Cobireenejä

Oman pihan cobit pakattiin lauantaina koppiin ja suunnattiin naapurin cobilaan eli Samin kotiin reenailemaan. Samilla on kotona ihana kenttä ja meidät toivotettiin sinne tervetulleiksi reenailemaan. Cami ja Eme ovat hyviä kavereita ja matkustivat mukavasti keskenään, mikä oli varsin mukava huomata, sillä ne joutuvat nyt keskenään vähän käymään maailmaa katselemassa ennen laatuponikisaa.

Paikan päällä otettiin ensin työn alle Cami ja Emeraldi sai mennä tarhaan chillailemaan siksi ajaksi. Sen chillailu tosin sisälsi ehkä hieman myös tuhmailua, mutta onneksi se sai Samin pikkuveljenä kaiken tuhmailunsa anteeksi... :)

Camin kanssa reenailtiin ihan perusjuttuja, käytiin askellajit läpi, työstettiin hieman laukannostoja ja haettiin vähän isompaa ravia ja laukkaa normityöskentelyravin ja -laukan lisäksi. Kentän lyhyelle sivulle oli tehty valkoisia aitoja mukaellen lankkureuna, punaisia tarkkuustötsiä oli ripoteltuna kentälle ja lisäksi yhteen kulmaan oli viritelty katsomo aurinkovarjoineen. :) Ihan todellista siedätystä siis. Cami ei näistä mistään ollut moksiskaan vaan oli tuolla vieraalla kentällä kuin kotonaan. Camilla on vielä aika keskeneräinen kunto, joten kovin pitkää settiä ei sen kanssa suoritettu. Sen kuntoa tässä työstetään paremmaksi pikku hiljaa.

Cami on siis saman kasvattajan kasvatti kuin Sami ja Eemelikin, se on 5-vuotias ja tarkoituksena on valmistella se meillä syyskuun lopussa järjestettävään laatuponikilpailuun.

Camin jälkeen oli vuorossa Eemeli. Eemeli on Camia vähän pörhäkkäämpi ja reaktiivisempi kaveri ja sen kanssa vähän ihmeteltiin uusia maisemia alkuunsa. Kentän laidalla olleet puomit ja tynnyrit vähän ihmetyttivät pientä ponia, mutta nekin huomattiin vaarattomiksi kohtuunopeasti. :) Samanlainen työskentely tehtiin Eemelin kuin Caminkin kanssa. Eemeli oli aika jännittynyt eikä juurikaan laskenut kaulaa, nostanut selkää ja venyttänyt askeltaan niin kuin kotona osaa jo tehdä, mutta mennä pörötteli kuitenkin ihan mukavasti. Sen kanssa on vielä moni asia aivan hukassa, sillä eihän sillä kovin monia kertoja ole vielä edes ratsastettu, mutta moni asia oli yllättävän kivasti hallussakin... Nyt nousi pyynnöstä myötä laukat yhtä kertaa lukuun ottamatta ja laukassa löytyi vähän vaihteitakin, ravissa jännittyneisyden takia ei päästy juurikaan muuhun kuin yhteen ja samaan raviin, vaikka vähän lisäyksiä yritettiinkin harjoitella.

Kuvia katsellessani ratsastuksen jälkeen en voinut kyllä olla kuin tyytyväinen poniin. Vaikka se on vielä nuori ja todella tekemätön, sillä on ihan superraami ja superasenne. Kiitokset Siljalle jälleen kerran tästä aarteesta! En malta odottaa, että pääsen kunnolla työskentelemään ponin kanssa ja rakentamaan siitä itselleni tulevaisuuden kouluratsua.

Emeraldi sai lopuksi toimia myös lastenratsuna, sillä ehkä mä maltan sit joskus lainata tämän ponin jollekin taitavalle poniratsastajalle, jotta se pääsee näyttämään upeuttaan myös ihan ponigeimeissä! (Paree siis totuttaa se lapsiin jo heti alkuunsa...) Mut siihen on vielä pitkä matka ja mitä tahansa voi toki sattua sillä matkalla...

Cobiretki oli siis erittäin onnistunut ja ponit sai mukavaa kokemusta työnteosta kodin ulkopuolella. Kiitokset Leenalle, joka tämän retken mahdollisti ja tietysti ihanalle hovikuljettaja-kuvaajalleni. :)

Sunnuntaina cobit pääsivät sitten keskenään maastoon rentoutumaan rankan reenipäivän jälkeen. Tehtiin tunnin lenkki puskissa suhisemassa ja oli todella ihanaa. Ponit olivat ihan superletkeitä ja menivät ihan mihin vain niitä pyysi menemään. On ne vaan niin viisaita!