Laatuponikilpailu 2013

Hehei, kun jo internet on valloillaan tekstejä mun mielipiteistäni ja ajatuksistani, niin ajattelin nyt vihdoin sitten valottaa niitä ajatuksiani lisää.. On ollut niin hurjan kiva lueskella, miten pettynyt mä olen ollut mun ponieni sijoituksiin ja miten huono poni mun Eemelini onkaan. :) Ja lisäksi olen kuullut muita teitä pitkin, kuinka järjestäjän edustaja on kommentoinut mun "räyhänneen" paikan päällä, vaikka todellisuudessa itkin harmitustani siitä, mitä yksi tuomariston edustaja tuli minulle jutustelemaan ja yritin hänen kanssaan avoimesti asiasta keskustella, vaikka tunteiden kuohuntaa minun osaltani olikin ilmassa. Mutta näin nää joskus menee... Pienet ponit voi aiheuttaa suuria tunteita! Ja sitähän me haluammekin!

Aamulla pääsimme koko tiimi paikan päälle hyvissä ajoin. Olin etukäteen fiiliksissä siitä, että kilpailu järjestetään nimenomaan Ruovedellä, sillä minulla oli muistissa hyväpohjainen iso kenttä ja valoisa maneesi. Tällaisille tapahtumille sitä aina toivoo mahdollisimman hyviä puitteita. Oli myös tiedossa pitkä päivä, joten arvostin sitä, että kaikille poneille löytyi päiväkarsinamahdollisuus. Meitä oli matkassa mukana itseni lisäksi Pondeponia esittämässä Heidi, Camia esittämässä Anni ja Leena, kuskina ja kuvaajana tietenkin herra hovikuvaaja sekä lisäksi Camin omistajat sekä Camin ja Eemun kasvattajat! Eli kunnon poppoolla olitiin liikenteessä. Poneista siis mukana oli omani ori Zorro SA ja ruuna S.W. Red Charm sekä minulla työstettävänä ollut tamma S.W. Dreams Come True.

Rakennearvosteluissa sekä Moniponi että Eemeli olivat varsin edustavia. Moniponi ei ehkä mikään rakenteen kukkanen ole, mutta Heidi esitti sen hienosti ja se mm. ravasi todella hyvin rakennearvostelussa. Eemu sen sijaan oli rakennearvostelussa sanoinkuvaamaattoman komea! On se vaan niin upea näky ja sen rakennepisteet oli toki myös sen mukaiset... :) Cami oli koko päivän hieman ADHD ja töttöröö, mikä näkyi erityisesti tässä rakennearvostelussa, jonka se laittoi aivan ranttaliksi. Nooh, nuorten ponien kanssa sattuu ja tapahtuu! Rakennearvosteluihin olin ihan supertyytyväinen, kaikki ponit esiintyivät hyvin (lukuun ottamatta ehkä ajoittain Camia) ja saivat esiintymisensä perusteella hyvät arviot. Nämä oli hyvät pisteet pohjalle ennen varsinaisia suorituksia. Pondeponi ja Cami tosin rakenteensa perusteella olivat luokkiensa loppupäässä, Eemu sen sijaan piikkipaikalla.

Estekokeet olivat vuorossa rakenteen jälkeen. Pondeponin estekoe oli ensinnä. Ponde hyppäsi helposti ja vaivattomasti, mutta sen tekniikka on selkeästi kärsinyt hyppytauosta verrattaen sen keväiseen suorittamiseen. Lisäksi Heidillä oli aavistuksen liian meno päällä Ponden kanssa ja suorittaminen näytti kiireiseltä ja jopa hieman hätäiseltä. Esteet eivät tuottaneet minkäänlaista ongelmaa ja tauosta huolimatta poni teki tehtävät kiltisti ja sujuvasti. Olin tyytyväinen poniin sekä sen ratsastajaan. Tuomarit eivät olleet pisteiden perusteella kovinkaan vakuuttuneita, mutta sen sijaan sanallinen kommentointi oli positiivista ja rohkaisevaa. Ponde oli loppupeleissä kuudes olisikohan ollut kahdeksasta. Tällä harjoittelumäärällä tulos on ok, mutta toki itse tiedetään, että ponissa on laatua parempaankin... :) Ensi vuonna ei ehkä lähetetä Pondeponia kahdeksi kuukaudeksi maailmalle juuri ennen laatuponikilpailua..! Mutta ilo oli nähdä innokas poni esteradalla.

