Ajatuksia

Huoh, taas on pimeää ja synkkää ja masentavaa. On ollut jotenkin masentava kausi heppailuissakin. Mikään ei oikein suju eikä mikään oikein huvitakaan. Onneksi tällä viikolla on valmennus joka päivä, joten ei pääse vaipumaan syvemmälle masennukseen. Valmennukset sentään onneksi pitävät mielen virkeänä ja herättävät motivaatiota, jota tarvitaan ihan loputtomasti tässä vaiheessa vuotta, kun pitää rämpiä mudassa, ratsastaa jäätävässä sateessa ja pitää tallia pihoineen kuosissa luihin ja ytimiin asti iskeytyvässä viimassa...

Oma Murdeni on ollut tästä johtuen ihan heitteillä. En ollut itse ratsastanut sillä kertaakaan edellisen Pietin valmennuksen jälkeen ennen tätä päivää. Joka päivä mua on harmittanut, etten ole saanut sitä ratsastettua, mutta silti en ole saanut sitä itsestäni irti. Onneksi Murde on kuitenkin siitä mukava tapaus, että sitä ei juuri haittaa, vaikka se pari viikkoa olisikin vähän kevyemmällä. Anni on myös onneksi ehtinyt käymään sitä liikuttelemassa ja olen itse päässyt paikalle heitä komentamaan ja Anni onkin saanut Murden ihan kunnolla hommiin, tekivätpä viimeksi jopa vähän sarjavaihtojen alkuakin. *hih* Ja lisäksi Murde on saanut tehdä vähän puomireeniä, joka tekee sille aina yhtä hyvää... Tänään sitten kapusin vihdoin itse Murden kyytiin ja oli se kyllä ihanaa. Ollaan päästy Murden kanssa tän viimeisen vuoden aikana siihen, että tekeminen on useimmiten kummankin mielestä kivaa, vaikkei se kummankaan meistä mielestä koskaan kovinkaan helppoa olekaan. :)  Tunnen Murden jo niin hyvin, että se jää kiinni sen sluibailuista eikä mua ahdista sitä kotona komentaa vaan uskallan ratsastaa sitä aika hyvin. Välillä päästän meidät vähän liian helpolla, mutta tiettyjä asioita vaadin kyllä meiltä aina. Suoruuteen osaan jo pyrkiä aika hyvin Murden kanssa ja se liikkuu aika kivasti eteenpäin itsellään. Taivutukset ja kääntämiset on vielä työn alla ja niitä reenataan. Ravi on se, mitä mä vaadin meiltä ihan liian vähän. Jos voin valita, en juuri ravaa Murden kanssa. :) Tähän mun pitäisi nyt pikku hiljaa ruveta tekemään muutosta ja työstää myös sitä pirun ravia... Tänäänkin mentiin vain käyntiä ja laukkaa ja siksi ehkä olikin niin kivaa.

Murde on muutoinkin nykyään ihan mielettömän toimiva hevonen. Sehän on syksyn mittaan toiminut alkeisratsunakin, sillä eräs poni-isä on käynyt Murdella opettelemassa ratsastuksen saloja. Joudun kyllä aina näiden alkeistuntien aikana ja vielä jälkeenkin ihmettelemään, miten viisas Murdesta on vuosien mittaan tullut. Murde mennä hölköttelee alkeisratsastajansa kanssa ihan supertyytyväisenä, on varsin kärsivällinen opettaja ja kaiken lisäksi suhtautuu tähän hommaan suunnattomalla antaumuksella pitäen usein jopa huolta ratsastajastaan.

