Kisat ja muutto!

Lauantaina käytiin kuin käytiinkin Helsinki Horse Fairissa ihmettelemässä kuolaimetonta kouluratsastusta sekä valjakkoajonäytöstä. Oli kivaa ja vielä kivempaa olisi ollut, jos olisi ollut aikaa hengata siellä ihan ajan kanssa ja ihmetellä kaikkea, mitä nähtäväksi oli tuotu ja vaikkapa kaikkia muitakin samanaikaisesti olleita messuja! Käytiin myös toki fiilistelemässä "Poikaa" welshponien osastossa ja vähän katseltiin ihania heppatavaroitakin, mutta onneksi ei mitään tarttunut matkaan. ;) Juuri aiemmin olikin tullut shoppailtua uudet suitset ja uusi kesäloimi kaverin poistomyynnistä...

Horse Fairin jälkeen sitten ponien liikutukseen. Pitkästä aikaa juoksutettiin Pekan kanssa Murde oikein kunnolla kentällä ja se liikkui ihan ok:sti, ei ollut mikään superhyvä juoksuttaa, muttei huonokaan. Huomasi, että sillä on ollut hieman kevyempi ja ei niin kurinaltis viikko takana, sillä se oli kuitenkin hieman kyseenalaistavalla tuulella, vaikkei varsinaisesti päässytkään kuitenkaan kyseenalaistamaan mitään. Välillä on kuitenkin pakko ottaa sen kanssa hieman tsillimmin, että jaksetaan jatkaa taas vakavamielisempiä treenejä tällä viikolla.

Tänään Murde oli sitten Annin kanssa Enjalassa harjoituskisoissa hyppelemässä vähän esteitä. Murde oli hieman ihmeissään kun oli "paljon" hevosia ympärillä ja kaikkea hassua ihmeteltävää. Maneesissa sitä pelotti ainoastaan tuomarit nurkkauksessaan, mutta muutoin se oli varsin viisaasti siellä. Joitain kertoja hyppääminen hieman sitä tuntui jännittävän, mutta pääasiassa meni kivasti. Ristikkoluokassa Murde sai 0-0 tuloksen ja 60cm  luokassa se otti yhden kiellon, kun ensimmäisen esteen eteen keskelle heijastui maneesin tuuletushärpäkkeestä pyörivä auringonvalopallo ja se nyt vaan oli ylitsepääsemättömän kamala. Onneksi toisella yrittämällä siitäkin kuitenkin pystyi menemään ylitse... :) Oikein hyvä harjoitus jälleen Purdelle, joka kaikesta huolimatta jäi jälleen henkiin!

Kisoista suunnattiin sitten Murden ja Monin uuteen kotiin. Nykyisen tallin pitäjät Anu ja Harri ovat ostaneet itselleen tilan ja Murde ja Moni muuttivat sinne asustelemaan. Murde siis vietiin sinne ensin ja se tuntui heti olevan kuin kotonaan, seisoi käytävällä yksin tallissa järkevästi ja tsillaili uudessa ihanassa metsätarhassaan. Mutta parasta kuitenkin oli, kun sinne saapui seuraavassa lastissa myös Murden paras ystävä Moni-poni. Kummatkin näyttivät aivan äärimmäisen onnellisilta tarhassaan yhdessä nökötellessään. Toivottavasti pojat ovat kotiutuneet myös talliin mukavasti ja päästään jatkamaan harjoituksia pokujen uudessa kodissa heti alkavalla viikolla. Torstaina onkin Sepon valmennus pitkästä aikaa ja lauantaina Murdella on seuraavat harjoituskisat Kalliorinteessä, jonne mä en edes pääse itse mukaan, IIKIIKIIK.

Nooh, lähipäivinä lisää ponien uuden kodin tunnelmista!

Letkistelyä

Torstaina oli ohjelmassa paljonpaljon heppailua. Kävin ensiksi Murden kanssa puuhastelemassa ja koska sillä on meneillään vähän kepeämpi viikko kaikkien rankkojen reenien välissä, päädyin sen kanssa vain radalle kävelemään ja ravailemaan sekä myös pellolle kävelemään ja ravailemaan. Pellolla oli niin paljon lunta, että siellä oli jopa jokseenkin haastavaa ravailla, mutta välillä sain muutamia askeleita ravia kuitenkin irti Murdesta. :) Ravissa oli kohtuullisen haastavaa pysyä kyydissä, sillä Murde kauhoi menemään aika isosti siellä lumenpaljoudessa. Hengissä selvittiin ja taas on yksi kerta enemmän käyty aitaamattomalla alueella hengaamassa... Oli aika ihanaa!