Cami suoritti myöskin estekokeen. Camilla pilottina oli Anni. Myös heihin kumpaankin olen erittäin tyytyväinen. Anni on hypännyt Camilla oikeastaan 3 kertaa ja ratsastanut ehkä lisäksi toiset 3 kertaa ja Cami itsessään on vielä varsin raaka poni, mutta silti he suorittivat tehtävät helposti ja melko vaivattomasti. Lopuksi Cami alkoi selkeästi väsymään, mutta silti suoritti esteet kuuliaisesti. Yksi puomi putosi, jonka Cami korjasi hyvin ja lisäksi Anni ratsasti yhden ympyrän väliin, sillä ei saanu laukkaa ajoissa vaihdettua ja ratsasti sen jälkeen itselleen tilaa ennen estettä. Annin ratkaisu ratsastaa ympyrä oli erittäin hyvä, sillä se antoi nuorelle ponille mahdollisuuden tulla paljon paremmassa tasapainossa esteelle, joka vielä oli sarja. Näistä virheistä silti näytettiin rokottavan todella paljon, sillä Cami sai erittäin huonot arviot estehevosena jääden luokkansa viimeiseksi... Ja treeneissä koutsi on hehkutellut, että tämä poni on paljon parempi kuin tuo mun Zorro ja että tästä ponista tulee poni-gp-poni... Mutta näin ne näkemykset eroaa. :) Ja ehkä poni ei vaan esittänyt samaa tällä kertaa, mä en meinannut sieltä maneesin pölystä erottaa koko ponia. ;)

Sitten oli enää mun vuoroni jäljellä esittää nämä kaikki kolme ihanaa ponia. Verryttelyssä Ponde oli ihan mielettömän hyvä, Eemun kanssa oli hieman ongelmia ja Cami oli kaiken hörhöilyn jälkeen todella väsyneen oloinen.

Ensimmäisenä mentiin radalle Pondeponin kanssa. Se oli jo verryttelyssä tuntunut olevan ok ottaen huomioon lähtökohdat kilpailulle. Se myös suoritti radan ihan superhyvin ja olin siihen todella tyytyväinen. Poni suoritti millin tarkasti, mitä pyysin ja varmasti antoi 100% siitä, mihin se juuri sillä hetkellä pystyi. Vaikkei se ole millään asteella mikään liitokavio, sen ratsastaminen on todellista nautintoa, sillä selkään tuntee koko ajan sen tsemppailun, mitä se ratsastajan eteen tekee askeleesta toiseen. Teki mieli ruveta itkemään ilosta tämän ponin kanssa suorittaessa, sillä oli niin kivaa olla sen selässä taas! Sen ravi on tällä hetkellä kiireistä, sillä siinä ei ole riittävästi voimaa "jäädä askeleeseen", mutta se pystyy silti kivasti venymään. Pondeponi myös käveli todella hyvin, mikä oli varsin iloista, sillä se ei aina malta välttämättä kävellä. :) Laukka on tämän ponin paras askellaji ja vaikkei se nyt tauon jäljiltä ole parhaimmillaan, sekin sujui ja laukan säätely oli helppoa.

Eemu oli vuorossa poneista toisena. Meillä oli sen kanssa hieman neuvottelua oikean laukan nostamisesta, jonka takia sen verryttely venyi hieman toivottua pidemmäksi. Eemelihän on edelleen varsin tekemätön ja kokematon poni, jonka kunto ei ole vielä mitenkään huima. Se kantaa itseään mielellään, mutta väsyy helposti. Nytkin selkeästi paras terä jäi kentälle. Tilanteeseen varmasti vaikutti myös se, että Eemeli oli vasta toista kertaa elämässään ratsastettuna maneesissa, jolloin se hieman käpristyi itseensä jännittäessään. Eemeli teki kuitenkin omaan osaamiseensa nähden erittäin hienon radan. Ensimmäinen keskiravi rikkoutui laukalle, mutta sain sen helposti ja nopeasti korjattua. Oikean laukan sijasta nousi myös ensin vasen, mutta sekin korjaantui nopeasti ja vaivattomasti. Eemu liikkui hyvin eteenpäin omalla moottorilla, mutta tuli väsymyksen ja hienoisen jännityksen myötä etupainoiseksi. Olin omaan ratsastukseeni pettynyt ja minua harmitti radan jälkeen, sillä koin, ettemme esittäneet alkuunkaan parastamme, vaikka kisatilanteeseen erittäin kelpo suoritus olikin ollut kyseessä. Tiimiläisten mukaan kuitenkin rata näytti oikein hyvältä ja Eemu oli liikkunut hyvin. Tiesin jo siinä vaiheessa, ettei kyseessä ollut kilpailun voitto suoritus, mutta uskoin kuitenkin Eemun liikkeiden ja olemuksen vakuuttaneen.