Murde oli palauteltava tänään töiden maailmaan, sillä huomenna ja ylihuomenna mennään Andreas Hessen tsekkailtavaksi ja siksi oli hyvä saada edes jotenkin asetukset kohdilleen ennen sitä... Turpiin siellä tulee kuitenkin. ;)

Eemeli on omista hevosista ollut eniten työn alla. Edellisen Nipsun tunnin jälkeen on työstetty taivutuksia ja rentoutettu kaulaa ja opeteltu venymistä kropasta. Itse olen ratsastanut pari kertaa ja Anni muutamia kertoja niin, että olen itse ollut katsomassa. Olen aiemmin Moniponin ja nyt Eemelin kanssa huomannut todella hyödylliseksi tämän Annin kanssa yhdessä työskentelyn, sillä on kiva katsella maasta käsin asioita ja nähdä, miten hevonen reagoi mihinkin ja pyytää Annia kokeilemaan erilaisia juttuja ja sitten nähdä maasta käsin hevosen reaktio. Selästä näkee ja tuntee vain tietyllä tapaa ja maasta käsin taas aivan erilailla. Jotta oppii mahdollisimman paljon hevosestaan, on hyvä sekä nähdä se maasta että tuntea se selästä.

Tiistaina päästiin Eemelin kanssa Nipsun tunnille uudelleen ja olipa taas todella hyödyllistä! Alkuun Nipsu juoksutti taas Eemeliä, jotta sai sen taipumaan ja rentoutumaan ylälinjastaan ja siten läpi kropan. Oli todella hyödyllistä katsella tämä juoksutus ja nähdä muutos juoksutuksen aikana ponissa. Saatiin paljon kiitosta siitä, että olimme saaneet jo ponia taipuisammaksi kropastaan edellisen kerran jälkeen, mutta vielä sitä pitää työstää edelleen paremmaksi. Ja nyt nimenomaan pitää saada pehmeämmäksi poni myös oikeaan kierrokseen kun se aiemmin vaikeampi vasen on saatu jo paljonpaljon joustavammaksi. Juoksutuksen jälkeen oli vuoro nousta selkään ja jatkaa työskentelyä verrytellyllä ponilla. Sain heti ravin aika mukavaksi ja työskenneltiin kulmien ja suoristusten kanssa kumpaankin suuntaan. Kulmissa taivutus ja suoralla suoraksi vain hetkeksi, jonka jälkeen jo valmistelu seuraavaan kulmaan. Nipsun ajatuksena oli pyöreä kulma, vaikka ratsastaisikin syvälle kulmaan. Ajatus oli hyvä ja sain siitä myös nopeasti kiinni. Sama tehtävä toistettiin myös laukassa, joka tuntui myös hyvältä ja kohtuullisen helpolta. Vasemmassa kierroksessa sain olla tarkkana, ettei laukka kulman jälkeen hiipunut vaan jäi päälle suorallakin. Oikeassa kierroksessa ei tätä ongelmaa ollut. Sitten jo lopeteltiinkin, sillä poni oli tehnyt paljon hommia hyvin. Hieno poni! Kunhan saan kuvamateriaalia niin laitan esille, sillä kuvissakin poni näytti todella hyvältä. Nipsun treenejä yritetään jatkaa Eemelin kanssa heti kun vaan saadaan aikataulut jälleen sopimaan yhteen Nipsun kanssa. Perjantaina uskaltaudun myös Eemelin kanssa Andreas Hessen ihmeteltäväksi. Saa nähdä kuinka paljon sanomista sieltä tulee tämänkin pelin tiimoilta... :)

