torstai 28. huhtikuuta 2011

Kuvia Tuomarinkylästä


Alkuverryttelyä kentällä...

Ja sit suurta keskittymistä maneesissa!



Kuvien copyright Henna Rajala

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Dressage Centerin seurakilpailut oli sitten maanantaina ja siellä siis starttailtiin Kenttä kuutonen. Harjoitukset kotona olivat sujuneet lähes täydellisesti. Kisoja edeltäneenä päivänä Suvi oli ihan mielettömän hyvä ratsastaa, se toimi kuin ajatus. Istuin vain kyydissä ja nautiskelin, laukkaa pääsi ratsastamaan hyvässä korkeassa muodossa, todella koottu ravi kaivettiin naftaliinista lumikentän jälkeen ensimmäisen kerran ja väistöt sujuivat tuttuun tapaan. Lopuksi laukka-käynti-laukka-siirtymiset onnistuivat ajatuksesta ja muutoinkin pääsi ratsastamaan niin, että homma tuntui olevan kaikin puolin hanskassa.

Maanantaina verryttely oli kuitenkin pehmeällä kentällä ja päivä oli harvinaisen kuuma huhtikuun päiväksi. En osannut ottaa näitä tekijöitä riittävästi huomioon suunnitellessani verryttelyn ajoitusta, lisäksi kun kaikki vielä ihmettelivät, että olimmeko tulleet paikalle jotenkin myöhässä, olin itse hieman äimänä. Tämä johtui siitä, että paikalla olisi ollut myös mahdollisuus verrytellä verryttelyryhmässä maneesissa, josta en ollut tietoinen enkä siksi paikallakaan. Onneksi näin, sillä jos olisin ollut selässä ennen verryttelyryhmäni alkua, olisi Suvi todennäköisesti ollut sekä väsynyt että tympääntynyt. Nyt päästiin sentään suorittamaan pelkällä väsymyksellä. Maneesissa tuomareilla oli vielä pöytä, jossa oli liehuva pöytäliina, mikä Suvia hieman hirvitti ja siihenkin uhrautui tärkeää energiaa. Radalle päästessä Suvi oli siis jo vähän väsynyt eikä aivan pohkeen edessä, mutta suoritimme radan tasaisella menolla ja ajoittain aika hienoillakin pätkillä ja tuloksena oli 58 ja risat % ja siihen mahtui yksi kommunikaatiokatkos pysähdyskin tuomaripäädyssä, josta sitten rankaistiin asiaankuuluvasti. Ilman sitä oltaisiinkin oltu sijoilla! :) Eli ei me ihan huonoja oltu, siellä sentään tuntui olevan paljon hienoja hevosia ja siten myös kova taso... Siellä oli ilo katsella joidenkin ratsastusta, kun oli niin kerta kaikkisen kaunista. Kisoissa käyminen on kyllä juuri siitäkin syystä silmät avaavaa, kun näkee niitä uskomattoman upeita ratsukkoja ja pystyy sitten itsekin muistamaan, että mihin sitä oikein tähdätäänkään. Muutamia todella kauniita ratsukkoja on tällä kaudella nähnyt radoilla ja kyllä niitä katsellessaan muistaa, mistä tässä lajissa on oikeasti kysymys.

Nyt onkin sitten tämän viikon verran kisataukoa ja seuraavan kerran tositoimiin 7.5. mitä todennäköisimmin sekä Samin että Suvin kanssa. Kummatkin kyllä ihastuttavia kilpureita! <3

Murde ja Poni ovat olleet mun silmäni alla nyt todella paljon, kun ollaan asuttu samalla tontilla niiden kanssa. On ihanaa kun pääsee seurailemaan omaa hevosta/ponia vähän niin kuin koko ajan. On niin terapeuttista vaan katsella niiden puuhastelua tarhassa ja niiden keskinäistä elämää. Voisin vaan tuijotella niitä tuntikausia, kun ne tekevät pahuuksiaan ja kiusaavat toinen toisiaan. Mulla on ollut harmittavan vähän aikaa niitä oikeasti työstää, mutta kyllä ne vähän ovat silti liikenteessä olleet. Murde oli itse asiassa eilen myöhäisessä illassa ihan mielettömän hyvä juoksuttaa, se reagoi kohtuullisen mukavasti ja liikkui ihan kivasti eikä kertaakaan koittanut poistua paikalta, vaikka vähän sitä ahdistelinkin. Eli vaikuttaisi siltä, että maalaiselämä alkaa tekemään tehtävänsä ja siitä on hyvää vauhtia tulossa taas aika kiva hevonen. :) Saa nähdä, mitä tapahtuu kun se viedään taasen johonkin muualle valmentautumaan tai saati sitten kilpailemaan... Saattaa olla, että on pieni hevonen taas vähän ihmeissään!

