Muutoksia

Vietän toiseksiviimeistä työyötä nykyisessä työssäni. Tulin kyseiseen työpaikkaan yli 10 vuotta sitten siksi aikaa, että lukisin pääsykokeisiin ja lukujen jälkeen kesätöihin ennen toivottujen opiskelujen alkamista. Kuinka ollakaan, väliaikainen työspaikka muuttui vakituiseksi työsuhteeksi, kun opiskelupaikan ovet eivät auenneetkaan ja jotta sain ylläpidettyä silloisen ratsuni Massen.

Massen loukkaannuttua, lähdin ulkomaille opiskelemaan, mutta kaikki 5 kuukautta lomaa vuodessa tein edelleen töitä. Opiskelujen jälkeen päädyin jatkamaan työsuhdettani kokoaikaisena, jotta sain ostettua ja ylläpidettyä ensimmäisen oman hevoseni, Murden, ja pikku hiljaa myös toisenkin hevoseni jne. Jatko-opiskelut jäivät pikku hiljaa ja hevoset valtasivat pikku hiljaa enemmän ja enemmän tilaa elämästäni. Tuntui siltä, että tämä työ mahdollisti panostuksen ratsastukseen ja valmentautumiseen, joten jäin tänne ja keskitin kaiken kunnianhimoni hevoshommiin.

Nyt kuitenkin nykyisessä työssäni alettiin mm. "uhkailemaan" päivävuoroilla, jotka ovat minulle nykyisessä tilanteessani mahdottomia tehtäväksi. Työni alkoi siis pikkuhiljaa muuttua hevosharrastamisen mahdollistajasta sen esteeksi, jolloin oli aika laittaa joitain asioita elämässä uuteen uskoon. Niin paljon kuin haluaisinkin jäädä kokopäiväiseksi hevosalan yrittäjäksi, en usko, että siihen on vielä realistisia mahdollisuuksia. Kokemusta ja näyttöä on kerättävä vielä pitkän aikaa. Päädyin kuitenkin hakemaan työtä, jossa työtunteja on paljon vähemmän kuin nyt, saan jatkaa yötöitä ja minulla on enemmän vapaata viikonloppuisin kilpailemiseen ja valmentautumiseen. Sain kuin sainkin hakemani työn ja aloitan siellä ensi viikolla.

Mutta se, miksi kerron tästä täällä, on ikävä tosiasia, että uuden työn ollessa intensiivisempää kuin nykyinen työni ja vuorojen ollessa huomattavasti lyhyempiä, en tiedä minkä verran aikaa minulla jää blogin päivittelemiseen. Tämä blogihan on nimenomaan tämän vielä nykyisen työni sivutuote. Olen kirjoitellut tätä yön pimeinä tunteina, jolloin työtä on ollut vähän tehtäväksi. Jää nähtäväksi, pystynkö enää kirjoittelemaan ollenkaan töissä vai jääkö kirjoittelut kokonaan vapaa-ajalle ja jääkö sellaista vapaa-aikaa alkuunkaan... Eli jos tulevina viikkoina on hiljaisempaa, ei kannata ihmetellä. Tottakai pyrin kirjoittelemaan kuten aiemminkin, sillä tämä on itsellenikin äärimmäisen hyödyllistä, mutta saattaa olla, että aikaa ei vain ole.

Sitten normiasioihin. 

Tänään oli esteratsastuspainoitteinen päivä. Murde ja Cami matkustivat sulassa sovussa Savijärvelle estekilpailemaan. Anni siis ratsasti kummatkin ratsut. Camin kanssa oli tarkoitus vähän katsella maailmaa ja nähdä, miten se reagoi vieraaseen paikkaan ja vieraaseen tilanteeseen. Verryttelyssä homma näytti todella hyvältä, Cami liikkui hyvin ja energisesti. Luokassa sai myös verrytellä kilpa-areenalla yhdessä verryttelyryhmän kanssa ja siellä Cami oli jopa vähän kuuma ja vahva. :) Anni oli hyvillä mielin lähdössä radalle omalla vuorollaan, mutta Cami olikin yksin kisaradalle mennessään yhtäkkiä ihan kuin eri hevonen. Selkeästi jännitys iski ja Cami näytti hurjan tahmaiselta. Anni ei myöskään heti päässyt rohkaisemisesta kiinni riittävästi ja kolmosesteelle ei vain vauhti riittänyt. Uudelleen vauhti päälle ja homma jatkui paljon paremman näköisenä.