Moniponista olen hieman huolissani tällä hetkellä. Sehän siis ei ole ollut alkuunkaan oma itsensä palattuaan kotiin Loimaalta. Aluksi se oli vain omituinen ratsastaa ja sitten tosiaan alkoi ontumaan vasenta takajalkaansa ja lepuuttamaan sitä tarhassa seisoskellessaan. Käytin sen sitten Viikissä ontumatutkimuksessa ja se reissu oli pelkkä suuri pettymys. Ajattelin, että vien sen Viikkiin, koska siellä on niin hyvät mahdollisuudet tutkimiseen, mutta eipä ponia juuri edes tutkittu. Lääkärit totesivat, että sillä on mahdollisesti tulehdus kintereissä ja olisivat halunneet piikittää kintereet. Mä olin hyvinkin eri mieltä ja päästiin lopulta sopuun siitä, että kokeillaan 10pv tulehduskipulääkkeellä ja katsotaan paraneeko poni sillä. Nyt on kulunut reilu viikko ja poni kyllä liikkuu paremmin eikä onnu niin selvästi, mutta edelleen mieluusti lepuuttaa vasenta takajalkaa koko ajan. Eilen onneksi Heidi ehti vihdoin hieromaan ponin ja selästä löytyi kuin löytyikin kipeä kohta, jota koskiessa poni yritti aluksi huitoa takajaloilla ja johon ei meinannut päästä käsiksi. Pikkuhiljaa Heidi työskenteli tätä selän kohtaa pehmeämmäksi ja poni selkeästi liikkui paremmin käsittelyn jälkeen ja piti painoa normaalimmin tälläkin jalalla. Tänään Moniponi sai lisäksi kyseiseen kohtaan laserhoitoa ja sekin tuntui selkeästi helpottavan ponin oloa. Ongelma on siis mahdollisesti kuitenkin jossain muualla kuin jaloissa, ihan niin kuin epäilin alun perinkin... Lauantaiksi sain ajan eläinlääkäri/kiropraktikolle, jonka pitäisi tällaisissa ongelmissa olla ekspertti, joten luotan nyt, että hänellä olisi vähän järkevämpää sanottavaa asian tiimoilta kuin mitä Viikissä... Tiistaille on kontrolliaika Viikkiin, johon sitten olisi toivomus mennä hieman viisaampana.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos joku hevosmaailmassa opettaa, se on hevosten sairastelu. Ja niin tässäkin tapauksessa. Olen oppinut jälleen kerran lukemaan ja tarkkailemaan hevostani paremmin ja olen myös tällä kertaa oppinut kyseenalaistamaan auktoriteetit. Olen myös jälleen kerran vahvistanut näkemystäni siitä, että on tärkeää että on ihmisiä, joilla on selkeä jatkumo hevosen käsittelyssä. He tietävät, mikä kyseisessä hevosessa tai ponissa on normaalia ja mikä taas ei. Tässä tapauksessa sekä luottokengittäjä että luottohieroja ovat käyneet katsomassa, onko normaalista poikkeamaa ja heidän havaintonsa ovat olleet kullan arvoisia. Siksi, vaikka hevosilla ei olisi mitään varsinaista ongelmaa, on niitä hyvä välillä tsekkailla vaikka juuri hieronnan muodossa, sillä kun ongelma joskus tulee, on helpompi paikantaa ongelmakohta kun hevosen hieroja tietää, miltä hevonen normaalitilassa on tuntunut. Hieronnallahan ei usein ongelmia sinänsä poisteta, mutta se helpottaa ongelmien paikannuksessa sekä toki helpottaa hevosen oloa, jos varsinaisen ongelman takia on aiheutunut esimerkiksi lihasjumeja. Lauantaina olen toivottavasti jälleen viisaampi tämän asian tiimoilta. Siihen asti toivon parasta ja pelkään pahinta.