Poni oli ihan oikeissa töissä tiistaina ensimmäisen kerran elämässään. Se suoritti Leenan kanssa ohjasajoa ilman taluttavaa avustajaa ja suoritti vielä ihan pirun hienosti. Ensin tiellä ja sitten vielä kentällä ja peräti kumpaankin suuntaan! Kyllä voi olla ponista ylpeä, hyvä ajoponi siitä vielä tulee. Ja aikanaan ehkä ratsukin, ei se ainakaan työtä vieroksuva ole... Reeni jatkuu jo huomenna!

Muutoin hommat on aika lailla ennallaan Jöpö on ollut reenissä tasaisen vaihtelevasti, nyt puuttuu yksi kenkä, joten mennään sen ehdoilla, kunnes saadaan uusi ja Pin Rock's Esmeralda on lähes myyty, joten senkään kanssa ei ole nyt tullut puuhasteltua. Uusi ratsu kuvioissa on 9-vuotias ruuna Aku, joka on ihan mieletön mastodontti! Siis kokonsa puolesta mastodontti, sillä se on varmaan lähemmäs 180cm säkäkorkeudeltaan... Onneksi se on kuitenkin kiltti jättiläinen ja vähitellen alkaa toimia todella mukavasti. Kun on ratsastanut viime vuodet lähes pelkästään ponikokoisilla ratsuilla, tuntuu tuollainen järkäle kyllä harvinaisen omituiselta. :) Vähitellen sitä oppii luottamaan järkäleeseenkin ja siihen, että sen tahtotila ei olekaan se, että se haluaa ulkoistaa mut sieltä kahden metrin korkeudesta vaan, että se ihan oikeasti on kiltti poika, jonka mielestä on kiva laukkailla ympäri kenttää... Pieni kulttuurishokki on kyllä tosiaan ton koon tiimoilta ollut, mutta onneksi alkaa vähitellen helpottamaan. On kiva nähdä, mihin tämän jättiläisherran rahkeet riittävät tulavaisuudessa. :)

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Kuvia Tuomarinkylästä 22.4.2011



Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

Pääsiäinen

Aletaan olla jo hyvällä mallilla menossa kohti kesää, pääsiäistä vietetään ja vappukin on jo viikon päästä. Ei aikaakaan kun on jo ihan oikeesti kesä ja pääsee nauttimaan kaikista kesän mukanaan tuomista iloista. :)

Tällä viikolla on nyt sitten harjoiteltu ahkerasti Suvi-Hermiinan ja Sami-poninkin kanssa kilpauraa ajatellen. Maanantaina päätin ratsastaa Suvin kanssa laukka-käynti-laukka-siirtymisiä suorilla ja se teki kyllä hyvää. Pienetkin virheet ja vääränlaiset avut kyllä joutuu huomaamaan, kun ei ratsu ihan siirrykään tai pysykään suorana niin kuin olisi toivonut. Näitä tehtiin siis melkein kyllästymiseen asti, jotta niihin saataisi toivottua rutiinia. Lisäksi samassa harjoituksessa ratsastettiin huolella läpi kulmien laukassa, sillä kulmien ratsastus on ollut talven ajan lähes mahdotonta pohjien liukkauden johdosta. Nyt niiden ratsastaminen on kuitenkin saatava kuntoon, jotta kulmista tulee helppoja ja sujuvia radalla.

Torstaina ohjelmassa oli rataharjoituksia, sillä harjoittelimme maanantain Dressage Centerin kisoja varten jo kenttä kuutosta ja kävimme läpi seuraavien aluekisojen He A:10-rataa, jotta sekin alkaisi iskostumaan pikkuhiljaa mukavasti mieleen. Rataharjoituksissa huomaa helposti vaikeat kohdat sekä niin hevosen kuin omatkin heikkoutensa. Pääasiassa ratojen suorittaminen kotosalla sujui kuitenkin aika mukavasti, taidettiinpa väläytellä parhaat lisäyksetkin tähän mennessä johonkin väliin, kun alan vihdoin pikkuhiljaa ymmärtää, kuinka niissä saakaan eniten irti Suvista. Saa nähdä kuinka sitten kisoissa onnistuu.