Viimeisenä vuorossa oli Cami. Olin juuri ottamassa Camin verryttelyyn, kun minun pitikin olla 4-vuotiaiden palkintojenjaossa Eemun kanssa. Cami lähti sitten turhaan jo silloin kävelemään ja hörhöili koko 17 ponin palkintojenjaon ajan ja väsytti itsensä ihan totaalisesti. Sen kanssa verryttelin vain muutaman kierroksen ja sitten radalle, koska olimme sieltäkin mahdollisesti myöhässä juurikin palkintojenjaon takia. Maneesiin päästessä Cami oli ihan loppu, se oli ollut reissussa lähemmäs 12 tuntia ja vielä suorittanut jo aika paljon. Sain siis kannatella sitä läpi radan, mutta väsymystilaan nähden poni oli todella urhea. Se ei enää jaksanut juurikaan kantaa itseään, muttei silti sortunut kipittelyyn vaan ravasi hyvin. Laukassa en oikeastaan voinut enää juurikaan pitää tuntumaa vaan oli vain annettava sen laukata, mitä siitä vielä irtosi. Oikean laukan lisäyksessä se vaihtoi laukan, otin nopeasti raviin ja nostin uuden laukan paikasta, joka oli melkeinpä vastalaukan nosto. Ihmettelin itsekin, kuinka ytheistyöhaluisesti Cami suoriutui tästäkin. Olin tähänkin poniin supertyytyväinen ja jopa omaan ratsastukseenikin, sillä sain luotsattua rättiväsyneen ponin ohjelmasta kunnialla läpi. :)

Iloisin mielin suoriuduin päivän viimeiseen palkintojenjakoon. Cami ei sijoitusta saanut vaan oli ryhmänsä toiseksi viimeinen. Eipä ryhmässä kovin montaa ponia ollutkaan... Silti olin poniin tyytyväinen, se oli muuttunut 2 kuukaudessa todella kivaksi kilpaponiksi meillä asuessaan ja selviytyi kilpailusta, vaikka meille tullessaan se ei meinannut selvitä edes 20min kävelylenkistä maastossa. :) Kunniakierroksellakin hanateltiin ihan täysiä Camin kanssa, olihan kyseessä mahdollisesti viimeinen yhteinen hetkemme! Ja siis tälle kunniakierrokselle ei edes ollut muita tulijoita vaan yksin siellä laukkailtiin... *hihi*

Kun olin ojentanut ponin eteenpäin omistajilleen, alkoi sitten tämä minun "räyhäämiseni". :) Kilpailun toinen askellajituomari tuli puheilleni kehumaan minulle ponejani, "etenkin sitä ruskeaa". Mutta hän halusi myös huomauttaa, että nämä ponit liikkuivat turhan matalina. Yritin sitten valottaa hänelle, että kyseessä ovat nuoret todella vähän ratsastetut ponit, joille tilaisuus on yksi ensimmäisistä kilpailuista. Lisäksi kerroin, että ponit olivat lähteneet klo 5 aamulla kotoa, joten tässä vaiheessa päivää saattaisi olla hieman väsymystä ilmoilla. Tuomari kuitenkin vielä palasi ruskean ponini laatuun ja kehui etenkin sen laukkaa. Kun hän siinä poneja sitten kehui, kysyin, miksi vaikkapa se ruskea poni oli sitten saanut niin huonot pisteet. En ollut itse papereita nähnyt, mutta tiesin, että pistekeskiarvo oli selkeästi Pondeponia huonompi Eemelillä. Toki käynnin heikko laatu askellajikokeessa oli verottanut pisteitä, mutta ei se kaikkea selittänyt. Vastaukseksi kysymykseeni sain vain "Ai saiko?". Siinä missä olin lähdössä hyvillä mielin kotiin, ponien hyvien esitysten jälkeen, tunsin saavani iskun vasten kasvojani. Palasin vielä papereiden kanssa tuomarin luokse keskustelemaan, mistä niissä mahtaa olla kysymys, mutta vastauksesi en saanut mitään muuta kuin "en tiedä" ja "saattaa olla, ettei ne olleet ihan kohdillaan". Nooh, ei siinä mitään. Pääasia tuli selville, ponit on hienoja ja ruskean ponin laukka on aivan upea. Kun yritin verrata Pondeponin ja Eemun papereita keskenään ja sitä kautta avata niitä itselleni tuomarin kanssa, ei näin voitu tehdä, sillä tuomari ei muistanut Pondeponia alkuunkaan. Onhan se hieman omituista ainakin minun mielestäni, että se poni, joka jää mieleen todella hienona, millä on upea laukka saa todella paljon huonommat pisteet kuin se, mikä ei kiinnittänyt huomiota sen vertaa, että tunti-pari myöhemmin tuomari pystyisi sen vielä muistamaan. ;) Ja siis nimenomaan tässä arvosteltiin mm. tulevaisuuden näkymiä askellajihevosena! Tämä oli sitten se, mistä nyt on puhetta ympäriinsä, kuinka olen ollut pettynyt ponieni sijoituksiin ja siksi haukkunut kaiken jne jne jne...