Sitten muihin ratsuihin. Tokajin kanssa valmentauduttiin pitkästä aikaa maanantaina. Päästiin Nipsun tunnille ja saatiin paljon hyödyllistä työskentelyä taas tehtyä. Mä niin väitin mahtipontisesti Nipsulle, että olen nyt vihdoin päässyt hyvälle mallille sarjojen ja piruettityöskentelyn kanssa, mutta jälleen kerran Nipsu osoitti toisin. Jonkun aikaa jälkeenpäin mietin, että miksi homma oli niin erilaista kuin mitä se oli pitkän aikaa ollut treeneissä, mutta tajusin sitten, että tunnilla Toksulla oli kanget päässä. Toksu on nivelillä ihan superpaljon helpompi ratsastaa ja ehkä johtuen taas täysin erilaisesta tuntumasta, en osannutkaan ratsastaa sarjoja alkuunkaan ja muutoinkin oli jotenkin ihan vaan pidätteet ja kaikki perusavut ihan hakusessa. Tavallaan Toksu oli ihan superhyvä alusta alkaen ratsastaa, muoto oli ryhdikäs ja hevonen reagoi hyvin apuihin. Aloitettiin laukassa sulku-avo-sulku-avo-siirtymisillä, jotka oli tosimakean tuntuisia ratsastaa ja olin ihan fiilareissa. Sitten aloitettiin työstämään yksittäisiä vaihtoja. Olen pitkään miettinyt, että toinen vaihto ei ole niin hyvä kuin toinen ja nyt sitten Nipsu laittoi sen sanoiksi. Toinen vaihto oli vino! Vasemmasta laukasta oikealle vaihdossa takajalat pääsi valahtamaan oikealle. Tämän korjaukseksi mun piti ajatella vasen sulku ja tehdä siitä vaihto niin, että takajalat pysyy vasemmalla. Johan lähti vaihdot kasvamaan... Sen jälkeen kun sain suoristettua hevosen ja Toksun tästä aiheutuneen kiukun laantumaan, tuli ihan superlaadukkaita yksittäisiä vaihtoja myös tähän aiemmin vaatimattomampaan suuntaan. Sitten oli sarjojen vuoro ja niissä olin kyllä aivan hukassa. Nyt kun Toksu oli jo kuumennut näistä yksittäisistä vaihdoista ja niissä suoritumisesta, se vei mua läpi sarjojen ihan miten sattuu eikä todella ollut avuilla. :) Muutama ihan ok sarja saatiin, mutta ei niinkään niin, että olisin päässyt laksemaan välejä vaan enemmänkin niin, että mietin avuille ja vaihto, avuille ja vaihto, avuille ja vaihto. :) Hohhoijaa, taas oli hieman sellainen olo, että kylläpä sitä oikeasti on ihan vasta-alkaja tässä hommassa, vaikka tunteja satulassa on takana ihan järjetön määrä... Sitten piruetteihin. Nekin sujui vaihtelevalla menestyksellä. Ajoittain tuli hyviä askeleita, ajoittain ei niin hyviä, mutta ajatus säilyi oikeana onneksi koko ajan. Tärkein oppi tällä kertaa oli siinä, miten tullaan sisään puolipiruettiin ja etenkin miten siitä tullaan ulos. Jo viimeisten puolipiruetin askeleiden aikana tulee miettiä uusi sisäpohje ja uusi taivutus, jotta pääsee pehmeästi ja sujuvasti ulos uuteen suuntaan ja sitä myöten myös tulevaan vaihtoon. Tätä ulosratsastusta en ollut koskaan aiemmin päässyt ajattelemaankaan, varmaan ollut valmentajalla riittävästi neuvottavaa siinä sisäänmenossa ja itse piruettiaskeleissakin.. :) Toksu on kyllä niin superopetusmestari, sillä se tekee juuri niin kuin pyydetään ja vain niin kuin pyydetään! Kyllä valmentautuminen on vaan NIIN hyödyllistä, vaikka tämä tunti olikin hieman masentava, opin taas paljon ja jälleen kerran jouduin huomaamaan, kuinka vähän oikeasti osaankaan...

