Paluu arkeen...

Blogi on elellyt mun lomani ajan hiljaiseloa, sillä kotona ei vaan ole aikaa kirjoitella ajatuksen kanssa koneen ääressä. Nyt töihin palattuani ehdin taas päivitellä blogiakin tutumpaan tahtiin. Loman aikana ja jo sitä ennenkin on ollut paljon kaikenlaista läpikäymätöntä häppeninkiä ja nyt sitten jonkin sortin yhteenveto kaikesta oleellisesta tapahtuneesta. :)

Nipsun valmennukset

Sekä touko-, kesä- että elokuun Nipsun valmennukset ovat raportoimatta. Kaikilla kerroilla olin siis valmentautumassa Murden kanssa ja Murde asusteli valmennusten välisen yön Tuomarinkylän Kilpatallissa. Nipsun valmennuksissa olen ratsastanut Murden kangilla, jotta me pikkuhiljaa totuttaisi niilläkin työskentelyyn. Kanget ovat tuntuneet varsin hyviltä Murden suussa eikä se ole niitä vastustellut alkuunkaan, vaikka se joskus ihan peruskolmipalalla onkin hieman levoton suunsa kanssa.

Toukokuun valmennuksessa keskityttiin vielä pääosin suoruuteen, eteenpäinpyrkimykseen ja siihen, että saan oikein korjattua hevosen parempaan ryhtiin. Tehtiin paljon vastalaukkaa ja siirtymisiä. Ravi-laukka-ravi-siirtymiset olivat hurjan haastavia ja sain niihin neuvoksi aina väistättää Murdea, kun ravi muuttuu laukaksi tahtomattani tai laukka ei muuti millään raviksi. Tämä auttoi hurjasti ja tasapaino siirtymisiin alkoi löytyä. Hyvin eväin pääsimme jatkamaan treenejä kotona.

Tässä vähän fiiliksiä toukokuun valmennuksesta kuvin:

Ainakin me ollaan aina ihan sikaviisaan näkösiä!

Kesäkuussa ensimmäisenä valmennuspäivänä muistan, kuinka otin ohjia käteen Tuomarinkylän maneesissa ja hevonen vastasi kävelemällä paremmin ja isommalla askeleella kohti tuntumaa. WAU. Silloin oli ensimmäistä kertaa sellainen fiilis, et jonain päivänä tästä voi vielä tullakin jotain. Koko ensimmäinen päivä meni varsin mukavasti ja päädyttiin tekemään vähän vaikeampiakin asioita kuten esimerkiksi laukkasulkuja. Tokana päivänä homma jatkui yhtä positiivisena, vaikka siirryttiin kentälle työskentelemään. Tehtiin volttikahdeksikkoja ja avoja ja sulkuja ja jossain vaiheessa mun oli vaan todettava, et Murde on nyt niin hyvä, et on pakko lopettaa ennen ku se väsähtää yhtään ja rupeaa menemään huonommaksi väsymyksen myötä. Kaikki tuntui helpolta ja kivalta. :) Tästä valmennuksesta jäi todella hyvä mieli ja sai olla tyytyväinen hevoseen. Nipsunkin mielestä hevonen oli parempi kuin koskaan.

Tänään ja eilen olimme Murden kanssa jälleen Nipsun valmennettavana. Tällä kertaa ei jäänyt ihan yhtä hyvä mieli kuin viimeksi, mutta ei Murde huonosti mennyt nytkään. Ensimmäisenä päivänä työskenneltiin siirtymisillä ravin ja laukan sisällä oikeastaan koko tunnin ajan, haettiin pieniä nopeita askeleita ja reaktiivisuutta. Olin itse jotenkin väsynyt ja huonossa vireessä enkä saanut ihan riittävästi irti itsestäni. Askeleittain Murde tuntui kuitenkin todella hyvältä ja siitä lähti sellaista ravia, jota en tunnusta aiemmin siitä saaneeni irti. Toisena päivänä eli tänään Nipsu ratsasti hetken alkuunsa ja mä menin sitten vielä myös itse. Jatkettiin samoja hommia kuin edellisenäkin päivänä. Ajoittain saatiin todella hyviä pätkiä aikaiseksi ja välillä oli taas homma levällään ja kaikki hakusessa. Hevonen kuitenkin näytti ajoittain jopa ihan pätevältä pieneltä kouluratsulta. :) Mut on tää aina vähän tätä, et kun joku homma alkaa pikkusen sujumaan, ni sit vaatimustaso nousee heti ja taas joutuu toteamaan, et ei tää vieläkään suju niin kuin pitäisi.. Lisää reeniä siis!