Siitä jatkui matka Jöpölle, jonka kanssa harrastettiin myös hankitreeniä. Tehtiin vähän laukannostoja hangessa ja siinä olikin puuhaa vanhalle herralle. Oli kyllä varsin hauskaa senkin kanssa. Pitää vielä muistaa nauttia lumesta, sillä kohta sitä iloa ei taas ole hetkeen! Vaikka kyllähän muakin toki välillä toi lumenpaljous ahdistaa, mutta ei niin paljon, ettenkö jaksaisi siitä iloita, että pääsee lumessa pompottelemaan pokujen kanssa...

Jöpöltä jatkui matka Samille ja Kermalle. Kermalle oli tilattu uusi satula kokeiluun, sillä tähän asti se oli saanut lainata Samin satulaa, mutta nyt oli kokeiluvuorot käytetty. ;) Kermalle istui Batesin Caprilli kuin nenä päähän ja sillä sitten mentiinkin kentälle töröttelemään. Pidettiin vielä tiukasti kiinni taluttajasta, sillä en ollut kovinkaan varma edelleenkään ohjauksen toimivuudesta. Mentiin ensin pitkät pätkät käyntiä ja sitten ravia kumpaankin suuntaan. Harjoiteltiin samalla vähän tunnistamaan, että mitäs se oikea pohje mahtaakaan tarkoittaa ja myös, että voiko pysähtyä luvatta portin kohdalle. Homma sujui huomattavasti paremmin kuin edellisviikon ratsastelut ja lopuksi jo menin ihan ilmankin taluttajaa/liinassapitäjää ja taivuttelin vähän ponia, kun on niin kovin jäykkä ja haluaisi mennä vähän miten päin sattuu... Kerma tuntui lopuksi varsin lupaavalta pieneltä ratsun alulta!

Sitten Samin selkään ja menoksi. Sami tuntui Kerman jälkeen niin kovin isolta... :) Tehtiin sen kanssa vähän siirtymisiä ja jumppaa, sillä se oli hieman vahva taas kovan reeniviikonlopun ja sen jälkeisten vapaiden jäljiltä. Lopuksi kuitenkin irtosi ja keveni oikeinkin kivasti ja tehtiin vähän vaihtoreenejä ja lisäyksiä. Lisäykset olivat loppujen lopuksi niin hienoja, että oli pakko vaan taputtaa ja lopettaa. Sami on kyllä aivan uskomaton poni, se vaan tekee ja tekee ja tekee ja aina vaan paremmin ja laadukkaammin. Ei voi kuin ihmetellä sen työmoraalia ja intoa!

Pienten ponien jälkeen oli aika ison hevosen! Kävin reenailemassa Akun kanssa vähän Helppo A:2:n juttuja, josko vaikka päästäisi sen kanssa kilpailujen makuun ihan kohta puolin ja lisäksi toki reenailtiin ihan muitakin hauskoja juttuja. Aku on helposti jäykempi vasemmalle, joten sen kanssa on saanut tehdä töitä, että letkistyisi sinne puolelle. Aku ei ollut tällä kertaa ihan niin superhyvä kuin mitä on pitkään ollut, muttei alkuunkaan huonokaan. Tällä viikolla meillä olikin vain tämä yksi treenikerta, sillä Aku on menossa lauantaina harjoituskisoihin hyppäämään. Ensi viikolla sitten jatketaan kouluratsastusharjoituksia ja mennään käymään maneesillakin treenaamassa ihan oikeasti! :)

Päivän viimeiseksi pääsin vielä istumaan pitkästä aikaa Esmeralda-ponin kyytiin. Oli vähän kuin olisi kotiin astellut. On se vaan niin tuttu pieni ratsu, kun on sillä jo muutaman vuoden körötellyt menemään. Taitaa olla tämän hetkisistä ratsuistani pitkäaikaisin, vaikken sillä nyt ole uuden omistajan aikana niin hirvittävästi ratsastanutkaan. Nyt se oli kuitenkin aika pitkälti oma mukava itsensä ratsastaa. Oli kiva fiilistellä sen kanssa vähän vastalaukkoja ja laukanvaihtoja ja huomata että siitä fiilistelystä oli vielä apua Maaritillekin!