Haluan nyt kuitenkin vielä kerran korostaa, että ponini tekivät todella hyvät suoritukset tämän hetkiseen tasoonsa nähden ja olin niiden sijoituksiin ERITTÄIN tyytyväinen. En olisi uskonut Pondeponin edes saavan askellajisijoitusta, mutta sehän olikin sitten se meidän paras askellajiponi tällä kertaa! :) Tuomareiden kanssa minulla oli eriäviä mielipiteitä enkä kokenut tullut kohdelluksi aina oikein. Mutta tässäkään tapauksessa en tehnyt vertausta mihinkään muihin osallistujiin vain AINOASTAAN omien ponieni arvosanojen välillä, sillä niiden kummankin selässä istuin ja tunnen ne ja niiden laadun erittäin hyvin. :) Edes Camin arvosanoja en ottanut juurikaan puheeksi, sillä se oli eri luokassa ja 5-vuotiaana ehkä hieman rankemman arvostelun kohteena. Estetuomarointia kritisoin taas sen tiimoilta, että Pondeponi sanallinen arvio ja pisteet eivät korreloineet toinen toisiaan. Itse koulutuomarikurssin käyneenä tiedän arvostelusta sen verran, ettei voi sanoa hyvä ja antaa arvosanaksi 6, vaan jos sanoo hyvä, pitää antaa  8. Nämä olivat siis hyvin hämmentäviä. Lisäksi arviointi Camin kohdalla erosi todella paljon siitä, miten sitä on aiemmin kommentoitu. Mutta voihan olla, että tuona päivänä se vaan yksinkertaisesti antoi itsestään juuri niin laaduttoman kuvan, mitä sen pisteet ja kommentit antaa ymmärtää.

Haluan kiittää Welsh-yhdistystä tämän kilpailun järjestämisestä. Yhdistys on todella pieni ja silti he jaksavat järjestää tällaisen tapahtuman vuosittain, mikä on varsin ihailtavaa. Vaikka järjestelyt tänä vuonna ontuivatkin, saavat he paljon minun silmissäni anteeksi juuri sillä, että tiedän, ettei järjestävää porukkaa ole mitenkään pilvin pimein. Olen kuitenkin ollut heihin yhteydessä ja koska minulla on asian tiimoilta paljon sekä kritiikkiä että parannusehdotuksia, tarjouduin avuksi mukaan laatuponikilpailun työryhmään. Laatuponikilpailu on monella tapaa minulle vuoden päätapahtuma, sillä nautin laadukkaiden nuorten ponien ratsastamisesta ja esittämisestä ja laatuponikilpailu on näiden nuorten vuoden huipentuma. Siksi olisin mielelläni mukana kehittämässä tapahtumasta yhä toimivampaa ja laadukkaampaa tapahtumaa.

Kiitän myös ihanaa tiimiäni, jotka tekivät tästä upeasta päivästä mahdollisen. Heidi ja Anni esittivät esteponit todella hienosti ja sain ihailla heidän kylmähermoista suorittamistaan. Koko päivän tiimi puhalsi yhteen hiileen ja ponit esitettiin hienossa kunnossa puunattuina ja puleerattuina. Päivä oli pitkä ja itsekin painin varsinaisessa tunteiden kirjossa, mutta silti palasimme kotiin hyvillä mielin ja valmiina jatkamaan nöyränä harjoituksia!

Kiitän myös kaikkien ponieni kasvattajia, sillä he ovat nämä upeat ponit loihtineet tähän maailmaan ja ilman näitä poneja en olisi mitään. S.W.-ponien kasvattaja Silja Vihavainen ansaitsee myös suuret kiitokset siitä, että on luottanut upean kasvattinsa Eemelin minun käsiini ja suositellut minua myös muiden kasvattiensa esittäjäksi. Paineet oli kovat esittää näitä upeita poneja, sillä ne eivät ansaitse kuin parhaat mahdollisuudet esittää laatuaan!

Retki oli antoisa ja opettavainen. Ensi vuonna palaamme asiaan samoissa merkeissä ja toivomme, että oppia on tullut lisää ja voimme esittää vielä parempaa osaamista!

Ajatuksia laatuponikisan jälkeen

"Liian matalana"

Vuoden kohokohta on jälleen takanapäin. Aika ristiriitaiset tunteet on kyseisen tapahtuman jäljiltä valloillaan... Meidän tiimi oli ihan mieletön ja ponit todella hienoja, mutta tapahtuman järjestely ja sekä askellaji- että estekokeen tuomarointi tuntuivat ontuvan pahan kerran. Jotenkin on vielä niin kummalliset fiilikset kaikesta, etten oikein osaa lähteä purkamaan koko hommaa sanoiksi.