Tällä kertaa sarja oli rakennettu kentän katsomonpuoleiselle sivulle, joka on tunnetusti hankala paikka monille hevosille. Katsomo on kenttää korkeammalla ja siellä on aika paljon ihmisiä sekä katsomon alla sen sijaan on "musta aukko", jossa säilytetään esteitä. Tämä koitui tällä kertaa Camin ja Annin kohtaloksi, sillä Cami tuijotti vaan kentän sivustaa eikä ollut todellakaan menossa sarjalle. Pieni raivo pilotille vihdoin päälle ja kyllähän siitäkin sitten yli mentiin. :) Tämän jälkeen Cami selkeästi heräsi jännityskoomastaan ja hyppäsi loppuradan hienosti ja isosti! Savijärvellä saa siis näissä seurakisoissa aina ratsastaa radan loppuun, vaikka kieltoja olisikin tullut ja sen takia siellä on hyvä näiden nuorten kanssa käydä harjoittelemassa. Nytkin tilaisuus oli erittäin hyvä harjoitus sekä ponille että pilotille ja heidän yhteistyölleen. 

Hieman hirvitti tämä Camin kohtaloksi jäänyt sarja, kun tiesi, että Murdella oli sama rata edessä ja Murdelle katsomo on usein ollut ylitsepääsemätön ongelma... Eli poni vaihdettiin hevoseen ja homma jatkui. Murde näytti verryttelyssä varsin hyvältä ja radalla verryttelyssä Anni ratsasti sen rohkeasti ohi katsomon useita kertoja. Ja kuinka ollakaan, tähdet taisivat olla kohdillaan, sillä Murde sai tästä  70-80cm luokasta tuloksen 0-0! Vielä ei meno ollut mitenkään supersujuvaa, mutta sekä hevonen että ratsastaja tsemppailivat ihan kympillä ja suorittivat radan alusta loppuun virheittä.

Sitten oli vielä vuorossa päivän huipentuma eli Murden elämän ensimmäinen 90cm esterata kilpailuissa. :) Jollekin toiselle olisi itsestäänselvää, että 7-vuotias puoliverihevonen kykenee suoriutumaan 90cm esteradasta kilpailuissa, mutta tietäen Murden alkuperäisen suhtautumisen kilpailuissa suoriutumiseen, on jopa jonkin sortin ihme, että tähän päivään asti on päästy. :) Murde ja Anni tekivät tähän astisen yhteiselonsa ehdottomasti parhaan radan. Rataan löytyi hyvä rytmi, hypyt olivat hyviä eikä missään vaiheessa näyttänyt siltä, että homma on leviämässä käsiin... Tulos radalta oli 0-4. Uusinnassa Murde alkoi olemaan jo vähän väsyneen näköinen ja tuli yhdelle okserille hieman juureen eikä jaksanut sieltä enää tsemppailla ylös vaan otti etupuomin matkaan. Olin superylpeä sekä hevosestani että sen urheasta ratsastajasta!

Hyvillä mielin pakattiin siis ratsut koppiin ja suunnattiin kotiin. On kyllä mukavaa, kun vähitellen nämä estekilpailutkin alkavat sujua ja niistä pääsee lähtemään kotiin hyvillä mielin! Harjoitukset jatkuu ja toivottavasti Murde pääsee jatkossakin tällaisiin tapahtumiin. :) Kuviakin otettiin iso kasa, mutta valitettavasti kuvaaja ei ole vielä ehtinyt niitä laittamaan koneelle, joten ne päivittyvät toivottavasti lähipäivinä tänne ihmeteltäväksi...