Torstai oli siis ihan luksuspäivä, johon kuului monta ihanaa ponia ja pari mukavaa hevostakin! Tommosena päivänä sitä tietää olevansa harvinaisen onnellinen yksilö, kun saa ratsastaa niin pirun hienoja hevosia ja poneja!

Perjantaina homma jatkui ensin Tokajin kanssa. Tokaj oli mielettömän hyvän tuntuinen heti alkuunsa, tehtiin todella hyviä vaihtoja kumpaankin suuntaan täsmällisesti avusta ja säilyttäen koko ajan aivan saman tahdin. Lisäksi käynti-laukka-käynti-siirtymiset onnistuivat todella hyvin ja pehmeästi. Myös ravityöskentely oli ok, vaikkei nyt ehkä ihan niin hyvää kuin laukka. Viivun kanssa Tokaj oli myös todella hyvä. Teetin sekä vasta- että myötälaukan nostoja pitkillä sivuilla ja Tokaj tsemppaili ihan kympillä, jopa vähän kuumeni tästä harjoituksesta! Oli ihana katsoa, miten yhtäkkiä palaset loksahtivat kohdalleen ja ne välillä niin mielettömän vaikeat laukannostot olivatkin yhtäkkiä aivan äärettömän helppoja tälle ratsukolle. Useasti tulee mietittyä, että kumpi on hienompi fiilis, se että itse onnistuu vai se, että näkee oppilaansa onnistuvan, mutten ole vieläkään saanut aikaiseksi ratkaisua tähän pohdintaan. Riittänee, että tietää kummankin fiiliksen olevan todella hieno!

Sitten ponihommiin. Ratsuina jälleen Sami ja Kerma. Samin kanssa tehtiin vähän avoja ja sulkuja ja ravilisäyksiä alkuun pohkeenväistösiksakien jatkeeksi. Sitten laukassa vähän kokoamisia ja ensimmäisen kerran tuntui, että Sami jäi etenkin oikeassa laukassa melkein piruettilaukkaan, WAU. Siitä piruettilaukasta lähdin sitten kokeilemaan vaihtoja, sillä siinä sai ne takajalat pieneen vähän nopeampaan askeleeseen eikä vain siihen normiin valtavaan harppaukseen ja olisi mahdollisesti helpompi vaihtaa. Ja kyllä! Saimme muutamia hyvin vaihdonkaltaisia tapahtumia aikaiseksi ja ainakin yhden ihan puhtaan vaihdon todistetusti. Eli toistoja toistoja ja vielä kerran toistoja ja kyllä ne vaihdot vaan sieltä lähtee irtoamaan. Selkeästi Sami tarvitsee nopeutta ja voimaa niihin takajalkoihinsa, jotta saa ne koordinoitua mukaan vaihtoihin. Etujalathan se kyllä vaihtaa aina ja takajalatkin usein jossain vaiheessa, mutta että saataisi kaikki samaan askeleeseen, vaatii todella paljon työstöä. Mutta nyt voi taas olla vähemmän epätoivoinen asian tiimoilta, sillä kyllä ne siellä jossain on, kunhan ne vaan saa sieltä löytymään! Kun taas hetken tauon jälkeen sain yhden lähes askeleessa tapahtuneen vaihdon, oli jälleen taputusten ja lopettamisen aika. Poni on edelleen taitava!

Sitten Neiti Kerman kyytiin. Ensin jälleen käyntiä, sitten ravia ja tänään jopa laukkaakin! Nämä kaikki ensin liinassa ja oikeinkin mallikkaasti. Eteenpäinpyrkimystä pienellä ponilla oli tänään vaikka muille jakaa... :) Sitten vielä hetken käyntiä ja ravia ilman taluttajaa ja hengissä selvittiin jälleen! Uusi satula tuntui edelleen hyvältä ja ponin omistajakin kävi katsastamassa poninsa kulkua.