Meidän ammattilaisten kehumat esteponit saivat pöyristyttäviä arvioita. Tai Pondeponi sai ihan kivoja kommentteja, mutta pisteet olivat todella huonot. Cami taas sai TODELLA huonot arviot, vaikka meidän kotivalmentaja on kehunut sen tekniikan maasta taivaaseen ja arvioinut sen teknisesti paremmaksi kuin Pondeponi. Cami oli hieman alavireinen estekokeessa, mutta ei nyt todellakaan niin huono kuin pisteet antavat ymmärtää. Maneesin pohja oli todella huono ja sillä pohjalla Cami liikkui raskaammin kuin mitä on aiemmin koskaan nähty.

Askellajikokeessa Pondeponi oli näistä kolmesta ponista paras?!?!!? Nooh, se sai eniten mun makuun oikeanlaisen arvioinnin, mutta Eemeli ja Cami saivat ihan pöyristyttävän huonot pisteet... Esim. Eemun ravi oli arvioitu pisteillä 6.5 ja samoin ponin kehitysnäkymät askellajiponina.

Yksi tuomareista tuli mulle jälkikäteen kehumaan mun ponejani. Kyselin sitten, että miksi ne sai niin huonot pisteet, mutta vastausta ei oikein tullut. Tuomari vaan katsoi ihmetyksen sekaisin tuntein, että "Ai saiko?"... Näytin pöytäkirjat ja kyselin, että mistä tässä oikein oli kysymys, niin vastausta ei tullut. Ainoa kritiikki oli mun ratsastukseni, kun ne oli niin matalia edestä... Totesin sitten, että Camia on ratsastettu 2 kuukautta ja sillä oli 12 tuntia takana jo reissua siinä vaiheessa päivää ja Eemu on aloitettu oikeastaan kokonaisuudessaan vasta kesäkuussa ja sekin oli jo väsynyt radan aikaan, sillä silläkin oli yli 10 tuntia jo reissua takana. Ratsastin siis kokeessa nuoria poneja, joilla oli jännä ja erittäin pitkä päivä takana eli en todellakaan itse ainakaan ihmetellyt, että ne olivat jo vähän väsyneitä ja siten eivät enää jaksaneet olla läpi koko ratojen ryhdikkäitä... Enkä mä osannut ajatella, että niiden väsymys ja se, että annan niiden hetkittäin kulkea rennosti hieman matalana, olis ollut noin rankaistava teko, kun niiden LAATUAhan tässä piti arvostella.

"Puutteellinen etujalkatekniikka ja selän käyttö."

"Ravi kiireistä"

"6.5"

"Kehuttiin ERINOMAISEKSI, mutta pisteitä sai hyvästä"

Lupaan kirjoittaa tarkemman kertomuksen ja analyysn päivästä, kunhan vähän sulattelen tätä kaikkea ensin...

Voipulla

Hih, pääsin taas tekemään uuden aluevaltauksen ja kokeilemaan tällä kertaa vuonohevosta. :) Olipa hauskaa!

Tämä ratsu on oikea monitoimihevonen, se toimii ratsastusterapeuttina sekä sillä on tältä kaudelta tulos rotunsa mestaruuskilpailuissa niin koulu- este- kuin valjakkopuoleltakin. :)

Kuvien copyright Heidi Pätsi

Muutoksia

Vietän toiseksiviimeistä työyötä nykyisessä työssäni. Tulin kyseiseen työpaikkaan yli 10 vuotta sitten siksi aikaa, että lukisin pääsykokeisiin ja lukujen jälkeen kesätöihin ennen toivottujen opiskelujen alkamista. Kuinka ollakaan, väliaikainen työspaikka muuttui vakituiseksi työsuhteeksi, kun opiskelupaikan ovet eivät auenneetkaan ja jotta sain ylläpidettyä silloisen ratsuni Massen.

Massen loukkaannuttua, lähdin ulkomaille opiskelemaan, mutta kaikki 5 kuukautta lomaa vuodessa tein edelleen töitä. Opiskelujen jälkeen päädyin jatkamaan työsuhdettani kokoaikaisena, jotta sain ostettua ja ylläpidettyä ensimmäisen oman hevoseni, Murden, ja pikku hiljaa myös toisenkin hevoseni jne. Jatko-opiskelut jäivät pikku hiljaa ja hevoset valtasivat pikku hiljaa enemmän ja enemmän tilaa elämästäni. Tuntui siltä, että tämä työ mahdollisti panostuksen ratsastukseen ja valmentautumiseen, joten jäin tänne ja keskitin kaiken kunnianhimoni hevoshommiin.

Nyt kuitenkin nykyisessä työssäni alettiin mm. "uhkailemaan" päivävuoroilla, jotka ovat minulle nykyisessä tilanteessani mahdottomia tehtäväksi. Työni alkoi siis pikkuhiljaa muuttua hevosharrastamisen mahdollistajasta sen esteeksi, jolloin oli aika laittaa joitain asioita elämässä uuteen uskoon. Niin paljon kuin haluaisinkin jäädä kokopäiväiseksi hevosalan yrittäjäksi, en usko, että siihen on vielä realistisia mahdollisuuksia. Kokemusta ja näyttöä on kerättävä vielä pitkän aikaa. Päädyin kuitenkin hakemaan työtä, jossa työtunteja on paljon vähemmän kuin nyt, saan jatkaa yötöitä ja minulla on enemmän vapaata viikonloppuisin kilpailemiseen ja valmentautumiseen. Sain kuin sainkin hakemani työn ja aloitan siellä ensi viikolla.

