitä tahansa saattoi olla odotettavissa. Tavoitteena on siis saada Murdelle vähän rutiinia estehommiin, mutta se ei ole aina ihan niin helppoa kuin sen toivoisi olevan.

Yhdessä super-groomi Elinan kanssa laitettiin Murde kuosiin ja suunnattiin tiemme Jäken maneesille. Siellä sitten tsillaten alkuluokan ajan ja kun aika koitti, ei muuta kuin Anu kyytiin ja verryttelyyn. Anu teki hyvän verryttelyn erittäin vireän Purden kanssa, homma näytti jo kohtuullisen järkevältä ja siltä, että luottivat jo vähän enemmän toisiinsa. Anu verrytteli Purden erittäin hyvällä taktiikalla, jota oli kiva seurata.

Sitten radalle. Purde oli kauhusta kankeana, kun siirtyi kisamaneesin puolelle, muttei kuitenkaan ehkä ihan yhtä paha kuin edellisellä viikolla. Se toki peruutti seinää päin ja teki muita itselleen tyypillisiä kuvioita, mutta lähti kuitenkin sitten sujumaan kohti maneesin pelottavaa päätyä. Rata sujui yllättävänkin hyvissä merkeissä, mutta Purden mielestä maailman pelottavin lankkueste koitui jälleen kerran sen kohtaloksi. :) Eli siihen tuli hieman harkintaa ja siten yksi kielto. Loppuradasta vielä sarjalta tuli ensimmäinen osa alas, kun Purde vähän hämillään sinne tähtäili aivan oikeaan reunaan. Mutta siis ratsukko pääsi radan loppuun asti ja olimme kaikki ihan supertyytyväisiä, ennen kaikkea hevonen itse! Hevonen näytti siltä, että se olisi selvinnyt hengissä suuremmastakin koitoksesta kun puhisi itsevarmuutta tullessaan ulos maneesista. :) Vaikka sillehän se toki oli lähes elämää suurempi koitos...

Nyt sitten on tavoitteissa jatkaa vähän näitä estereenejä, ainakin sen verran, mitä kukkaro sallii ja ensi maanantaina Purdella onkin vuorossa Anun kanssa Sannan valmennus Metsäniityssä. Sen jälkeen täytyy taas katsella, että mihin päästään... Sitä ennen siis sunnuntaina koulukisat Järvenpäässä, jossa suoritetaan tuttu ja turvallinen helppo B:3.

Järvenpäässä päästään myös vihdoin starttaamaan uudelleen Pin Rock's Esmeraldan kanssa. Sen kanssa on tehty jonkin verran töitä ja yritetty pitää hyvässä vireessä. Olen sillä pari kertaa vähän ratsastanut, mutta muutoin se on ollut enemmälti Maaritin ratsuna ja olen heidän menoaan käynyt katsomassa. Tällä viikolla vielä parit treenit ennen kisoja. Mietin pitkään, että olisin halunnut kokeilla sen kanssa Va B:0:n, mutta en sitten kuitenkaan vielä uskaltanut, vaan päädyin tyytymään helppoon a:han. Talven aikana täytyy kyllä kokeilla seurakisoissa se vaativa b:0 startata, sillä kaikki radan asiat ovat kyllä ihan hyvällä mallilla, vaikkakin niitä täytynee myös vielätikkuri treenata koko ajan lisää. Saa nähdä, miten meillä sujuu toisella kerralla, kun ensimmäinen kerta sujui aika lailla täysin yli odotusten... :)

Myös Aku on tulossa Järvenpäähän. Sen kanssa me emem tosiaankaan pidä maneesikisoista, mutta toivomme silti parasta. Edellisen kerran maneesissa startatessamme saimme loistavan 45% tuloksen, joten sitä emme kyllä toivo uudelleen. Aku on kyllä sellainen tuuliviiri, että jos maneesiin joudumme rataa suorittamaan, voi osa asioista hyvinkin jäädä suorittamatta... Vähän sama kuin oman Murdenikin kanssa. Akun kanssa on ehditty reenailla aika vähän, mutta sen verran kuitenkin, että asiat pysyy yllä ja homma suurin piirtein toimii. Kunhan vaan muistan ratsastaa Akua jalalla ja melkein pitkällä ohjalla, on kaikki aika hyvin. :) Tämä vaan on harvinaisen vaikea toteuttaa, jos kaveri meinaa poistua alta niin kuin Järvenpäässä saattaa asian laita olla. Mutta toivomme parasta ja pelkäämme pahinta ja varaudumme kaikkeen. Olisi kyllä kiva, kun hommat menisi tälläkin kertaa nappiin, mutta se jäänee nyt kuitenkin nähtäväksi.