Maanantaina siis kenttä kuutonen Vihti Dressage Centerin seurakisoissa Suvin kanssa. Siinä on meille juuri mukavasti mietittävää, mutta se on helppo ja selkeä ohjelma tähän väliin, kun on pitänyt välissä jo opetella vaikka minkälaisia koukeroisia ohjelmia. Kyseisen ohjelman mukavuus tulee olemaan pitkät lisäykset, jos vaan ollaan virkeitä ja pystyn itse istumaan kyydissä riittävän hyvin, raviväistöt, jotka ovat Suvin ehdoton bravuuri sekä laukassa kolmikaarinen kiemuraura pitäisi myöskin olla meille edukas liike. Pitää vaan päästä huolella vielä käymään rata läpi sunnuntain reeneissä ja sen jälkeen suorittaa kunnolliset mielikuvatharjoittelut. Eiköhän siihen ole sunnuntain ja maanantain välisenä yönä töissä aikaa. Voin toki olla hieman väsynyt kisoissa kun ei ole juurikaan unta takana, mutta täytyy toivoa, että radan verran jaksaa tsemppailla!

Sami-ponin kanssa harjoiteltiin myös kaksi kertaa viikon aikana. Alkuviikosta tehtiin ihan kunnollinen laukkatreeni, mentiin suoria pätkiä hidasta laukkaa ja myös taivuteltiin ja letkisteltiin ponia. Homma sujui ja ryhti alkaa löytymään. Kotiharjoittelussa kaikki on hyvin, toki kuntoa täytyy vielä kohottaa, kun eihän ponilla ole vielä edes niin kovin paljoa ratsasteltu! :) Eilen otettiin vetristävä ja letkistävä vähän lyhyempi treeni ja kummallakin kerralla ratsastettiin läpi KN Special. Rata tuntui kaikin puolin helpolta ja siltä, että siitä voi ihan tullakin jotakin. Tänään sitten aamulla Poni kyytiin ja Tuomarinkylään seurakisoihin. Verryteltiin ensin kentällä, jossa Sami oli jännittynyt ja ihmetteli kovasti, kuinka paljon hevosia olikaan ympärillä. Kentällä vähän ravia ja laukkaa ja sitten maneesiin pyörimään. Maneesin verkassa Sami tuntui todella hyvältä ja jopa rennoltakin, mutta kun se joutui pois verkka-alueelta, yksin radalle, se jännittyi kovasti ja ihmetteli ovia ja tuomareitakin. Hetken jo luulin, ettei hommasta tule yhtikäs mitään, mutta onneksi poni keräsi itsensä ja kuunteli sen verran apuja, että kaikki tehtävät saatiin suoritettua kunnialla! Harmittava jännittyneisyys vaan näkyi tällä kertaa niin, että Sami pyrki edestä liian matalaksi ja rullalle eikä sitä tuollaisessa tilaisuudessa ole kovinkaan helppoa korjata. Mutta kokemusta rikkaampana taas jatketaan ja tietää, mihin edelleen pitää keskittyä entistäkin enemmän koko ajan elikkäs siihen ryhtiin ja lähes avoimeen muotoon. Kotona se on kyllä viime aikoina löytynytkin enemmän kuin hyvin... :)

Kummatkin kilpurit jatkavat nyt sitten mitä suurimmalla todennäköisyydellä kilpailu-urakkaansa Vesilahdella 7.5. aluekisoissa. Sami starttailee helppoa beetä ja Suvi beetä sekä aata. Jospa mä taas olisin ymmärtänyt jotain enemmän ratsastuksesta ennen niitä kilpailuita ja pääsisin taas tekemään prosenttiennätyksiä kummallakin ratsullani! Aina täytyy olla itsellä tavoitteena ylittää itsensä!