Mutta se, miksi kerron tästä täällä, on ikävä tosiasia, että uuden työn ollessa intensiivisempää kuin nykyinen työni ja vuorojen ollessa huomattavasti lyhyempiä, en tiedä minkä verran aikaa minulla jää blogin päivittelemiseen. Tämä blogihan on nimenomaan tämän vielä nykyisen työni sivutuote. Olen kirjoitellut tätä yön pimeinä tunteina, jolloin työtä on ollut vähän tehtäväksi. Jää nähtäväksi, pystynkö enää kirjoittelemaan ollenkaan töissä vai jääkö kirjoittelut kokonaan vapaa-ajalle ja jääkö sellaista vapaa-aikaa alkuunkaan... Eli jos tulevina viikkoina on hiljaisempaa, ei kannata ihmetellä. Tottakai pyrin kirjoittelemaan kuten aiemminkin, sillä tämä on itsellenikin äärimmäisen hyödyllistä, mutta saattaa olla, että aikaa ei vain ole.

Sitten normiasioihin. 

Tänään oli esteratsastuspainoitteinen päivä. Murde ja Cami matkustivat sulassa sovussa Savijärvelle estekilpailemaan. Anni siis ratsasti kummatkin ratsut. Camin kanssa oli tarkoitus vähän katsella maailmaa ja nähdä, miten se reagoi vieraaseen paikkaan ja vieraaseen tilanteeseen. Verryttelyssä homma näytti todella hyvältä, Cami liikkui hyvin ja energisesti. Luokassa sai myös verrytellä kilpa-areenalla yhdessä verryttelyryhmän kanssa ja siellä Cami oli jopa vähän kuuma ja vahva. :) Anni oli hyvillä mielin lähdössä radalle omalla vuorollaan, mutta Cami olikin yksin kisaradalle mennessään yhtäkkiä ihan kuin eri hevonen. Selkeästi jännitys iski ja Cami näytti hurjan tahmaiselta. Anni ei myöskään heti päässyt rohkaisemisesta kiinni riittävästi ja kolmosesteelle ei vain vauhti riittänyt. Uudelleen vauhti päälle ja homma jatkui paljon paremman näköisenä.

Tällä kertaa sarja oli rakennettu kentän katsomonpuoleiselle sivulle, joka on tunnetusti hankala paikka monille hevosille. Katsomo on kenttää korkeammalla ja siellä on aika paljon ihmisiä sekä katsomon alla sen sijaan on "musta aukko", jossa säilytetään esteitä. Tämä koitui tällä kertaa Camin ja Annin kohtaloksi, sillä Cami tuijotti vaan kentän sivustaa eikä ollut todellakaan menossa sarjalle. Pieni raivo pilotille vihdoin päälle ja kyllähän siitäkin sitten yli mentiin. :) Tämän jälkeen Cami selkeästi heräsi jännityskoomastaan ja hyppäsi loppuradan hienosti ja isosti! Savijärvellä saa siis näissä seurakisoissa aina ratsastaa radan loppuun, vaikka kieltoja olisikin tullut ja sen takia siellä on hyvä näiden nuorten kanssa käydä harjoittelemassa. Nytkin tilaisuus oli erittäin hyvä harjoitus sekä ponille että pilotille ja heidän yhteistyölleen. 

Hieman hirvitti tämä Camin kohtaloksi jäänyt sarja, kun tiesi, että Murdella oli sama rata edessä ja Murdelle katsomo on usein ollut ylitsepääsemätön ongelma... Eli poni vaihdettiin hevoseen ja homma jatkui. Murde näytti verryttelyssä varsin hyvältä ja radalla verryttelyssä Anni ratsasti sen rohkeasti ohi katsomon useita kertoja. Ja kuinka ollakaan, tähdet taisivat olla kohdillaan, sillä Murde sai tästä  70-80cm luokasta tuloksen 0-0! Vielä ei meno ollut mitenkään supersujuvaa, mutta sekä hevonen että ratsastaja tsemppailivat ihan kympillä ja suorittivat radan alusta loppuun virheittä.

