Murden treenit

Murde oli siis ollut hieman kevyemmällä työskentelyllä pari viikkoa ja viikko sitten keskiviikkona kävin kokeilemassa, että ratti ja jarrut oli suurin piirtein paikoillaan ja olihan ne.

Torstaina suunnattiin Andreas Hessen valmennukseen. Päästiin torstaina paikalle hyvissä ajoin ja ehdin kävellä ja verrytellä Murden varsin mukavaksi. Murde tuntui pitävän maneesin pohjasta ja liikkui varsin mukavasti. Verryttelin lähinnä laukassa, tein huvikseni muutaman vaihdon ja vähän vastalaukkaakin.

Heti alkuunsa saatiin kehuja Andreakselta, että meno näyttää paljon paremmalta kuin heinäkuussa. Hevonen on paremmassa ryhdissä ja liikkuu oikeammin, jeeeee! Oli hyvä fiilis aloitella hommia tunnilla, kun tiesi, että jotain oli tehty oikein ennen tuntiakin. :)

Aloitettiin ravissa ja työskenneltiin lähinnä suoruuden ja avotaivutusten parissa. Avotaivutuksissa haettiin ainoastaan "shoulder in" eikä niinkään "head in". Elikkäs rungosta avon asento, mutta ei juurikaan taivutusta. Välillä jopa saatettiin asettaa hieman ulos, jotta saatiin kroppa paremmin oikeaan asentoon. Tätä työstettiin kummassakin suunnassa ja se sujuikin ihan mukavasti. Tässä vaiheessa peilit olivat erittäin hyvä apu, jotta näin aina peilistä, mikä oli se asento, minkä Andreas milloinkin halusi nähdä. Ravissa työskenneltiin koko ajan harjoitusravissa ja pystyin melkein jopa istumaan ja vaikuttamaan samaan aikaan. Wau. :) Ei nimittäin ole ihan itsestäänselvyys tämän hevosen selässä...

Sitten sama homma laukassa. Avomainen asento, takajalat ei saa roikkua sisällä ja hevosen tulee kantaa itsensä suorana takajalkojen päällä. Laukassa Murden vinous tulee helpoiten esiin ja etenkin vasemmassa kierroksessa, jossa se suruitta työntää takamuksen sisään ja lavan ulos. Rehellinen taipuminen on myös tässä vaiheessa kaukana, sillä eihän se voikaan taipua ennen kuin on lähtökohtaisesti suora kropastaan... Tätä sitten työstettiin ja pienen hetken ja muutaman ulospäinasetuksen jälkeen homma alkoi sujumaan niin, että valmentajallekin kelpasi. Tämä tunti meni varsin kivuttomasti ja helposti ja olin yhtä hymyä, sillä hevonen tuntui hyvältä ja Andreakselta tuli paljon positiivista palautetta, vaikka toki myös kritiikkiäkin. Ainahan on korjattavaa. Siitä ei pääse mihinkään.

Perjantaina oli sitten vuorossa lisää oppeja ja samojen asioiden työstöä. Tällä kertaa olimme kentällä eikä peilejä ollut tarjolla, joten homma oli hieman hankalampaa sen osilta. Olin valmennuksissa suoraan yövuoron jäljiltä eli samoilla silmillä kuin edellisenäkin päivänä ja siis alla oli jo tunti Eemelin kanssa. Hevosten vaihtamisessa tuli hieman kiire, sillä Eemeli piti purkaa ja varustaa ja kopittaa ja Murde purkaa ja varustaa tuntia varten sekä verrytellä puolessa tunnissa. Tämä oli vähän hölmösti ajateltu etukäteen mahdolliseksi, sillä liian tiukka ajoitus teki sen, että Andreas tuli samalla hetkellä kentälle kun vasta olin itse nousemassa selkään. En siis tällä kertaa ehtinyt verryttelemään alkuunkaan. Kävelyt oli onneksi kuitenkin kohtuullisesti hoidettuna maastakäsin.