Omat ponit ovat nyt olleet aika kevyellä työmäärällä. Murde on tällä viikolla viihdyttänyt kasvattajaansa kuljettamalla Katjaa ensin ympäri kenttää ja sittemmin ympäri lähimaastojakin. :) Murde ottaa nyt relasti ja saa fiilistellä uutta elämäänsä. Ollaan me pari kertaa tehty ihan oikeita töitäkin, mutta pikkuhiljaa. Rankan talven jälkeen mennään hiljalleen kohti kesää ja katsotaan, jos jossain vaiheessa ehkä päästäisi vihdoin ja viimein kilparadoillekin debytoimaan. Mutta kaikki jäänee nähtäväksi. Zorro on vähitellen opiskellut asioita tulevaa valjakkoponin uraansa varten. Se on nyt ohjasajettu ainakin neljä kertaa. Viimeksi sai mennä jo kentällä puolitoista kierrosta ilman taluttajaakin, ihan vain takaa-ajettuna. On se vaan fiksu poika. Samin omistava Leena on sitä asiantuntevasti vienyt asiassa eteenpäin ja kyllä me kovasti uskomme, että ennemmin tai myöhemmin saadaan sille kärrytkin perään. :) Nyt kun vaan saisin sopivan määrän ihmisiä paikalle oikeeseen aikaan niin pitäisi myös irtohypyttää Zorroa ja katsoa, että näyttääkö vanhempien estegeenit periytyneen poikaan vaiko eikö... Kenttäkin on nyt erinomaisessa kunnossa ja siinä olisi hyvä ponia hypytellä!

Pin Rock's Esmeraldasta on käyty paljon neuvotteluja ja aika ostotarkastukseenkin on varattu eli saapa nähdä onko nyt se aika, että pitää tuosta ihanasa ponista luopua ja antaa sen jatkaa elämäänsä eteenpäin muiden ihmisten hoivissa. Sen kanssa puuhastelemista tulee kyllä ikävä, sillä niin monia hyviä hetkiä sen kanssa on vietetty. Ja niin monia suuria onnistumisia koettu!

Nyt siis Dressage Centerin kautta nokka kohti Vesilahtea ja toivottavasti rusetiton aikakausi loppuu yhtä nopeasti kuin se alkoikin! :)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Ja vielä kuvia Salosta





Kuvia Salosta





Kiitokset kuvaajille:
www.rinsessa.net
pilviin.kuvat.fi
karita.kuvat.fi

Harjoitusta, harjoitusta.


Kisakausi on nyt aloitettu toden teolla. Ensin oli jo aiemmin mainitsemani kilpailut Kumpumäellä ja viime viikolla jatkoin Suvi-Hermiinan kanssa Salossa aluekilpailuissa. Salossa starttasimme kaksi luokkaa: Helppo B Kenttäkilpailuohjelma poneille 2009 sekä Helppo A World Challenge Test, rata B.

Nämä kaksi pitkän radan ohjelmaa tuntuivat minulle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeilta opetella, ne ovat molemmat hyvin saman tyyppisiä ja siten tuntuvat menevän helposti sekaisin. Suurena murheena olikin, muistanko koko ratoja alkuunkaan. Aloitimme nivelillä verryttelyn He B:tä varten ja Suvi oli hieman vahva. Sain kuitenkin hyvän tuntuman ja ajatuksen aikaiseksi ennen siirtymistä radalle lukuisten siirtymisten kautta. Radalle pääsimme sitten ihan hyvällä mielellä ja koko raviohjelman ajan taisinkin hymyillä, kun Suvi oli kivasti kuulolla. Laukkaohjelmassa otteeni pääsi hieman herpaantumaan, mutta senkin suoritimme siivosti loppuun asti. Radan jälkeen fiilikseni ei ollut paras mahdollinen, sillä tiesin, että olisimme Suvin kanssa pystyneet todella paljon parempaankin, mutta pisteet kuultuani oli taas iloisempi siitä, että rata oli edes näyttänyt kohtuulliselta! Pisteitä ropisi siis 63 ja risat % ja siitä oli hyvä jatkaa eteenpäin. Tämä tulos riitti myös neljänteen sijaan luokassa.