Sitten oli vielä vuorossa päivän huipentuma eli Murden elämän ensimmäinen 90cm esterata kilpailuissa. :) Jollekin toiselle olisi itsestäänselvää, että 7-vuotias puoliverihevonen kykenee suoriutumaan 90cm esteradasta kilpailuissa, mutta tietäen Murden alkuperäisen suhtautumisen kilpailuissa suoriutumiseen, on jopa jonkin sortin ihme, että tähän päivään asti on päästy. :) Murde ja Anni tekivät tähän astisen yhteiselonsa ehdottomasti parhaan radan. Rataan löytyi hyvä rytmi, hypyt olivat hyviä eikä missään vaiheessa näyttänyt siltä, että homma on leviämässä käsiin... Tulos radalta oli 0-4. Uusinnassa Murde alkoi olemaan jo vähän väsyneen näköinen ja tuli yhdelle okserille hieman juureen eikä jaksanut sieltä enää tsemppailla ylös vaan otti etupuomin matkaan. Olin superylpeä sekä hevosestani että sen urheasta ratsastajasta!

Hyvillä mielin pakattiin siis ratsut koppiin ja suunnattiin kotiin. On kyllä mukavaa, kun vähitellen nämä estekilpailutkin alkavat sujua ja niistä pääsee lähtemään kotiin hyvillä mielin! Harjoitukset jatkuu ja toivottavasti Murde pääsee jatkossakin tällaisiin tapahtumiin. :) Kuviakin otettiin iso kasa, mutta valitettavasti kuvaaja ei ole vielä ehtinyt niitä laittamaan koneelle, joten ne päivittyvät toivottavasti lähipäivinä tänne ihmeteltäväksi...

Laatuponivalmistelua

Kuten aina, kauden alussa oli useita ehjiä kilpureita, joiden kanssa oli paljon tavoitteita ja suunnitelmia. Ja nyt, tilanne on hieman toinen...

Tänään piti startata aluejoukkuemestaruudessa Lohjalla, mutta viimeisenä päivänä ennen kilpailua poni ei liikkunutkaan aivan puhtaasti. Niin kovin tuttua ja niin kovin ärsyttävää. Tässä tapauksessa vielä erityisen ärsyttävää, sillä koko joukkueen osallistuminen jäi sitten siihen. Olin edellisen viikon tehnyt vimmana työtä sen eteen, että joukkue saadaan kasaan ja lähtemään paikan päälle ja omakin ratsastus alkoi tuntumaan taas aika hyvältä, mutta näinhän tässä sitten taas kävi. Samin kanssa olin siis kilpailuun ilmoittautunut ja Sami oli himpun verran epäpuhdas eilen, joten näin jäi kilpailut välistä ja sen sijaan varaillaan aikaa klinikalle tsekkaukseen, että mistä oikein on kyse.

Osalla ratsuistani on myös ollut kavio-ongelmia tällä kaudella johtuen sopimattomasta kengityksestä. Näiden takia on jo jäänyt useampi alun perin suunnitteilla ollut kilpailu välistä. Ja lisäksi sitten on ollut kaikenlaista muuta pientä, kuten esimerkiksi Tokajin kesällinen nestehukasta johtunut ähkyily. Mutta näitähän hevosten kanssa on aina, ne ovat urheilijoita, joiden kroppaa pitää huoltaa ja vaalia ihan erityisen hyvin ja jos jossain mennään vikaan, on seuraamukset usein aika isoja. Tämän takia on tärkeää, että on ainakin hyvä kengittäjä ja mieluusti myös joku, joka huoltaa hevosen lihaksistoa ja tietää, milloin se tuntuu normaalilta ja milloin taas ei. Omia hevosiani kengittää mahdollisuuksien rajoissa aina sama henkilö, jonka tyylin tunnen ja jonka taitoihin luotan. Lisäksi teemme yhteistyötä Heidin kanssa ja Heidi käy säännöllisen epäsäännöllisesti kaikki hevoseni läpi hieronnan merkeissä. Silloin pystyn puuttumaan asioihin heti, jos hevosten kropasta löytyy jotain omituisuuksia.

Onneksi heti lähitulevaisuudessa on kuitenkin heti tuloillaan laatuponikilpailu, joten en voi liialti jäädä murehtimaan sitä, että yksi kilpailu jäi välistä, vaikka itselleni erittäin tärkeä sellainen olisikin ollut...

Laatuponikilpailun valmistelut ovatkin päällä täyttä häkää. Cami oli tiistaina Annin kanssa Antin estevalmennuksessa, joka sujui tuttuun tapaan erittäin mukavasti. Cami hyppäsi hyvällä asenteella ja teki annetut tehtävät varmasti. Esteosuuden ei pitäisi siis olla mikään ongelma laatuponikilpailussa ja uskomme Camin olevan parhaimmillaan nimenomaan esteillä. Ohessa muutama kuvakin valmennuksesta:

Cami on estetreenin lisäksi tehnyt tällä viikolla töitä muutoinkin aika paljon. Torstaina tehtiin kunnon koulutreeni, hiottiin edelleen hieman epävarmoja siirtymisiä, jotka kyllä paranevat koko ajan, venyteltiin kroppaa vastalaukalla ja lopuksi sainkin ratsastaa todella letkeällä hevosella, joka tuntui olevan kivasti "läpi" koko kropastaan. Camilla alkaa olemaan jo ihan kivasti energiaa ja se jaksaa työskennellä jo hieman pidemmänkin pätkän, sillä meille tullessaanhan sillä oli kesäloman jäljiltä todella huono kunto eikä se jaksanut kantaa itseään juurikaan. Siihen nähden ollaan kyllä saatu kahdessa kuukaudessa aika mukavasti aikaiseksi. Tärkeää on saada tasapainotettua hyvin treenin ja vapaiden suhde ja omasta mielestäni ollaan siinä Camin kanssa onnistuttu aika kivasti. Ja lisäksi on ollut kiva, että ollaan pystytty tarjoamaan Camille monipuolista liikuntaa erilaisissa ympäristöissä.

Eemeli valmistautuu myös laatuponikilpailuun, mutta sen kanssa on otettu edelleen ihan todella rauhallisesti. Eemeli on vasta neljä ja sen varsinainen ratsutus on aloitettu vasta kesäkuussa. Peruskuntoa ja suoruutta on etsitty kesäkuusta alkaen, muttei niitäkään kovinkaan kunnianhimoisesti vaan ihan vain ajatuksella "hiljaa hyvä tulee". Tällä viikolla Heidi kävi torstaina hieromassa Eemelin ja Eemu nautti täysin siemauksin. Vaikka kyseessä oli Eemelin ensimmäinen hierontakerta, se oli heti ihan mukana hommassa ja rentoutui ihan täysin. Tänään sitten ratsastin Eemun ensimmäisen kerran hieronnan jäljiltä ja se tuntuikin rennommalta ja suoremmalta kuin aikaisemmin. Edelliselläkin ratsastuskerralla se oli kyllä jo varsin mukava, mutta nyt ehkä vielä asteen verran kivempi! Kauniissa syyssäässä saatiin muutama ihan mukava kuvakin, vaikkei aurinko juurikaan enää paistanutkaan siinä vaiheessa päivää.

Mulla on aina ongelma valita kuvia, kun on monia tasaveroisia tyrkyllä, joten saatte nyt vaan ison kasan niitä. Eemelin kanssa olisi tarkoitus käydä torstain ensimmäisen kerran maneesissa kääntymässä Tuomarinkylässä Nipsun tunnilla, sillä Eemuahan ei vielä koskaan ole ratsastettu maneesissa. :) Laatuponikilpailun ratsastusosiot suoritetaan maneesissa, joten ponin on syytä sellaiseenkin tutustua ennen paikan päälle menemistä. Voi olla, että Eemeli menee Tuomarinkylään kumpanakin Nipsu-päivänä, mutta alan ehkä kuitenkin kallistumaan enemmän siihen, että Cami menee keskiviikkona ja Eemeli torstaina, jolloin se ei ehkä ole kummallekaan liian rankkaa. Tunnit kuitenkin ovat kovaa duunia ja sunnuntaina on edessä kilpailun lisäksi myös todella pitkä matkustaminen. Ja lisäksi olisi kiva saada kummankin asetukset kohdilleen kilpailua ajatellen ja siihen on tärkeää olla joku silmäpari maasta käsin katsomassa, että mitä on tehtävissä ja mitä taas ei.

Kolmantena meidän tiimistä laatuponikilpailuun lähtee tietenkin iki-ihana Moniponi! Moniponi on edelleen Loimihaassa ajo-opetuksessa ja haetaan se sieltä sitten suoraan kisaan. Viime viikolla sillä ei ollut ollenkaan ratsuilua ohjelmassa, mutta sain kyllä valokuvia sen tarkkuusajosta sekä myös irtohypyistä eli kovasti sekin on töitä tehnyt ja suorittanut henkistä valmistautumista ratsun tehtäviin palaamiseen. :) Moniponi on onneksi keväällä tehty niin huolellisesti, että sillä on ratsun hommat hyvässä muistissa ja laatuponikilpailun tehtävät pitäisi olla sille todella helppoja. Alkavalla viikolla on tarkoitus käydä sitä virittelemässä tiistaina ratsain ja perjantaina mennä kokeilemaan vähän ajamista sillä. Ja sitten se jo palaakin kotimaisemiin!

Aikamoisella arsenaalilla pitäisi siis lähteä kohti Ruovettä. Nyt toivotaan, että aikataulut ovat meille suotuisat eikä tarvitsisi ihan keskellä yötä lähteä ajelemaan, mutta siihenkin on kyllä varauduttu... Ponit pitäisi vielä myös saada siistittyä näyttelykuntoon, tukat laittaa ojennukseen ja kiillotella karvat kauniiksi.

Millään en malttaisi odottaa ensi viikon sunnuntaita, jännittää jo nyt ihan pirusti!