Aloitettiin tunti käynnissä. Keskikäyntiä lyhyillä sivuilla ja kulmissa, siitä lisättyyn käyntiin lävistäjälle. Näissä käytettiin samaa ajatusta kuin aiemmin Eemelin kanssa, että hevosen täytyy liikkua kohti "heiluvaa" tuntumaa ja sitä kautta pidentää ja rentouttaa askeltaan. Keskikäynnissä ja lisätyssä käynnissä heiluminen oli erilaista, jotte käyntikin oli erilaista. Murde toimi tässä ihan superisti, käveli hienoa käyntiään ja lisäsikin sitä varsin ansiokkaasti.

Sitten jatkettiin kevyessä ravissa ja avotaivuksilla. Aloitettiin oikeassa kierroksessa ja siinä avot sujuivat hyvin. Ratsastettiin sekä avoja että tarkkoja linjoja että niin kutsuttua Andreaksen "dog bone"-kuviota, joka on siis koiran luun mallinen kuvio. Kulmiin ratsastetaan syvälle, taivutetaan sisään, kädet hieman sisällä, suorille kurvataan vähän sisään, suoristaen kädet keskellä ja vaihtaen taivutus ulos kädet ulkona. Tästä siirryttiin siihen, että kulman taivutuksesta ajateltiin dog bone-kuvio, mutta säilytettiinkin etuosa sisällä kulman mukaisessa asennossa ottaen hevosesta kiinni ulkoavuilla. Oikealle tämä onnistui hyvin ja tahdotusti, vaikken ihan aina ymmärtänytkään, että mitä olin tekemässä ja miksi. :)

Siirtyessämme vasempaan kierrokseen, homma lähti totaalisesti käsistä. En saanut Murdea alkuunkaan siihen asentoon, mihin Andreas olisi sen halunnut, en ymmärtänyt mitä haluttiin ja lopulta ratsastin kaikki linjat ja kulmatkin miten sattuu ja ajauduimme Andreaksen kanssa ilmiriitaan siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi ja mitä mä en ymmärrä ja niin edelleen. Mä jotenkin turhauduin kun olin mennyt kierrostolkulla ympäri enkä osannut enää mitään. Kädet piti viedä vasemmalle, mutta hevonen ei saanut kääntää päätään sinne. Kun vein kädet vasemmalle, putosi lapa oikealle ja pää ainoastaan kääntyi vasemmalle eli siis juuri niin kuin ei pitänyt käydä. Noooh, aikamme tästä "keskusteltuamme" Andreas hyppäsi kyytiin ja näytti minulle, mitä halusi. Sehän olikin sitten aika eri asia kuin mitä mä olin epätoivoisesti yrittänyt ja vasta tässä vaiheessa sitten selvisi, että mitä taas oltiinkaan tekemässä. Tämä haluttu työskentelyasento oli nimittäin huomattavasti lähempänä pohkeenväistöä kuin avotaivutusta ja siinä mä olin mennyt täysin harhaan... Lopuksi palasin selkään ja sain toivotun asian suoritettua ja noin tunnin verran aikataulusta myöhässä pääsimme lopettamaan tämän session. Hohhoijaa, olipahan taas ratsastus, mutta opinpahan taas paljon itsestäni ja hevosestani ja jälleen kerran totesin edessäni olevan nöyrtymisen paikka. :) On niin paljon asioita, mitä ei vaan osaa. Kuvaajakin jäätyi tässä vaiheessa eikä vasemmasta kierroksesta eikä Andreaksen ratsastuksestakaan näkynyt jäävän todistusaineistoa kehiin. Ehkä videon muodossa, muttei ainakaan kuvina...

Launtaina Murdella oli vuorossa vieraileva ratsastaja ja heidän menostaan voittekin lukea Liisan blogista. On hauskaa, kun Murdekin pääsee välillä antamaan itsestään jotakin jollekin muullekin kuin ihan vaan meille omille ihmisilleen. Ja on hauska huomata aina välillä, että toden tosiaan, Murde ei olekaan enää se nuori hevonen, jolla vaan hölkkäillään ympäriinsä kevyttä ravia vaan se on oikeasti aika osaava ratsu. Näin ne asiat muuttuu ja hevoslapset kasvaa!