Andreas Hessen valmennus

Kahden viikon reissailun jäljiltä oli hyvä jatkaa valmentautumista. Osallistuin näille tunneille ensin kahtena päivänä Murdella ja vielä yhtenä päivänä Kerma-ponilla. Murden kanssa saatiin todella paljon kaikenmoista uutta pohdittavaa. Anza kävi heti ensimmäisenä kiinni varusteisiin ja jouduinkin vaihtamaan Murdelle kolmipalan sijasta nivelkuolaimen. Sain asiaan ihan mielenkiintoisen ja hyvin perustellun uuden näkökulman, miksi nivelkuolain on 3-palaa pehmeämpi, jota yritän ehkä avata joskus ihan omassa postauksessa. Liekö tämä kuolaimen vaihdos vai vähän erilainen ratsastustyyli oli sitten se tekijä, jonka takia Murde laittoi suunsa kiinni ja oli varsin tyytyväinen työskentelijä..? Toisena päivänä säädettiin myös hieman satulan asentoa, mikä tuntuikin varsin viisaalta muutokselta, sillä satulaa ei ole ihan viime vuosina topattu ja siksi siinä ei ole ihan riittävästi toppauksia takana ja pääsee sieltä laskeutumaan vähän liikaa. Tuunattiin kuitenkin asia kuntoon ja hommat jatkuivat. Murdea mun piti ratsastaa hieman uudella tavalla, aika pitkällä ohjalla ja istunnan piti olla just eikä melkein kuin oppikirjasta, muuten tuli sanomista. Hevoselle piti antaa tilaa liikkua ja sen piti kantaa itse itsensä.

Ensimmäisen päivän hommat oli aika perusjuttuja, siirtymisiä, puolipidätteitä ja lopuksi myös kokoamisia. Murde tuntui erittäin hyvältä ja olin tyytyväinen, että pääsin taas sellaiseen oppiin, jossa keskitytään enemmän siihen, mitä siellä selässä tapahtuu kuin pelkästään vain hevosen liikehdintään. Kun istunta oli hallussa, niin hevonenkin alkoi liikkumaan hyvin melkein kuin itsestään. Kuten seuraavista kuvista on havaittavissa, liikkui Murde loppupeleissä jo aika hyvässä ryhdissäkin!

Toisena päivänä en saanut laukata ollenkaan vaan tehtiin pelkästään ravityöskentelyä. Ravi-käynti-siirtymisiä, siirtymisiä ravin sisällä, lisäyksiä ja lopuksi avotaivutuksia. Tämä on tunnetusti meille hyvinkin haastavaa, mutta Anzan neuvoilla saatiin ihan hyvää työskentelyä aikaiseksi. Avotaivutuksissa Anza oli erittäin tarkkana, että ulkojalka pysyy takana ja sisäjalka vaikka jopa hieman edessä, jotta hevonen taipuu kunnolla läpi kroppansa. Matkalla tuli myös täsmäohjeita mm. ohjien lyhentämiseen, istumiseen lisäyksissä sun muita hyödyllisiä juttuja. Tässä kuvia myös toiselta päivältä.

Kerma-ponin kanssa kolmantena päivänä keskityttiin osittain samoihin ja osittain eri juttuihin. Sen kanssa tärkeää oli, ettei se rullaile yhtään nenää ryntäisiin ja että tuntuma pysyy mahdollisimman pehmeänä ja miellyttävänä. Sen kanssa tehtiin pohkeenväistöjä, avoja ja myös jonkin verran siirtymisiä. Poni tuntui toimivan todella hyvin ja Anzakin oli tyytyväinen sen suorittamiseen. Oli kiva myös huomata, että poni ei mene enää juurikaan tolaltaan vieraassa paikassa ilman omia kavereitaan. Kerma on kyllä kevään aikana ottanut ison edistysaskeleen kohti uskottavaa ratsuhevosta!

copy Maija Karhusaari

Lappeenranta 25.-27.7.