Sitten vielä tunninpitoon ja töihin! Tunnillakin oli iki-ihana pieni poni, joka tsemppaili vallan mahdottoman paljon...

Lauantaina sitten luvassa Horse Fair Helsingissä. Pitää mennä katsastamaan kuolaimetonta kouluratsastusta ihan ehdottomasti ja Samin kanssa odotellaan kutsua moisiin geimeihin seuraavan kerran, sillä eiköhän meiltä se kuolaimetonkin meno onnistuisi! ;) Sami olisi vaan tyytyväisempi ilman niitä suukappaleita... *hih* Ja toki pitää meidän pokaaliakin "Poikaa" käydä siellä ihailemassa kun se on siellä kaiken kansan nähtävillä!

Perushommia

Maanantaina oli sitten paluu arkeen vapaaviikon jälkeen. Ratsastin Murden jälleen ihan melkein ajatuksella. :) Tehtiin tällä kertaa paljon laukkatyöskentelyä, sekä laukanvaihtoja että vastalaukkaa. Vastalaukka ei ole vielä aiemmin hirveesti tehty, mutta viimeksi Sepon tunnilla pikkuhiljaa aloiteltiin ja sain silloin Sepolta erittäin hyviä vinkkejä siihen, miten se vastalaukka tulisi Murden kanssa ratsastaa. Silloin tehtiin lyhyt lävistäjä ja jäätiin siitä uralle vastalaukkaan. Koska moinen harjoitus on hieman haastava nykyisellä minimaalisella kentällämme, päädyin harjoittelemaan vastalaukan nostoja ja vastalaukan jatkamista kaarevalla uralla. Alkuhämmennyksen jälkeen Murde toimi harvinaisen mukavasti ja tuntui ymmärtävän kohtuullisen hyvin, mitä laukkaa halusin milloinkin. :) Myös vaihdot onnistuivat aina ajoittain, siinäkin olisi vaan kivempi, jos olisi enemmän tilaa, niin pääsisi ratsastamaan valmistelut vähän paremmin eikä tarvitsisi hätiköidä että nyt ihan just pitää jo kääntää!! Mutta ihan positiivinen fiilis jäi kuitenkin koko ratsastuksesta. Välillä tapahtui sitä mitä toivoinkin tapahtuvan...

Tiistaina oli tarkoitus jatkaa harjoituksia, mutta sään ollessa ihan jäätävä, totesin ettei huvita lähteä liikennekaaokseen kököttämään. Murden sijasta päädyin ratsastamaan Tokajin. Tokaj oli varsin positiivisella tuulella ja tehtiin sen kanssa hommia oikein tosissaan. Se oli alussa vähän jäykän oloinen, joten aloiteltiin laukassa eteenratsastuksilla ja vastalaukoilla taivuttaen kunnolla kaarteen suuntaan. Siitä sitten pikkuhilijaa kohti piruettilaukkaa, avoja ja sulkuja laukassa ja vähän työskentelypiruettia kumpaankin suuntaan. Sitten sarjavaihtoja sekä pitkillä sivuilla että diagonaaleilla välillä onnistuen välillä ei ja välillä kuumentaen koko hevosen niillä aivan villiksi. :) Lopuksi vielä ravissa avoja ja sulkuja ja pari lisäystä, kun hevonen alkoi vihdoin tuntumaan todella hyvältä ja olemaan ohjan ja pohkeen välissä. Lisäyksiin vielä Pietin ohjeiden mukaisesti avosta niin, että sain hevosen pysymän suorassa ja takaosan päällä.

Eilen oli sitten taas Annin vuoro palata maisemiin ja ratsastaa sekä Murde että Zorro. Murden kanssa päätettiin ottaa muutama hyppy, sillä viikonloppuna on tarkoitus mennä Enjalaan hyppämään pari pientä luokkaa ja hakemaan taas sitä vieraan paikan rutiinia Murdelle. Murde tuttuun taapaan aluksi ihmetteli, että mitä hänen eteensä on taas aseteltu, mutta pian lähti taas rullailemaan ja teki hyviä hyppyjä ja eteni hyvällä energialla kohti estettä! Tästä tuli hyvä mieli kaikille ja oli hyvä jättää siihen. Kunhan vaan olosuhteet alkaa taas olemaan paremmat, täytyy Murden kanssa ehdottomasti hypätä enemmän, niin että se on sille taas ihan tuttua ja turvallista puuhaa. Se on muutoinkin nyt järkiintynyt niin paljon, että miksi ei myös tässä hyppypuuhassa siis! :)