Neljäs ratsuni Järvenpäässä on Tokaj, jonka kanssa pitäisi suoriutua vaativa b:0-ohjelmasta. Se ei ole meille oikeastaan mitenkään vaikea, mutta silti siinä on meille paljon vaikeaa eli oikeastaan kaikki. :) Tokajin kanssa melkein toivoisin, että pääsisimme maneesiin, sillä se oli viimeksi siellä todella hyvä ratsastaa. Tokajin kanssa olimme tänään Nipsun tunnilla ja se oli todella hyvä. Mennä pöröteltiin ravia ja laukkaa ja siirtymisiä ja avoja ja sulkuja ja kaikki onnistui aika hyvin. Se on kyllä niin törkeen kiva ratsu. Silloin kun sen kanssa sujuu, niin se todella sujuu. Lisäksi se oli tänään supertyytyväinen ja teki töitä todella mielellään. Nipsultakin saatiin jopa aika paljon kehuja ja se lämmitti kyllä mieltä. Lauantaina meillä on vielä Johannan tunti ennen Järvenpään kisoja. Tokajin kanssa pitää vaan aina muistaa, että nivelillä se pitää ratsastaa vähän enemmän nyökkyyn ja pyöreäksi ja kangilla taas se pitää jättää edestä jopa vähän melkein auki. Kun vaan aina kaiken muistaisi ja osaisi vielä niitä muistamiaan asioita noudattaa... :)

Kerma-poni on ollut myös työn alla parit kerrat. Viikonloppuna ratsastaessani Kerman, se oli todella vallaton ja jopa hieman tuhma. Se on hieman omituinen tapaus, sillä se selkeästi ymmärtää ratsastajan avut, mutta menee välillä ihan lukkoon eikä sitten todellakaan ymmärrä enää yhtään mitään apuja. Sen historiaa kun emme juurikaan tunne, on sitä välillä varsin vaikeaa lukea. Lauantaina jouduimmekin neuvottelemaan ihan tosissaan, että kuka meistä määrää ja kenen käskyjä kuunnellaan. Tämän jäljiltä sitten maanantaina poni olikin kuin aivan toinen poni ja ymmärsi jo varsin selkeästi taas apujani ja että mitä mahdoin milloinkin tahtoa. Valoa tunnelin päässä näkyy siis jo ainakin hetkellisesti ja toivossa elellään, että tästä vielä ratsu saadaan ja ehkä se kauden virallinen tavoitekin täyttyy...

Sami kävi tarvitsemassaan vuosihuollossa viime viikolla ja on nyt kintut huollettuna odottamassa, että koska pääsee takaisin töihin. Parin viikon päästä pitäisi sitten pikkuhiljaa kääräistä haarniska niskaan ja kavuta takaisin helikopterin kyytiin. Ponissa alkaa loman jäljiltä nimittäin olemaan virtaa enemmän kuin laki sallii. Taluttelu alkaa jo ilmeisesti ajoittain käymään hieman haastavaksi etenkin jos kissat hyppii kentän valotolpissa samaan aikaan. ;)

Huomenna olisi Nipsun tunti Santtu-ponin kanssa ja perjantaina pitäisi suunnata sen kanssa Ypäjälle nuorten hevosten festareille 3-vuotiaiden ryhmäratsastukseen. Santtu on toiminut koko ajan hyvin, mutta vaihtelevasti. Välillä laukka sujuu parhaiten, välillä ravi ja viimeksi taas käynti oli ehdottomasti paras ponin esittämistä askellajeista. Voi olla, ettei poni esitä jännitykseltään mitään perjantaina, mutta toivotaan parasta! Hienot askellajit sillä kuitenkin on. Laukka on vielä erittäin raakaa, mutta käynti ja ravi ovat kummatkin erittäin hyvät. Se on Samia ryhdikkäämpi, mutta laukka taas Samilla on parempi. Käynti taas on Santulla Samia vahvempi, ravissa ovat kummatkin erittäin taitavia. On kyllä hauskaa vertailla näitä kahta keskenään, kun ovat saman rodun edustajia ja kummatkin erittäin laadukkaita ratsuja. Jännä nähdä, mitä Santusta tulee isona. Ainakin sillä on kaikki edellytykset samaan kuin Samillakin... Odotan innolla huomista tuntia Nipsun kanssa ja Tuomarinkylän maneesissa, jossa pääsee ratsastamaan samankokoisella radalla kuin mitä perjantaina on edessä Ypäjällä.