Lappeenrannan alue/kansallisiin suunnistettiin ensin torstaina Pondeponin kanssa 4-vuotiaiden luokkaan ja perjantaina sekä lauantaina Samin kanssa vaativiin. Pondeponin kanssa oli viikon verran harjoiteltu lomareissujen jälkeen ja muisteltu, miten ratsujen kuuluu kulkea. Lähinnä kisoihin lähdettiin katsomaan maailmaa ja näkemään, miten poni suhtautuu vähän isompiin geimeihin. Ja hyvinhän se suhtautui. Verryttely venyi hieman pitkäksi, sillä olin laskeskellut lähtöajakseni puoli yhden ja totuus olikin sitten jotain kymmentä vaille yksi. Poni ehti väsähtää tästä syystä aika lailla eikä jaksanut oikein kantaa itseään ryhdissä radalla. Se kuitenkin teki tehtävät ihan ok:sti ja käyttäytyi varsin mallikkaasti, joten poni ansaitsee täyden kympin tästä reissusta.

Kisoihin valmistelevat treenit kotona...

Perjantaina sitten oli Samin vuoro. Reissu oli kohtuullisen kaoottinen. ;) Matkaan lähdettiin niin, että ensimmäisen puolen tunnin sisällä poni keksi matkustaa kuljetusauton ruokintapöydällä ja piti köyttää se hieman tiukemmin kiinni. Ehjänä päästiin perille, mutta matkalla tajuttiin, että avoin vaativa pitää ratsastaa kangilla eikä ponilla mitään kankia suinkaan ole. Eli kyseessä oli ihan täysin mun ajatusvirheeni. Kanget tilattiin kotosalta ja saapuivatkin paikalle sopivasti ennen verryttelyyn suuntaamista. Kanget oli olleet ponilla kerran aiemmin päässä vajaa pari vuotta sitten, mutta ajossa sillä toki on ollut ajokanki suussa, ettei ihan vieras homma ole vivullinen ja ketjullinen kuolain.. Verryttelyssä poni tuntui todella hyvältä, kanget sopivat mun käteen ja ponin suuhun, kaikki tuntui olevan kohdillaan... Mutta niinpä siinä sitten kävi, että mä olin opetellut radan väärin ja radalla oli myös yksi kuoppa, jonka kohdalla laukassa esitettiin vähän ylimääräisiä vaihtoja. Eli rutiinin puutetta huomattavissa pahan kerran sekä ponilla että pilotilla. :) Joku 57% kuitenkin saatiin tästä vedosta ja kyllä sinne yksi puhdas vaihtokin tehtiin eli ei se ihan katastrofi ollut. Raviohjelman keskiarvo lähenteli 65%, mutta laukan sähläilyt ja väärin ratsastus toivat loppuradan pisteet sen verran alas, että keskiarvokin jäi keskinkertaiseksi... Hengissä kuitenkin selvittiin ja taas oltiin kokemusta rikkaampia!
Kiitokset myös ihanalle fanille, joka tuli taas paikalle ihmettelemään cobittelua..! :)

Lauantaina oli vuorossa 7vee-cup ja hieman vaikeammat tehtävät. Kanget sujautettiin päähän lauantainakin, sillä sen verran hyviltä ne tuntuivat perjantaina. Kaikki tuntui olevan kivasti kohdillaan kunnes päästiin aloittamaan rata. Juuri alkutervehdyksestä liikkeelle lähdettäessä päältämme lensi lentokone, josta tuli iso varjo maahan, jonka jälkeen peli oli aika pitkälti menetetty. Sami oli kireä kuin viulunkieli eikä halunnut mennä lähellekään tuomaripäätyä enää sen jälkeen, vaikka aiemmin siinä ei ollut ollut mitään ongelmaa... Ensimmäinen lisäys onnistui, mutta sen jälkeen mikään muu oikeastaan ei. Avot ja sulut oli sähläystä, laukanvaihdot eivät onnistuneet, käynti oli ok, mutta samaan arvostelukohtaan tuli mörkö kulmassa ja sitä rataa. Lopun huipentuma eli lisätty ravi päätyi sekin keskellä olleen kuopan takia menemään rikki. Ehkä kokonaisuutena huonoin rata, mitä ollaan tehty, mutta toisaalta taas tällä tasolla ei koskaan aiemmin olla oltukaan. ;) Mutta nyt on nämä ikäluokkakilpailut hoidettu ja ainakin ollaan päästy osallistumaan, vaikka nyt sitten oltiinkin tällä kertaa joukon jumboja... Tämän jälkeen voidaan sitten keskittyä rauhassa harjoitteluun ja käydään kilpailemassa vaan kivoissa meille sopivissa luokissa. :)

Valjakkoajon SM-kilpailut Wiurilassa

Sami osallistui tiimeineen valjakkoajon suomenmestaruuskilpailuun Wiurilassa viikko sitten. Koulukokeessa Sami ja Leena ottivat kakkossijan ja pitivät sen hienosti läpi viikonlopun. Lauantain maraton oli Samin tähän astisen uran ehdottomasti rankin ja se selvitti sen kunniakkaasti kellottamalla jopa parille esteelle pohja-ajat. Sunnuntain tarkkuudessa Sami ja Leena näyttivät myös parasta osaamistaan ja ottivat siitäkin sijoituksen! Lopputuloksena huikea SM-hopea!