Moni-Poni oli lähes yhtä viisas. Selkäännousussa se oli yhtäkkiä hieman hankala, mutta ymmärsimme äkkiä, että se johtui mukaan otetusta raipasta ja kun se heitettiin pois, oli Zorro oma tsilli itsensä. :) Raippa oli mukana siitä syystä, että kentällä oli myös toinen hevonen ratsastuksessa ja olin ajatellut, että on hyvä olla keppi mukana, jos sattuu tulemaan joku tilanne. Nooh, keppi jäi kuitenkin heti alkuunsa pois ja Zorro oli oma järkevä itsensä alusta loppuun huolimatta kentällä myös pyörineestä tammasta. Viisas poni siis! Se ylitti myös pari puomia sekä käynnissä että ravissa ilman sen kummempia ihmetyksiä ja taas sai olla siihen tyytyväinen.

Hienot ponit siis jälleen kerran. Katsotaan, mitä tämä päivä tuokaan sitten taas tullessaan... :)

Sami suuressa maailmassa!

Tässä pieni kooste Samin lauantain valmennuksista á la Pekka

Vapaaviikko vierähti...

Olin taas viime viikon vapailla ja koko viikko meni pääasiassa hevosten parissa. Oli kyllä jälleen ihana viikko ja paljon kerrottavaa hevosten kanssa työskentelyistä. Lisäksi on myös paljon kuvamateriaalia, sillä hovikuvaajani ja -kuljettajani oli viikonlopun matkassani mukana ja säätkin suosivat kuvaamista. :)

Alkuviikosta oli tarjolla ihan perustreenejä, maanantaina Anni ratsasti Moniponin sekä Pööden. Purde ei ollut viikonlopun reenien jäljiltä mitenkään kovinkaan väsynyt vaan jaksoi vielä tehdä mukavasti palauttelevia hommia radalla ja vähän kentälläkin. Moniponin kanssa tehtiin ensimmäisen kerran ihan pelkkää ratsuilua eli Anni kyytiin heti alkuunsa, kentällä käyntiä, ravia ja muutama laukannosto. Sitten suunnattiin Moninkin kanssa vielä radalle ja se kiersi sen ympäri kuin vanha tekijä. On se vaan tässä vaiheessa aika kiltti ja kunnollinen ratsu.

Ratsastin itse Villen, joka oli mukava oma itsensä ja toimi erittäin hyvin. Se mennä pörötteli tyytyväisenä käyntiä, ravia ja laukkaa. Pari pohkariakin tehtiin ja laukannostot käynnistä oli varsin mallikelpoisia. Ville on supertomera ratsu, jonka kanssa useimmiten voi puuhastella erittäin hyvällä mielellä. Se on perusrehti suomenhevonen, joka yrittää aina parhaansa. Sen kanssa oltiin suuntamassa sunnuntaina Suoran järjestämään Tiinan valmennukseen Vihtiin ja siksi piti tsekkailla, että kaikki oli mukavasti kohdillaan.

Tiistaina omat pokut oli vapailla ja kävin katsomassa Anun ja Rollen tuntia Kärtsyllä. Oli ihan hauska retki ja teki hyvää katsella opetusta katsomosta käsin välillä. Paljon hyviä vinkkejä, joita pystyn käyttämään omassa ratsastuksessanikin. Samalla kävin myös ihmettelemässä Anun ja Harrin uutta paikkaa, johon Murde ja Zorro muuttavat loppuviikosta. Uusi paikka on myöskin Järvenpäässä, ihan Järvenpään ratsastusseuran maiden lähistöllä. Siellä on ihanat puitteet reenailla kohti alkavaa kautta, joten odotamme innolla, että pääsemme kotiutumaan sinne!

Illalla Akun ratsastukseen, Aku tuntui oikein hyvältä ja tehtiin paljon siirtymisiä ja väistöjä ja laukkaa. Aku on kokoajan enemmän ja enemmän motivoitunut työn tekoon ja jaksaa paremmin kantaa itsensä ja tehdä asioita. Se myös tuntuu pitävän siitä, että se saa tehdä temppuja ja vaikeampia juttuja, mikä on erittäin hyvä ominaisuus hevosessa!