Toisen luokan verryttelyn kanssa meille tuli hieman ajoitusongelmia. Starttini piti olla suurin piirtein 12.10, mutta silloin olinkin vielä edellisen luokan palkintojenjaossa ja starttini olikin vasta lopulta 12.30 jälkeen. Olimme siis verryttelyssä Suvin makuun aivan liian pitkään, se ehti väsyä ja vähän kyllästyäkin, kukapa ei reilussa tunnissa. Tällaisia vaan joskus sattuu ja näistä parhaiten oppii! Eli lähdimme vaativalle helpon aan radalle jo valmiiksi väsyneinä. Tämä näkyi esimerkiksi rikkona avotaivutuksessa, joka yleensä on vahvinta osaamistamme. Samoin myös takaosakäännökset olivat liian laajoja, mikä on harvinainen virhe meille ratsukkona. Välissä oli kuitenkin myös hyvältä tuntuvia pätkiä, kuten esimerkiksi ainakin yksi lisäys ja meille vaativampi peruutus. Tuomarin kommenteissakin oli mainittu nämä hyvät pätkät erittäin hyvinä ja sitten huomautettu isosta kasasta rikkeitä. Mutta näin se vaan joskus menee ja vaikka vietävästi harmittaakin, niin tästä on opittava ja tehtävä paljon lisää töitä, jottei näin pääse käymään toista kertaa!

Maanantaina ratsastaessani Suvin, teinkin paljon laukkatyöskentelyä suoralla ja takaosaa voimistavia laukka-käynti-siirtymisiä suoralla. Kylläpä olikin vaikeaa. Helposti sitä syyllistyy kotiharjoittelussa siihen, että tekee asioita, jotka on helppoa ja suorittaa mukavuusasteella eikä haasta itseään riittävästi. Nyt alkaa sen haastamisen aika kotiharjoittelussakin, sillä näin taas kisoissa äärettömän kaunista ratsastusta ja sellaiseen haluan ehdottomasti itsekin pyrkiä!

Toinen kilpurini Sami-poni harjoittelee perjantain seurakilpailuja Tuomarinkylässä varten. Se starttaa KN Specialin, minkä jälkeen seuraava etappi onkin sitten kansallinen nuorten hevosten luokka Hämeenlinnassa 14.5. Sami on saanut lisää voimaa takaosalleen laukkatyöskentelyn ja ajoharjoittelun kautta ja jaksaakin jo pyörittää vähän hitaampaa laukkaa, ettei tarvitse kiirehtiä koko ajan. Myös nostot alkavat olla parempia ja laadukkaampia kumpaankin suuntaan. Ravin kanssa Samilla ei juuri olekaan ollut ongelmaa, sillä sitä se on reenannut jo paljon ennen ratsun uraansakin! Käyntiä onneksi KN Specialissa ei hirvittävästi tarvitse suorittaa, sillä se ei vielä ole ihan Samin vahvuus ratsastettuna, vaikka maasta käsin osaakin esittää hienoa käyntiä hyvällä yliastunnalla! Huomenna vielä vähän viimeistelyä ennen perjantain koitosta ja innolla odotetaan, mitä perjantai tuo tullessaan.

Omat hevoseni ovat maalaistuneet hyvin ja toimivat jo ajatuksenomaisesti uudessa kodissaan. Murde on maastoillut ja hyppäsi tänään ensimmäistä kertaa sulaneella kentällä. Hyppääminen oli erittäin mukavaa katseltavaa, kun tämä nuori hevonen loikki vaivattomasti esteiden yli mielettömällä motivaatiolla. Se näytti todella nauttivan esteiden ylittämisestä ja vaikka niitä vähän nostettiinkin, niin ei Murdella näyttänyt olevan huolta harteillaan niitä ylittäessä. Murde tuntuu viihtyvän maaseudun rauhassa eikä hirveästi stressaile juuri mistään tällä hetkellä. Se nukkuu tarhassaan aurinkoa ottaen ja mennä pöröttelee kentällä ja maastossa täysin tyytyväisenä. Ehkä stressi iskisi, jos kaverit vietäisiin pois, mutta niin kauan kun kaverit on maisemissa, on kaikki kivasti. :) Murden kasvattajakin kävi viime viikolla toteamassa, että aika kiva pelihän se vaan on... Ja tulee tällä viikolla uudelleen!