Toinen 3-vuotias ratsuni eli Moniponi oli myöskin hommissa eilen. Juoksutin sitä hetken ensin, jotta näin, miten se liikkuu ja hyvältähän se näyttikin. Sitten hyppäsin kyytiin ja ratsastelin kentällä sinne tänne. Se on ihan superviisas ja rohkea poni kyllä. Siinä se taas mennä pörötteli ja tuntui käteen todelal hyvältä. Ratsastin kevyesti kaikki askellajit läpi ja sen jälkeen saikin taas olla. Ehkä menen torstaina jo uudelleen Moniponin kanssa hommiin, niin kivaa sen kanssa oli puuhastella... Siitä tulee kyllä vielä todella hieno ratsu. Kaikki on sille niin helppoa ja sillä on todella hyvä tasapaino.

Moniponin myyntikin on ollut harkinnassa johonkin todella hyvään ja tavoitteelliseen kotiin, sillä me olemme ostaneet oman tilan ja kaikki liikenevä varallisuus menee nyt tallin ja tarhojen rakentamiseen sun muuhun tallinpitoon liittyvään. Omien hevosten pitäisi jo kuun vaihteessa päästä muuttamaan omaan pihaan ja tässä on tolkuttomasti puuhastelua ennen sitä tehtävänä ja mietittävänä. Meillä on tulevassa tallissa kolme karsinaa, joten jos jollain on esimerkiksi joku mukava ruuna, joka haluaisi tulla vähän lisäoppiin, niin ehdotuksia diilistä vaan tännepäin. :) Niin kauan kun on vaan kolme karsinaa, kaksi vierekkäistä tarhaa ja ori pihassa, en uskalla tammaa talliin ikävä kyllä ottaa. Odotan innolla loppukuuta, kun pääsemme itse muuttamaan ja laittelemaan paikkoja uudessa kodissamme!

P.S. Ponien ja ratsujen sivut päivitetty!

Kuninkaallisissa tunnelmissa...

Viime vuonna en kuninkaallisiin päässytkään, sillä silloin kaikki suomenhevosratsuni olivat syystä tai toisesta telakalla tai muuten vaan oli ikävyyksiä, joiden takia en sinä viikonloppuna päässyt paikalle suomenhevospuuhiin.

Myöhemmin syksyllä löytyi onneksi uusi suomenhevosratsuni Peri-Ville. Sitä sitten oli vähitellen rakenneltu noin marraskuusta lähtien tähtäimenä tämän kesän Prix de Agrimarket luokat sekä tietysti juurikin Suomenratsujen kuninkaalliset. Valmistautuminen olikin onnistunut aina Halikon Agrimarket-luokkaan asti hyvin ja sieltähän napsahti rusettikin mukaan. :) Halikon kisojen aikoihin Ville muutti uuteen kotiin ja ensimmäisen kuukauden aikana uudessa kodissa Ville oli valitettavasti päässyt laihtumaan johtuen ilmeisesti heinän laadusta. Tämän muutoksen aiheuttamat seuraukset huomattiin oikeastaan vasta Ypäjällä, kun Ville oli voimaton ja pystyi näkemään selkeän muutoksen sen kropassa, kun rupesi vertaamaan sitä Halikon tilanteeseen. Nyt onneksi asia on huomattu ja korjattu ja paranemaan päin pikkuhiljaa.

Kuninkaallisiin kuitenkin siis lähdettiin hyvillä mielin keskiviikko-iltana, sillä startit oli edessä sekä torstaina että perjantaina. Ratsun urallaan Ville ei vielä moisiin monipäivisiin koitoksiin ollut päässytkään, joten otettiin retki varman päälle ja loman kannalta. Ville kulki tuttuun tapaan erittäin asiallisesti ja kotiutui heti uuteen majapaikkaansa. Kuten myös me mukana olleet ihmisetkin. ;) Meillä oli mökki itsellämme vuokrattuna lähimailta ja sinne kömmittiin ihmettelemään tulevaa koitostamme!

Torstaina koitti ensimmäinen kilpailupäivä. Puunattiin ja puleerattiin Ville hienoksi ja suunnattiin ajoissa kohti kilpa-areenoita. Ville oli verkassa keskikentällä ihan mielettömän hyvän tuntuinen, se kantoi itsensä, teki hyviä siirtymisiä ja jopa vähän lisäsi ravia, mikä on sille ollut kohtuullisen vaikea tehtävä ymmärtää.

Luokkana oli siis KN Special, joka omasta mielestäni ei ole ollenkaan hyvä ohjelma raa'alle suomenhevoselle, mutta kilpailunjärjestäjien mielestä ilmeisesti se on. Ihmettelin myös sitä, että nuorille hevosille oli valittu tämä samainen ohjelma, sillä esimerkiksi laukasta suoraan käyntiin siirtyminen on monelle keskeneräiselle suomenhevoselle erittäin vaikeaa. Yhtä lailla laukannosto keskeltä kenttää voi olla varsin haastava. Mutta mentävä oli sitä, mitä tarjolla oli. :)

Siirryimme Villen kanssa 3 ratsukkoa ennen omaa suoritustamme juhlakentälle ja siellä yhtäkkiä Villestä tuli todella vahva käynnissä ja se ei suostunut pysähtymään saati peruuttamaan alkuunkaan. Ihmettelin tätä kovasti ja jatkoimme työskentelyä hetken, kunnes totesin, että hevosen täytyy vain yksinkertaisesti olla väsähtänyt, vaikkemme pitkään edes olleet verrytelleet. Annoin Villen sitten kävellä pitkin ohjin aina ratamme alkamiseen asti ja sitten pyysin sitä tsemppailemaan enää sen muutaman minuutin, jotka radalla viihdyimme.