Keskiviikkona ja torstaina piti olla Nipsun tunnit, mutta Tuomarinkylässä oli maneesin katto-ongelmia, joten toinen maneesi oli käyttökiellossa ja siten kaikki mäen tunnit oli sijoitettu yhteen maneesiin. Ja koska oli vielä hiihtolomaviikko, ratsastuskouluilla oli hiihtolomakursseja ja sen sellaista eli Nipsun tunnit joutuivat jälleen väistymään muiden juttujen tieltä. Nooooh, ehkä vielä jonain päivänä taas päästään Nipsuakin ilahduttamaan Samin kanssa.

Keskiviikkona kuitenkin Samin työstöön. Kentän pohja oli erittäin hyvä ja tehtiin vähän vaihtoharjoituksia pitkästä aikaa. Muutaman vaihdon Sami teki ihan superhienosti, ei vielä aivan puhtaasti, mutta hyvin lähellä aletaan olemaan. Myös kolmikaarinen kiemuraura vastalaukassa onnistui muitta mutkitta monien muiden temppujen joukossa. Sami teki ihan mitä vaan pyydettiin, oli todella hyvä ja letkeä oma itsensä. Sen kanssa on kyllä niin helppoa, kun voi vaan istua kyytiin ja ohjailla menemään. ;)

Samin jälkeen istahdin ei ihan niin helpon Kerman kyytiin. Menin liinassa ensin käyntiä ihan kohtuullisesti ja sitten ravia ihan miten sattuu. Se ei ole ihan hirvittävän rutinoitunut kantamaan ratsastajaa selässään, mutta yrittää kyllä aina kun sille päälle sattuu. :) Jännittävää ponissa on se, ettei se selkään tunnu kovinkaan pieneltä, mutta aina kun laskeutuu sieltä alas, joutuu ihmettelemään, kuinka lähellä maanpinta onkaan.

Kerman jälkeen menin ulkoiluttamaan Jöpöä ja päädyttiin päästämään Sarin kanssa kaikki hevoset vuorotellen kirmaamaan kentälle lumihankeen ja siellä ne itsenäisesti reenailivat kaikessa rauhassa! Välillä varsin toimiva liikutusmuoto hevosille. ;) Yllättävintä oli se, että iloisimmin juoksenteli Sarin vanha 25-vuotias ruuna Deby, näytti olevan elämänsä vireessä hangessa kirmatessaan. Jöpön varsan seura on saanut vanhan papan heräämään henkiin!

Vaikka vielä muiden ratsastelujen aikaan oli ollut mitä mahtavin sää, kun lähdin Sarilta ajamaan kohti omia hevosia, muuttui sää jäätäväksi tuuleksi ja lumisateeksi eikä olisi yhtään huvittanut ajatellakaan ratsastusta, mutta onneksi sain kuin sainkin tsemppailtua ja kapusin Murden kyytiin! Tehtiin Murden kanssa avoja ja sulkuja harjoitusravissa ja fiilisteltiin laukkaa ja siirtymisiä. Säästä huolimatta jaksoin ratsastaa huolella ja harkinnalla ja saatiin aika hyvä reeni suoritettua. Olin varsin tyytyväinen sekä ratsuun että itseeni. Harjoitusravin kanssa mulla on vielä hirvittävästi tekemistä, mutta ehkä mä vielä jonain päivänä kykenen siellä istuskelemaan edes välttävästi. Nyt heilun ja huojun ja nojailen ja ties mitä, kun ei riitä vatsalihakset pysymään siellä penkissä... Harjoitusta, harjoitusta...

Torstaina oli lähes keskiviikon toisto. Ensin Samin kanssa rallattelua, jälleen helposti ja letkeästi. Kaikki tapahtui, mitä toivoa saattoi. Sitten jälleen neiti Kerman kyytiin. Tällä kertaa hommassa oli jo hieman enemmän tolkkua ja kumpaankin suuntaan saatiin pätkä erittäin asiallista hienoa ravia, toiseen suuntaan jopa monta kierrosta ympyrällä sitä asiallista hienoa ravia!!! Melkein alkoi löytymään kaasu ja jarrukin aina välillä, mutta ei vielä ihan joka kerta. Harjoituksia jatketaan taasen ensi viikolla varmaankin...