On kyllä ollut hienoa olla Samin tiimin mukana sekä PM-kilpailuissa, että SM-kilpailuissa. Olen oppinut huimasti valjakkoajosta ja ymmärtänyt taas monia uusia asioita liittyen hevosurheiluun. Kyllä eri lajien parissa työskentely vaan on avartavaa...

Kotireenit

Kotireeneissä meillä on ollut kaikenlaista hassunhauskaa. Purde on tehnyt alkeisratsun hommia, hypellyt Annin kanssa ja toki myös tehnyt kouluratsuduunia mun kanssani. Olenpa erään kerran uskaltautunut yksin maastoonkin sen kanssa. :)

Moniponi sai maastoilla ja peltoilla kun oli vielä kotosalla, mutta viikon verranhan Moniponi on nyt asustanut Loimihaan maisemissa. Moniponista tehdään siellä kovaa vauhtia valjakkoponi. Juuri sain tänään viestiä, että kärryt on ollut jo ponilla perässä ja olipa ollut kärryssä kyytiläinenkin. :) Ihan mielettömän siistiä!! Moniponi on Loimaalla kaksi kuukautta ja tulee sitten Laatuponikilpailun kautta kotiin näillä näkymin.

Moniponin tilalla meillä on kotosalla reenissä 5-vuotias cobitamma Cami. Cami valmistautuu myöskin laatuponikilpailuun. Olen sillä nyt jo jonkun kerran ratsastanut ja poni vaikuttaa varsin viisaalta ja oppivaiselta. Se tarvitsee lisää kuntoa ja voimaa, mutta varsin kiva poni siitä tulee! Saa nähdä, mihin sen taidot sitten laatuponikilpailussa riittävätkään...

Eemeli on oma ihana itsensä ja sen kanssa on reenailtu myös jonkun verran. Se on saanut kokeilla vähän puomien ylitystä ja on menty pellolla ja tiellä ja maastossakin. Huomenna sekä Eemeli että Cami lähtevät maailmaansa laajentamaan ja mennään niiden kanssa Samin kentälle reenailemaan. Toivottavasti saataisi kummastakin kivaa kuvamateriaalia. :)

Muut ponit

Akun ja Vilpun kanssa on reenailtu normitahtiin säännöllisen epäsäännöllisesti. Aku on ollut kovinkin vaihteleva, välillä todella hyvä, välillä jotenkin ihan superväsynyt. Sen kanssa varmaankin seuraava tavoite on aluekisat Porvoossa. Vilppu valmistautuu edelleen laatuarvosteluun, jos vaan sen esteratsastuspuoli saataisi jollain lailla työn alle, jotta harjoituskertoja saisi alle ja homma tulisi sille tutuksi. Vilppu on nyt pitkään ollut varsin mukava ja toimiva, joten toivotaan, että sellaisena se pysyisikin nyt mahdollisimman pitkään! :) Kermaa olen myös ratsastellut tuttuun tapaan ja se on kehittynyt kevään ja kesän aikana ihan mielettömän paljon, nykyään se on jo melkomukava ratsu. Sillekin pitää saada taas kisoja peliin pikkuhiljaa, sillä vaikka kotona hommat sujuukin, on ne varmasti vielä hakusessa kodin ulkopuolella...

Vierailevia tähtiä on ollut myös ratsuissa ja alla pari kuvaa kivasta ruunasta, jota olen pari kertaa käynyt ratsastamassa normiratsujen ohella:

Tässä kai nämä viime aikojen suurimmat tapahtumat ja kuulumiset hevosrintamalta. Olisi ollut kiva paneutua vähän enemmänkin esimerkiksi juuri Andreas Hessen valmennuksien tapahtumiin, mutta ehkä sitten ensi kerralla, kun herra täällä vierailee! :)