Sunnuntaina Murdella oli vuorossa sekä alkeisratsuna toimimista että Eemelin kanssa maastoilua. Murdella piti siis kiirettä viikonloppuna. Eipä se tuntunut Murdea kyllä haittaavaan vaan päinvastoin, Murde taisi nauttia maastolaukkailuistaan täysin siemauksin!

Maanantaina sitten otin Murden ohjasajoon. Teki mieleni ratsastaa sillä, mutta maltoin nyt jättää sen tekemättä ja puin sille päälle ohjasajovyön ja -ohjat. Työskentelin sen kanssa alkuun sekä oikeassa että vasemmassa kierroksessa ympyrällä sekä ravissa että laukassa. Pitkään olen ollut ahdistunut sen suun aukomisesta ja työskenneltyäni sen kanssa jonkin aikaa, rupesin kiinnittämään huomiota siihen, milloin se aukoo suuta ja milloin ei. Lopulta huomasin, että sen ollessa ylhäällä aika avoimessa muodossa se oli kaikkein tyytyväisin. Työskentelin sitä siis siellä yläilmoissa, kunnes olin ajatellut lopetella hommat ja ainoastaan enää kävellä ajaen sitä takaa. Siirsin ohjat suoraan kuolaimista lenkkien kautta käteen ja lähdin kävelemään ajaen sitä takaa ja vahtien sitä muotoa ja suuta. Kokeilin sitten huvikseni muutaman pysähdyksen, jotka osoittautuivatkin aika haastellisiksi ja kun korjasin, alkoi Murde kuumumaan. Jatkoin työskentelyä pysähdyksillä ja liikkelle lähdöillä muodon ollessa aika avonainen ja suun kiinni, korjasin myös Murden vinoutta väistömäisellä liikehdinnällä ja vaadin sen olevan suorana lähellä aitaa. Eipä aikaakaan kun yhtäkkiä tämä minun hidas ja epäreaktiivinen hevoseni alkoi polkemaan piaffia ja ajoittain lähti liikkeelle melkein jopa passagemaisin askelein kuumuessaan niin paljon tekemistäni korjauksista takaapäin. Wau. Olin ihan äimän käkenä, miten Murde yhtäkkiä keveni liikkeissään ja tosiaan oli takajaloillaan ja polki vaikka minkämoisia askeleita pyynnöstä ja välillä myös pyytämättä. Toki välillä mentiin myös peruuttaen ympäri tarhaa, mutta siitä taas lähdettiin ihan superaskelein eteenpäin. Huomasin itsestäni, että olin paljon rohkeampi maasta käsin pyytämään ja korjaamaan kuin selästä käsin. Lisäksi huomasin kaikki Murden sluibailut paljon selkeämmin, kun näin ne omin silmin juuri sillä hetkellä, joten pääsin myös puuttumaan niihin nopeammin ja tehokkaammin. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tällaista puolta hevosestani. Ehkä olen joskus istunut sen selässä niin, että se on ollut tuollainen, mutta sitten omalla jännityksellä pilannut moisen moodin. Jonkun aikaa vielä sitten työskenneltyäni tämän reaktiivisen takajalkojen päällä istuvan hevoseni kanssa, maltoin lopettaa hommat ja kävelytellessäni sitä en enää uskonut näkemääni todeksi. Joutunen lähiaikoina kokeilemaan tätä työskentelytapaa uudelleen ja toivon, että kuvaajakin olisi paikalla silloin, jos tämä ihme vahingossa toistuu.

Vielä näin seuraavana päivänäkin olen aivan ihmeissäni ja pohdin, näenkö Murdea koskaan toista kertaa samanlaisena. :) Tänään (tai siis nyt jo eilen) Murde saikin nauttia ansaitusta vapaapäivästään. Loppuviikko sillä onkin taas enemmän tai vähemmän työntäyteinen...