Ja sitten taas Jöpöilemään. Tällä kertaa laitettiin ihan satulakin selkään ja puuhasteltiin kentällä umpihangessa kaikissa askellajeissa. Lähinnä taisi olla kyseessä kuntoharjoitus, kun lunta oli Jöpöllä mahaan saakka. Onneksi vähitellen alkaa vähän kulumaan, mutta on siinä pienelle hevoselle urakoitavaa kun siellä kauhoo menemään. Ja Jöpöltä Murdeilemaan, jälleen tehtiin siirtymisiä, siirtymisiä ja siirtymisiä ja muutamia voltteja ja volttikahdeksikoita myöskin ja niitä vielä siinä pirun harjoitusravissa. Jälleen hyvä mieli työskentelyn jälkeen... Murdehan alkaa melkein olemaan tasaisen varma ja mukava ratsu, jonka kanssa on kiva harrastaa!

Perjantaina oli vähän hevosettomampi päivä, mutta Jöpön kävin juoksuttamassa, Tokajin ja Akun ratsastin. Tokajin kanssa oli ihan mielettömän hauskaa, fiilisteltiin kangilla temppuja. Tehtiin sarjavaihtoja, jotka on mulle vielä aika vaikeita. Jos saan Toksun hyvin pohkeen eteen, se kuumenee ja vaihtaa toivottua nopeammin, jos mä en osaa pitää juuri täsmällisesti rytmistä kiinni ja sitten taas jos se jää vähänkin löysäksi, se ei todellakaan vaihda vaikka kuinka hytkyisin ja huojuisin kyydissä... Toksu liikkui hyvin ja mielellään ja omasta mielestäni myös aika kivalla kaulalla. Akun kanssa sujui yhtä lailla. Se oli hieman väsyneen oloinen, mutta tehtiin vastalaukkaa ympyrällä taivuttaen kaarteen suuntaan ja myös käynnin kautta vaihtoja taas jonkun verran. Näillä eväillä sitten viikonlopun koitoksiin.

Lauantaiaamuna nokka kohti Ypäjää ja valjakkoajon B-valmennuksia. Tarkoituksenani oli näyttää B-renkaan valmentajalle Andreas Hesselle Sami ratsain. Vuosi sitten kävimme Samin kanssa kerran Savijärvellä Andreaksen nähtävänä ja silloin saatiin kyllä kylmää kyytiä. Aloitettiin satuloinnin ja istunnan korjaamisesta ja oikeastaan mikään mun ratsastuksessani ei ollut niin kuin pitäisi. Noooh, siitä opittiin paljon ja homma lähti toimimaan aika kivasti. Nyt siis vähän jännitti, että mita mahtaa olla luvassa. Toki tiedän, että Sami on kehittynyt hirvittävän paljon ja että se on ikäisekseen erittäin hyvällä mallilla, mutta silti tämän herran näkemyksissä oli jännitettävää.

Jännitykset osoittautuivat kuitenkin aika turhiksi. Hölkkäiltiin Samin kanssa puolisen tuntia Haimi-hallissa ja kommentit koostuivat lähinnä osastosta "very good" ja "excellent". Satulointi oli osattu tällä kertaa suorittaa ihan ok:sti ja istuinkin ilmeisesti tällä kertaa lähes oikein päin. Viimeksi mun piti pitää lyhyttä ohjaa, kädet korvissa ja hanatella menemään, nyt sitten kädet pitikin pitää alhaalla, hevosen piti itse kantaa itsensä ja ravin piti olla hitaampaa. Noooh, Sami jälleen teki työtä käskettyä ja juuri sitä mitä pyydettiin. Eipä siinä jäänyt ilmeisesti Andreaksellekaan mitään jossiteltavaa vaan saatiin poistua paikalta vaan ohjeilla, että harjoitellaan vaan ravia niin, että hevonen kantaa itsensä ilman, että autan sitä yhtään, ajatuksella, että mulla on vain ne ohjat juuri niin kuin valjakkoajossakin... Ilmeisesti olin tehnyt Andreakseen jonkin sortin vaikutuksen, sillä läpi viikonlopun muiden treenikertojen, Andreas oli jaksanut toistella Leenalle, että "teet vaan niin kuin näit sen tytön tekevän". :)