Rata ei todellakaan mennyt niin kuin olisin toivonut, mutta olipahan sekin kokemus. Pysähdykset olivat edelleen todella vaikeita, hevonen ei kantanut läpi yhdenkään kulman, ei jaksanut lisätä ravia eikä laukassakaan ollut normaalia ponnekkuutta. Prosentit olivat 56,4% ja meille aika sietämättömän huonot. En todellakaan ollut tyytyväinen itseeni enkä siihen, että hevonen pääsi väsähtämään. En osannut tosiaan yhdistää alkuunkaan sen laihtumista ja sitä, että sen laihtumisen myötä myös hevosen jaksaminen ja etenkin voima on huomattavasti vähäisempää kuin mitä ne olivat esimerkiksi kuukautta aiemmin Wiurilassa. Mutta jälkeenpäin on helppo olla jälkiviisas ja todeta, että olisihan mun pitänyt tajuta... Paljon oppia tuli siis tästä radasta ja päivästä, vaikkei sitä toivottua tulosta tullutkaan. Hyvä näinkin. Villen kanssa olemme kuitenkin vielä erittäin kokematon ratsukko, joten kaikki tietous ja taitous on hyvästä ja auttaa jatkossa tekemään asiat oikein ja paremmin.

Perjantaina olikin sitten taas päivä uusi. Hevosta oli tankattu ja pidetty vireänä sopivasti kävelyttelemällä ja viihdyttämällä. Perjantain startti oli jo aamupäivällä ja ei muuta kuin letittäen poni ja kohti verryttelyä, mutta tällä kertaa ei yhtään liian aikaisin. Verryttelin hyvin vähän, ehkä kierroksen laukkaa kumpaankin suuntaan ja vähän ravia, muutoin ainoastaan kävelimme. Ohjelmana tällä kertaa oli Helppo B:3, joka taas on meille Villen kanssa oikein sopiva ohjelma. Paljon kuvioita, vähän siirtymisiä ja mukava sujuva meininki.

Sitten taas ei muuta kuin radalle. Rata sujui leppoisissa tunnelmissa. Kulmat oli hieman pehmeitä ja niissä oli vaikea saada Ville kantamaan läpi niiden, siirtymiset olivat edelleen voimattomia ja jäin ajoittain vaan pohtimaan, kuinka paljon paremmalta homma voisi tuntua, jos kaikki olisi kivasti. Selvittiin kuitenkin radasta läpi kunnialla ja vaikkei se hyvältä tuntunutkaan, pisteitä ropisi ihan mukavissa määrin. Prosentteja 61.80% ja sillä johdettiin luokkaa jos jonkun aikaa. Mutta kuten aina, kyllähän niitä ratsukoita sitten pikku hiljaa alkoi menemään meidän ohitsekin pisteissä. Yhdentoista aikaan meillä oli startti ja kello oli lähemmäs neljän, kun me vihdoin saimme varmistuksen sijoituksesta tai lähinnä sen puutteesta eli yhdeksäs ratsukko meni meidän ohitsemme pisteissä ja jäimme kuin jäimmekin luokassa ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Ei niin kovin palkitseva sija, mutta tiedämmepähän, että mahdollisuudet on vaikka mihin ja etenkin silloin, jos hevonen olisi vielä paremmassa kunnossa! Mieli oli hyvä tämän jälkeen, vaikka jäimmekin ilman rusettia kuninkaallisella matkallamme, mutta ensi vuonna sitten tämänkin vuoden edestä rusetteja!

Siinä vielä tunnelmat radalta ja kaikkien näiden kuvien copyright jälleen kerran Pekka Pietikäinen.

Kiitokset vielä Kirsille, Kaisalle ja Pekalle ihanasta retkestä ja mukavista tunnelmista sekä team Vuoksittarelle letkeästä seurasta!

Jännityksellä odotamme, missä tunnelmissa ollaan ensi vuoden kuninkaallisissa!

Aiemmista ratsuistani Rannikon Kaisla sijoittui neljänneksi kasvattajakilpailun estepuolella sekä Suvi-Hermiina kuudenneksi mestaruustaistossa! Onnittelut heille tiimeineen!