Zorro-poni on ottanut aimo harppauksen eskarissaan ja siitä on tullut ajoponi. Samin omistava Leena on siis valjakkoihminen ja hän on käynyt totuttamassa Zorroa valjaisiin ja ohjasajon perusteisiin. Tiellä ollaan käyty taluttajan kanssa ohjasajamassa ja viimeksi päädyttiin jopa menemään pari kierrosta kentällä. Olipa hauskaa puuhaa ja välillä Zorrosta näki, että hiffasi hyvin, mitä siltä vaaditaan ja meni jopa aika hienon näköisesti! Tämä projekti on kyllä varsin mielenkiintoinen ja odotan innolla, että päästään asiassa eteenpäin. :) Laitetaan tästä kuvakin hollille... Kuva siis ihan ensimmäiseltä valjaisiin totutus-kerralta, jolloin ei vielä ohjat olleet mukana kuvioissa!

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Pari kuvaa Kumpumäeltä



Kuvien copyright Pekka Pietikäinen

torstai 7. huhtikuuta 2011

Kisat Kumpumäellä, Tiinan valmennus ja Nipsun tunnit

Kisakausi on vihdoin ja viimein korkattu.

Lauantaipäivä Kumpumäellä sujui varsin letkeissä merkeissä. Kuten jo aiemmin mainitsin, mukana kisoissa oli kaikki kolme kilpuriani: Sami, Suvi ja Jöpö.

Aloitin päivän kevyellä verryttelyllä Sami-ponin kanssa, vähän ravia ja laukkaa sinne tänne ja hyvän fiiliksen löytämistä. Ponihan oli ensimmäistä kertaa elämässään kouluaitojen sisäpuolella ja vasta toista kertaa elämässään ratsastettuna maneesissa. Verryttely sujui mukavissa merkeissä ja luottavaisin mielin mentiin radallekin. Debyyttiratana oli C-merkin koulukoe ja se sujui rennon letkeästi. Sami oli radalla kuin kotonaan. Pieniä rikkoja tuli, kun mm. toinen laukannosto vähän antoi odottaa itseään ja yksi käyntipätkäkin meni rikki laukkaa valmistellessa. Lisäksi esimerkiksi Samin bravuuri eli ravilisäys lähti vähän myöhässä, joten siitäkään ei ihan kaikkia jaossa olevia pisteitä saatu. Lopputuloksena oli 61 ja risat prosenttia, jolla irtosi luokan 3. sija. Hieno Sami! Odoteltiin siinä sitten palkintojen jakoa ja pokattiin palkinnot ja juostiin kunniakierroksella. Siinä kaikessa hötäkässä Sami ehti vähän väsähtää, mikä näkyi rennon otteen herpaantumisessa toisella radalla, joka oli B-merkin koulukoe, avoin poneille. Siellä tuli paljon rikkeitä johtuen nuoren ponin väsähtämisestä, mutta myös muutamia onnistumisia ja kyllä papereista löytyi jopa jokunen kahdeksikko kaksipuolikkaiden vastapainoksi. :) Prosentteina oli reilut 57 ja hyvä mieli jäi siitäkin. Sami ylitti kaikki odotukset ja asetti paljon odotuksia tulevaisuuteen!

Debytoin myös Suvi-Hermiinan kanssa näissä kisoissa. Aloitimme Suvin kanssa B-merkin kouluohjelmalla, avoin suomenhevosille. Suvi oli edellisen päivän valmennuksen jäljiltä hieman jäykkä, mutta ehti kuitenkin vertyä radalle ja ratsastin siistin tasaisen suorituksen. Suvi toimi mallikkaasti ja homma tuntui hyvältä. Siltikin yllätyin kun näin pisteeni, prosentit olivat himpun verran yli 73%. Alakerran pisteissä oli pisteitä vain väliltä 7-8. Huhhuh. Enpä osannut moista odottaa alkuunkaan. Ei ole kaikki tämän tamman kanssa tehty työ mennyt ihan hukkaan, kyseessä oli kuitenkin sekä oma tulosennätykseni että hevosen tulosennätys!