 

Jäätiin vielä iltapäiväksi Ypäjälle ihmettelemään valjakoiden ihmeellistä maailmaa. Ensin avusteltiin Leenaa Kerman ajamisessa, sillä sekin oli päässyt mukaan matkaan ja pääsi myöskin ajelulle Haimi-halliin. Kerma esiintyikin edukseen ja toimi kuin kokeneempikin valjakkoponi. Enpä olisi sen menoa katsellessani uskonut, että se oli sama poni kuin jonka kyydissä olin juuri killunut parina päivänä lähes ilman minkäänlaista kontrollia... Lopuksi pääsin myös loppukäyntien merkeissä vähän puikkoihin itsekin. :)

Ja Samin ajotunti oli ihanaa katseltavaa. Se on alkanut liikkumaan niin superhienosti, että silmä lepäsi sen ravailua katsellessa. Mä nään sitä itse niin harvoin, etten aina muistakaan, miten hieno se ihan oikeasti on!

Ypäjältä sitten väsyneenä kohti kotia. Kotimatkalla vielä käytiin päästämässä omat hepat kentälle irtojuoksemaan ja käytiin niiden kanssa kävelyllä. Mitään muuta ei enää Ypäjän retken jälkeen jaksanut.. Tosin hepat eivät olleet siitä yhtään pahoillaan vaan menivät miljoonaa ympäri kenttää ja leikkivät keskenään. Murdekin on välillä ollut ihan lahna kun on päästetty niitä kentälle juoksemaan, mutta nyt juoksenteli villinä ympäriinsä meni milloin mitäkin askellajia tai leijui kaikki jalat ilmassa.

Sunnuntaiaamuna hommat jatkui aikaisin ja tällä kertaa suunnattiin menopeli Järvenpän kautta kohti Vihtiä. Järvenpäästä Ville kyytiin ja Vihdissä valmentauduttiin Tiinan silmien alla. Aloitettiin verryttelyn jälkeen avoilla ja suluilla käynnissä jumpaten hevosten kroppaa ja sitten jatkettiin sama homma ravissa. Tämä toistettiin kumpaankin suuntaan. Tultiin siis pitkää sivua avossa, sitten sulkua kohti pituushalkaisijaa ja sitten taas avoa pituushalkaisijalla ja voltti aina tiukan paikan tullen tai tarvittaessa. Villellehän tämä kaikki oli aika vierasta, mutta hienosti se lähti niitä tekemään ja yritti koko ajan kovasti tehdä kaiken, mitä siltä pyydettin.

Laukkatehtävänä oli vastalaukan nosto pitkällä sivulla ja käyntiin ennen kulmaa. Tämäkin tehtävä oli Villelle varsin haastava, mutta sen ollessa liian vaikea, lisäsimme alkuun käyntivoltin laukan suuntaan, joka auttoi Villeä hahmottamaan, mistä olikaan kysymys. Vasenta laukkaa nostaessa oikeaan kierrokseen, volttia ei kuitenkaan tarvittu enää. Näiden vastalaukkojen jälkeen tultiin kummassakin suunnassa laukassa pituushalkaisijalle ja lopuksi vielä tehtiin laukasta pysähdys pituushalkaisijalle. Oli hyvä huomata, että Ville tuli pituushalkaisijaa aina aivan piikkisuoraan, vaikka muut asiat eivät aina ihan ehkä onnistuneetkaan. Tiina kehui Villeä paljon ja totesi, että sillä on kolme varsin hyvää askellajia ja piti sen työmoraalista, niin kuin me kaikki sen kanssa työskentelevätkin! :) Hieno Ville!

Hyvillä mielin auringon paisteessa kotiin ja sitten vielä omien hevosten liikutus! Kenttä oli hieman liukas, kun säätila oli juuri sellainen, että vähän tuli tilsaa, mutta pystyssä kuitenkin pysyttiin. Tehtiin hieman avoja ja sulkuja Murden kanssa ja myös niitä siirtymisiä... Laitetaan ihania aurinkoisia kuvia tästä ratsastuksesta eikä jaaritella enää enempää!

 

Kuvien copyright Pekka Pietikäinen