Akun kanssa on ollut epäonnea. Juuri kun se on ollut ihan superhyvä ja toiminut ihan tolkuttoman kivasti, tuli jälleen takapakkia. Puolitoista viikkoa sitten sitä oli kuljetettu kolmena päivänä peräkkäin ja lisäksi sen pikkutallissa on ollut hevosmuutoksia, joiden mahdollisesta yhteisvaikutuksesta se on alkanut osoittamaan hieman merkkejä stressimahan heräämisestä henkiin. Ratsastin sen viime torstaina, jolloin se oli hieman jäykkä ja vaisu alkuun, mutta tutuilla väistöharjoituksilla se lähti toimimaan kivasti ja oli ihan superhyvä ratsastaa. Askeleittain löytyi jopa piruettilaukka ja siitä samoin tein jalasta hyvin eteen. Näitä on harjoiteltu pikkuhiljaa pitkin syksyä ja nyt se oli ihan mielettömän tuntuinen niissä. Samoin laukasta käyntiin siirtymiset ja väistöstä laukannostot olivat todella upean tuntuisia. Perjantaina oli tarkoitus vain hyvän mielen viimeistellä ennen lauantain kilpailuita, mutta heti alkuunsa Aku nousi pystyyn kun pyysin toista takaosakäännöstä. Ihmettelin tätä suunnattomasti, mutta jatkoin ratsastusta, laukka ja ravi sujui kivasti, mutta käynnissä uudelleen olisi ollut tarjolla keulimista. Pyöräytin liinassa hetken, jotta näin, että hevonen on normaali eikä mitään ihmeellistä näkynyt. Ajattelin, että ratsastan radan läpi ja lopetan, mutta kun ratsastin keskilinjalle Aku jälleen reagoi oikeaan pohkeeseen pystyyn. Sitten neuvottelua omistajan kanssa ja pyöritin vielä Akua kumpaankin suuntaan ja takaritkin läpi pakon voimalla ja sitten sai ratsu olla siinä. Olin silmät pyöreänä ihmetyksestä ja suunnattoman pettynyt, että taas oltiin menossa vauhdilla taaksepäin. Sovittiin kuitenkin, että suunnataan lauantaina Tuomarinkylään ja katsotaan, mikä tilanne on siellä. Josko kuitenkin olisi kyseessä jokin ohimenevä kotkotus. Lauantaina Tuomarinkylässä ei tarvinnut kuin mennä selkään ja todeta, että hevonen oli todella apaattinen ja tarjosi pystyyn ennen kuin mitään oli ehditty pyytääkään. Se tuntui selkeästi kipeältä. :( Tämän jälkeen tehtiin päätös, että otetaan hetki rauhassa Akun kanssa ja katsotaan, miten homma etenee. Huoli valtasi mielen tämänkin eläimen osilta. Tällä viikolla on kokeiltu ratsastella kevyesti ilman painetta hölkkäillen ja katsellaan, mihin tilanne vie. Toivottavasti Aku paranee ikävistä olotiloistaan mahdollisimman pian!

Sami on vihdoin palaillut takaisin töiden pariin. Olen nyt ratsastanut sillä kaksi kertaa tauon jälkeen ja onhan se kuin kotiinsa menisi kun istuu Samin satulaan. Se poni vaan on niin omilla avuilla ja toimii lähes ajatuksen voimalla. :) Kermaa on myöskin työstetty ja se kyllä paranee koko ajan. Sillä on nyt selkeästi sellainen kausi meneillään, että se ymmärtää ratsastuksesta koko ajan enemmän ja enemmän ja suhtautuu asioihin hieman enemmän maltilla eikä pelkällä tohotuksella. Sen kanssa ollaan etsiskelty ravin tahtia ihan todella hitaan ravin kautta ja se tuntuu sieltä löytyvänkin. Ravilisäykset se on siis oppinut jo viime kevään ja kesän aikana, mutta niihin työstetään edelleen jatkuvasti lisää laatua ja kantovoimaa. Laukassa alkaa olla jo tolkkua ja sitä on myös työstetty hitaammaksi ja myös vastalaukkojen kautta on notkisteltu ponia. Vastalaukoissa on tosin vielä usein se ongelma, että ne menee enemmälti tohotukseksi, jolloin ne ei kovinkaan paljoa ponia notkista. Mutta eiköhän nekin sieltä vielä rauhoitu mukaviksi vetristelyiksi. Jos Kerman kanssa lähdettiin alun alkaen pitkälti miinuksen puolelta ratsuhommiin, aletaan nyt ehkä olemaan siellä aika lähellä nollaa, joissain asioissa saatetaan jopa olla jo hieman plussan puolella. :)

Loppuviikko siis meneekin sitten valmentautuessa herra Hessen armottomien silmien alla. Odotan pelon ja kauhun sekaisin tuntein, vaikka samalla toki innolla näitä tunteja!

Viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa Murden 4-vuotiaan pikkusiskon kyytiin ja tänään käytiin valmentautumassa yhdessä. Olipa hauskaa, kyseessä on todellinen Minimurde! <3 p="">