Viimeisenä luokkana oli A-merkin koulukoe, jossa starttasin sekä Suvilla että Jöpöllä. Suvi oli ihan mielettömässä terässä verryttelyssä, mutta radalle ikävä kyllä ehti vähän väsähtämään, jolloin suorituksesta puuttui viimeinen hohto ja terävyys, mutta prosentteja keräsimme rikkeineenkin kuitenkin 62,3%. Ei ihan huono tulos ensimmäisestä yhteisestä helposta A:stamme siltikään. Siitä on hyvä lähteä etsimään niitä vielä parempia tuloksia. :) Jöpön kanssa teimme myös yhteisen ennätyksemme prosentein 61,6% kaksi pistettä Suville jääneenä. Jöpön kanssa meillä oli radalla ihan mielettömän hauskaa, nautimme ja fiilistelimme täysin siemauksin! Loppuradasta menetin vähän ohjaani enkä saanut sitä korjattua, jolloin Jöpö jäi edestä vähän auki, mutta eipä sekään menoa haitannut. Eipähän ainakaan ollut etupainoinen ja nokallaan! Melkein itketti radan jälkeen, kun Jöpö sai niin hienot pisteet ja itelle jäi ihan mieletön fiilis sen kanssa esiintymisestä. En olisi vuosi sitten uskonut, että se olisi vielä jonain päivänä tuollaisessa vireessä... Herralla kuitenkin sitä ikää on jo 21 vuotta!

Kylläpä oli siis antoisa kisakauden avaus. Hyvä mieli tuli, mutta toki myös nöyränä tiedostaen, että kyseessä oli seurakisat ja paljonpaljon korkeammalla on tämän kauden tavoitteet. Jännä nähdä, miten homma tästä jatkuu... Seuraavat kisat ovat aluekisat Salossa 16.4. Suvi-Hermiinan kanssa. Siellä myös kaksi luokkaa ja toivottavasti Suvi jaksaisi tällä kertaa tsemppailla kummatkin radat! Teemme ainakin kaikkemme, että niin tapahtuisi!

Ennen kisoja oltiin Suvi-Hermiinan kanssa Karkkolaisen Tiinan tunnilla Vihdissä ja saatiin sieltä paljon hyviä neuvoja ja huomattiin kuinka paljon opeteltavaa on vielä ennen kesän koitoksia ja tuli esiin iso kasa meidän kummankin heikkouksia. Niitä on nyt sitten sulateltu ja yritetty tsemppailla, jotta seuraavalla kerralla osattaisi taas himpun verran enemmän ja paremmin ja päästäisi taas askel pidemmälle. Tunti oli todella laadukas ja olin todella tyytyväinen sen antiin. Tehtiin paljon harjoituksia pituushalkaisijalla, mikä kyllä paljastaa virheet ja huolimattomuuden erityisen hyvin, mutta sitten taas onnistumisetkin tuntuvat todella onnistumisilta, kun vaativuusastekin on hieman suurempi... :)

Kisojen jälkeen taasen käytiin tällä kertaa Samin kanssa Nipsun opissa. Nipsu kävi vähän ensin selässä kokeilemassa, miltä Sami tuntuu ja totesi sen olevan kohtuullisen ongelmaton pieni poni. Sitten tehtiin töitä laukannostojen kanssa, nimenomaan laadun eikä niinkään määrän. Lopuksi myös vähän lisättiin ravia. Seuraavana päivänä jatkettiin nostoilla ja siirtymisillä, myös Samin kanssa pituushalkaisijalla, jolloin ei saatu apua seinästä eikä kaarteesta vaan piti löytää ihan oma tasapaino ja suoruus ennen kuin homma lähti sujumaan. Ja lopuksi Nipsu teetti meillä vähän pohkeenväistöä ravissa, joka sujui varsin mallikkaasti ottaen huomioon, ettei moista oltu koskaan aiemmin yritettykään työstää... Kummatkin päivät olivat antoisia ja tuntui siltä kuin Sami olisi aikuistunut ihan hirvittävästi näiden kahden päivän aikana. Se työskenteli rauhassa ja mielellään hirvittävällä motivaatiolla. Vaikka varmasti päivät olivat rankkoja, se teki hommia loppuun asti ja paransi vaan koko ajan. Olipa ihanaa! Tämä pieni poni antaa niin upean ratsastusfiiliksen, että harvan ratsun selässä moista kokee. Toinen samanlainen on aiempi ratsuni Tuppu eli sh-r Aiheen Poika...

Tällä aikaa Murde on tehnyt tuhojaan uudessa kodissa, opetellut maastoilemaan Jöpön kanssa ja nauttinut ihailevista katseista... Siitä taas sitten lisää jonain toisena päivänä!